Mausteisten manteleiden muodonmuutos.

Mausteiset mantelit, miten ne voivatkin olla niin hyviä. En ymmärrä, miksi teen niitä niin harvoin. Sitten kun satsi valmistuu, käsi käy purkilla vähän väliä.

Yhtenä päivänä suorastaan himoitsin näitä manteleita, mutta ajattelin niiden olevan pelkästään vähän köyhä lounas. Niinpä rakensin manteleiden ympärille talvisen salaatin. Otin pari satsumaa, leikkasin kuoret pois ja viipaloin ne lautaselle. Vuolin päälle parmesaanilastuja ja valutin oliiviöljyä. Sitten vain keko manteleita päälle ja salaatti oli valmis.

Tai voiko tuota nyt salaatiksi sanoa. Joka tapauksessa manteleista muodostui aivan kelpo lounas, eikä niiden syöminen enää tuntunut napostelulta. Lounastaminenhan on aivan eri juttu kuin naposteleminen.

Suosittelen siis laittamaan mausteiset mantelit uuniin ja kehittelemään niiden ympärille aterian. Toimisivat loistavasti esimerkiksi sosekeitonkin päällä.

Kikhernesalaattia lounasaikaan.

Minulla taitaa olla uusi lounassuosikki. Kira Åkerström-Kekkosen keväällä ilmestyneestä Max. 30 min kirjasta. Salaatti muistuttaa minua hieman Jussin äidin tekemästä broileri-pastasalaatista, paitsi ettei siinä ole broileria eikä pastaa. Mielleyhtymä tulee omenasta, varsiselleristä ja kastikkeen mausteena olevasta currymausteesta. Currymauste on muuten unohtunut täysin. Lapsuudessani uunibroileri ja riisi maustettiin aina sillä.

Salaatin pääraaka-aineena on kikherneet, jotka murskataan kevyesti. Ja juuri tässä kikherneiden murskaamisessa piilee mielestäni salaatin juju. Kikherneet imevät kastiketta eivätkä jää orpoina palloina pyöriskelemään lautaselle vaan muodostavat muiden ainesten kanssa tahnamaisen kokonaisuuden.

Maun lisäksi salaatin hyviin puoliin kuuluu, että sen voi valmistaa etukäteen ja se säilyy jääkaapissa muutaman päivän. Kira ehdottaa salaatin tarjoamista avokado-ruisleipien kanssa. Ja avokado-ruisleivät ovat yksi asia, jolle minä en sano ikinä ei.

Kikhernesalaatti

1 tlk kikherneitä
1 varsisellerin varsi
1 dl tiiviisti paineltua korianteria (jääkaapin sisällöstä johtuen korvasin persiljalla)
1/2 punasipuli
1 hapan omena
4 rkl turkkilaista jogurttia
1 1/2 tl currymaustetta
2 tl raastettua sitruunankuorta
1 rkl sitruunanmehua
suolaa
mustapippuria
hunajaa
2 keitettyä kananmunaa
kirsikkatomaatteja
salaattia

Huuhtele ja valuta kikherneet. Murskaa ne kevyesti haarukalla, kikherneet saavat jäädä erikokoisiksi. Raasta omena (mielestäni kuoritusta omenasta tulee helpommin raastetta) ja pilko varsiselleri sekä sipuli pieneksi ja hienonna korianteri. Sekoita ainekset keskenään kulhossa.

Lisää joukkoon jogurtti, currymauste, sitruunankuori ja mehu. Sekoita ja mausta suolalla, mustapippurilla ja hunajalla.

Tarjoa tahna salaatin, kirsikkatomaattien ja keitetyjen kananmunien kanssa. Ja avokadoleipien!

Lounas kotona - avokadoa ja jogurttia.

Vanhempainvapaalla tulee syötyä aika usein lounasta ulkona. Kodin läheltä löytyy lukuisia kivoja paikkoja ja työssäkäyvienkin kavereiden kanssa on helppo sopia lounastreffejä. Ja en yhtään vähättele kivan juttuseuran merkitystä keskellä päivää.

On kuitenkin myös päiviä, jolloin syön lounaan kotona ja silloin valmistan yleensä jotain nopeaa kuten salaattia tai munapannua. Uusi suosikkini on jogurtista, avokadosta ja muista kasviksista sekoitettava tahna, jonka voi syödä vaikka leivän kanssa, salaatissa  tai sellaisenaan.

