Speceriet - syömässä Tukholmassa.

Tukholman ravintolatarjonta saa tämän ihmisen hihkumaan innosta. Olikin aivan super vaikea päättää, missä kaikista mahdollisista vaihtoehdoista syödä lounasta. Kuuden tunnin aikana kun pystyy syödä aivan liian harvassa paikassa. Tämä on ehdottomasti risteilyjen huonoin puoli.

Listalleni päätyneistä ravintoloista lounaspaikaksi valikoitui Speceriet Östermalmilla. Ravintola oli pieni, mutta siellä oli juuri sopivasti tilaa meille ja kantokassille.

Houkuttelevalla, simppelillä lounaslistalla oli kaksi alkuruokaa, kolme pääruokaa ja kaksi jälkiruokaa. Me jaoimme alkuun friteerattua mustekalaa, majoneesin ja kasvisten kera. Pääruoaksi valitsimme molemmat uunissa kypsennettyä kampelaa, joka tarjottiin suppilovahveroiden, perunoiden, simpukkavaahdon ja ohueksi viipaloidun palsternakan kera. Molemmissa annoksissa muuten käytettiin todella kivasti raakoja juureksia.

Molemmat ruoat olivat kauniita ja valtavan hyvän makuisia. Leivän kuori oli rapea ja voissa sopivasti suolaa. Ja juomani Rieslingiä haluaisin mielelläni myös kotiin. Halpa tämä lounas ei missään tapauksessa ollut, mutta tarjosi nautintoa koko rahan edestä.

IPI Kulmakuppila Karhupuiston laidalla.

Karhupuiston laidalle on avattu nasta uusi paikka. IPI Kulmakuppila on avattu Kallion kirjaston viereen kulmaan, jossa aiemmin oli muistaakseni antiikkiliike.

IPI on sisältä todella kiva, rento, valoisa, ajassa ja useassa kerroksessa. IPIstä saa lounasta seisovasta pöydästä; keittoa ja salaattia. Söin viime viikolla IPIssä mahtavaa sipulikeittoa sateisena päivänä. Vitriinissä on suolaisia ja makeita herkkuja. Paikalla on jopa oma "korvapuusti", kuin Kotikadun Hannes-pulla aikoinaan. Ja lauantaisin saa brunssia.

Olen niin iloinen näistä lähelle putkahtelevista paikoista. Porthaninkadun Chalupa näytti avanneen ovensa tänään. Se menee testiin mahdollisimman pian.

Lounaalla Loung3ssa.

Ravintola Kolmos3n tyypit ovat avanneet Kolmannelle linjalle uuden ravintolan, Loung3n. Olen ehtinyt ravintolaan nyt kaksi kertaa lounaalle ja molemmilla kerroilla poistunut paikalta oikein tyytyväisenä.

Lounas on jo ehtinyt hieman muuttua tässä muutaman viikon aikana, mutta tällä hetkellä lounaaksi voi valita joko kolme pientä alkupalaa tai päivän kalan tai päivän burgerin ja siihen päälle kuuluu salaattipöytä.

Olen molemmilla lounaskerroilla lähtenyt alkupala-vaihtoehtoon ja syönyt mm. kesäkurpitsa-hernekukua (tuttavallisemmin munakasta), karitsapyöryköitä ja ranskalaisia tryffelimajoneesilla (iso nam).

Tyyliltään ravintola muistuttaa aika paljon Kolmosta ja muutama pöytä on myös ulkona. Ja ravintola on toki auki myös iltaisin. Kiva lisä lähiseudun rafloihin.

Kitamura - ravintola Fiskarsissa.

Päiväretkeä Fiskarsiin voi jo sanoa meidän kesäperinteeksi. Retken tarkoitus on lähinnä syödä hyvin ja kävellä kaunis kylänraitti edestakaisin. Tänä vuonna Fiskarsin ravintolat ovat lisääntyneet kiinnostavalla uutuudella, kun japanilainen Kitamura on avannut ovensa.

Varasin meille pöydän lounasajaksi noin viikko ennen reissua ja suosittelen ehdottomasti tekemään varauksen. Ravintolassa ei ole kovinkaan montaa asiakaspaikkaa ja meidän aikanamme useampikin seurue jouduttiin käännyttämään pois.

