Melukylän, Vaahteramäen ja Kesäkummun perintöä.

Joulutouhotus on taas vallannut mielen ja minuutit. Ei siinä mitään, mielestäni tietty tohina ja kiire kuuluukin joulunaluspäiviin. Ongelmia tuottaa vain ajoitus.

Minulle on nimittäin juurtunut melko syvään ajatus, että jouluaattoaamuna kaiken on oltava täydellistä. Lattialla ei saa olla pienintäkään roskaa, pyykkikorin on oltava tyhjä, koristeiden paikallaan, ruokien & leipomusten parhaimmillaan ja kukkien avattava nuppunsa juuri parahiksi. Syytän tästä Astrid Lindgrenin ihania satuja. Tiedättehän te Eemelin, Marikin ja muiden täydelliset joulut.

"Niin, nyt joulu saa tulla Kesäkumpuun, kaikki on valmista sen vastaanottamiseksi. Joka nurkka on pesty ja puhdas, kaikissa ikkunoissa on valkoiset, juurikovitetut verhot, kaikissa kynttilänjaloissa on kynttilät, uudet räsymatot loistavat keittiössä, kuparit kiiltävät seinillä." Astrid Lindgren: Kesäkummun joulu

En ilmeisesti oli tähän ikään mennessä tajunnut, että kysymyksessä on todellakin sadut. Kaikkea ei ole mahdollista tehdä valmiiksi vasta hetkeä ennen aattoa. Tätä mietin toissa yönä, kun heräsin kolmelta kasaamaan petivaatteet sängystä miehelleni mukaan otettavaksi ja pesulaan vietäväksi. Ovat sitten peitot ja tyynyt puhtaita jouluksi.

En aikataulua suunnitellessani ottanut huomioon, että joulun alla ruokakauppias miehelläni voisi olla vähän kiireitä ja aikaisia aamuja. Kuten vaikka neljältä alkavia... Saattaisi hänellä olla myös muutakin hommaa, kun kuskata meidän peittoja pesulaan ja takaisin. Yritän muistaa tämän ensi vuonna ja hyväksyä, että peitot pesetetään jo Lucian-päiväksi.

Mutta kyllä ne puhtaat peitot vaan niin ihanan kuohkeilta ja jouluisilta tuntuivat. Rauhaisaa joulueloa!

Tuplamarinoitu possu - juhlapöydän ilahduttaja

Sikke Sumarin tuplamarinoitu possu on ollut meidän juhlapöytien vakiovieras jo useamman vuoden ajan. Toisin kuin possun ulkofilee usein, se ei ole lainkaan kuivaa ja ankeaa, vaan ihan päinvastaista, mehukasta ja raikasta.

Taattuun Sikke-tyyliin siinä on kiva italialainen vivahde. Ja vihreä marinadi tekee ruoasta myös houkuttelevan näköisen. Tämä on siis kiva nostaa kevän ja kesän mahdollisiin noutopöytiin. Possu ja marinadi pitää valmistaa jo edellisenä päivänä, jotta maut ehtivät tekeytyä, mutta sehän on usein juhlien suhteen vain plussaa.

Tuplamarinoitu possu

1 kg possun ulkofileetä
voita

Mausteseos:
suolaa
mustapippuria
1 pieni valkosipulinkynsi
1 rkl kuivattua rosmariinia
1 rkl kuivattua salviaa
1 l chilijauhetta

Marinadi:
4 rkl valkoviinietikkaa
2 rkl vettä
1 dl oliiviöljyä
1 valkosipulinkynsi
1 rkl sipulia hienoksi hakattuna
2 rkl persiljaa hienonnettuna
1 rkl kapriksia
suolaa mustapippuria

Valmista ensin mausteseos sekoittamalla mausteet hienonnetun valkosipulinkynnen joukkoon. Poista ulkofileestä kalvot ja hiero mausteseos lihan pintaan. Ruskista lihan pinnat voissa ja paista 225 asteessa noin 15 minuuttia. Sopiva sisälämpötila on noin 62 astetta. Anna lihan jäähtyä ja nosta ne sitten jääkaappiin tekeytymään yön yli.

