Pöytä on edelleen katettu.

Pöytä on edelleen katettu ja ruokapuheet jatkuvat, mutta uudessa osoitteessa. Tervetuloa!

www.lily.fi/blogit/lempiruoka

Mausteisten manteleiden muodonmuutos.

Mausteiset mantelit, miten ne voivatkin olla niin hyviä. En ymmärrä, miksi teen niitä niin harvoin. Sitten kun satsi valmistuu, käsi käy purkilla vähän väliä.

Yhtenä päivänä suorastaan himoitsin näitä manteleita, mutta ajattelin niiden olevan pelkästään vähän köyhä lounas. Niinpä rakensin manteleiden ympärille talvisen salaatin. Otin pari satsumaa, leikkasin kuoret pois ja viipaloin ne lautaselle. Vuolin päälle parmesaanilastuja ja valutin oliiviöljyä. Sitten vain keko manteleita päälle ja salaatti oli valmis.

Tai voiko tuota nyt salaatiksi sanoa. Joka tapauksessa manteleista muodostui aivan kelpo lounas, eikä niiden syöminen enää tuntunut napostelulta. Lounastaminenhan on aivan eri juttu kuin naposteleminen.

Suosittelen siis laittamaan mausteiset mantelit uuniin ja kehittelemään niiden ympärille aterian. Toimisivat loistavasti esimerkiksi sosekeitonkin päällä.

Kikhernesalaattia lounasaikaan.

Minulla taitaa olla uusi lounassuosikki. Kira Åkerström-Kekkosen keväällä ilmestyneestä Max. 30 min kirjasta. Salaatti muistuttaa minua hieman Jussin äidin tekemästä broileri-pastasalaatista, paitsi ettei siinä ole broileria eikä pastaa. Mielleyhtymä tulee omenasta, varsiselleristä ja kastikkeen mausteena olevasta currymausteesta. Currymauste on muuten unohtunut täysin. Lapsuudessani uunibroileri ja riisi maustettiin aina sillä.

Salaatin pääraaka-aineena on kikherneet, jotka murskataan kevyesti. Ja juuri tässä kikherneiden murskaamisessa piilee mielestäni salaatin juju. Kikherneet imevät kastiketta eivätkä jää orpoina palloina pyöriskelemään lautaselle vaan muodostavat muiden ainesten kanssa tahnamaisen kokonaisuuden.

Maun lisäksi salaatin hyviin puoliin kuuluu, että sen voi valmistaa etukäteen ja se säilyy jääkaapissa muutaman päivän. Kira ehdottaa salaatin tarjoamista avokado-ruisleipien kanssa. Ja avokado-ruisleivät ovat yksi asia, jolle minä en sano ikinä ei.

Kikhernesalaatti

1 tlk kikherneitä
1 varsisellerin varsi
1 dl tiiviisti paineltua korianteria (jääkaapin sisällöstä johtuen korvasin persiljalla)
1/2 punasipuli
1 hapan omena
4 rkl turkkilaista jogurttia
1 1/2 tl currymaustetta
2 tl raastettua sitruunankuorta
1 rkl sitruunanmehua
suolaa
mustapippuria
hunajaa
2 keitettyä kananmunaa
kirsikkatomaatteja
salaattia

Huuhtele ja valuta kikherneet. Murskaa ne kevyesti haarukalla, kikherneet saavat jäädä erikokoisiksi. Raasta omena (mielestäni kuoritusta omenasta tulee helpommin raastetta) ja pilko varsiselleri sekä sipuli pieneksi ja hienonna korianteri. Sekoita ainekset keskenään kulhossa.

Lisää joukkoon jogurtti, currymauste, sitruunankuori ja mehu. Sekoita ja mausta suolalla, mustapippurilla ja hunajalla.

Tarjoa tahna salaatin, kirsikkatomaattien ja keitetyjen kananmunien kanssa. Ja avokadoleipien!

Myslipurkki keittiössä.