Kitamura oli ehdottomasti retken arvoinen. Kauniita annoksia, joissa raaka-aineet pääsevät oikeuksiinsa. Lista on monipuolinen ja sisältää paljon muutakin kuin sushia. Me söimme alkuun misokeittoa, mustekalaa ja munakoisoa ja pääruoaksi lohta sekä friteerattuja mereneläviä. Ruoat olivat raikkaita, maut tasapainoisia ja ulkonäkö ilahdutti silmää. Tällaista ruokaa on ilo syödä. Ravintolan omistajapariskunta oli itse työn touhussa, nainen keittiössä ja mies salin puolella.

Lounaan jälkeen nautimme vielä kahvit ja kakkupalat Petri's Chocolate Roomin terassilla sateen annettua tietä auringolle.

Pokrovan borssia ja kaalipiirakoita Kirkkonummelta.

Teimme viikko sitten lauantai-retken Kirkkonummelle. Matkailua se on lähimatkailukin. Suurin syy reissuun oli Pokrovan ortodoksinen veljesyhteisö, joka järjestää kerran kuussa borssipäivän.

Ennakkotilauksesta mukaan saa ostaa borssikeittoa, kaalipiirakoita ja Pokrovan makeaa piirakkaa. Paikan päällä näytti olevan myynnissä myös kuivattuja yrttejä, leipää, hilloa ja säilöttyjä sieniä. Ensikertalaisena olin tilausten suhteen hiven varovainen ja olin tilannut vain litran keittoa ja 10 kaalipiirakkaa.

Seuraavalla kerralla menee kyllä tilaus päinvastoin, kaalipiirakat olivat vähän vaisuja, mutta se borssi! Aivan mielettömän hyvä liemi ja Jussin kanssa kilvan arvailtiin, miten niin täyteläinen ja monipuolinen maku onkaan saatu aikaiseksi. Seuraava borssipäivä on lauantaina 9.5. ja tilaukset täytyy tehdä samalla viikolla torstaihin mennessä.

Pokrovalta matka jatkui Citymarketin parkkikselle ja lounaalle Bistro o matiin. Kolmen ruokalajin rauhallinen lounas oli kyllä viikonloppu-tunnelmaa parhaimmillaan.

Japanilaisella lounaalla - Mashiro.

Helsingissä Mäkelänkadulta löytyy pieni sympaattinen japanilainen ravintola Mashiro. Iso ikkuna, ystävällinen henkilökunta, kuluneet kalusteet ja pupu-puikkotelineet tekevät tilasta viihtyisän ja kutsuvan.

Tilasin sopivan suppealta listalta pienen sujiru-keiton ja lohta & katkarapuja avokadon kera. Ruoka oli yksinkertaista, freesiä ja kaunista. Ruokaa, jollaista pitäisi saada useammasta lounaspaikasta. Keiton liemi herätteli makuaistit. Pääruoassa kulhosta löytyi myös keko riisiä, parsakaalia, kurkkua ja ihanan tujua wasabia. Kokonaisuuden sai maustaa soijakastikkeella makunsa mukaan.

Lounas jätti hyvän fiiliksen, kevyet askeleet ja tunteen, että olisi piipahtanut ulkomailla.

Nelostien varrella - munkkeja, leipää, lakua ja muita pysähdyspaikkoja.

Pitkällä automatkalla pysähdyspaikat ovat matkanteon suola. Niitä tarvitsee olla tarpeeksi tiheästi, jotta matkantekoon ei puudu, mutta ei liian tiheästi, jotta matka etenee ja taukoa alkaa jo kaivata.

Pysähdyspaikoilta tahtoisin löytää uusia herkullisia makuja, en samoja ympäri Suomen myytäviä pakastepullia. Paikkakunnan kädenjälki saa ehdottomasti näkyä. Ja mukavaa on, jos pysähdyspaikalta voi ostaa jotain myös matkanpäähän mukaan. Ja mikäs sen nautinnollisempaa kuin istua kyytiläisenä kahvimuki toisessa ja munkkirinkilä toisessa kädessä ja katsella ohi vilistäviä maisemia.

Listasin tähän muutamia meidän suosikkeja nelostien varrelta, jota tulee ajettua edes-takaisin ainakin kerran vuodessa. Jännä juttu, mutta kerta kerralta matka tuntuu lyhyemmältä.

Heila
Heinolassa oleva mahtava lähiruokatori, jossa tulee pysähdyttyä kotiin päin ajettaessa. Kahvilakin Heilasta löytyy, mutta me olemme keskittyneet yleensä kauppaan ja kasanneet ostoskoriin illan ruoat.