Näin ohjeen kesällä Snackistan kirjassa ja olen valmistanut siitä omaa versiotani muistikuvani mukaan. Reseptissä ainekset sekoitettiin tehosekoittimella, mutta en suosittele sitä. Tahnasta tuli melko epämääräisen väristä.

Jogurtti-avokadotahna

100 g paksua jogurttia
1 pieni avokado
muutama kirsikkatomaatti tai 1 tomaatti
kevätsipuli
1/2 lime
oliiviöljyä
korianteria
chilihiutaleita
jeeraa
sumakkia
suolaa
mustapippuria

Pilko avokado, tomaatti ja kevätsipuli pieneksi. Sekoita jogurtin joukkoon. Purista joukkoon puolikkaan limen mehu ja loraus oliiviöljyä. Mausta tahna hienonnetulla, tuoreella korianterilla ja muilla mausteilla.

Sattumankauppaa sopassa.

Sosekeitot ovat varsinaisia arjen sankareita, jotka kätkevät fiksusti sisäänsä kaappien sisältöjä, toimivat päivällä ja illalla, kelpaavat uudelleen kuumennettavaksi ja lämmittävät ilmojen kylmetessä. Mutta pakko se on myöntää, saattavat ne olla joskus vähän tylsiä.

Yleensä keitto kuin keitto muuttuu ainakin hitusen mielenkiintoisemmaksi, kun päälle kasaa sopivasti sattumia. Sattumat piristävät ulkonäköä, tuovat kivaa purutuntumaa ja monipuolistavat makumaailmaa. Onhan se nyt kiva, että lusikassa on muutakin kuin pelkkää samettista soppaa.

Meillä nämä keiton sattumapäälliset syntyvät usein myös sattumankaupalla niistä aineksista, joita kotoa löytyy.

Kasvissosekeiton sattumaksi paistoin pannulla muutaman siivun ilmakuivattua kinkkua, silputtua lehtikaalia, viipaloidun omenan ja pienen kourallisen rouhittuja hasselpähkinöitä. Syksyinen keiton sattuma syntyi hetkessä.

Sitruunainen kukkakaalisosekeitto.

Tällä viikolla on vietetty hävikkiviikkoa. Ruokahävikki on muutenkin ollut viime aikoina paljon esillä. Erityisesti kahdesta eri näkökulmasta, ruokakauppojen hävikki (paha) ja leipäjonoihin annettava hävikki (hyvä). Mielenkiintoista on, että nämä ovat usein sama asia, koska suuri osa leipäjonoissa jaettavasta ruoasta tulee juurikin kauppojen ruokahävikistä.

Kauppojen ruokahävikki on Hesarin mukaan noin 15% koko Suomen ruokahävikistä ja tästä siis syötävä osa päätyy yleensä leipäjonoihin. Suurin osa hävikistä tuleekin kotitalouksista, valitettavasti myös meiltä.

Minä huomaan olevani erityisen huono sitruunoiden, yrttiruukkujen, salaattien ja erilaisten purkin pohjien kanssa. Liian usein niitä päätyy biojätteeseen. Ja täysin turhaan, koska ei vaatisi kuin pientä vaivannäköä, että kaikki saisi upotettua ruokiin.

Tätä sitruunaista kukkakaalisosekeittoa varten kaupasta tuotiin vain kukkakaali, muut ainekset muokkautuivat kaappien sisällön mukaan. Määrät ovatkin siis suuntaa antavia ja vapaasti muokattavissa. Kanaliemi olisi esimerkiksi lihalientä luontevampi valinta, mutta koska lihalientä oli avattu purkki pakastimessa, niin se päätyi keittoon.

Sitruunainen kukkakaalisosekeitto

500 g kukkakaalia
pala purjosipulia
voita
1 dl valkoviiniä
1/2 l lihalientä
1 dl kuohukermaa
75 g maustamatonta tuorejuustoa
1 suolaan säilötty sitruuna
suolaa

Päälle dukkahia

Pese ja pilko kukkakaali sekä purjo. Kuullota niitä voissa miedolla lämmöllä. Lisää valkoviini ja lihaliemi ja anna porista, kunnes kukkakaalit ovat kypsiä.

Lisää keittoon kuohukerma, tuorejuusto ja pilkottu sitruuna. Soseuta keitto kuohkeaksi ja mausta suolalla.

Tarjoile keitto dukkah-mausteseoksen kanssa.

