Yks sulle, kaks mulle.

Joskus perjantai-illan jälkiruoka voi näyttää tältä.

Osasyyllinen on 6-vuotias veljenpoikani, mutta osasta otan vastuun kyllä aivan itse. Yhteiseksi suosikiksi paljastui lakutoukat.

Konu-veitsi.

Nimi kuulostaa joltakin konjakkiin liittyvältä ja Glorian ruoka & viini kutsuu sitä "ruokahifistelijän veitsiuutuudeksi". Konjakkiin veitsi ei kuitenkaan liity, vähän ehkä ruokahifistelyyn. Konu-veitsi on nimittäin pihvitaskuveitsi, jolla pystyy leikkaamaan lihaan taskun.

Ruokahifistelijöinä saimme joululahjaksi Konu-veitsen, jota on nyt kokeiltu kahdesti ja se toimii yllättävän hyvin. Lihan sisälle saa tehtyä ison taskun täytettä varten ja ulkoisesti liha jää kauniin näköiseksi, eikä täytteet valu ulos. Hauska härpäke ja täytteitä voi vaihdella aina fiiliksen mukaan. Kuvassa näkyvässä versiossa on täytteenä sieniä ja juusto.

Tiedän mitä teen viikonloppuna.

Viikonloppuaamut ovat parhautta. Varsinkin, jos on ollut tällainen lehtiviikko. Miten kaikki aina ilmestyvätkin samaan aikaan? Ja kaikissa tietysti myös herkkuja ruokajuttuja.

Välillä viikonloppuisin iskee armoton rapean paahtoleivän hinku, mutta en jotenkin millään haluaisi ostaa niitä ikuisesti säilyviä, ainakin seitsemää E-ainetta sisältäviä leipiä. Nyt löytyi kaupalta hyvä vaihtoehto niin rapujuhliin kuin viikonlopun aamuihinkin, Perheleipureiden Luomu paahto.

Ainesosaluettelo löytyy täältä. Ei se nyt pelkästä ruisjauhosta, suolasta ja vedestä koostuvaa leipää voita, mutta silloin tällöin sopii meidän aamiaispöytään ainakin ihan hyvin.

Inspiroitunut sienikeitto.

Tai en tiedä oliko keitto inspiroitunut, mutta keittäjä inspiroitui viime viikolla ilmestyneestä Glorian ruoka & viini -lehdestä. Lehdessä on sarja, jossa valmistetaan menu tunnissa. Uusimmassa numerossa alkuruokana oli savunmakuinen siitakesienikeitto, josta inspiroituneena valmistimme saman tapaisen keiton. Leipäjuusto tuo keittoon ihania narskuvia sattumia. Unelias kokki oli myös inspiroitunut samasta lehdestä ja valmistanut keiton alkuperäisen ohjeen mukaan.

Savunmakuinen sienikeitto

2 annosta

 1 rs siitakesieniä

1 iso sipuli

4 valkosipulinkynttä

2 rkl voita

kourallinen kuivattuja mustatorvisieniä

4 rkl hienonnettua tuoretta timjamia

6 dl kasvislientä

2 dl kuohukermaa

noin 50 g savujuustoa

75 g leipäjuustoa kuutioina

suolaa

mustapippuria 

Kuullota hienonnetut sipulit voissa pehmeiksi. Lisää pilkotut siitakesienet ja paista 5 minuuttia. Laita joukkoon 3/4 osaa hienonnetusta timjamista ja kasvisliemi sekä kuivatut sienet. Keitä miedolla lämmöllä 10-15 minuuttia (maku syvenee keittoajan pidentyessä). Lisää lopussa kuohukerma, savujuusto pieninä paloina ja kiehauta, jotta juusto sulaa. Anna keiton porista hetki, mausta suolalla ja pippurilla ja lisää hetki ennen tarjoilua paloiteltu leipäjuusto. Ripottele loput timjamit annosten päälle.

Keiton kanssa söimme erilaisia italialaisia leikkeleitä, juustoa ja kovaa leipää. Oikein onnistunut perjantai-ilta.

Linssikeitto.

Linssikeitto on minun luottoruokani. Teen sitä talviaikaan varmaan ainakin kerran kuussa ja silloin sitä syödään aina pari päivää, sillä yhdestä annoksesta riittää kahdelle useammaksikin kerraksi. Olen saanut reseptin opiskeluaikoina ystävältäni. Linssikeitto sopi siis hyvin myös opiskelijabudjettiin.

Laitan tähän perusreseptin, mutta keitto on siitä kätevä, että sitä voi helposti muunnella. Olen laittanut keiton joukkoon muitakin vihanneksia kuten varsiselleriä ja porkkanaa. Joskus olen kaatanut mukaan viinipullon pohjat ja tällä kertaa osa linsseistä oli vihreitä, koska punaiset loppuivat kesken. Keittoa voi siis muokata aina kaappien sisällön mukaan.

Luen juuri parhaillani kirjastosta lainaamaani Nigella Lawsonin kirjaa How to eat. Hän kirjoittaa, että juuri tekemällä samoja ruokia uudelleen ja uudelleen kehittyy hyväksi ruoanlaittajaksi, koska tällöin oppii itse maistamaan ja kehittämään reseptiä omaan makuun sopivaksi. Pelkästään uusien reseptien kokeileminen ei siis riitä. Tunnustan, että tämä on yksi omista "keittiösynneistäni", sillä haluaisin aina kokeilla jotain uutta reseptiä, jolloin mikään ei kehity ja muokkaudu omaksi.