La Kar de Mumma
Hartolan kainalossa sijaitsevasta La Kar de Mummasta saa omassa leipomossa leivottuja tuotteita. Sekä makeiden herkkujen että leipien valikoima on todella laaja ja tuotteissa näkyy kivasti leipurin ote. Tällä kertaa mukaan lähti pari kardemummapullaa ja ihanaa spelttinäkkäriä. Kahvilassa on myös iso valikoima Vuohelan gluteiinittomia tuotteita mukaan ostettavaksi.

Pandan tehtaanmyymälä
Pandan tehtaanmyymälä Vaajakoskella on luonnollisesti täynnä lakua. Ja enemmän lakua on aina parempi kuin vähemmän lakua. Laku vaihtoehtojen määrää ei oikeastaan edes tajua ennen kuin pistää nenänsä tänne. Ja yleensä täältä saa aina myös maistiaisia.

Karoliinan Kestikievari
Ennen Nelostieltä piti kääntyä syrjään saadakseen Karoliinan Kahvimyllyn muhkeita kakkupaloja ja pullia. Nyt niitä löytyy myös tien varteen avatusta Karoliinan Kestikievarista. Ja samasta paikasta löytyy myös Jukolan Juustoa eli makoisaa cheddaria. Jos joskus ehdimme pysähtyä kahvimukin täyttämistä pidemmäksi aikaa, niin aion ehdottomasti kokeilla paikan maalaispizzoja.

Paakarin pysäkki
Jos herkkukoloon jäi vielä tyhjä tila edellisten pysähdysten jäljiltä, niin seuraava loistava mahdollisuus on Kärsämäellä. Paakarin Pysäkin munkkirinkilöitä ei kehuta turhaan. Ne ovat rapeita, sokerisia, kardemummalla maustettuja ja vähän donitsimaisia.

Meriläisen leipomo
Oululaisen Meriläisen leipomon myyntipiste löytyy myös Oulun pohjoispuolelta Kärkkäiseltä. Minä menetin sydämeni täysin Ruisvarrakselle.

Pörröporo
Voiko paikalla olla paljon söpömpää nimeä? Tiskistä löytyy rieskoja kylmäsavuporolla ja pakastimesta poroa kaikessa mahdollisessa muodossa. Ja lakkarasia on must ostos kotiin päin ajettaessa.

Hyvää matkaa!

Aamupalalla Galleria Keitaassa.

Mitä kertoo ihmisestä, jos tiistaina haikailee viikonloppu-aamiaisten perään? Onko kysymyksessä heikko arjen sietokyky vai sittenkin ainainen toiveikkuus? Minä kallistun jälkimmäiseen, sillä onhan siinä nyt tiettyä toiveikkuutta, jos jo tässä vaiheessa viikkoa miettii mitä ja missä viikonloppuna syö.

Suosikki-aamiaispaikkani (kodin lisäksi) on Galleria Keidas Flemarilla. Aamiaista sieltä saa arkisinkin,  mutta työaamun aikataulu vie minut toiseen suuntaan. Toista on viikonloppuisin. Silloin Galleria Keitaasta saa aamiaista klo 10-15 ja se tilataan listalta.

Viikko sitten kävin syömässä lauantai-aamuna täydellistä ohrapuuroa voisilmällä ja jogurttia itse tehdyllä granolalla. Viime viikonloppuna oltiin jo lähempänä lounasaikaa ja valitsin listalta Huevos Rancheroksen, jossa tortillan päältä löytyy muun muassa mustapapuja, tomaattia ja kaksi paistettua kananmunaa. Seuraavaksi voisi kokeilla Eggs Benedictia Keitaan tapaan.

Din Tai Fung - höyrytettyä lempiruokaa Shanghaissa.

 

Kuinka nopeasti olet löytänyt matkoilla lempiravintolan? Syttyykö rakkaus ensimmäisellä kerralla? Vai tarvitaanko siihen pari vierailua? Ja kuinka raaskii mennä uudestaan ja uudestaan samaan paikkaan, kun olisi niin monia mielenkiintoisia paikkoja.

Shanghaissa löysin lempiravintolani pari päivää saapumiseni jälkeen. Ja rakkaus syttyi heti. Huomasin sen viimeistään seuraavana päivänä, kun tajusin istuvani saman ravintolan toisessa pisteessä ja tilanneeni taas chili-valkosipulikurkkuja. Koukussa oltiin. Kolmen viikon aikana ehdin syödä Din Tai Fungissa viisi kertaa. Ja oikeastaan mietin, että miten ikinä raaskin syödä missään muualla.