Sekoita kaikki marinadin ainekset keskenään ja nosta sekin jääkaappiin tekeytymään.

Tarjoilupäivänä leikkaa liha puolen sentin siivuiksi ja nostele siivut vadille. Lusikoi marinadi päälle. Parasta on, jos liha ehtii vielä maustua hetken ennen kuin sen kimppuun isketään.

Räiskäleet pinoon - lettubrunssi.

Äitienpäivän, nimipäivän (vink, vink) tai oikeastaan minkä tahansa aamun juhlistamiseen käy hyvin lettubrunssi.

Tarvitaan vain ahkera letunpaistaja, joka jaksaa hetken seistä kuuman hellan ääressä. Ja kun käytössä on samaan aikaan neljä pannua, niin aikaakaan ei kulu niin kovin kauaa. Näin olen kuullut. Lettutaikinan salaisuus piilee muuten ohrajauhoissa.

Lettupinon lisäksi pöytään nostetaan suolaisia, makeita ja aamuisia makuja. Meillä pöydästä löytyi savulohta, mätiä ja katkarapuja, uunissa paahdettua parsaa ja keitettyjä kananmunia. Makeampaa koulukuntaa edustivat hedelmät, jogurtti, mysli ja tietysti hilloa & kermavaahtoa.

Ja lettubrunssilla minkäänlaisia yhdistelmiä ei tuomita!

Let them eat the cake.

Kuulutteko kaltaisiini reseptitestaajiin, jotka yleensä kokeilevat uutta reseptiä ensimmäistä kertaa vieraita odotellessa? Välillä se menee nappiin, toisinaan ei, mutta melkein aina se aiheuttaa pientä ylimääräistä sydämentykytystä kokkaajalle.

Viime viikonlopun synttäri-illalliselle visioin jos jonkinlaista kakkua, mutta intuitio käski tällä kertaa luottamaan vanhaan luottoreseptiin ja jättämään uudet kokeilut toiseen kertaan. Intuitiotaanhan on kuunneltava, mutta jotain uutta oli silti kehiteltävä.

Päädyin yhdistämään muutaman hyväksi todetun klassikon: suosikkikakkuni ja porkkanakakun kuorrutuksen. Kakun kruunuksi karamellisoin kourallisen saksanpähkinöitä. Ja kas, tutuista aineksista syntyi uusi kakku. Keittiössä koettiin vähän vähemmän sydämentykytyksiä, vaikka kakun halkaiseminen ja kuorrutuksen levittäminen aina aiheuttavatkin pientä extra jännittymistä.

Synttärikakku

3 dl sokeria
5 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 tl soodaa
2 tl kardemummaa
200 g voita sulatettuna
2 kananmunaa
1 1/2 dl kermaviiliä
1 dl rusinoita
1/2 dl mantelirouhetta

Sekoita kaikki taikinan ainekset keskenään. Maista taikinaa. Nam! Paista kakku voidellussa irtopohjavuoassa 175-asteisessa uunissa noin tunti. Kakun kypsyyttä kannattaa kokeilla tikulla.

Kuorrutus
200 g tuorejuustoa
1,5 dl ranskankermaa
2 rkl juoksevaa hunajaa

Sekoita kaikki ainekset keskenään.

Karamellisoidut pähkinät
kourallinen saksanpähkinöitä
2 rkl (ruskeaa) sokeria

Paahda pähkinöitä kuivalla pannulla kunnes ne saavat hieman väriä. Ripottele sokeri pähkinöiden päälle ja anna sokerin sulaa. Sekoittele pähkinöitä, jotta ne ja sokeri eivät pala. Nosta sokeroidut pähkinät lautaselle jäähtymään. Voit murskata pähkinöitä sormin vähän pienemmiksi.

