Hoosianna.

Rakastan hoilottaa Hoosiannaa. Ja todellakin hoilottaa. Olenpa jonain vuonna saanut siitä aikaan pienen perhekiistankin, koska kaikki eivät aina arvosta "lauluani" heti herättyään sunnuntai-aamuun. Tänään siis keittiössä raikuu.

Onni on oma keittiö.

Palasin lauantaina kotiin ja omaan arkeeni. Ihmisiä ikävöin, tietysti, mutta ihmisten lisäksi monia muitakin asioita. Maustamatonta jogurttia & pakastemarjoja, raikasta ilmaa, Googlea ja erityisesti omaa keittiötä ja mahdollisuutta laittaa ruokaa.

Ja mitäs sitä keittiötä kaivannut ihminen muuta tekisi heti kotiin saavuttuaan kuin leipoisi. Kotona odotti ainekset Runebergin torttuihin ja minä sain laittaa sähkövatkaimen laulamaan. Pari päivää sesongista myöhässä innoitti tuunaamaan puolet taikinasta omenaisiksi Ruunareiksi perinteisten sijaan.

Tällä innostuksella tekisi mieleni julistaa kaikkien aikojen ruokakevät alkaneeksi!

Joulujäätelö - rennolla lusikalla.

Tänä vuonna joulu on tullut harvinaisen rauhallisesti. Ennakkosuunnittelut ja to do -listat ovat jääneet lähes kokonaan, mutta siitä huolimatta kuusi ja kinkku tuoksuvat keittiössä. Vanhoja suosikkeja on valmistettu tutulla rutiinilla ja osa pöydän antimista on tainnut jäädä sattuman varaan. Jos Hallista vielä huomenna löytyy... Jos muistan ostaa... Jos innostun joulupäivänä tekemään...

Hetki sitten sekoitin joulupöytään maailman helpoimman jälkkärin Soppa 365:n idealla. Nappasin pakastimesta vähän tylsän makuisen jäätelön ja sekoitin joukkoon jouluisia sattumia: rouhittuja pähkinöitä, murskattuja piparkakkuja, pakastekarpaloita ja liian löysäksi jäänyttä inkiväärifudgea. Sitten nostelin seoksen annosmaljoihin, peitin ne kelmulla ja nostin takaisin pakkaseen. Joukkoon olisi voinut tietysti laittaa vähän rouhittua suklaatakin ja ripauksen kardemummaa. Taatelitkaan eivät olisi olleet yhtään hullumpia.

Ehkä teen välipäiviksi uuden version, jätetään sekin vielä auki. Nautinnollista joulua.

Juhlien pienet makeat - piparkakkutryffeli.

Itsenäisyyspäivän kekkereissä korvasimme jälkiruoan kahvin kanssa tarjottavilla pienillä makeilla herkuilla. Ne oli helppo kantaa olohuoneeseen, jossa nauru raikui ja tv-ruutu näytti äänetöntä kuvaa linnan pukuloistosta. Mitä useampi kommentoija, sen suurempi hilpeys.

Lusikkaleivät täytettiin jouluisasti luumuhillolla, Arabialle kehittelemäni brownie maustettiin appelsiinilla ja tryffelit pyöritettiin piparkakkumurussa. Tryffeleiden ohje on Kuukausi-liitteen keittokirjasta.

Piparkakkutryffeli

140 g tummaa suklaata
1/2 dl kuohukermaa
1 tl jauhettua neilikkaa
2 tl jauhettua kanelia
2 tl raastettua inkivääriä
50 g voita
1/2 dl murskattuja pipareita

Sulata suklaa vesihauteessa. Kiehauta kerma mausteiden kanssa. Ota suklaa pois vesihauteesta ja kaada maustettu kerma joukkoon.

Lisää huoneenlämpöinen voi ja vatkaa seoksen joukkoon. Massan pitää olla tasaista ja kiiltävää. Kaada massa esimerkiksi pakasterasiaan ja jäähdytä kylmässä.

Kumoa suklaamassa leikkuulaudalla ja leikkaa pieniksi paloiksi. Määrästä tulee noin 14 kpl. Pyörittele palat ensin palloiksi ja sitten kukin pallo piparimurskassa.

Saa kurkata luukusta.

Lapsena joulukuun ensimmäisenä herääminen ei koskaan ollut vaikeaa. Joulukalenterin ensimmäinen luukku! Ja innostus luukkujen avaamisesta kantoi koko joulukuun läpi. Valitettavasti joulukalenterin heräämistä helpottava vaikutus tuntuu karisseen vuosien myötä, mutta onneksi ilahduttava ei.