Kaksi tomaattikastiketta, yksi voittaja.

Hyvä tomaattikastikeresepti voi tehdä elämästä huomattavasti parempaa. Tomaattikastike kun voi joko nostaa tai laskea aika monen ruoan ihan eri tasolle. Puhutaan nyt vaikka pizzasta, pastasta tai shakshukasta.

Millainen sitten on hyvä tomaattikastike ja miten se tehdään? Minulle tomaattikastikkeen pitää olla melko paksu ja tiiviin makuinen. Ja selvittääkseni miten se tehdään, testasin kahta ehkä jo legendaariseksi kutsuttavaa reseptiä.

Toinen oli tietysti Henri Alénin Twitterissä jakama Mutti-tomaattikastikkeen resepti, joka levisi valoakin nopeammin.

Toinen taas on Suvin blogista bongaamani Marcella Hazanin resepti, joka on ollut Super suosittu ulkomaisissa blogeissa.

Tein molemmat kastikkeet yksinkertaisimman version mukaan eli Henrin kastikkeeseen en laittanut punaviiniä tai appelsiinia. Ja seurasin ohjeita mahdollisimman tarkkaan liikoja soveltamatta.

Kahden hengen raatimme oli tiukan päätöksen edessä ja molempia tomaattikastikkeita maisteltiin hartaasti ihan sellaisenaan. Ja voittajaksi meidän keittiössä valittiin... Marcella Hazanin tomaattikastike!

Onnittelut voittajalle tyytyväisiltä kokkailijoilta.

Yhden uunivuoan chorizoa ja kasviksia.

Tervehdys. Tämän chorizoa ja kasviksia sisältävän arki-illan monipuolisen muuntautujan ohjeen olen jakanut jo aiemmin. Nyt ajattelinkin vain muistuttaa, miten hyvin tämä ruoka taipuu sesonkeihin.

Pääosaa näyttelevät nimittäin uunissa paahtuneet kasvikset ja niitä voi vaihdella mielin määrin. Tässä jo hieman keväisessä versiossa kukkakaali ja porkkana saavat seurakseen parsaa ja muutaman retiisin. Kesällä sitten pelaisin kesäkurpitsalla ja tomaateilla, ehkä myös herneillä.

Ruoassa on kuitenkin muutama olennainen juttu, vaikka kasviksilla saakin leikkiä. 1. Chorizo, jonka on oltava raakamakkaraa, ei kestomakkaraa. 2. Vaahterasiirappi ja viinirypäleet, jotka tuovat makeuden. 3. Rosmariini yksinkertaisuudessaan. 4. Juusto, joka tuo pehmeyttä ja sitoo osaset yhteen. En suosittele jättämään yhtäkään näistä neljästä osasesta pois.

Ja kuten kuvasta huomaa, chorizo ei ole tässä ruoassa pääosassa, vaan pikemmin mausteena.

Puuroa, kananmunaa ja raitajuurta.

Ei ole puuro enää entisensä. Minun maailmassani puuro ei ole ollut entisensä sen jälkeen kun alkuvuodesta söin New Yorkissa puuroa savukinkulla, omenalla ja cheddarilla. Ymmärsin, että puuro on mainio pohja mitä mielenkiintoisemmille päällysyhdistelmille.

Ajatus jäi hautumaan ja hautuisi varmaan vieläkin, ellen olisi törmännyt netin kuvamaailmassa Martha Stewartin puuroon, jonka päällä on kananmuna.

Seuraavan päivän lounas oli sillä selvä.  Keitin kaurapuuron kokonaisista suurimoista vesi-maitoseokseen. Suurimot kannattaa liottaa etukäteen, kypsennysaika lyhenee ja puuro valmistuu noin puolessa tunnissa. Ja tarvitseeko edes sanoa, että mitä rasvaisempi maito sitä parempi puuro.

Puuron kypsyessä leikkasin ohuiksi viipaleiksi kaksi kaunista raitajuurta ja pyöräytin ne hetkeksi etikka-öljyseokseen ja maustoin suolalla. Ihan loppuvaiheessa paistoin pannulla kananmunan toiselta puolelta ja pilkoin vähän lehtikaalia. Sitten puuro lautaselle ja tilpehöörit päälle. Vielä rouhaisu mustapippuria ja mahan nauramaan saava lounas oli valmis.

Purkin pohjalta - kasviksia ja makkaraa spydäri-hengessä.