Halkaise jäähtynyt kakku ja leikkaa kannen päältä ruskistunut osa pois, jotta saat kannesta tasaisen. Rippeet kannattaa tietysti nautiskella kahvin kera leivontaurakan jälkeen. Levitä noin 1/3 kuorrutuksesta kakun väliin. Nosta kansi päälle ja levitä loput kuorrutuksesta päälle. Itse pidän melko ronskista tyylistä. Viimeistele kakku pähkinöillä.

Kakku nauttii, jos se saa tekeytyä seuraavaan päivään ennen tarjoilua.

Italialainen illallinen Helsingin taivaan alla.

Helsingin taivas selkeni juuri sopivasti ennen kaduille katetun illallisen alku ja saatoimme istahtaa valkoisella liinalla peitetyn pöydän ääreen.

Iltamme teemana oli italialaiset antipastit. Ystävämme oli tehnyt aivan mielettömän hyvää punajuuricarpacciota tällä ohjeella. Pakko kokeilla mahdollisimman pian. Ja toinen ystävämme toi herkullista marinoitua pecorinoa, nam.

Minä sekoittelin kaikille hugot ja kasasin vadeille suosikkisalamiani ja mozzarellaa. Ihana ilta, joka muuttui illan pimetessä aina vain hauskemmaksi.

Gotona, kotona vai jonkun toisen kotona? Ravintola Vanha Suola.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan lauantaina piti syödä Gotossa. Ystäväni työvuoro sotki suunnitelmat, niin kuin aina joskus käy. En antanut sen masentaa, vaan luotin sattuman johdatukseen ja ilmoittauduin arvontaan paikasta aiemmassa Ravintolapäivässä ihastuttaneeseen ravintola Vanhaan Suolaan.

Onni suosi ja niin pääsin eilen syömään minulle täysin tuntemattoman ihmisen kotiin, täysin tuntemattomien ihmisten seuraan.

Ja mikä kokemus se olikaan! Pitkä pöytä, kynttilät, täyttyvät ja tyhjenevät viinilasit, kekseliäs teema, rakkaudella tehty ruoka, mielenkiintoiset keskustelut, hiljalleen tummuva ilta ja kylmät väreet nostattavat musiikkiesitykset tekivät illasta ikimuistoisen. Ilta muistutti taas siitä, että välillä suunnitelmien kaatuminen voi tuoda eteen jotain aivan erilaista ja upeaa ja siitä, kuinka virkistävää on kokea jotain uutta.

Ravintoloitsijoille suuri kiitos hienosta illasta.

Pinkeistä kananmunista ja pajunkissoista.

Kaupasta saa pinkkejä, vihreitä ja sinisiä kanamunia! Laitilan kananmunat on pääsiäisen kunniaksi valmiiksi värjätty ja keitetty. En tiedä mitä ajatella. Tavallaanhan sen värjäämisen pitäisi olla hauskaa, mutta toisaalta taas askartelun-anti-jumalattarena pystyn ymmärtämään idean.

Ja saattaa olla, että minunkin isovanhempani pyörittelisivät päätään, jos tietäisivät minun ostaneen pajunkissoja torilta. Pajunkissat eivät ole vuosiin, oikeastaan lapsuuden jälkeen, viehättäneet, mutta tänä keväänä niiden pehmeä ja pörröinen harmaus tuntuu juuri oikealta.

Kahden juhlintaa Postresissa - hääpäivä.

 

"Tehkää kevät lempeydestä, käykää ulos kehräten
Kaupunki on vaarin uni, tervehtikää ryhti sen
Tuossa seisoo lapsuutenne, polkee jalan syrjällä
Lentoaikaa ilmapalloon ja näissä hetkissä
Vahvistakaa kakseutenne, olkaa usein käsikkäin
Salaisuutta jakakaa

Älkää unohtako toisianne"

 

Samuli Putro: Älkää unohtako toisianne

 

 

Sunnuntaina kello 14.30.