Alun perin taiwanilainen Din Tai Fung tarjoaa aivan mahtavia dumplingeja eli taikinanyyttejä, erilaisilla täytteillä, höyrytettynä ja keitossa. Oma suosikkini oli loppujen lopuksi katkarapu-porsastäyttyinen höyrytetty nyytti, joka dipattiin soija-etikkaan. Ja sitten tietysti ne kurkut. Jumalaisia!

Söin nyyttejä myös sienitäytteellä ja erilaisilla yhdistelmillä kasviksista, katkaravuista ja possusta. Keitossakin niitä söin, mutta höyrytetty versio on minun juttuni. Bambukori, jossa nyytit höyrytetään ja tarjoillaan on esineenäkin kaunis ja nyt harkitsenkin ostavani niitä myös kotiin.

Syömässä Hongkongissa.

Olen tällä hetkellä tavallista pidemmällä työmatkalla, joten reseptien testailu on vähän aikaa tauolla. Saas nähdä kuinka ikävä neljässä viikossa ehtiikään tulla omaa keittiötä, mahdollisuutta pilkkoa, paistaa, keittää, hauduttaa, höyryttää, vaivata ja sekoittaa mielensä mukaan.

Onneksi matkassakin pääsee kokemaan makuelämyksiä ja Aasiassa kuin olen, niin minulle hyvinkin uusia makuelämyksiä.

Ensimmäiset päivät ovat hujahtaneet Hongkongissa ja eilen pääsin syömään perinteistä kiinalaista lounasta. Pöytään kannettiin useampia bamboo-höyrystimiä. Myöhemmin tuli vielä lisää kuten uunissa vihannesten kanssa kypsytettyä riisiä.

Ja jälkiruoka, se oli perinteinen hongkongilainen munatorttu, joka muistutti hyvin paljon portugalilaista sukulaistaan vaniljakermatorttua. Vähän siis kuin crème brule taikinakuoressa. Aasialainen versio vain on käsittääkseni vähemmän makea.

Sitten vain heiluteltiin puikkoja. Minun osaltani ei aina niin tyylikkäästi, mutta syömistä se ei estänyt.

Kolm Sibulat ja keitto Tallinnassa.

Jos marraskuuta ei olisi keksitty, niin tällaisen päivän jälkeen se olisi ollut pakko keksiä. Pimeää, märkää, kylmän kosteaa ja koleaa. Kotiin saapuessa haaveissa kajastelee mausteinen, kuuma keitto ja villasukat.

Keitto voisi olla jotain tällaista kuin Tallinnassa Kolm Sibulatissa syömäni annos. Mausteista lientä, ylikypsää ankkaa, sieniä, ravintolan itse valmistamia paksuja nuudeleita, korianteria, kananmuna ja makua roppa kaupalla. Tällaista keittoa ei voi syödä kuin ryystämällä. Tämä Hesarin ohje saattaa mennä näissä haaveissa kokeiluun.

Muutenkin pidin ravintolasta kovasti. Lämmin suositus, vaikka ravintolaan joutuukin hieman kävellä.

Ravintola Kolmon3n - Kallion tulokas.

Helsingin ravintolaelämä on liikkeessä. Uusia ja mielenkiintoisia paikkoja avautuu koko ajan ja Täällä haluan syödä -listani kasvaa kasvamistaan.

Kivaa on, että ravintoloita avautuu myös muualle kuin keskustaan. Minun mielestäni tietysti erityisen kiva, että avautuvat tänne Pitkänsillan toiselle puolelle. Ystäväni vinkkasi minulle Ravintola Kolmos3sta, joka nimensä mukaisesti sijaitsee Kolmannella Linjalla.

Kolmon3n oli juuri sellainen rento paikka, johon on helppo poiketa ja jossa voi syödä vain pääruoan tai kolmen ruokalajin aterian viineineen. Pidän kovasti siitä, että lista uskalletaan pitää lyhyenä. Ja siitä huolimatta valinta tuotti vaikeuksia. Illallisen lisäksi Kolmos3sta saa lounasta ja lauantaisin älyttömän houkuttelevan kuuloista brunssi-ruokaa.