Toisinaan on hyvä valmistaa ruokaa ilman tarkkaa suunnitelmaa. Ruokaa, johon saa luovasti käytettyä jääkaappiin kadonneita purkin loppuja ja vihanneslaatikossa piilottelevat kaverit.

Minulla tämä ruoka on yleensä munakas tai salaatti, talvella keitto. Tai sitten spydäri-henkinen pannu. Tästä pannusta tarkkasilmäinen saattaa havaita muun muassa:

Ruokalusikallisen tuorejuustoa, joka jäi yli juustokakusta. (Eikö sitä ruokalusikallista nyt voinut laittaa siihen kakkuun, saattaisi joku kysyä.)

Viisi oliivia, jotka löytyivät purkin pohjalta.

Kuivahtaneen palan manchegoa.

Varmuuden vuoksi viikonlopuksi ostetun persiljan.

Sunnuntain hodareista jääneet makkarat.

Maailman parhaasta kaalisalaatista jääneen kaalin lopun.

Lisäksi ruoan kanssa piti syödä samaiselta sunnuntailta oleva majoneesin loppu ja purkkiin jääneet muutamat punajuuret, mutta ne unohdin. Ruokaa jääkaapin uumenista saa siis jatkoa.

Korvapuusti pistää hymyilemään.

Perjantain kunnaiksi cappuccino tuplaespressolla Sävystä ja Kalevalanpäivän kunniaksi hieman litistynyt korvapuusti pakastimesta. Juuri niitä elämän pieniä iloja.

1, 2, 3.... 87.

Kauppiaan vaimon (ja myös siskon ja kavereiden) perjantai-ilta ja yö kuluivat rattoisasti laskien. Ja  kyllä me laskettiinkin. Suklaapatukoita, tomaattimurskia, maustepusseja, hammasharjoja ja aika monta muuta tuotetta. Tiesitkö, että suurehkon kaupan teolliselta osastolta löytyy noin 6000 tuotenimekettä?

Tuhannesti kiitoksia kaikille kanssalaskijoille.

Kookosta ja perunaa, jookosta.

Pari vuotta sitten syksyllä minulla oli tavoitteena tehdä enemmän vegaaniruokia. Yksi onnistuneista oli Glorian ruoan & viinin ohjeella tehty perunacurry.

Olen kehittänyt ruoasta oman versioni, joka pohjaa samaan mausteseokseen, mutta on vähän yksinkertaisempi ja ruokaisampi. Ruoka ei ole mitään pikaruokaa, mutta suurimmaksi osaksi se hautuu uunissa sillä aikaa, kun itse on juoksemassa, pulkkamäessä tai nenä kirjassa.

Arki-iltaan sopivuutta lisää myös se, että ruoka valmistuu yhdessä astiassa. Ja jos maustekaappi on hyvin varustettu, niin kaikki ainekset saa lähikaupasta.

Kookoksinen linssi-perunacurry

500 g kiinteitä perunoita
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
2 rkl (kookos)öljyä
1 tlk kirsikkatomaatteja
1 dl punaisia linssejä
1 tlk kookosmaitoa
(manteleita)
1 tl kurkumaa
1 tl korianterinsiemeniä
1 tl juustokuminaa
1/2 tl kanelia
1/2 tl neilikkaa
1 tl chilirouhetta
1 tl suolaa

Hienonna mausteet sekaisin morttelissa. Kuori ja lohko perunat ja sipulit ja hienonna valkosipulinkynnet.

Kuumenna pari ruokalusikallista kookosöljyä padassa. Lisää mausteseos ja valkosipuli ja kuullota muutama minuutti. Lisää lohkotut perunat ja sipulit ja sekoita kunnolla, jotta mausteet tarttuvat tasaisesti perunoihin.

Lisää pataan tomaatit, 1/2 prk vettä ja linssit. Anna kiehahtaa ja kaada joukkoon kookosmaito.

Anna padan muhia uunissa ilman kantta 1-2 tuntia. Lisää lopussa halutessasi päälle kourallinen manteleita. Manteleiden ottaessa väriä, ehdit vielä hyvin pilkkoa raikkaaksi seuraksi tuoreita kasviksia. Jos haluat linssien säilyttävän rakenteensa, lisää ne joukkoon vasta puoli tuntia ennen padan uunista ottamista.

Pekoni-ruusukaalipasta.