Yhdeksän aikuista, neljä lasta, yksi häntäänsä heiluttava koira. Pino pannukakkuja, tahmeaa vaahterasiirappia, suklaacookieseja, bageleita ja savulohta, granolaa, kuumaa kahvia, sunnuntaifiilistä, huevos ranchos ja kaiuttimista tulviva musiikki. Ainakin niistä voi rakentaa oikein maittavan amerikkalaisen brunssin.

Ja mitä siitä, että kaiken tämän jälkeen keittiö on kaaoksessa.

Hot pot - kuuma pata.

Ei taida olla juuri ihanampaa tapaa aloittaa viikonloppu, kun soittaa ovikelloa kukkapuska kädessä ja astua sisään kynttilöiden valaisemaan asuntoon. Kuohuviini oli kylmää, pöytä oli katettu ja tuoksut houkuttelivat.

Istahdimme pöytään höyryävän hot potin äärellä. Mausteisessa liemessä kypsennettiin lihaa, äyriäisiä, sieniä ja erilaisia vihreitä kasviksia. Päälle kastiketta ja puikoilla suuhun. Pakkanen sai rauhassa olla ikkunan takana, kun me istuimme ja maistelimme kynttilöiden palaessa loppuun.  

Vuodesta 2013 vuoteen 2014.

Vuoden vaihtuminen on hassu asia. Ensin on vuosi 2013 ja sitten henkäyksen päästä vuosi 2014. Mitä tapahtui tuolla sekunnilla?

Vietin vuodenvaihteen mökillä. Oli pimeää ja raketit paukkuivat. Ja nämä suunraikastukset paukkuivat suussa. Näin tämän mahtavan snapsin Jamie Oliverin ohjelmassa ja innostuin heti.

Snapsilasi täytetään ensin granaattiomenan siemenillä ja sen jälkeen päälle kaadetaan giniä sen verran kuin mahtuu. Ja Jamien ohjetta noudattaen siemenet pitää pureskella ennen juoman nielaisemista.

Sain muuten kolmesta granaattiomenasta litran siemeniä!

Joulu ikkunan takana.

Harmaassa Helsingissä kynttilät ovat tuoneet joulun valon kotiin. Päivistä on nautittu lähinnä ikkunoiden sisäpuolella ja ulos on pistäydytty vasta hämärän laskeuduttua.

On ihana kävellä märillä kaduilla ja kurkistella ikkunoita. Jouluvalot ikkunoissa ja parvekkeilla sekä siellä täällä pilkahtavat joulukuuset saavat mielikuvituksen lentoon. Millaista joulua tuonkin ikkunan takana mahdetaan viettää?

Kuin peura kauniissa pöydässä.

 

Olimme Itsenäisyyspäivänä syömässä ystäviemme luona. Ja voi miten kauniiseen pöytään saimmekaan istua. Erityisesti ilahduin aterimien päälle asetetuista tuoksuvista timjamin oksista, jonka pystyi myöhemmin sujauttamaan korvan taakse.

 

Ei kyllä kalvennut ruokakaan tälle kattaukselle. Vai mitä sanotte maa-artisokkakeitosta, peuran jalasta ja kaalikääryleistä? Mielestäni kaalikääryleiden tarjoaminen lisukkeena oli aivan fantastista ja toivon, että olisin itse ajatellut sitä.

Tuliaskassi.

Viettekö yleensä tuliaisia, jos menette kylään? Ja jos viette, niin millaisia? Minä vien yleensä asioita, joista ilahtuisin itsekin. Ja mielelläni jotakin, joka käytetään. Tämä tarkoittaa usein kukkia, viiniä tai jotakin syötävää. Ja syötävä saattaa myös olla itse tehtyä.

Viime lauantaina tuliaiskukat pakattiin perinteisen paperin sijasta Iittalan Meno-kassiin. Kimpun värimaailmassa oli vielä vähän syksyistä punaista, mutta harsokukat ja valkoiset marjat enteilivät jo tulevaa lumikautta.

Senaattori-lasi & perjantai-ilta.

Aaah, perjantai. Tässä vaiheessa voin varmaan kaataa lasillisen viiniä. Koti on siivottu, kukkien vedet vaihdettu, kynttilät palavat ja pöydällä jäähtyy baakkelsit huomista synttäribrunssia varten. Kylläkin vielä kuorrutusta vailla.