Söin alkuun elegantin siikatartarin ja pääruoaksi vähän ronskimman hampurilaisen. Herkullista ruokaa, josta tunnisti raaka-aineet ja maut. Iso plussa hampurilaisen kannettomuudesta ja pihvin kypsyydestä. Ja toiselta syöjältä iso plussa laskun yhteydessä tuoduista Kettukarkeista.

Mat - hurmaava brunssi.

Oletteko koskaan päässeet maistamaan Mat Cateringin kakkuja? Jos olette, niin olette todennäköisesti kokeneet saman hurmaantumisen kuin minä muutaman kerran. Haaveilen edelleen siitä yhdestä jouluisesta suklaakakusta, ja siitä toisesta mantelisesta marjakakusta...

Nyt Mat pyörittää Kolmannella Linjalla Pop Up -kahvilaa toukokuun loppuun asti. Sunnuntaina hipsin paikalle klo 11 katsomaan, josko mahtuisin brunssille pieneen kahvilaan ja vapaa pöytä löytyikin.

Brunssi hurmasi kakkujen lailla. Ensin kahvia ja mehushotti, sitten kulhollinen kaunista ja marjaisaa bircher-mysliä ja lautasellinen kasviksia, lohta, munakasta... Ja loppuun vielä pieni pala kakkua. Innostuin niin paljon, että varasin saman tien pöydän ensi viikonlopuksikin.

Brunssin lisäksi Mat Pop Up tarjoaa arkisin aamupalaa ja lounasta. Menkää ihmeessä paikalle, jos liikutte kulmilla. Ystävällinen henkilökunta myös kertoi, että syksyllä Mat avaa kahvilan. Minun harmikseni Pitkänsillan tämän puolen sijasta Punavuoreen. Ehkä kakut houkuttelevat minut sinnekin.

Gotona, kotona vai jonkun toisen kotona? Ravintola Vanha Suola.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan lauantaina piti syödä Gotossa. Ystäväni työvuoro sotki suunnitelmat, niin kuin aina joskus käy. En antanut sen masentaa, vaan luotin sattuman johdatukseen ja ilmoittauduin arvontaan paikasta aiemmassa Ravintolapäivässä ihastuttaneeseen ravintola Vanhaan Suolaan.

Onni suosi ja niin pääsin eilen syömään minulle täysin tuntemattoman ihmisen kotiin, täysin tuntemattomien ihmisten seuraan.

Ja mikä kokemus se olikaan! Pitkä pöytä, kynttilät, täyttyvät ja tyhjenevät viinilasit, kekseliäs teema, rakkaudella tehty ruoka, mielenkiintoiset keskustelut, hiljalleen tummuva ilta ja kylmät väreet nostattavat musiikkiesitykset tekivät illasta ikimuistoisen. Ilta muistutti taas siitä, että välillä suunnitelmien kaatuminen voi tuoda eteen jotain aivan erilaista ja upeaa ja siitä, kuinka virkistävää on kokea jotain uutta.

Ravintoloitsijoille suuri kiitos hienosta illasta.

Saisikohan Postresin saaristolaisleipää kotiinkuljetuksella?

Viime viikolla pääsin taas todistamaan asiaa, josta olen kirjoittanut aiemminkin. Helsingin ravintoloissa saa ehdottomasti kaupungin parasta leipää.

Postresissa pöytään tuotiin kaksi pientä, suloista kahden hengen leipää, maalaisleipä ja saaristolaisleipä. Ja millainen saaristolaisleipä! Makea, paahteinen paksu kuori ja tarpeeksi tiivis sisus, jossa yhdistyi suolaisuus yhdistyi juuri sopivasti makeaan. Taivas.

Kokeilin taas onneani ostaa leipää mukaani lähteissämme. Ja onnistuihan. Lauantaina sain avata kauniin pienen paketin aurigon paistaessa keittiön ikkunasta. Postresista tuli hyvä maku suuhun vielä seuraavanakin päivänä.

Kahden juhlintaa Postresissa - hääpäivä.

 

"Tehkää kevät lempeydestä, käykää ulos kehräten
Kaupunki on vaarin uni, tervehtikää ryhti sen
Tuossa seisoo lapsuutenne, polkee jalan syrjällä
Lentoaikaa ilmapalloon ja näissä hetkissä
Vahvistakaa kakseutenne, olkaa usein käsikkäin
Salaisuutta jakakaa

Älkää unohtako toisianne"

 

Samuli Putro: Älkää unohtako toisianne

 

 

Huevos Rancheros - kananmunia meksikolaisittain.