Ensin sitä odottaa joulukuuta malttamattomana ja sitten huomaa päivien kuluvan niin vauhdilla, että tuskin ehtii tonttua sanoa.

Pikaisille arkiruoille, kuten tälle muutaman vuoden takaisesta Glorian ruoasta & viinistä olevalle pastalle, on siis joulukuussakin tarvetta. Pitäähän sitä ihmisen ehtiä myös syödä kaiken glögin keiton ja pikkujouluihin valmistautumisen keskellä.

Pekoni-ruusukaalipasta

400 g ruusukaaleja
1 pkt pekonia
1 sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
1/2 sitruuna
oliiviöljyä
reilu kourallinen raastettua parmesaania
mustapippuria
chilijauhetta
spagettia

Pilko sipulit. Poista ruusukaaleista kannat ja tarvittaessa uloimmat lehdet. Halkaise ne ja viipaloi ohuiksi. Pilko myös pekonit. Ota iso pannu ja kuullota sipuleita ja pekonia muutama minuutti. Lisää ruusukaalit ja jatka paistamista noin 5 minuuttia käännellen.

Keitä spagetti samaan aikaan. Mausta ruusukaali sitruunamehulla, chilillä ja mustapippurilla. Lisää joukkoon kypsä spagetti ja reilusti oliiviöljyä. Lisää lopuksi juustoraaste.

Arjen pelastaja - kananmunapannu.

Olen aivan ihastunut tähän yksinkertaiseen kananmunapannuun. Tai ehkä nimi kananmunapannukin on vähän liikaa, sillä oikeastaan kyseessä on paistetut kananmunat ja kasvikset. Mutta kun valitsee hieman liian pienen pannun, yksittäisistä elementeistä muodostuu kokonaisuus.

Olen syönyt kananmunapannua aamupalaksi, lounaaksi ja myös illalliseksi, jos olen saapunut kotiin väsyneenä ja nälkäisenä. Muuntelukykyiseen ruokaan löytyy aina ainekset jääkaapista: kananmunia, kasviksia ja pieni pala juustoa. Ja juustoja ja kasviksia vaihtelemalla ruoasta saa aina vähän erilaista. Lehtikaalia ja kurpitsaa vuohenjuustolla. Parsakaalia ja tomaattia fetalla. Sieniä ja kesäkurpitsaa parmesaanilla. Ja niin edelleen.

Nakkikastiketta ja lempeyttä

Se aika vuodesta, kun aamulla töihin lähtiessä on pimeää ja illallla sieltä palatessa samoin. Olen kuullut huhuttavan, että jossain siinä välissä on hetken valoisaa.

Se aika vuodesta, kun tuntuu, että arkipäiviä on yht´äkkiä paljon enemmän ja viikonlopun päivät menevät hetkessä.

Se aika vuodesta, kun nakkikastike ja kylmä olut tuntuvat ja maistuvat juuri oikealta. Arkiselta ja luotettavalta, mikä ei vähennä yhtään mieltä lämmittävää ja lempeyttävää tunnetta.

Tämän nakkikastikkeen ohjeen olen löytänyt aikoinaan jostakin blogista, mutta nimeä en ole kirjoittanut ylös. Saa ilmoittautua kommentoimalla.

Nakkikastike

500 g nakkeja
voita
noin 3 rkl tomaattipyrettä
noin 1 dl ketsuppia
noin 1/2 dl sinappia
1/2 l kasvislientä
200 g tuorejuustoa
3 suolakurkkua
mustapippuria

Ruskista pilkotut nakit voissa. Lisää kasvisliemi, tuorejuusto sekä tomaattipyree, ketsuppi ja sinappi. Näiden tarkkoja määriä on vaikea antaa, mutta kastikkeen tulisi olla reilusti punertavaa ja melko vahvan väristä. Kannattaa maistella, jotta saa yhdistelmän tasapainoon. Anna porista 15 minuuttia.

Lisää lopuksi pilkotut suolakurkut ja nauti perunamuusin kanssa.

Ensimmäisen keittokirjakuukauden päätös.

Syyskuun viimeiset tunnit menossa ja sehän tarkoittaa myös ensimmäisen keittokirjakuukauden loppua. Mielestäni kokeilu onnistui hyvin. Tein Lotta Lundgrenin kirjasta kuusi eri ruokalajia. Ennen keittokirjakuukautta olin tehnyt vuoden omistamastani kirjasta yhden reseptin.