Huomenna juhlitaan jo Jussin synttäreitä, mutta ehkä vielä voin palata kuukauden takaisiin omiin synttäreihini, tai tarkemmin sanottuna lahjoihin. Ja jos vielä tarkennan, niin synttärilahjoihin, jotka ostin itselleni.

Olen haaveillut Timo Sarpanevan suunnittelemista Senaattori-laseista jo tovin. Rakastuin lasin jalkaan, joka on samanlainen kuin Festivo-kynttilänjalat. En ole etsinyt laseja kovin aktiivisesti, mutta toivonut törmääväni niihin joskus sattumalta.

Habitaressa on oma osastonsa vanhojen tavaroiden kauppiaille ja siellä nämä kaksi lasia minua odottivat ja juuri syntymäpäivän aattona. Yleensä teen löytöni mielummin kirppareilta, kuin vanhojen tavaroide kaupoista, joissa joku on jo tehnyt löytämisen puolestani, mutta tämä kerta oli poikkeus.

Kaksi Senaattori-lasia käärittiin paperiin ja minä poistuin messuilta hymy huulillani. Itseään on hyvä hemmotella.

Laulua, lahjoja ja leivoksia.

Olen pyörinyt synttärityttönä koko päivän laulun, lahjojen ja leivosten keskellä. Ihana, erityinen olo kaikkien onnittelujen keskellä.

Leivoksina Aleksanterit, kuten jos silloin muutama vuosi sitten. Lahjoihin palaan myöhemmin, osa liittyy keittiöönkin.

Puolukkainen pavlova.

Campasimpukka ja Anu olivat oikeassa. Edellisen postauksen vaalea kaunotar tosiaankin oli marenkia puolukkaista pavlovaa varten. Resepti oli iloinen sekoitus uusimmasta Trendistä ja vanhasta Evitasta.

Päällystin marengin kermavaahto-rahkaseoksella, jonka päälle kasasin keon kauniin punaisia puolukoita. Keitin myös kinuskikastikkeen ja ajatuksena oli, että jokainen voi kaataa sitä oman palasensa päälle. Taisin kuitenkin keittää kinuskia vähän liian pitkään ja kastikkeen sijasta siitä tuli tahnaa. Päädyinkin levittämään kinuskin suoraan marengin päälle kerman alle. Voih mitä herkkua!

Marenki

4 valkuaista
2 1/2 dl sokeria
2 tl perunajauhoja
1 tl omenaviinietikkaa

Vatkaa valkuaiset ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon perunajauhot ja omenaviinietikka.

Piirrä leivinpaperin päälle halkaisijaltaan 24 sentin kokoinen ympyrä. Minä tein kaksi pienempää pohjaa, jolloin halkaisija oli noin 18 senttiä.

Levitä marenkivaahto ympyrän sisään. Nostele vaahdon reunoja keskiosaa korkeammaksi. Paista 125 asteisen uunin alatasolla noin 1 1/2 tuntia. Marenki on kypsä, kun pohja on kuiva ja marenki kevyt.

Vaalea kaunotar.

Huomenna saamme ihania vieraita. Rapujen lisäksi syödään tietysti jotain makeaa. Ja valmistelut aloitin jo tänään. Tunnistatko, mikä vaalea "kaunotar" onkaan kyseessä?

Ilonpitoa Helsingin kaduilla.

Kippis Helsingille ja sen taivaan alla kulkeville ihastuttaville tyypeille. Torstai-illallinen kaupungin kaduilla oli juuri niin ihana kuin toivoa saattoi.

Illallinen Helsingin taivaan alla.

Viikon päästä torstaina nautitaan illallista Helsingin taivaan alla. Paikka on varattu, pöydät ja valkoiset pöytäliinat on valmiina ja kaverit on kutsuttu. Ruoat tuodaan nyyttärihengessä. Tästä tulee hauskaa!