"Of cource there are advantages in an increased awareness of and enthusiasm for food, but the danger is that it excites an appetite for new recipes, new ingredients: follow a recipe once and then - on to the next. Cooking isn´t like that. The point about real-life cooking is that you proficiency grows exponentially. You cook something once, then again, and again. Each time you add something different (leftovers from the fridge, whatever might be in the kitchen or season) and what you end up with differs also." Nigella Lawson: How to eat

Linssikeitto

1 sipuli

400 g jauhelihaa

2 dl punaisia linssejä

1 l liha- tai kasvislientä

1 prk tomaattimurskaa

muutama kynsi valkosipulia

1 rkl soijakastiketta

2 rkl tomaattipyrettä

kuivattuja yrttejä (esim. basilikaa, timjamia ja rosmariinia)

mustapippuria

Ruskista jauheliha ja sipuli kattilassa. Lisää huuhdellut linssit, liemi ja tomaattimurska. Mausta keitto tomaattipyreellä, puristetuilla valkosipulinkynsillä, soijalla, kuivatuilla yrteillä ja pippurilla. Anna keiton porista hiljalleen vähintään 20 minuuttia. Pidempi keittoaika ja uudelleen lämmittäminen vain parantavat makua.



Voimaannuttavaa talviruokaa.

Suvi Ahola kirjoitti loppiaisen (6.1.2011) Helsingin Sanomissa Sivumakuja-kolumnissa talviruoista. Hän ihmetteli sitä, että tammikuussa lehdissä esitellään kevennysruokia kuten salaatteja, vaikka pimeänä ja kylmänä aikana tarvittaisiin vahvaa lämmittävää voimaruokaa. Suvi Aholan talven voimaruokiin kuuluvat esimerkiksi hernerokka, siansorkat ja vahva kanakeitto, joihin hän on tottunut jo lapsena. Ruoat perustuvat pitkään hauduttamiseen, jolloin luista liukenee liemeen kaikki voima ja tietysti myös maku.

Pidän tästä ajatuksesta erityisen paljon. Uskon, että juuri tähän aikaan vuodesta on luontevaa syödä lämpimiä, maukkaita ruokia, jotka muodostavat kotoisan peiton talvea vastaan. Monet haudutettavat ruoat ovat siitäkin hyviä, että ne vain paranevat seuraavalla lämmityskerralla, joten ei haittaa, jos ei joka päivä ehdi haudutella tunteja. Siansorkkia en ole koskaan tehnyt, mutta loppiaisena haudutimme karitsanpotkia reilut 4 tuntia uunissa. Pelkästään haudutuksen aikana kotiin tuleva tuoksu saa uskomaan, että kylmyydestä selviää kunnialla ja voi jopa nauttia.

Söimme karitsanpotkat mustaherukkakastikkeen ja spelttien kera. Spelttien joukkoon lisäsin keittämisvaiheessa mustia torvisieniä ja lopussa raastettua parmesaania. Hallista löytyi muuten vain uusi-seelantilaisia karitsanpotkia, vaikka muita osia olisi ollut suomalaisenakin. Mitäköhän tapahtuu suomalaisille potkille?

Punaviinissä haudutettu karitsanpotka

(Glorian Viini&Ruoka 7/09)

4 karitsanpotkaa

2 rkl hienonnettua timjamia

2 rkl hienonnettua minttua

2 rkl hienonnettua rosmariinia

1 tl suolaa

1 l lihalientä

2 rkl voita

3 dl punaviiniä

6 laakerinlehteä

1 rosmariininoksa

Yhdistä hienonnetut yrtit keskenään. Suolaa potkat ja pyörittele ne yrttiseoksessa. Anna maustua 1 tunti.

Kuumenna voi pannussa ja ruskista siinä lihan pinta. Nosta potkat pataan, lisää lihaliemi, punaviini, laakerinlehdet ja rosmariininoksa.

Peitä pata kannella tai foliolla. hauduta potkia 150 asteessa noin 4 tuntia.

Farang.

Loppiaisaattona juhlistettiin yhtä vuosipäivää ravintola Farangissa. Kokemus oli todella kiva, mielenkiintoinen ja herkullinen, sillä en tunne aasialaisia ruokia kovinkaan hyvin. En ole esim. ikinä matkustanut Aasiassa ja kookoksen makuunkin olen tykästynyt vasta viime aikoina. En saanut valitettavasti otettua valokuvia intiimissä ravintolassa, vaan keskityin täysin seuralaiseen ja ruokaan. Useimmat ruokalajit olivat nimittäin erittäin kauniita ja koostuivat useista osista. Farangissa ideana on, että pöytään tilataan useampia annoksia, jotka jaetaan syöjien kesken. Kahdelle hengelle sopiva määrä olisi ilmeisesti kolme ruokalajia. Ensikertalaisille suositellaan maistelumenua, joita on kolme erilaista vaihtoehtoa. Maistelumenussa annokset ovat pienempiä ja ruokalajeja on useampia.

Me noudatimme suositusta ja valitsimme menun nimeltä Nao Nahm suositusviineineen. Menu sisälsi 7 ruokalajia ja kulhollisen riisiä ruokien kanssa syötäväksi sekä jälkiruoan. Ruoista jäi erityisesti mieleen vihersimpukka punainen ´Nahm Jim´, jossa oli korianteria ja sitruunaruohoa sekä Farang satay, grillattua härkää. Innostuin tästä niin, että haluan pian tehdä itse satay-kastiketta. Maut olivat uskomattoman monikerroksisia ja avautuivat suussa vähitelleen. Tulisuutta oli sopivasti, niin että se täytti koko suun, mutta ei puuduttanut makuaistia.

Alkuun nautimme muuten harvinaisen raikkaan Lady Boi drinkin, jossa oli mm. giniä, minttua, inkivääriä ja inkivääriolutta. Tämän tapaista sekoitusta voisi myös kokeilla kotona.