Sattumankauppaa sopassa.

Sosekeitot ovat varsinaisia arjen sankareita, jotka kätkevät fiksusti sisäänsä kaappien sisältöjä, toimivat päivällä ja illalla, kelpaavat uudelleen kuumennettavaksi ja lämmittävät ilmojen kylmetessä. Mutta pakko se on myöntää, saattavat ne olla joskus vähän tylsiä.

Yleensä keitto kuin keitto muuttuu ainakin hitusen mielenkiintoisemmaksi, kun päälle kasaa sopivasti sattumia. Sattumat piristävät ulkonäköä, tuovat kivaa purutuntumaa ja monipuolistavat makumaailmaa. Onhan se nyt kiva, että lusikassa on muutakin kuin pelkkää samettista soppaa.

Meillä nämä keiton sattumapäälliset syntyvät usein myös sattumankaupalla niistä aineksista, joita kotoa löytyy.

Kasvissosekeiton sattumaksi paistoin pannulla muutaman siivun ilmakuivattua kinkkua, silputtua lehtikaalia, viipaloidun omenan ja pienen kourallisen rouhittuja hasselpähkinöitä. Syksyinen keiton sattuma syntyi hetkessä.

Sitruunainen kukkakaalisosekeitto.

Tällä viikolla on vietetty hävikkiviikkoa. Ruokahävikki on muutenkin ollut viime aikoina paljon esillä. Erityisesti kahdesta eri näkökulmasta, ruokakauppojen hävikki (paha) ja leipäjonoihin annettava hävikki (hyvä). Mielenkiintoista on, että nämä ovat usein sama asia, koska suuri osa leipäjonoissa jaettavasta ruoasta tulee juurikin kauppojen ruokahävikistä.

Kauppojen ruokahävikki on Hesarin mukaan noin 15% koko Suomen ruokahävikistä ja tästä siis syötävä osa päätyy yleensä leipäjonoihin. Suurin osa hävikistä tuleekin kotitalouksista, valitettavasti myös meiltä.

Minä huomaan olevani erityisen huono sitruunoiden, yrttiruukkujen, salaattien ja erilaisten purkin pohjien kanssa. Liian usein niitä päätyy biojätteeseen. Ja täysin turhaan, koska ei vaatisi kuin pientä vaivannäköä, että kaikki saisi upotettua ruokiin.

Tätä sitruunaista kukkakaalisosekeittoa varten kaupasta tuotiin vain kukkakaali, muut ainekset muokkautuivat kaappien sisällön mukaan. Määrät ovatkin siis suuntaa antavia ja vapaasti muokattavissa. Kanaliemi olisi esimerkiksi lihalientä luontevampi valinta, mutta koska lihalientä oli avattu purkki pakastimessa, niin se päätyi keittoon.

Sitruunainen kukkakaalisosekeitto

500 g kukkakaalia
pala purjosipulia
voita
1 dl valkoviiniä
1/2 l lihalientä
1 dl kuohukermaa
75 g maustamatonta tuorejuustoa
1 suolaan säilötty sitruuna
suolaa

Päälle dukkahia

Pese ja pilko kukkakaali sekä purjo. Kuullota niitä voissa miedolla lämmöllä. Lisää valkoviini ja lihaliemi ja anna porista, kunnes kukkakaalit ovat kypsiä.

Lisää keittoon kuohukerma, tuorejuusto ja pilkottu sitruuna. Soseuta keitto kuohkeaksi ja mausta suolalla.

Tarjoile keitto dukkah-mausteseoksen kanssa.

Pokrovan borssia ja kaalipiirakoita Kirkkonummelta.

Teimme viikko sitten lauantai-retken Kirkkonummelle. Matkailua se on lähimatkailukin. Suurin syy reissuun oli Pokrovan ortodoksinen veljesyhteisö, joka järjestää kerran kuussa borssipäivän.

Ennakkotilauksesta mukaan saa ostaa borssikeittoa, kaalipiirakoita ja Pokrovan makeaa piirakkaa. Paikan päällä näytti olevan myynnissä myös kuivattuja yrttejä, leipää, hilloa ja säilöttyjä sieniä. Ensikertalaisena olin tilausten suhteen hiven varovainen ja olin tilannut vain litran keittoa ja 10 kaalipiirakkaa.

Seuraavalla kerralla menee kyllä tilaus päinvastoin, kaalipiirakat olivat vähän vaisuja, mutta se borssi! Aivan mielettömän hyvä liemi ja Jussin kanssa kilvan arvailtiin, miten niin täyteläinen ja monipuolinen maku onkaan saatu aikaiseksi. Seuraava borssipäivä on lauantaina 9.5. ja tilaukset täytyy tehdä samalla viikolla torstaihin mennessä.

Pokrovalta matka jatkui Citymarketin parkkikselle ja lounaalle Bistro o matiin. Kolmen ruokalajin rauhallinen lounas oli kyllä viikonloppu-tunnelmaa parhaimmillaan.

Kolm Sibulat ja keitto Tallinnassa.