Ja uskon osan resepteistä jäävän myös pysyvään käyttöön, silla chorizo-kasviksia tein jo syyskuussa kaksi kertaa. Joskus on selkeästi hyvä rajoittaa valinnanmahdollisuuksia ja keskittyä yhteen kunnolla. Chorizo-kasvisvuoan jujuna on viinirypäleet, jotka toimivat lämpimänä yllättävän hyvin.

Ja Jussi on jo valinnut itselleen ruokalehden lokakuuksi. Minä olen vielä kahden vaiheilla osallistumiseni suhteen...

Chorizoa ja kasviksia

3 chorizoa
1 kg kasviksia (olen laittanut romaneskua, kukkakaalia, porkkanaa, parsakaalia ja purjoa, joista romanesku oli ehdoton suosikkini)
150 g viinirypäleitä
suolaa
oliiviöljyä
rosmariinia
kourallinen pinjansiemeniä (älä hämäänny kuvassa esiintyvistä hasselpähkinöistä)
vaahterasiirappia
150 g chévreä

Kuori ja pilko kasvikset ronskeiksi paloiksi. Laita kasvikset, myös viinirypäleet, ja pilkotut chorizot uunivuokaan.  Mausta oliiviöljyllä, suolalla ja rosmariinilla. Heitä pinjansiement päälle.

Kypsennä kasviksia 225-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, kunnes kasvikset ovat sopivasti pehmenneet. Ota vuoka uunista ja nostele päälle viipaloitu chévre. Lorauta päälle vaahterasiirappia ja nosta vuoka takaisin uuniin grillivastuksen alle. Kypsennä vielä muutama minuutti, kunnes juusto on ruskistunut.

Päivitys 3.10. Iskä näppäränä kysäisi, että mitä tarkoitan romescolla ja eihän kyseessä mikään romesco ole, vaan romanesku eli vihreä kukkakaali.

Borssikeittoa keittiönpöydän ääressä.

 Olen aina aivan innoissani kaikenlaisista teema-päivistä. Ei siis ollut vaikeata jäädä tänään työskentelemään keittiönpöydän ääreen, kun vietetään Kansallista etätyöpäivää.

Etätyöpäivän houkuttelevuutta saattoi myös lisätä mahdollisuus kuunnella radiota tai PMMP:n uutta levyä työnteon lomassa ja laittaa pyykki- ja astianpesukone päälle keskellä päivää.

Lounaaksi lämmitin syyskuun keittokirjan ohjeella tehtyä (lähes) kasvisborssikeittoa. Lähes sen vuoksi, että tein keiton kanaliemeen. Naputtelen ohjeen keittoon myöhemmin, nyt jatkan muuta naputtelua.

Lisäys 22.9.2013. Tässä lupaamani ohje. Muokkailin määriä vähän tarpeen mukaan. Kirjan ohjeen mukaisesti söin keiton paksusta jogurtista ja vuohenjuustosta sekoitetun tahnan ja granaattiomenan siemenien kanssa. Siemenet toivat kivaa kontrastia pehmeille vihanneksille.

Borssikeitto

4 pientä perunaa
1 punainen paprika
2 porkkanaa
2 isoa punajuurta
2 sipulia
1 chili
2 tl paprikajauhetta
öljyä
1 tlk tomaattimurskaa
1 l kanalientä
1 rkl hunajaa
2 laakerinlehteä
1/2 sitruuna
suolaa
mustapippuria

Valmistele ensin kaikki kasvikset keittoa varten. Pilko perunat ja paprikat suht pieniksi paloiksi. Perunoiden kuoriminen on mielipidekysymys. Minä lisäsin perunat keittoon kuorineen. Kuori ja raasta porkkanat ja punajuuret karkeaksi raasteeksi. Hienonna sipulit, valkosipulit ja chili.

Kuullota sipuleita öljyssä kattilassa muutama minuutti. Lisää paprikajauhe ja chili ja jatka kuullottamista pari minuuttia lisää.

Lisää joukkoon kaikki valmistellut vihannekset, tomaattimurska, kanaliemi, hunaja ja laakerinlehdet. Anna porista kannen alla noin 30 minuuttia, kunnes kaikki kasvikset ovat pehmenneet kunnolla. Keiton poristessa voit esimerkiksi järkkäille keittiön, kuunnella musiikkia tai jumiutua tuijottamaan ikkunasta ulos. Joku ehtii tehdä tämän kaiken.

