Grillattu kaali on kesän kunkku.

Tänä kesänä olen puhunut säästä, paljon. Mahdollisesti jopa enemmän kuin koskaan. Tänä kesänä olen myös grillannut sateessa, monta kertaa. Ehkä useammin kuin koskaan ennen. Kaksi toisiinsa liittyvää asiaa.

Sateessa grillaaminen on tuonut tullessaan uuden grillisuosikin, joka ei missään tapauksessa vaadi sadetta, vaan toimii myös paisteessa. Sitä on taidettu päästä kokeilemaan kerran. Grillattu varhaiskaali on aivan mahtavaa kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Kaali jostain syystä pitää erityisen paljon tummaksi paahtuneesta pinnasta, eikä maistu lainkaan palaneelta tai kitkerältä. Ja ei voi grillailu paljon tämän helpommaksi mennä.

Kaali leikataan lohkoiksi. Lohkot sivellään öljyllä ja isketään grilliin. Käännellään aina välillä, annetaan pinnan mustua ja kaalin pehmentyä hieman. Päälle ripaus suolaa ja ei kun tarjolle. Halutessaan kuuman kaalin päälle voi laittaa vielä voita, mutta se ei ole ollenkaan välttämätöntä. Varsinkaan jos kaali syödään lisukkeena.

Kitamura - ravintola Fiskarsissa.

Päiväretkeä Fiskarsiin voi jo sanoa meidän kesäperinteeksi. Retken tarkoitus on lähinnä syödä hyvin ja kävellä kaunis kylänraitti edestakaisin. Tänä vuonna Fiskarsin ravintolat ovat lisääntyneet kiinnostavalla uutuudella, kun japanilainen Kitamura on avannut ovensa.

Varasin meille pöydän lounasajaksi noin viikko ennen reissua ja suosittelen ehdottomasti tekemään varauksen. Ravintolassa ei ole kovinkaan montaa asiakaspaikkaa ja meidän aikanamme useampikin seurue jouduttiin käännyttämään pois.

Kitamura oli ehdottomasti retken arvoinen. Kauniita annoksia, joissa raaka-aineet pääsevät oikeuksiinsa. Lista on monipuolinen ja sisältää paljon muutakin kuin sushia. Me söimme alkuun misokeittoa, mustekalaa ja munakoisoa ja pääruoaksi lohta sekä friteerattuja mereneläviä. Ruoat olivat raikkaita, maut tasapainoisia ja ulkonäkö ilahdutti silmää. Tällaista ruokaa on ilo syödä. Ravintolan omistajapariskunta oli itse työn touhussa, nainen keittiössä ja mies salin puolella.

Lounaan jälkeen nautimme vielä kahvit ja kakkupalat Petri's Chocolate Roomin terassilla sateen annettua tietä auringolle.

Hanna G:n varhaiskaalisalaatti.

 Hanna G:n varhaiskaalisalaatti on ollut meidän keittiön luottoresepti jo usean kesän ajan. Salaattia tehdään lähes viikoittain siitä asti kun ensimmäiset unkarilaiset varhaiskaalit ilmestyvät kauppoihin. Ja salaatin valtakausi jatkuu aina elokuulle asti.

Salaatti on nopea tehdä, raaka-aineet ovat saatavissa lähes kaupasta kuin kaupasta eli toimii myös mökillä ja se sopii kalan kaveriksi mitä parhaiten. Omasta mielestäni erityisesti savukalan kaveriksi.

Hanna G:n varhaiskaalisalaatti

1 pieni varhaiskaali
2 keitettyä kananmunaa
1 puntti tilliä
1 prk kermaviiliä
1 sitruunan mehu
1 rkl Dijon-sinappia
suolaa
mustapippuria

Leikkaa kaali neljäksi lohkoksi. Suikaloi se suureen kulhoon, mutta jätä kovin kanta käyttämättä. Pilko joukkoon keitetyt kananmunat ja hienonna tilli.

Sekoita kermaviilin joukkoon sitruunan mehu ja sinappi ja mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita kastike kaalin joukkoon.

Salaatti ja syöjät tykkäävät, jos se saa mausta hetken viileässä ennen syömistä.

Syötävän suloinen ketunleipä.

En ole vielä päässyt oikein mukaan nyt niin kovin suosittuun hortoiluun, mutta onneksi tunnistan yhden villivihanneksen lapsuudesta, ketunleivän nimittäin. Ketunleipä on super suloinen ja vinkeän makuinen kaveri. Maku on vähän kirpeä ja ilahduttaa kielellä.

Ketunleipien kerääminen on sen verran helppoa, että en malttanut jättää niitä kaikkia juhannuksena metsään. Kulho kouraan ja metsään kyykkimään hetkeksi ja kohta on kauniita vihreitä kasveja yllin kyllin. Ilman hyttysiä niitä olisi ollut vielä enemmän...