Jos marraskuuta ei olisi keksitty, niin tällaisen päivän jälkeen se olisi ollut pakko keksiä. Pimeää, märkää, kylmän kosteaa ja koleaa. Kotiin saapuessa haaveissa kajastelee mausteinen, kuuma keitto ja villasukat.

Keitto voisi olla jotain tällaista kuin Tallinnassa Kolm Sibulatissa syömäni annos. Mausteista lientä, ylikypsää ankkaa, sieniä, ravintolan itse valmistamia paksuja nuudeleita, korianteria, kananmuna ja makua roppa kaupalla. Tällaista keittoa ei voi syödä kuin ryystämällä. Tämä Hesarin ohje saattaa mennä näissä haaveissa kokeiluun.

Muutenkin pidin ravintolasta kovasti. Lämmin suositus, vaikka ravintolaan joutuukin hieman kävellä.

Punajuurikeittoa, fenkolia, omenaa ja kylmät sormet.

Tiistai-aamulla mittari keittiön ikkunan takana lähestyi nollaa. Ja siitä huolimatta minä pyöräilin töihin ilman hanskoja. En tiedä mitä oikein mietin lähtiessäni. Lyhyenkin matkan aikana ehti ajatella monia lämpöisiä asioita, muhveja, lapasia, vasta uunista nostettuja sämpylöitä ja tietysti keittoja.

Keittoja, jotka ovat syksyn ja talven vakioruokaa ja ilmestyvät aina tässä vaiheessa vuotta keittiöön. Tämä keittoresepti on Gwyneth Paltrown kirjasta It's all good. Ja niinhän se loppujen lopuksi  on, kaikki on hyvää ja hyvin, varsinkin kun keskiviikkona oli hanskatkin kädessä.

Punajuurikeitto fenkolilla ja omenalla

2 rkl öljyä
1 fenkoli
1 sipuli
3 punajuurta
2 pientä omenaa
reilu 1/2 l kasvislientä
suolaa
mustapippuria

Pilko sipulit ja fenkoli kuutioiksi. Lämmitä öljy kattilassa, lisää sipulit, fenkoli ja ripaus suolaa ja kuullota pehmeiksi noin 10 minuuttia.

Kuori sillä aika punajuuret ja omena ja pilko reiluiksi paloiksi. Lisää ne kattilaan ja kaada kasvisliemi päälle. Anna keiton poreilla noin 40 minuuttia kunnes punajuuret ovat täysin pehmenneet.

Soseuta keitto ja mausta suolalla & pippurilla.

Sekoitin keiton kaverin vuohenmaitojogurtista, jonka maustoin piparjuurella. Jos et ole kokeillut ennen vuohenmaitojogurttia, niin suosittelen lämpimästi. Maku on pehmeä ja yllättävän mieto.

Nyt tai ei koskaan - kesäkeitto.

Jos aiot tehdä kesäkeittoa, nyt on oikea aika. Perunat ovat ohutkuorisia ja makeimmillaan. Porkkanat mehukkaita ja pieniä. Kukkakaali maistuvaa ja herneet tuoreita.

Maitopohjainen kesäkeitto ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini, pikemminkin päinvastoin. Jouni Toivasen Glorian ruoalle ja viinille kehittämä resepti houkutti kuitenkin kokeilemaan. Kaikki keiton vihannekset kun maistuvat minulle enemmän kuin hyvin, mutta se lämmin maito tuottaa vähän vaikeuksia...

Jounin reseptissä oli kaksi tärkeää jujua. Ensinnäkin vihannekset keitettiin erikseen kypsiksi ja nostettiin heti jääveteen, jotta ne varmasti jäävät napakoiksi eivätkä kypsy liikaa. Vihannekset yhdistettiin vasta lopussa. Toisekseen lopussa liemeen murusteltiin sinihomejuustoa. Ja tämä oli se temppu, joka muutti minun suhtautumiseni maitopohjaiseen kesäkeittoon. Liemi ei ollutkaan enää vain lämmintä maitoa, vaan vienosti sinihomejuustolta maistuvaa lientä. Pieni asia, suuri vaikutus.

Soppakerho kokoontuu perjantaina.

Perjantaina pakkasin kattilallisen keittoa kassiin ja Seijan puhuessa ja puhaltaessa kuljin sen kanssa töihin. Vähän ennen kahtatoista nostin keiton levylle lämpiämään, katoin pöydän, leikkasin ruisleivän ja sytytin kynttilät.

Sitten odotin ruokaseuraa ja vähitellen ne sieltä ilmestyivät: soppakerhon jäsenet ja muutama muu.

Tänä syksynä työpaikalla aloitettu soppakerho on kyllä ollut yksi vuoden parhaista keksinnöistä. Kerran kuukaudessa yksi kerholaisista tekee lounaaksi soppaa kaikille. Saa maistella mitä parempia keittoja ja jutella työkavereiden kanssa. Minun soppavuorollani pöydässä oli linssikeitto.

Punajuurta ja paahdettua valkosipulia keitossa.