Meillä on (lähes) aina itsetehtyä mysliä keittiön tasolla. Hyvän maun lisäksi purkista tulee lämpöinen tunnelma. Aika usein se on myös ystäville annettava vakiovieminen. Mysliaikojen alussa tein sitä Kemikaalicocktailin ohjeella, mutta nykyään siitä ollaan jo aika kaukana.

Myslini elää vuodenaikojen ja innostusten mukaan. Nappaan ideoita kirjoista, lehdistä ja blogeista ja muistaessani sovellan niitä mysliä tehdessäni. Tällä hetkellä olen innostunut seuraavista jutuista.

* Omenasosetta myslin joukkoon ennen paahtamista. Antaa makeutta ja tekee myslistä granolamaisemman. Tai ehkä jopa granolan, en ole ihan varma näiden kahden erosta.

* Tattaria, kokonaisena! Paahtuu uunissa hauskasti suussa hajoavaksi.

* Amarantti, joka on ensin poksautettu popcornin lailla kuumassa kattilassa. Raivostuttava tehdä ja osa palaa aina, mutta onnistuneet yksilöt ovat söpöjä pieniä valkoisia palloja.

Bubbling under: kvinoa kokonaisena, pähkinävoit ja inkivääri.

Tulevaisuudessa olen ajatellut testata ainakin härkäpapurouhetta myslissä. Onko kenelläkään kokemuksia?

Kuvassa olevassa myslissä oli muuten joulun kunniaksi tummaa suklaata rouhittuna. En ole purkin tyhjennyttyäkään aivan varma oliko se hyvä juttu vai ei...

Melukylän, Vaahteramäen ja Kesäkummun perintöä.

Joulutouhotus on taas vallannut mielen ja minuutit. Ei siinä mitään, mielestäni tietty tohina ja kiire kuuluukin joulunaluspäiviin. Ongelmia tuottaa vain ajoitus.

Minulle on nimittäin juurtunut melko syvään ajatus, että jouluaattoaamuna kaiken on oltava täydellistä. Lattialla ei saa olla pienintäkään roskaa, pyykkikorin on oltava tyhjä, koristeiden paikallaan, ruokien & leipomusten parhaimmillaan ja kukkien avattava nuppunsa juuri parahiksi. Syytän tästä Astrid Lindgrenin ihania satuja. Tiedättehän te Eemelin, Marikin ja muiden täydelliset joulut.

"Niin, nyt joulu saa tulla Kesäkumpuun, kaikki on valmista sen vastaanottamiseksi. Joka nurkka on pesty ja puhdas, kaikissa ikkunoissa on valkoiset, juurikovitetut verhot, kaikissa kynttilänjaloissa on kynttilät, uudet räsymatot loistavat keittiössä, kuparit kiiltävät seinillä." Astrid Lindgren: Kesäkummun joulu

En ilmeisesti oli tähän ikään mennessä tajunnut, että kysymyksessä on todellakin sadut. Kaikkea ei ole mahdollista tehdä valmiiksi vasta hetkeä ennen aattoa. Tätä mietin toissa yönä, kun heräsin kolmelta kasaamaan petivaatteet sängystä miehelleni mukaan otettavaksi ja pesulaan vietäväksi. Ovat sitten peitot ja tyynyt puhtaita jouluksi.

En aikataulua suunnitellessani ottanut huomioon, että joulun alla ruokakauppias miehelläni voisi olla vähän kiireitä ja aikaisia aamuja. Kuten vaikka neljältä alkavia... Saattaisi hänellä olla myös muutakin hommaa, kun kuskata meidän peittoja pesulaan ja takaisin. Yritän muistaa tämän ensi vuonna ja hyväksyä, että peitot pesetetään jo Lucian-päiväksi.

Mutta kyllä ne puhtaat peitot vaan niin ihanan kuohkeilta ja jouluisilta tuntuivat. Rauhaisaa joulueloa!

Söpöt pienet kipot söpölle pienelle ruokailijalle.

Olen aina ollut kovin viehättynyt pieniin söpöihin lautasiin ja kulhoihin. Käytänkin niitä aika usein, mutta nyt ne ovat päässeet todelliseen super käyttöön, sillä pikku-L on aloitanut ruokamaistelut. Vanhemmat ovat todella innoissaan, syöjä, varsinkin alkuun, ihmeissään.