Söin New Yorkin matkalla mukavassa The Cookshop ravintolassa aamiaiseksi aivan älyttömän hyvän huevos rancheros annoksen. Aurinko paistoi ikkunasta sisään ja tarjoilija kävi aina välillä kaatamassa lisää kahvia (rakastan).

Matkan jälkeen olemme tehneet oman version tästä mahtavasta kananmunaruoasta ainakin kolme kertaa. Ja oli sitä tarjolla taannoisella brunssillakin.

Tästä ruoasta voin jo tässä vaiheessa sanoa, että tämä jos mikä on tosi ystävyyttä.

Huevos Rancheros - kananmunia meksikolaisittain

1 prk mustapapuja
1 prk tomaattimurskaa
1 sipuli
2 valkosipulinkynsi
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
jeeraa
chilirouhetta
savupaprikajauhetta
5 kananmunaa
kourallinen voimakasta juustoraastetta

Päälle
1 avokado
korianteria
(marinoitua punasipulia)
(maissilastuja)

Kuullota pieneksi pilkotut sipulit oliiviöljyssä pehmeäksi. Lisää huuhdellut pavut ja tomaattimurska. Mausta suolalla, mustapippurilla, savupaprikalla, jeeralla ja chilirouheella. Anna porista miedosti kymmenisen minuuttia. Seos saa jäädä löysäksi.

Riko munat tomaattikastikkeen päälle. Ripottele juusto pinnalle ja nosta uuniin kuuman grillivastuksen alle. Paista kunnes valkuaiset ovat jähmettyneet ja juusto on sulanut ja hieman ruskistunut.

Kasaa pannun keskelle keko avokadosta ja tuoreesta korianterista. Halutessasi voit myös laittaa marinoitua punasipulia ja maissilastuja.

Suklaata, suklaata, enemmän suklaata - Chjokon suklaabrunssi.

Suklaabrunssi. Ajatuksena kutkuttava, hämmentävä ja vähän epäilyttävä. Liisankadun Chjoko tarjoaa suklaabrunssia aina lauantaisin, kattauksia on kolme.

Minä kutsuisin sitä kyllä enemmänkin herkkubuffetiksi. Brunssiin viittaavat lähinnä croissantit. Suklaata on paljon, mutta eri muodoissa. Tarjottavat koostuvat pienistä, lähes suupalan kokoisista, herkuista. Tryffeleitä, marenkia, moussea, keksejä, brownieta, macarooneja... Makeaa ja herkullista, mutta silti jäin kaipaamaan jotain enemmän. Jotain vähän isompaa ja oikeaa, vaikkapa ihan kunnon kakkupalaa.

Herkkusuu silti varmasti nauttii.

Korvapuusti pistää hymyilemään.

Perjantain kunnaiksi cappuccino tuplaespressolla Sävystä ja Kalevalanpäivän kunniaksi hieman litistynyt korvapuusti pakastimesta. Juuri niitä elämän pieniä iloja.

Noviisi Théhuoneessa.

Juon melko harvoin teetä. Suosikkini on Russian Earl Grey, mielellään Anastasia Kusmin valikoimasta. Tähän vaikuttaa kyllä myös kauniit pakkaukset ja ihana musliinikankainen teepussi. (Sivuhuomautuksena on sanottava, että sanassa musliinikangas on mielestäni jotenkin aivan erityisen viehättävä tunnelma.) Juon teeni usein maidon kanssa. Lapsuudesta jäänyt tapa.

Ja tämän kaiken jälkeen varmaan ymmärrätkin, etten tiedä teestä juuri mitään. Niinpä olinkin uteliaan innostunut, kun ystäväni pyysi minut Théhuoneeseen kanssaan. Voi vitsi mitkä tuoksut meidät ottivatkaan vastaan. Teet ovat isoissa valkoisissa pusseissa korkeilla hyllyillä ja niitä saa tuoksutella ennen tilaamista. Lista on aivan valtava ja lajeja kuvaillaan niin valloittavasti, että haluaisit maistaa kaikkia. Kolmen eri teen valitseminen oli todella vaikeaa ja kysyimmekin ystävälliseltä ja avuliaalta myyjältä vinkkejä.

Mielenkiintoinen teen maailma, jonka viehätystä lisäsi ehdottomasti paikan estetiikka. Tee tarjoiltiin kauniisti ja yksityiskohdat tuntuivat harkituilta.