Uunissa pehmeäksi paahtunut valkosipuli on aivan ihanaa. Sillä voi helposti maustaa keitot, salaatit, pastan ja perunamuusin. Valkosipuli muhii uunissa pehmeän, täyteläisen ja paahteisen makuiseksi. Oikeastaan sellainen kannattaisi laittaa uuniin aina, kun uunissa jotakin kypsentää.

Olivia-lehden ohjeella tehty punajuurisosekeitto saa makunsa paahdetun valkosipulin ja kasvisten lisäksi rormariinista. Silmäksi keittoon sekoitin paksusta jogrtista ja kermaviilistä, chevrestä ja ruohosipulista tahnan, jonka maustoin sitruunankuorella ja mustapippurilla.

Punajuurisosekeitto

500 g punajuuria
3 jauhoista perunaa
1 kokonainen valkosipuli
oliiviöljyä
suolaa
tuoretta rosmariinia
8 dl kasvis- tai kanalientä
mustapippuria

Kuori ja paloittele punajuuret ja perunat. Levitä uunipellille ja mausta öljyllä, suolalla ja pippurilla. Halkaise valkosipuli kuorineen, nosta puolikkaat pellille ja lorauta päälle öljyä. Paahda kasviksia 200-asteisessa uunissa noin 35 minuttia, kunnes ne ovat kypsiä. (Samalla on helppo valmistaa toinenkin valkosipuli vaikka seuraavan päivän salaattiin.)

Kaada kypsät kasvikset kattilaan. Purista joukkoon paahtuneet valkosipulinkynnet. Lisää liemi ja soseuta keitto tasaiseksi. Kuumenna keitto ja mausta mustapippurilla sekä tarvittaessa suolalla.

Borssikeittoa keittiönpöydän ääressä.

 Olen aina aivan innoissani kaikenlaisista teema-päivistä. Ei siis ollut vaikeata jäädä tänään työskentelemään keittiönpöydän ääreen, kun vietetään Kansallista etätyöpäivää.

Etätyöpäivän houkuttelevuutta saattoi myös lisätä mahdollisuus kuunnella radiota tai PMMP:n uutta levyä työnteon lomassa ja laittaa pyykki- ja astianpesukone päälle keskellä päivää.

Lounaaksi lämmitin syyskuun keittokirjan ohjeella tehtyä (lähes) kasvisborssikeittoa. Lähes sen vuoksi, että tein keiton kanaliemeen. Naputtelen ohjeen keittoon myöhemmin, nyt jatkan muuta naputtelua.

Lisäys 22.9.2013. Tässä lupaamani ohje. Muokkailin määriä vähän tarpeen mukaan. Kirjan ohjeen mukaisesti söin keiton paksusta jogurtista ja vuohenjuustosta sekoitetun tahnan ja granaattiomenan siemenien kanssa. Siemenet toivat kivaa kontrastia pehmeille vihanneksille.

Borssikeitto

4 pientä perunaa
1 punainen paprika
2 porkkanaa
2 isoa punajuurta
2 sipulia
1 chili
2 tl paprikajauhetta
öljyä
1 tlk tomaattimurskaa
1 l kanalientä
1 rkl hunajaa
2 laakerinlehteä
1/2 sitruuna
suolaa
mustapippuria

Valmistele ensin kaikki kasvikset keittoa varten. Pilko perunat ja paprikat suht pieniksi paloiksi. Perunoiden kuoriminen on mielipidekysymys. Minä lisäsin perunat keittoon kuorineen. Kuori ja raasta porkkanat ja punajuuret karkeaksi raasteeksi. Hienonna sipulit, valkosipulit ja chili.

Kuullota sipuleita öljyssä kattilassa muutama minuutti. Lisää paprikajauhe ja chili ja jatka kuullottamista pari minuuttia lisää.

Lisää joukkoon kaikki valmistellut vihannekset, tomaattimurska, kanaliemi, hunaja ja laakerinlehdet. Anna porista kannen alla noin 30 minuuttia, kunnes kaikki kasvikset ovat pehmenneet kunnolla. Keiton poristessa voit esimerkiksi järkkäille keittiön, kuunnella musiikkia tai jumiutua tuijottamaan ikkunasta ulos. Joku ehtii tehdä tämän kaiken.

Mausta keitto sitruunanmehulla, suolalla ja pippurilla. Syö keitto vuohenjuustotahnan ja granaattiomenan kanssa.

Chiliä ja auringonhattua.

Meillä on yksi flunssapotilas. Ja se en ole minä. Muuttopakkailun ohessa tarjoilin auringonhattu-uutetta ja kasvissosekeittoa. Ruoka syntyi laatikoiden tyhjennysprojektin lähestyessä loppuaan kotoa löytyvistä aineksista. Välihuomautuksena voin kertoa, että keittiön laatikot eivät ole niin tyhjiä, kuin olisin toivonut.

Sattumaksi, mausteeksi ja flunssan karkottajaksi paahdoin vielä pannulla chiliä ja cashewpähkinöitä. Uskon, että muuttolaatikot imevät tällä hetkellä liikaa paranemiseen tarvittavaa energiaa, mutta ehkä keitto tasapainotti tilannetta vähän.