Valitsin itselleni Lindtin suklaakalenterin ja huomenna aukeaa ensimmäinen luukku. Olen kieltänyt itseäni katsomasta kalenterin takaa, mitä sisältä paljastuukaan, mutta veljentyttöni mukaan vaikuttaa todella herkulliselta.

Kotona olevien kalenterien lisäksi ilahdun myös blogi-kalentereista, jotka usein ovat täynnä toinen toistaan maistuvampia ideoita jouluun. Odotan erityisesti Truly Kiran joulukalenteria. Kiran reseptit eivät ole tuottaneet ikinä pettymystä. Työkaverini Kaisa ja Mikko taas ovat jo lokakuussa ottaneet 24 askelta jouluun, mutta joulukalenteri sielläkin aukeaa perinteisesti joulukuun alettua.

Vinkkaathan myös omat kalenterisuosikkisi!

Saaristolaisleipä - kalapöydän kaveri.

Juhannus meni pipo päässä, villasukat jalassa ja hyvästä ruoasta, juomasta sekä seurasta nauttien. Juhannukseen kuului tänäkin vuonna kalapöytä. Ja kalapöytään tietysti saaristolaisleipä.

Erityisen hyvää saaristolaisleipä on graavisiian ja -lohen kanssa, mutta hyvää se on myös aamupalalla, sipaisu voita ja viipale juusto vain päälle.

Kesän kalapöytäily ei lopu juhannukseen vaan jatkuu viikonloppuisin läpi kesän, joten leipävuoat pääsevät uudestaankin käyttöön tänä kesänä. Tämä resepti on kulkenut mukanani jo useamman juhannuksen ja joulun, aikoinaan olen sen ottanut Evitasta. Taikinan valmistus täytyy aloittaa jo edellisenä päivänä piimän nostamisella huoneenlämpöön.

Saaristolaisleipä (2kpl)

1 l piimää
50 g hiivaa
2 dl ruokosokerisiirappia
2 tl suolaa
3 dl kaljamaltaita
3 dl ruisleseitä
3 dl ruisjauhoja
10 dl grahamvehnäjauhoja

Hapata piimää huoneenlämmössä 1 vuorokausi. Kaada piimä kulhoon seuraavana päivänä ja liota hiiva joukkoon.

Lisää siirappi, suola, kaljamaltaat ja ruisleseet. Sekoita joukkoon ruisjauhot ja grahamjauhot. Taikinaa ei tarvitse vaivata, ainoastaan sekoittaa kunnolla sekaisin.

Voitele öljyllä 2 leipävuokaa ja jaa taikina tasaisesti niihin. Peitä leivinliinalla ja anna kohota huoneenlämmössä pari tuntia.

Paista leipiä 175-asteisessa uunissa 20 minuuttia. Laske sen jälkeen lämpötila 150-asteeseen ja jatka paistamista noin kaksi tuntia. Itse olen käyttänyt aina välillä sisälämpötilamittaria. Kypsän leivän sisälämpö on 98 astetta. Paahtuneemman makuisen leivän saat, jos pidät leipää uunissa vielä hetken tämän jälkeenkin.

Anna leivän jäähtyä vuoassa ennen kumoamista.

Joidenkin mielestä mämmiä ei voi syödä aamiaiseksi.

Ja pöh, sanon minä. Mämmiä voi vallan mainiosti syödä aamupalaksi, varsinkin pääsiäisviikolla. Ja kaiken lisäksi mämmihän on ruista. Oikeastaan eräänlainen puuro.

Jälkiruokamämmi kaveeraa vaniljajäätelön kanssa, mutta aamiaismämmillä on ihan toiset seuralaiset. Aamupalakulhossa mämmin seurana on paksua jogurttia, happamia puolukoita ja rapsakkaa siitepölyä.

Pääsiäisen ensimmäinen sääntö: mämmin syönnin suhteen ei ole sääntöjä!

Pinkeistä kananmunista ja pajunkissoista.

Kaupasta saa pinkkejä, vihreitä ja sinisiä kanamunia! Laitilan kananmunat on pääsiäisen kunniaksi valmiiksi värjätty ja keitetty. En tiedä mitä ajatella. Tavallaanhan sen värjäämisen pitäisi olla hauskaa, mutta toisaalta taas askartelun-anti-jumalattarena pystyn ymmärtämään idean.

Ja saattaa olla, että minunkin isovanhempani pyörittelisivät päätään, jos tietäisivät minun ostaneen pajunkissoja torilta. Pajunkissat eivät ole vuosiin, oikeastaan lapsuuden jälkeen, viehättäneet, mutta tänä keväänä niiden pehmeä ja pörröinen harmaus tuntuu juuri oikealta.

VVV - vohvelipäivän vihertävät vohvelit.