Nyt pikkuinen suu jo aukeaa lusikalle innokkaasti, varsinkin jos sisältönä on esimerkiksi purjoa, palsternakkaa tai maa-artisokkaa. Mustikka sen sijaan ei voisi vähempää kiinnostaa.

Ainakaan näin alkuvaiheessa en ole ryhtynyt sosetehtailemaan, vaan olen hyödyntänyt samoja raaka-aineita joita olemme itse syöneet, kypsentänyt ne erikseen ja sitten soseuttanut. Määrät kun ovat vielä niin hurjan pieniä, saas nähdä miten sitten myöhemmin.

On tämä makujen tutustuttaminen vaan niin hauskaa!

Monelta haluat herätä leipomaan sämpylöitä?

Uunilämpimiä sämpylöitä aamulla? Joo. Herätys leipomaan kaksi tuntia aiemmin? Ei kiitos. Onneksi on taikinoita, jotka voi tehdä jo edellisenä iltana ja jättää yöksi jääkaappiin kohoamaan. Aamulla voi sitten kumota taikinan pöydälle, leikata taikinasta sopivan rustiikkisia palasia ja paistaa sämpylät vaikka suihkun aikana. Ei ehkä ihan yhtä nopeaa, kuin eilisen sämpylän syöminen, mutta taatusti parempaa.

Leipasin Lantliv mat & vinin reseptillä porkkanasämpylöitä leikkipuiston brunssille, sellaisiinkin tulee nykyään osallistuttua. Peittelin sämpylät vähintään yhtä huolellisesti kuin lapsen ja onnistuin kuljettamaan sämpylät paikalle lämpiminä läpi tuulen ja sateen.

Porkkanasämpylät

25 g hiivaa
6 dl kylmää vettä
1 dl appelsiinin mehua (yksi appelsiini)
1 tl suolaa
5 dl grahamjauhoja
7 dl vehnäjauhoja
1 dl ruusunmarjajauhetta
2 keskikokoista porkkanaa

Murustele hiiva (yleiskoneen)kulhoon. Lisää tilkka vettä ja sekoita, kunnes hiiva on liuennut. Lisää loput vedestä ja appelsiinimehu.

Lisää suola, molemmat jauhot ja ruusunmarjajauhe vähitellen samalla taikinaa työstäen, joko käsin tai koneella. Vaivaa taikinaa, kunnes se alkaa irtoilla kulhon reunoista. Taikina on aika tarttuvaista, joten koneella tämä käy paljon helpommin.

Kuori ja raasta porkkanat ja sekoita raaste taikinan joukkoon. Peitä kulho kelmulla ja nosta yöksi jääkaappiin.

Nuku hyvin.

Seuraavana aamuna kuumenna uuni 250-asteiseksi. (Itse paistoin sämpylät kiertoilmalla, jotta sain kaksi peltiä uuniin samaan aikaan ja käytin noin 15-20 astetta matalampia lämpötiloja.) Kaada taikina jauhoitetulle pöydälle ja leikkele siitä noin 20 palasta, jotka nostat leivinpaperilla päällystetyille pelleille.

Nosta pelti uuniin ja laske lämpötila 200-asteeseen. Paista sämpylöitä 20 minuuttia.

Hoosianna.

Rakastan hoilottaa Hoosiannaa. Ja todellakin hoilottaa. Olenpa jonain vuonna saanut siitä aikaan pienen perhekiistankin, koska kaikki eivät aina arvosta "lauluani" heti herättyään sunnuntai-aamuun. Tänään siis keittiössä raikuu.

Päärynää, inkivääriä ja muita ihania.

Huomaan eläväni melko erilaista elämää nyt kun olen kotona pikku-L:n kanssa. Elän melkein kuin lomalla ja olen ainakin hetkeksi unohtanut omat kirjoittamattomat sääntöni, jotka erottavat arjen ja viikonlopun toisistaan. Vauvan kanssa päivissä tietysti toistuvat samat asiat, imetystä, nukkumisesta huolehtimista ja vaipankin saa vaihtaa useamman kerran päivässä, mutta muuten, muuten huomaan eläväni vapaammin kuin työssä ollessani.