Kaukaa viisas syö borssia.

Välillä on hyvä olla kaukaa viisas ja valmistautua tulevaan. Meidän keittiöstä saattaa sunnuntaisin löytää juuri tällaisen kaukaa viisaan ruokaverstaan, jossa valmistuu samaan aikaan sunnuntairuokaa, uunissa salaattiaineksia seuraavan viikon lounaille ja yhdellä levyllä hautuu vielä arkiruoka.

Tällä viikolla on ollut mukava palata pitkän päivän jälkeen räntäsateesta kotiin, kun on voinut vain nostaa kattilallisen borssikeittoa hellalle ja odotella rauhassa keiton kuumenemista.

Keitto haudutettiin sunnuntaina ajan kanssa naudan lavasta, kaalista, punajuuresta, porkkanasta ja sipulista. Makua tuo tietysti suolakurkku ja etikka. Ja silmäksi vielä smetanaa.

Nyt kirjoittamaan ostoslistaa. Viikonlopun suunnitelmissa on ainakin madekeittoa, hevosta, leivontaa ja kokonaisena paahdettua luomukanaa. Ja ruoan lisäksi joogaa ja muuttovalmisteluja.

Huhtikuussa on R - simpukka-kookoskeitto.

Vanhan sanonnan mukaan tuoreita simpukoita saa syödä vain niiden kuukausien aikana, jonka ranskankielisessä nimessä esiintyy R. Huhtikuu eli avril sopii siis hyvin, mutta muutaman päivän päästä toukokuussa oltaisiin jo myöhässä.

Viime vuoden kesälomareissulla Tanskassa simpukoita oli kyllä tarjolla monessakin paikassa, vaikka oli heinäkuu. Ehkä kasvatuspaikka vaikuttaa tähän.

Lähestyvän vapun kunniaksi sinisimpukoista keitettiin thaihenkinen keitto. Ohje on vuoden ensimmäisestä Glorian ruoasta & viinistä, jota olen varmaankin kehunut väsyttävyyteen asti. Keiton liemi oli ihanan aromikas, vaikka jätimmekin suluissa olevat aineet pois.

Sinisimpukka-kookoskeitto

1 kg tuoreita sinisimpukoita
200 g raakoja jättikatkaravunpyrstöjä
1 pieni porkkana
1 rkl raastettua inkivääriä
1 sitruunaruoho
1 pieni punainen chili
2 rkl öljyä
3 rkl vihreää currytahnaa
4 dl kasvislientä
2 dl kookoskermaa
(2 rkl palmu- tai ruokosokeria)
1/2 tl suolaa
300 g nahatonta kuhafileetä
100 g pinaattia
(2 tl kalakastiketta)
1 dl hienonnettua korianteria
1 limen mehu

Sulata ravunpyrstöt. Puhdista sinisimpukat ja laita ne kylmään veteen jääkaappiin odottamaan kypsentämistä.

Kuori ja viipaloi porkkana. Kuori ja raasta inkivääri. Halkaise ja huuhtele sitruunaruoho, leikkaa parin sentin pätkä kuivunutta kantaa pois ja viipaloin 3-4 cm:n pituisiksi pätkiksi. Halkaise chili, poista siement ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi.

Kuumenna öljy kattilassa. Lisää currytahna, porkkana, inkivääri, sitruunaruoho ja chili. Kuullota miedolla lämmöllä 5 minuuttia. Älä ruskista, jottei mausta tule kitkerää.

Lisää kasvisliemi, kookoskerma, (sokeri) ja suola kattilaan. Anna kiehua hiljalleen 10 minuuttia. Lisää sinisimpukat ja ravunpyrstöt. Keitä muutama minuutti. Poista avautumattomat simpukat liemestä.

Leikkaa kuhafileet 3-4 cm:n kokoisiksi kuutioiksi ja lisää keittoon. Huuhdo pinaatinlehdet ja lisää keittoon. Mausta (kalakastikkeella), korianterilla ja limen mehulla. Nosta kattila liedeltä ja anna hautua kannen alla muutama minuutti ennen nauttimista.

Hernekeitto - joulukinkku parhaassa muodossa.

Ei täällä kuitenkaan laskiaista pelkällä pullalla vietetä. Pullan lisäksi laskiaiseen kuuluu hernari. Hernekeitto ja kinkun tuoksu ovat kaksi suurinta syytä, miksi haluan joka vuosi paistaa joulukinkun. Sitten vahdin koko joulun kinkkua silmä tarkkana, että siitä varmasti riittää tarpeeksi pakkaseen hernekeittoa varten. Ja kinkkuliemi täytyy tietysti myös pakastaa.

Meidän hernekeitossa on paljon lientä ja sitä keitetään niin kauan, että herneet ovat lähes sulautuneet liemeen. Ja sitä keitetään niin paljon, että siitä syödään vähintään neljänä iltana. Kinkkulientä ja kinkkua sisältävä hernekeitto ei tarvitse mitään mausteita, vaan saa makunsa kinkusta ja pitkästä keittoajasta.