Juhannuspöydässä ketunleivät pääsivät koristamaan ja maustamaan feta-tomaattisalaattia. Ja miten freesin ja söpön ne siitä tekivätkään.

Raparperi-tuorepuuro

Tuorepuuro on aika kätevä juttu. Sen voi tehdä valmiiksi illalla ja aamulla ei tarvitse kuin viipaloida hedelmä tai kaksi joukkoon. Tai jos sen haluaa syödä välipalaksi kuten minä, niin sitten sekoittaa ainekset aamulla purkkiin ja ottaa purkin mukaan töihin. Iltapäivällä voi sitten kipaista jääkaapille, jossa puuro odottaa päällisiä vaille valmiina.

Tätä raparperi-tuorepuuroa varten keitin happamahkon hillokkeen. Makeamman puuron ystävät voivat hyvin lisätä hunajaa enemmänkin. Puuroannoksesta riittää minulle pariksikin iltapäiväksi, mutta aamulla saattaisin syödä koko satsin kerralla.

Raparperi-tuorepuuro

1 dl raparperihilloketta
1 dl kaurahiutaleita
1 dl maustamatonta jogurttia
1 rkl chia-siemeniä
hedelmiä & marjoja

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja anna puuron tekeytyä ainakin pari tuntia. Kruunaa puuro hedelmillä tai marjoilla ennen syömistä. Mansikat ovat raparperin perinteinen pari, mutta ananas ja pensasmustikatkin maustuivat oikein hyvältä.

Raparperihilloke

4 dl raparperia viipaloituna
1 dl vettä
1/2 limen mehu
1 rkl hunajaa

Mittaa raparperi ja vesi kattilaan. Purista joukkoon puolikkaan limen mehu. Keitä miedolla lämmöllä noin 20 minuuttia, kunnes raparperi on täysin muhjaantunut. Sekoita hunaja vielä lämpimän hillokkeen joukkoon.

Slurp - kahvia postiluukusta.

Pidän kahvista. Paljon. Juon yleensä kotona aamulla mukillisen suodatinkahvia ja töissä lounaan jälkeen kapselikahvin. Viikonloppuna ja lomalla enemmän. Kotona kahvini on tummapaahtoa ja luomua, mutta ostan sen aivan tavallisesta ruokakaupasta. Minua ei siis mitenkään voi kutsua kahvi-hifistelijäksi.

Kuitenkin kahvi kiinnostaa ja jätän mielummin sen juomatta, kun juon pahaa kahvia. Nyt löysinkin kivan tavan tutustua pienpaahtimoiden kahveihin.

Slurp on nettikauppa, josta voi tilata kahvipaketin tipahtamaan postiluukusta kahden viikon välein. Koon, paahtoasteen ja jauhatuskarkeuden saa valita itse.

Minulle tulee pienin paketti tummapaahtoista ja suodatinjauhatuksella. Ensimmäinen saamani kahvi on Kluuvikadun Kahvipaahtimon Monsoon Malabar, jota kuvaillaan raikkaaksi, mutta samalla vahvan samettiseksi. Ja kahvin tuoreus on taattu, minun papuni on paahdettu 1.6.2015.

Ja voin luvata, että pakettia avatessa tuoksu on huumaava. Jo se on hinnan arvoista.

Raparperia ja kookosta jookosta

Kauramurupaistos on helppoja jälkiruokia rakastavan ihmisen luottoresepti. Näin alkukesästä se tehdään raparperista, alkusyksystä omenasta ja siinä välissä makean rapean kaurakerroksen alle voi piilottaa kaiken maailman marjat. Ja aina välillä sen voi tuunata vaikka kookoksella. Ja mitä sen kanssa syödään? Jäätelöä tietysti.

Kookoksinen raparperi-kaurapaistos

5 dl raparperia kuorittuna ja paloiteltuna
1/2 rkl intiaanisokeria

2 dl kaurahiutaleita
75 g voita
0,75 dl intiaanisokeria
1/2 dl kookoshiutaleita

Levitä raparperiviipaleet vuokaan ja ripottele 1/2 rkl sokeria päälle. Sulata voi ja sekoita joukkoon kaurahiutaleet, sokeria ja kookoshiutaleet. Levitä seos raparperia päälle. Kypsennä paistosta 200 asteessa 15-20 minuuttia.

Nauti haaleana vaniljajätskin kanssa.

Tietääkö joku muuten, miksi ulkolaisissa lehdissä raparperi-ohjeiden lopputulos on aina herkän vaaleanpunainen ja suomalaisesta raparperista tulee aina vihertävä lopputulos? Onko kysymys lajikkeesta? Ja jos on, niin löytyykö Suomesta vaaleanpunaista raparperia?