Mausta keitto sitruunanmehulla, suolalla ja pippurilla. Syö keitto vuohenjuustotahnan ja granaattiomenan kanssa.

Varhaiskaalia carbonaran tapaan.

Tästä Glorian ruoan & viinin reseptistä tuli yksi tämän hetken varhaiskaalisuosikeistani. Ruoka on täydellistä arkiruokaa nopeutensa vuoksi. Ja varhaiskaalia ei voi olla liian usein.

Korvasin reseptin raa´an kananmunan keltuaisen uppomunalla kahdesta syystä. Yksi: en ikinä keksi mitään käyttöä ylijääneille valkuaisille. Kaksi: uppomuna oli näppärä kypsentää jo valmiiksi kaalia varten keitetyssä vedessä. (Kolmaskin syy taitaa olla. Olen aika iloinen, että olen oppinut valmistamaan uppomunia.) Oikaisin myös kaalin pilkkomisessa. Ohjeessa lehdet irrotettiin ja pilkottiin yksitellen, minä laitoin ronskisti kaalin puoliksi ja siipaloin menemään.

Varhaiskaali carbonara

Noin 750 g varhaiskaalia
1 pkt pekonia
Noin 25 g voita
1 dl raastettua parmesaania
mustapippuria
suolaa
tuoretta basilikaa
2 kananmunaa
etikkaa

Puolita kaali ja leikkaa se suikaleiksi. Ryöppää kaalisuikaleita suolalla maustetussa vedessä alle minuutti. Nostele kaalit reikäkauhalla siivilään valumaan ja jätä vesi poreilemaan kevyesti uppomunia varten.

Pilko pekoni suikaleiksi ja ruskista pannulla. Lisää joukkoon voi, anna sulaa ja lisää valutetut kaalit. Pyörittele komeutta pannulla, kunnes maut ovat sekoittuneet. Mausta mustapippurilla.

Valmista tällä aikaa uppomunat. Riko munat kahteen lasiin. Laita kevyesti poreilevan veden joukkoon 1 rkl etikkaa. Tee veteen kauhalla laiska pyörre ja kaada munat joukkoon. Anna kypsyä noin 3 minuuttia ja nosta reikäkauhalla pasta-annosten päälle. Kruunaa annos parmesaanilla ja basilikalla.

Sesongin suosikit - Aperol spritz.

 

"Jos pitäisi lyödä vetoa kesän trendikkäimmästä cocktailista, laittaisin pennini likoon Aperol spritzin puolesta. Italiassa ja Saksassa supersuosittu drinkki tekee kovaa vauhtia tuloaan myös Suomeen."

Kirjoittaa Eeva Kolu eilen ilmestyneessä Trendissä ja minä nyökyttelen päätäni. Oma Aperol pulloni tarttui mukaan huhtikuussa Milanon lentokentältä, mutta kotona huomasin Aperolin saapuneen myös Alkoon. Sitä parempi juttu, sillä nyt ei tarvitse säästää harvinaisuutta erikoishetkiin, vaan voi nauttia Aperol spritzin ihan tavallisena keskiviikkona töiden jälkeen. Tai en kyllä ole ihan varma, voiko kesäkuun alun keskiviikossa olla mitään tavallista, kun lämpömittari hipoo kolmeakymmentä.

Aperol spritzin ohje on maailman helpoin. 3 osaa kuivaa kuohuviiniä, 2 osaa Aperolia ja 1 osa soodaa. Joukkoon siivu tai kaksi appelsiinia ja runsaasti jäitä ja Etelä-Eurooppalainen tunnelma on valmis.

Chiliä ja auringonhattua.

Meillä on yksi flunssapotilas. Ja se en ole minä. Muuttopakkailun ohessa tarjoilin auringonhattu-uutetta ja kasvissosekeittoa. Ruoka syntyi laatikoiden tyhjennysprojektin lähestyessä loppuaan kotoa löytyvistä aineksista. Välihuomautuksena voin kertoa, että keittiön laatikot eivät ole niin tyhjiä, kuin olisin toivonut.

Sattumaksi, mausteeksi ja flunssan karkottajaksi paahdoin vielä pannulla chiliä ja cashewpähkinöitä. Uskon, että muuttolaatikot imevät tällä hetkellä liikaa paranemiseen tarvittavaa energiaa, mutta ehkä keitto tasapainotti tilannetta vähän.