Tämän tiistain paras uutinen muuten saapui postilaatikosta. Hanna Jensen kirjoittaa taas ruokajuttuja Oliviaan. Ainakin paperiversioon. Tulisipa vielä verkkoonkin...

Lihakeitto on arkea.

Juhlan lisäksi joulukuuhun mahtuu arkea. Ja aika kiireistä sellaista. Rakastan jouluvalmisteluja ja haluaisin tehdä niitä paljon. Osa kiireestä on siis ihan itse aiheutettua.

Arkea helpottaa ihmeesti, kun voi kotiin tultua nostaa kattilan liedelle kuumenemaan ja nauttia sitten herkullista pitkään haudutettua karitsanlihakeittoa. Sunnuntaina haudutettua keittoa syötiin sunnuntain lisäksi myös maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona... Onko tämä nyt sitä arjen luksusta? Ohje taas kerran suosikkilehdestäni eli Glorian ruosta & viinistä. Leipäjuusto keitossa on muuten uskomattoman hyvää.

Pitkään haudutettu karitsanlihakeitto

1 kg karitsan luullista etuselkää ja lapaa tai jompaa kumpaa
2 porkkanaa
150 g juuriselleriä
250 g lanttua
1 sipuli
6 valkosipulinkynttä
voita
1 rkl siirappia
2 1/2 dl lihalientä
mustapippuria
suolaa
timjaminoksia
1 kg perunoita
200 g leipäjuustoa
1 dl hienonnettua persiljaa

Ota liha huoneenlämpöön noin tunti ennen valmistusta. Leikkaa liha luineen noin 5 cm:n paloiksi. Ruskista lihapalat kuivassa paistinpannussa kunnolla.

Kuori ja leikkaat porkkanat kiekoiksi. Kuori ja kuutio juuriselleri ja lanttu. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet.

Sulata voi uunin kestävässä kattilassa (vetoisuus väh. 5 l). Lisää kasvikset ja siirappi kattilaan. Ruskista noin 5 minuuttia niin, että kasvikset ruskistuvat osittain kunnolla. Lisää lihapalat ja lihaliemi kattilaan. Mausta pippurilla, suolalla ja timjaminoksilla. Hauduta keittoa 150-asteisessa uunissa vähintään 4 tuntia.

Nosta lihapalat kattilasta reikäkauhalla leikkuulaudalle. Irrota liha luista ja lisää liha takaisin keiton joukkoon. Kuori ja kuutio perunat ja lisää ne keittoon. Pane kattila takaisin uuniin ja anna kiehua hiljalleen noin 40 minuuttia kunnes perunat ovat kypsiä.

Kuutioi leipäjuusto. Viimeistele keitto leipäjuustokuutioilla ja hienonnetulla persiljalla.

Kuorrutettu punasipulikeitto lohdutukseen.

Kulinaarimurulan isännöimän marraskuun ruokahaasteen aiheena on comfort food eli lohtu- tai turvaruoka. Itselleni lohturuokaa on kahden tyyppistä, mutta molempia yhdistävänä tekijänä on lusikalla syöminen.

Fyysiseen heikkoon oloon toimii ehdottomasti parhaiten jäätelö, ja ihan kaupasta ostettu. Kurkku kipeänä, nenä valuen ja jäsenet särkien haluan vain maata sängyssä ison jäätelökulhon kanssa. Ruoan valmistamiseen ei riitä voimia ja tukkoiseen tunteeseen auttaa ehdottomasti parhaiten kylmä. Ja jäätelö toimii kyllä itse aiheutettuunkin heikkoon oloon.

Henkisestä heikosta olosta taas noustaan itse tehdyn ruoan avulla. Silloin kun maailma murjoo ja potkii päähän, voi ruoan avulla todistaa itselleen olevansa kuitenkin hengissä. Aromaattisen punasipulikeiton tuoksujen leijuessa asunnossa, voi ulkopuolisen maailman jättää omaan arvoonsa. Lautasellinen kuumaa keittoa ja ehkä, energian sen salliessa, pöydälle sytytetty kynttilä palauttavat uskon omaan itseen ja elämään. Ja siitähän lohturuoassa on kysymys.

Kuorrutetussa punasipulikeitossa yhdistyvät kaikki lohturuoan tärkeimmät ominaisuudet. Se on makeaa ja suolaista, lämmittävää, aromikasta ja jotenkin kunnollista ruokaa. Juusto-leipäkuorrute yhdistää rasvan ja hiilihydraatit, jotka kuuluvat ehdottomasti lohturuokaan.

Kuorrutettu punasipulikeitto

500 g punasipulia

50 g voita

2 omenaa

1 rkl hunajaa

7 dl kanalientä

3 dl valkoviiniä

2 rkl kuivattua timjamia

mustapippuria

Kuorrutus

4 viipaletta vaaleaa leipää

150 g voimakasta juustoraastetta

Halkaise ja viipaloi sipulit. Kuumenna voi kattilassa ja kuullota sipuleita noin 15 minuuttia, mutta älä anna niiden ruskistua. Lisää kuutioidet omenat ja hunaja kattilaan. Sekoita ja jatka kypsentämistä noin 5 minuuttia.