On taas se aika vuodesta, kun vohvelirauta kaivetaan yläkaapista esiin. Maaliskuun 25. päivä on nimittäin vohvelipäivä ja sitä on vain pakko juhlia paistamalla vohveleita. Ainakin siinä tapauksessa, että lähistöllä ei ole Tampereen ihanan Vohvelikahvilan kaltaista paikkaa.

Vihreä-huuman vallattua mielen, halusin tehdä myös vohveleista vihreitä. Yhdistelin taikinaan muutamaa eri Glorian ruoan&viinin ohjetta.

Ruokaisaksi vohvelit tehtiin päällystämällä ne savulohella, keitetyllä kananmunalla ja ruokalusikallisella ranskankermaa. Klassisia makuja pinaatin pariksi.

Vihreät vohvelit

3 kananmunaa
4 dl maitoa
2 dl spelttijauhoja
1/2 dl sulatettua voita
1/2 tl suolaa

2 dl tuoretta pinaattia hienonnettuna
1/2 dl seesaminsiemeniä paahdettuna

Vatkaa munat maidon joukkoon. Lisää spelttijauhot ja vatkaa tasaiseksi. Sekoita joukkoon voisula ja suola. Anna taikinan turvota 30 minuuttia.

Sekoita joukkoon silputtu pinaatti ja seesaminsiemenet. Paista vohvelit vohveliraudalla. Taikinasta tulee noin kahdeksan vohvelia.

Blinejä takatalven kunniaksi.

Flunssa kaatoi vieraat ja sitä myötä myös perjantai-illan suunnitelmat. Lauantaina aamulla (taka)talvi oli vallannut kaupungin. Tässä olikin kaksi hyvää syytää ottaa blinipannut lauantai-iltana kaapista ja paistaa yön yli muhinut taikina paksuiksi, rapeiksi letuiksi.

Päälle tietysti smetanaa, muikunmätiä ja sipulia. Ja lasiin hyvää rieslingiä. Kyllä sitä aina yhden talvisen päivän näillä keinoilla selviää. Sunnuntai aamuna kevätaurinko oli onneksi jo takaisin ja lämmitti keittiötä.

Teen blinit vuodesta toiseen tällä samalla Kotiruoka-kirjasta olevalla ohjeella. Käytän vain tattarijauhoja, mutta alkuperäisessä ohjeessa 1/3 jauhoista on vehnäjauhoja. Kotiruoka-kirja on muuten ilmestynyt ensimmäisen kerran jo vuonna 1908. Ilmankos blineistä puhutaan kirjassa myös linneinä. Minun versioni on 62. painos vuodelta 2001.

Blinit

1. vaihe
3 dl maitoa
15 g hiivaa
3 dl tattarijauhoja

Murenna hiiva haaleaan maitoon. Lisää jauhot ja sekoita taikina tasaiseksi. Anna taikinan levätä huoneenlämmössä leivinliinalla peitettynä yön yli. Tai vähintään 4 tuntia.

2. vaihe
2 dl kiehuvaa maitoa
3/4 dl kermaa
1 tl suolaa
2 kanamunaa
voita paistamiseen

Valmista taikina loppuun juuri ennen kuin alat paistamaan blinejä. Sekoita taikinaan kiehuva maito, kerma ja suola. Erottele valkuaiset ja keltuaiset toisistaan. Sekoita keltuaiset taikinaan ja vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Nostele valkuaisvaahto taikinan joukkoon.

Paista blinit miedolla lämmöllä ja runsaassa voissa.

Runeberg - neliö on uusi pyöreä.

Tänä vuonna Runeberg on neliö. Runollista päivää kaikille!

Joulu ikkunan takana.

Harmaassa Helsingissä kynttilät ovat tuoneet joulun valon kotiin. Päivistä on nautittu lähinnä ikkunoiden sisäpuolella ja ulos on pistäydytty vasta hämärän laskeuduttua.

On ihana kävellä märillä kaduilla ja kurkistella ikkunoita. Jouluvalot ikkunoissa ja parvekkeilla sekä siellä täällä pilkahtavat joulukuuset saavat mielikuvituksen lentoon. Millaista joulua tuonkin ikkunan takana mahdetaan viettää?

Kuusen ja kinkun tuoksua.

Ensimmäinen joulu tässä kodissa. On ollut hauskaa katsoa, miten joulu löytää paikkansa. Kukat saattavat vaihtaa paikkaa ohikulkijan fiiliksen mukaan. Kynttilät, koristeet ja kuusi ovat jo asettuneet omille paikoilleen, ainakin täksi jouluksi.

Kuusi löysi oman kulmansa keittiöstä olohuoneen sijaan. Nyt kuusta voi ihailla ruokapöydästä ja kuusen valossa syöty aamupala tuntuu aivan erityiseltä. Ja nyt kun kuusen tuoksu sekoittuu vähitellen uunissa muhivan kinkun tuoksuun, joulu valtaa kodin lisäksi myös asukkaat.

