Pöytä on edelleen katettu.

Pöytä on edelleen katettu ja ruokapuheet jatkuvat, mutta uudessa osoitteessa. Tervetuloa!

www.lily.fi/blogit/lempiruoka

Mausteisten manteleiden muodonmuutos.

Mausteiset mantelit, miten ne voivatkin olla niin hyviä. En ymmärrä, miksi teen niitä niin harvoin. Sitten kun satsi valmistuu, käsi käy purkilla vähän väliä.

Yhtenä päivänä suorastaan himoitsin näitä manteleita, mutta ajattelin niiden olevan pelkästään vähän köyhä lounas. Niinpä rakensin manteleiden ympärille talvisen salaatin. Otin pari satsumaa, leikkasin kuoret pois ja viipaloin ne lautaselle. Vuolin päälle parmesaanilastuja ja valutin oliiviöljyä. Sitten vain keko manteleita päälle ja salaatti oli valmis.

Tai voiko tuota nyt salaatiksi sanoa. Joka tapauksessa manteleista muodostui aivan kelpo lounas, eikä niiden syöminen enää tuntunut napostelulta. Lounastaminenhan on aivan eri juttu kuin naposteleminen.

Suosittelen siis laittamaan mausteiset mantelit uuniin ja kehittelemään niiden ympärille aterian. Toimisivat loistavasti esimerkiksi sosekeitonkin päällä.

Kikhernesalaattia lounasaikaan.

Minulla taitaa olla uusi lounassuosikki. Kira Åkerström-Kekkosen keväällä ilmestyneestä Max. 30 min kirjasta. Salaatti muistuttaa minua hieman Jussin äidin tekemästä broileri-pastasalaatista, paitsi ettei siinä ole broileria eikä pastaa. Mielleyhtymä tulee omenasta, varsiselleristä ja kastikkeen mausteena olevasta currymausteesta. Currymauste on muuten unohtunut täysin. Lapsuudessani uunibroileri ja riisi maustettiin aina sillä.

Salaatin pääraaka-aineena on kikherneet, jotka murskataan kevyesti. Ja juuri tässä kikherneiden murskaamisessa piilee mielestäni salaatin juju. Kikherneet imevät kastiketta eivätkä jää orpoina palloina pyöriskelemään lautaselle vaan muodostavat muiden ainesten kanssa tahnamaisen kokonaisuuden.

Maun lisäksi salaatin hyviin puoliin kuuluu, että sen voi valmistaa etukäteen ja se säilyy jääkaapissa muutaman päivän. Kira ehdottaa salaatin tarjoamista avokado-ruisleipien kanssa. Ja avokado-ruisleivät ovat yksi asia, jolle minä en sano ikinä ei.

Kikhernesalaatti

1 tlk kikherneitä
1 varsisellerin varsi
1 dl tiiviisti paineltua korianteria (jääkaapin sisällöstä johtuen korvasin persiljalla)
1/2 punasipuli
1 hapan omena
4 rkl turkkilaista jogurttia
1 1/2 tl currymaustetta
2 tl raastettua sitruunankuorta
1 rkl sitruunanmehua
suolaa
mustapippuria
hunajaa
2 keitettyä kananmunaa
kirsikkatomaatteja
salaattia

Huuhtele ja valuta kikherneet. Murskaa ne kevyesti haarukalla, kikherneet saavat jäädä erikokoisiksi. Raasta omena (mielestäni kuoritusta omenasta tulee helpommin raastetta) ja pilko varsiselleri sekä sipuli pieneksi ja hienonna korianteri. Sekoita ainekset keskenään kulhossa.

Lisää joukkoon jogurtti, currymauste, sitruunankuori ja mehu. Sekoita ja mausta suolalla, mustapippurilla ja hunajalla.

Tarjoa tahna salaatin, kirsikkatomaattien ja keitetyjen kananmunien kanssa. Ja avokadoleipien!

Myslipurkki keittiössä.

Meillä on (lähes) aina itsetehtyä mysliä keittiön tasolla. Hyvän maun lisäksi purkista tulee lämpöinen tunnelma. Aika usein se on myös ystäville annettava vakiovieminen. Mysliaikojen alussa tein sitä Kemikaalicocktailin ohjeella, mutta nykyään siitä ollaan jo aika kaukana.

Myslini elää vuodenaikojen ja innostusten mukaan. Nappaan ideoita kirjoista, lehdistä ja blogeista ja muistaessani sovellan niitä mysliä tehdessäni. Tällä hetkellä olen innostunut seuraavista jutuista.

* Omenasosetta myslin joukkoon ennen paahtamista. Antaa makeutta ja tekee myslistä granolamaisemman. Tai ehkä jopa granolan, en ole ihan varma näiden kahden erosta.

* Tattaria, kokonaisena! Paahtuu uunissa hauskasti suussa hajoavaksi.

* Amarantti, joka on ensin poksautettu popcornin lailla kuumassa kattilassa. Raivostuttava tehdä ja osa palaa aina, mutta onnistuneet yksilöt ovat söpöjä pieniä valkoisia palloja.

Bubbling under: kvinoa kokonaisena, pähkinävoit ja inkivääri.

Tulevaisuudessa olen ajatellut testata ainakin härkäpapurouhetta myslissä. Onko kenelläkään kokemuksia?

Kuvassa olevassa myslissä oli muuten joulun kunniaksi tummaa suklaata rouhittuna. En ole purkin tyhjennyttyäkään aivan varma oliko se hyvä juttu vai ei...

Melukylän, Vaahteramäen ja Kesäkummun perintöä.

Joulutouhotus on taas vallannut mielen ja minuutit. Ei siinä mitään, mielestäni tietty tohina ja kiire kuuluukin joulunaluspäiviin. Ongelmia tuottaa vain ajoitus.