Lisää kanaliemi, valkoviini ja mausteet. Sekoita ja anna kiehua hiljalleen kannen alla noin tunti.

Kaada valmis keitto neljään uuninkestävään kulhoon. Lisää päälle paahdettu leipä paloiteltuna. Ripottele pinnalle juustoraaste ja kypsennä 250-asteisessa uunissa kunnes juusto on ruskistunut. Tämä vie noin 10 minuuttia. Nauti keitto ja anna lohdutuksen vallata mielesi.

Kesäinen kalakeitto.

Glorioan ruoan & viinin edellinen numero (4/2011) oli todella herkullinen ja kokeiluun on päätynyt jo useampikin ohje, joista yhden olen blogannutkin. Viikko sitten maanantaina teimme vähän yksinkertaistetun version kirveliöljyllä maustetusta kesäkeitosta.

Kesäinen kalakeitto

1/2 kukkakaalia

1 parsakaali

10 retiisiä

1 dl silvottuja herneitä

2 porkkanaa

4 vaalealihaista kalafileetä

5 dl kasvislientä

1 dl valkoviiniä

suolaa

mustapippuria

voita

Kuumenna kasvisliemi kiehuvaksi ja mausta valkoviinillä ja suolalla tarpeen mukaan. Lisää liemeen pieniksi leikatut kaalien kukinnot, viipaloidut retiisit ja porkkanat sekä herneet. Anna kiehua muutama minuutti. Kasviksiin saa jäädä purutuntumaa ja kesäkasvikset kypsyvät todella nopeasti, joten kannattaa olla silmä tarkkana. Paista kasvisten kiehuessa suolalla ja pippurilla maustetut kalafileet voissa.

Kokoa annokset laittamalla lautasen pohjalle kasviksia ja lientä ja nostamalla rapeat kalafileet päälle. Viimeistele annokset kirveliöljyllä. Meillä oli jäänyt aiemmasta ruoasta muutama katkarapu, jotka lisäsimme myös annoksen päälle.

Kirveliöljy

1 ruukku kirveliä

1 dl oliiviöljyä

1/2 tl sokeria

1 tl suolaa

Soseuta ainekset tasaiseksi sauvasekoittimella.

Punainen tomaatti.

Viime kesän ykkössuosikki on palannut takaisin! Gazpacho on ihanaa ja koukuttavaa ja sopii täydellisesti tulevan kesän toivottavasti helteisiin päiviin. Tähän täytyy ehdottomasti valita lähes ylikypsiä, pehmeitä tomaatteja ja hyvänmakuista oliiviöljyä. Ja mitä sileämmäksi keiton jaksaa soseuttaa, sen paremmalta se maistuu.

Ohje on alunperin Gloriasta. Edessä on kaikkien aikojen Gazpacho-kesä!

Gazpacho

3 viipaletta hyvää vaaleaa leipää

1 dl oliiviöljyä

1 rkl valkoviinietikkaa

16 kypsää tomaattia

1 punainen paprika

pari kuivattua chilipaprikaa

suolaa & mustapippuria

Leikkaa leivistä reunat pois. Laita viipaleet kulhoon ja kaada päälle 1 dl oliiviöljyä ja viinietikka. Anna maustua ja pehmetä. Kuori ja viipaloi valkosipulinkynnet. Poista tomaateista ja paprikasta kannat ja siemenet. Pilko ja laita kulhoon leipien päälle. Soseuta keitto sauvasekoittimella mahdollisimman sileäksi. Mausta ja anna maustua jääkaapissa vähintään 30 minuuttia. Ripottele päälle esimerkiksi krutonkeja ja pieneksi pilkottua kevätsipulia.

65-vuotta juhlaa osa 2.

Ruokahalunherättäjien jälkeen jatkoimme alkuruoalla. Olemme tarjonneet hernesosekeittoa alkuruoaksi aiemminkin, mutta tällä kertaa teimme juhlavamman version. Ohje on taas kerran peräisin Glorian ruoasta ja viinistä. Iskä on aina pitänyt erityisen paljon herneistä ja hänen kouluaikaisiin suosikkeihinsa kuului muun muassa lähileipomosta ostettu tuore ranskanleipä, joka täytettiin silvotuilla tuoreilla herneillä. Keiton kanssa tarjottiin kuitenkin tällä kertaa ranskanleivän sijaan itse leivottua focacciaa.

Hernesosekeitto

alkuruoaksi neljälle

400 g pakasteherneitä

1/2 l lihalientä

2 valkosipulinkynttä

1/2 dl sherryä

mustapippuria

1 dl kuohukermaa

(suolaa)

4 viipaletta ilmakuivattua kinkkua rapeaksi paistettuna

Keitä herneitä ja murskattua valkosipulia lihaliemessä noin 20 minuuttia. Soseuta ainekset sileäksi. Mausta keitto sherryllä ja mustapippurilla ja kuumenna. Vaahdota kerma. Nosta kattila liedeltä ja sekoita kermavaahto keiton joukkoon juuri ennen tarjoilua. Tarkista suola. Ripottele lopuksi annosten päälle ilmakuivattu kinkku.