Jos jouluaamun puuroon kaipaa vielä jotain erityistä, niin muistutan mahtavasta kaneli-sokerimaustevoista. Ajattelin rullata omani pakastimeen jo tänään.

Mies, joka rakasti järjestystä - joulukirja.

Minulle joulu ja kirjat liittyvät saumattomasti yhteen. Jouluna uppoudun tarinoiden maailmaan ja välillä käyn jääkaapilla kasaamassa herkkulautasen seuraksi.

Jos joulun lukulistalla on vielä tilaa, suosittelen etsimään ruotsalaisen Fredrik Backmanin kirjan Mies, joka rakasti järjestystä.

Tämä on täydellinen joulukirja. Se on lempeä, lämmin, yllättävä, se saa nauramaan ja kyyneleet valumaan silmistä. Se saa uskomaan tähän maailmaan. Juuri niin kuin joulukirjan kuuluukin.

Lauri Torttulan luumuhillo.

 

Piparinimigeneraattori antoi minulle nimeksi Lauri Torttula. Lauri Torttula! Kapinoin sitä vastaan, mutta täytyy myöntää, että jos juustot eivät ole kuvioissa mukana, niin pidän joulutortuista paljon enemmän kuin joulupipareista.

 

Luumumarmeladin kanssa minulla on kuitenkin aina sama ongelma. Sitä jää yli puoli purkkia jääkaappiin pyörimään ja joskus juhannuksen tienoilla heitän sen Bioskaan.

 

Tänä vuonna kokeilin tehdä luumuhilloa itse. Ja se toimii, eikä levähtänyt uunissa. Laitoin kattilaan pari senttiä omenamehua, mutta varmasti lähes mikä tahansa neste käy. Lisäsin kourallisen kuivattuja luumuja ja pätkän vaniljatankoa ja annoin porista hetken, jotta luumut pehmenivät. Sen jälkeen sauvasekoitin käteen, vaniljatanko pois ja soseutus. Helppoa kuin luumuhillon teko! 



Tonttuilua keittiössä eli joululahjontaa.

Viime päivinä keittiössä on lähinnä tonttuiltu joululahjojen merkeissä. Tämän vuoden lahjakassit tulevat sisältämään jotakin tuttua viime vuodelta, mutta myös jotakin uutta.

Vielä en uskalla paljastaa enempää, koska lukijoiden joukossa saattaa olla myös muutamia kilttejä lapsia...

Joulukuun juttuja.

Joulukuu on hyvä kuu. Elämä keskittyy keittiöön, ruokapöydän ääreen, mutta välillä pistetään myös nenä ulos ja katsotaan, mitä maailmalla on tarjota.

* Ajattelin keittää glögisiirappia ainakin tällä Murun ohjeella.

* Kerkko Koskisen sovittama Hoosianna soi useammankin kerran. samoin kuin Whamin Last Christmas.

* Itsenäisyyspäivää juhlitaan ensin ruoan ääressä ja sitten hypitään Kulttuuritalolla Ismon tahdissa.

* Perinteisten joulukalenterien lisäksi joka toinen aamu saan suun makeaksi lakulla.

* Joulusuklaita käyn ostamassa Chjokosta.

* Täytän kodin joulukukilla. Tällainen Weekday Carnivalin asetelma ilahduttaisi.

* Lukupiirin pikkujoulut vietetään Tocassa.

* Keittiöön perustetaan ainakin yhdeksi päiväksi lahjapaja.

Viiden tunnin hanhi.

Siinä se nyt on koko komeudessaan. Yrteillä ja omenoilla täytetty, viisi tuntia uunissa muhinut hanhi.

Onnellinen Martinpäivä.

Rapupöydän punainen kimara.

Etsin rapujuhliin kirkkaanpunaisia neilikoita. Kävin toinen toistaan ihanemmissa kukkakaupoissa, mutta kirkkaanpunaisia neilikoita en löytänyt. Sen sijaan löysin jotain parempaa.

Jokaisesta kukkakaupasta tarttui mukaani houkuttelevan värinen neilikka, ja niin rapupöytä sai arvoisensa kimaran punertavia neilikoita. Etsivä siis löytää, ja joskus parempaa kuin osasi etsiäkään.

Ravunpunaista ja kukkeaa viikonloppua!

Juhannus kuvina.

 

Näistä kuvistä välittyy vain osa juhannuksen riehakkaasta, löysästä, rennosta, leppoisasta, juhlavasta, kesäisestä ja nautinnollisesta tunnelmasta. Muutama päivä peltojen keskellä ja minusta tuntuu kuin olisin ollut pidemmälläkin kesälomalla.