Minulle on nimittäin juurtunut melko syvään ajatus, että jouluaattoaamuna kaiken on oltava täydellistä. Lattialla ei saa olla pienintäkään roskaa, pyykkikorin on oltava tyhjä, koristeiden paikallaan, ruokien & leipomusten parhaimmillaan ja kukkien avattava nuppunsa juuri parahiksi. Syytän tästä Astrid Lindgrenin ihania satuja. Tiedättehän te Eemelin, Marikin ja muiden täydelliset joulut.

"Niin, nyt joulu saa tulla Kesäkumpuun, kaikki on valmista sen vastaanottamiseksi. Joka nurkka on pesty ja puhdas, kaikissa ikkunoissa on valkoiset, juurikovitetut verhot, kaikissa kynttilänjaloissa on kynttilät, uudet räsymatot loistavat keittiössä, kuparit kiiltävät seinillä." Astrid Lindgren: Kesäkummun joulu

En ilmeisesti oli tähän ikään mennessä tajunnut, että kysymyksessä on todellakin sadut. Kaikkea ei ole mahdollista tehdä valmiiksi vasta hetkeä ennen aattoa. Tätä mietin toissa yönä, kun heräsin kolmelta kasaamaan petivaatteet sängystä miehelleni mukaan otettavaksi ja pesulaan vietäväksi. Ovat sitten peitot ja tyynyt puhtaita jouluksi.

En aikataulua suunnitellessani ottanut huomioon, että joulun alla ruokakauppias miehelläni voisi olla vähän kiireitä ja aikaisia aamuja. Kuten vaikka neljältä alkavia... Saattaisi hänellä olla myös muutakin hommaa, kun kuskata meidän peittoja pesulaan ja takaisin. Yritän muistaa tämän ensi vuonna ja hyväksyä, että peitot pesetetään jo Lucian-päiväksi.

Mutta kyllä ne puhtaat peitot vaan niin ihanan kuohkeilta ja jouluisilta tuntuivat. Rauhaisaa joulueloa!

Söpöt pienet kipot söpölle pienelle ruokailijalle.

Olen aina ollut kovin viehättynyt pieniin söpöihin lautasiin ja kulhoihin. Käytänkin niitä aika usein, mutta nyt ne ovat päässeet todelliseen super käyttöön, sillä pikku-L on aloitanut ruokamaistelut. Vanhemmat ovat todella innoissaan, syöjä, varsinkin alkuun, ihmeissään.

Nyt pikkuinen suu jo aukeaa lusikalle innokkaasti, varsinkin jos sisältönä on esimerkiksi purjoa, palsternakkaa tai maa-artisokkaa. Mustikka sen sijaan ei voisi vähempää kiinnostaa.

Ainakaan näin alkuvaiheessa en ole ryhtynyt sosetehtailemaan, vaan olen hyödyntänyt samoja raaka-aineita joita olemme itse syöneet, kypsentänyt ne erikseen ja sitten soseuttanut. Määrät kun ovat vielä niin hurjan pieniä, saas nähdä miten sitten myöhemmin.

On tämä makujen tutustuttaminen vaan niin hauskaa!

Monelta haluat herätä leipomaan sämpylöitä?

Uunilämpimiä sämpylöitä aamulla? Joo. Herätys leipomaan kaksi tuntia aiemmin? Ei kiitos. Onneksi on taikinoita, jotka voi tehdä jo edellisenä iltana ja jättää yöksi jääkaappiin kohoamaan. Aamulla voi sitten kumota taikinan pöydälle, leikata taikinasta sopivan rustiikkisia palasia ja paistaa sämpylät vaikka suihkun aikana. Ei ehkä ihan yhtä nopeaa, kuin eilisen sämpylän syöminen, mutta taatusti parempaa.

Leipasin Lantliv mat & vinin reseptillä porkkanasämpylöitä leikkipuiston brunssille, sellaisiinkin tulee nykyään osallistuttua. Peittelin sämpylät vähintään yhtä huolellisesti kuin lapsen ja onnistuin kuljettamaan sämpylät paikalle lämpiminä läpi tuulen ja sateen.

Porkkanasämpylät

25 g hiivaa
6 dl kylmää vettä
1 dl appelsiinin mehua (yksi appelsiini)
1 tl suolaa
5 dl grahamjauhoja
7 dl vehnäjauhoja
1 dl ruusunmarjajauhetta
2 keskikokoista porkkanaa

Murustele hiiva (yleiskoneen)kulhoon. Lisää tilkka vettä ja sekoita, kunnes hiiva on liuennut. Lisää loput vedestä ja appelsiinimehu.

Lisää suola, molemmat jauhot ja ruusunmarjajauhe vähitellen samalla taikinaa työstäen, joko käsin tai koneella. Vaivaa taikinaa, kunnes se alkaa irtoilla kulhon reunoista. Taikina on aika tarttuvaista, joten koneella tämä käy paljon helpommin.

Kuori ja raasta porkkanat ja sekoita raaste taikinan joukkoon. Peitä kulho kelmulla ja nosta yöksi jääkaappiin.

Nuku hyvin.

Seuraavana aamuna kuumenna uuni 250-asteiseksi. (Itse paistoin sämpylät kiertoilmalla, jotta sain kaksi peltiä uuniin samaan aikaan ja käytin noin 15-20 astetta matalampia lämpötiloja.) Kaada taikina jauhoitetulle pöydälle ja leikkele siitä noin 20 palasta, jotka nostat leivinpaperilla päällystetyille pelleille.

Nosta pelti uuniin ja laske lämpötila 200-asteeseen. Paista sämpylöitä 20 minuuttia.