Pääruoankin ohje on peräisin Glorian ruoasta ja viinistä. Ohjeen alkuperäinen kuha vaihdettiin kuitenkin siikaan ja muitakin pieniä muutoksia tehtiin. Ruoka tarjottiin perunamuusin ja ranskalaisen valkoviinin kanssa.

Siikaa, hasselpähkinöitä, sieniä ja ruskistettua voita

4 palaa siikaa annospaloina (n. 150g/kpl)

50 g Hasselpähkinöitä

pari rkl hienonnettua tuoretta tilliä

150 g voita kastikkeeksi

200 g pieniä luomu siitakesieniä

1,5 dl ruusukaalin kauniita lehtiä

80 g Västerbottenjuustoa kuutioituna

voita paistamiseen

Ripaus suolaa

Halkaise hasselpähkinät. Paahda ne kevyesti kuivassa, kuumassa pannussa, noin 3-4 minuuttia. Pidä pähkinät koko ajan liikkeessa, jotta ne eivät pala. Hienonna tilli.

Tee ruskistettu voi: sulata voi kattilassa. Sekoita voisulaa koko ajan ja anna poreilla hiljalleen, kunnes voi alkaa kuplia ja väri muuttuu vaaleanruskeaksi.

Puhdista ja paloittele (jos ei löydy pieniä) sienet. Ruskista ne ja ruusukaalin lehden nopeasti voissa ja ripottele suolaa ja tilliä päälle. Lisää joukkoon vielä juustokuutiot ja paahdetut pähkinät.

Paista kalapalat voissa kypsäksi nahkapuoli alaspäin, jotta nahasta tulee rapea kuin sipsi. Vasta paistamisen loppuvaiheessa käännä palat toistenpäin tarjoilua varten. Mausta fileepalat suolalla, nosta ne lautasille ja asettele sienilisuke kalan ja muusin ympärille. Valuta vielä kalan ja lisäkkeiden päälle ruskistettua voita.

Pääruoan jälkeen iltaa jatkettiin vielä kotimaisilla pienjuustoloiden juustoilla kuten Valmalla, Vuohen Vuoristolla ja Peltola Bluella, hunaja-pähkinöillä ja punaviinillä. Juhla-ateria päätettiin uunijäätelöön, joka tehtiin sankarin suosikista eli lakritsijäätelöstä ja maustettiin lemon curdilla ja passionhedelmällä. Se oli samaan aikaan makea ja raikas kokonaisuus, jonka jälkeen kaikilla näytti olevan muikeat ilmeet kasvoilla.

Bling bling blineilyä.

Viime lauantaina vietettiin talven toiset ja viimeiset blinijuhlat. Seura ja paikka olivat eri kuin viime kerralla, mutta menu melko samanlainen. Alkuruoaksi teimme borssikeiton Hans Välimäen tapaan, jota meillekin viimeksi tarjottiin alkuun. Alkuperäinen resepti löytyy Ruokalan sivuilta, meidän omaan tehtiin muutamia pieniä muutoksia. Ensi kerralla laitetaan ehkä vähän enemmän punajuurta, jotta keitosta tulisi punaisempi.

Borssikeitto

Riittää alkuruoaksi kahdeksalle, pääruoaksi neljälle.

4 rkl voita

1 pieni kaali tai puolikas isommasta

3 sipulia

10 cm purjosipulia

1 porkkana

1/4 juuriselleriä

4 punajuurta

6 valkosipulin kynttä

3 rkl tomaattipyreetä

1 l lihalientä (muukin käy, meillä lientä meni noin 1,5 l) 

2 tuoretta timjamin oksaa

2 laakerinlehteä

suolaa ja pippuria

0,5 dl omenaviinietikkaa

smetanaa tarjoiluun

Suikaloi kaali ja muut vihannekset. Hienonna sipulit ja valkosipulin kynnet. Kuullota vihanneksia pienissä erissä pehmeiksi. Kuumenna voi isossa kattilassa. Lisää tomaattipyree, kuullota hetki ja lisää kuullotetut kasvikset. Lisää timjami, laakerinlehdet, etikka, hieman suolaa ja pippuria sekä niin paljon nestettä, että vihannekset peittyvät. Keitä hiljalleen pari tuntia, nosta pois laakerinlehdet ja timjamin oksat ja tarkista maku. Tarjoile keitto smetanan kera.

Meille uutena tuttavuutena blinien kanssa syötiin myös mateen mätiä. Ihanan keltaista. Mädin otimme talteen madekeittoa tehdessä ja se puhdistettiin ja pakastettiin ohjeiden mukaan.

Jälkiruoaksi tein Nina Lincolnin suklaakakkua Hanna Jensenin ohjeen mukaan. Olen halunnut tehdä kakkua jo pitkän aikaa, mutta aina havahtunut ajatukseen liian myöhään. Kakun kun pitää jäätyä yön yli pakkasessa. Usein päädyn kaikkien ohjeiden vastaisesti testaamaan uutta reseptiä, vaikka tarkoitus on tarjota sitä vieraille, koska vain kahdelle ihmiselle tulee harvemmin tehtyä kakkua. Tällä kertaa riskinotto kannatti ja kakku onneksi onnistui.

Nina Lincolnin jäädytetty suklaakakku

Pohja:
9 digestivekeksiä
35 g voita
Täyte:
200 g tummaa suklaata
200 g tuorejuustoa
1,8 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 kananmunaa (erota valkuaiset ja keltuaiset)
2 1/2 dl kuohukermaa
koristeeksi suklaarouhetta

Murskaa keksit. Sulata voi ja sekoita murujen joukkoon. Painele seos tiiviisti irtopohjaiseen kakkuvuokaan. Kakku on helpompi irrottaa vuoasta, jos laitat pohjalle leivinpaperin. Sekoita tuorejuusto, 1 dl sokeria ja vaniljasokeri keskenään. Erota kananmunista keltuaiset ja lisää ne juustoseokseen (säilytä valkuaiset). Sulata suklaa (itse käytän yleensä mikroa) ja sekoita juusto-keltuaisseokseen. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää loput sokerista (0,8 dl) ja kääntele seos juusto-suklaamassaan. Vatkaa kerma toisessa astiassa vaahdoksi ja lisää seokseen. Kaada seos vuokaan keksipohjan päälle. Peitä vuoka kelmulla ja anna jäätyä pakastimessa vähintään yön yli. Ota kakku sulamaan noin 1/2 tuntia ennen tarjoilua ja koristele suklaarouheella.

Nyt on varmaankin korkea aika poistaa blinit sesongin suosikit -listalta ja keskittyä toden teolla odottamaan kevään herkkuja. Ajatuskin parsasta saa hymyilemään...

Kylmää ja kuumaa.

Yksi vuodenaikojen parhaista puolista on ruokasesongit. Nyt en pelkästään tarkoita sesonkeja tietyille raaka-aineille, mitkä nekin on kivoja, vaan myös sitä, että tiettynä vuodenaikana ja tietyllä säällä jotkut ruoat vain maistuvat paremmilta. Sää ja ruoka kuuluvat saumattomasti yhteen. En voi kieltää, ettenkö jo vähän ikävöisi kesätorien notkuvia vihannestiskejä, mutta on tässä kylmyydessäkin puolensa. Nimittäin keitot. Viime päivinä on syöty todella paljon keittoja: ainakin lihaseljankaa, kaalikeittoa, hernekeittoa ja lohikeittoa. Keitot lämmittävät ihanasti ja pitkäksi aikaa sisältä päin, eivätkä ne maistu ollenkaan yhtä hyvältä lämpimällä ja leudolla ilmalla. Yhdistelmä ei vain ole oikea. Keiton kanssa voi vielä nauttia hyvää leipää ja juustoa, niin selviää tästä kylmyydestä. Ja aika monet keitot vain paranevat uudelleen lämmitettäessä, kuten tämä Glorian ruoasta ja viinistä löytynyt kaalikeitto. Tein ohjeeseen muutamia pieniä muutoksia kotona olleiden aineksien mukaan.

Kaalikeitto italialaiseen tapaan

4 hengelle

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

2 porkkanaa

2 perunaa

1/2 pieni keräkaali

1 pkt pekonia

2 rkl tomaattipyreetä

2 dl valkoviiniä

8 dl kasvislientä

2 prk isoja valkoisia papuja

Lisäksi:

oliiviöljyä

vastaraastettua parmesaania

hienonnettua persiljaa

mustapippuria

Kuori ja viipaloi sipuli ja valkosipuli. Kuori ja paloittele juurekset. Viipaloi kaali. Kuutioi pekoni ja ruskista sitä kuivassa kattilassa muutama minuutti. Lisää kasvikset, tomaattipyree, viini ja kasvisliemi kattilaan. Anna keiton porista keskilämmöllä kannen alla kunnes kaali on pehmeää. Lisää pavut keittoon ja anna niiden lämmetä. Annostele keitto lautasille ja valuta päälle oliiviöljyä. Lisää juustoraaste, hienonnettu persilja ja rouhi päälle mustapippuria.

Tätä keittoa syötiin arkena parina iltana. Viikonloppuna laskettiin ensin porukalla pulkalla mäkeä, jonka jälkeen syötiin hernekeittoa ja pannukakkua. Parhautta! Hernekeittoa on onneksi vielä jäljellä muutamaksi illaksi. Hernekeitto keitettiin perinteisesti liotetuista herneistä, vedestä ja pakasteessa olleesta joulukinkusta ja kinkkuliemestä. Hernekeitto on minulle suurin syy joulukinkun paistamiseen. Mitä isompi kinkku sen enemmän hernekeittoa.