Tapaan ystäviä useammin, syön usein lounasta ulkona, nautin päiväkahvin kanssa pullaa tai suklaata harva se päivä ja arkiaamujen toistuvat smoothiet on korvautunut erilaisilla aamiaiskokeiluilla.

Tuntuu kuin päässä olisi vapautunut tilaa ideoille, suunnitelmille, ajatuksille ja luovuudelle, kun tiukat aikataulut ovat hetkeksi poistuneet. Olen koko ajan suunnittelemassa menoja, ruokia, tapaamisia ja joka aamu herään innoissani ajatus edellisenä iltana miettimästäni aamupalasta mielessäni.

Kiran vadelma-tahinijogurtti ja Green Kitchen Storiesin chiavanukas ovat saaneet minut innostumaan pähkinätahnoista. Tämänhetkinen suosikkini yhdistää loppusyksyn makuja, inkivääriä, päärynää ja granaattiomenaa.

Loppusyksyn aamiaisjogurtti

1/2 prk rahkaa
2 rkl maustamatota jogurttia
1 päärynä
3 rkl granaattiomenansiemeniä
1 rkl mantelivoita
1 rkl hillottua inkivääriä
1 rkl granolaa

Sekoita kulhossa rahka ja jogurtti. Pilko päärynä ja laita viipaleet sekä granaattiomenansiemenet jogurtin päälle. Notkista mantelivoi ja valuta se jogurtin päälle. Lisää vielä pilkottu inkivääri ja viimeistele annos granolalla.

Ruokapöydän ympärillä.

Hankimme useamman vuoden aikana ruokapöydän ympärille Artekin mustia 63 tuoleja. Jossakin kohtaa viidennen tuolin jälkeen ja ennen kuudetta tuolia sen valmistus mustana lopetettiin. Pöytä kuitenkin kutsui ympärilleen kuudetta tuolia ja mietimekin tovin, millainn yksilö seuraan sopisi.

Lopulta päädyimme mustaan wieniläistuoliin punotulla istuimella. Samanlaiset puunväriset oli jo minun lapsuudenkodissani. Ja kyllä tämä wieniläistuoli tuntuukin nyt kauniilta ja ryhdikkäältä yksilöltä. Ehkä niitä voisi jossain vaiheessa olla useampikin.

Setsemänneksi tuoliksi tarvitaan kuitenkin sitä ennen syöttötuoli. Mikään hengenhätä sillä ei ole, mutta olen alkanut jo katsella sopivaa. Mieluiten ostaisin perinteisen Väkisen syötötuolin, sellainenkin oli minun lapsuudessani, mutta olen kuullut tarjottimellisen syöttötuolin olevan monen mielestä käytännöllisempi. Pohdinnat jatkukoon. Vinkit ovat tervetulleita.

Jalokiviä salaatissa.

Suuri kurpitsajuhla oli ja meni, mutta sehän ei estä jatkamasta kurpitsoiden syömistä. Hakaniemen torilta löytyi valtavasta puulaatikosta eri värisiä ja kokoisia kurpitsoja, enkä minä pysty niitä vastustamaan.

Ainakin minulle on usein yllätys, minkä värinen kurpitsa kuoren alta paljastuu. Tämän päiväisessä kaverissa oli vihreän kellertävän oranssihtava kuori ja sisältä paljastui todella hennon keltainen, hieman persikkaan vivahtava sisus.

Leikkasin kurpitsan lohkoiksi ja poistin kuoren. Maustoin lohkot öljyllä, suolalla, chilillä, rosmariinilla ja muskotilla ja paahdoin niitä 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Lautasen pohjalle revin punasikuria, päälle paahdettu kurpitsa ja puolikas avokado. Kastikkeeksi vinaigrettea ja  pinnalle muutama paahdettu manteli. Ja ne jalokivet, jalokivinä kimaltelivat granaattiomenansiement ja tyrnimarjat. Väri-iloittelua marraskuun harmauteen.

Rocky road meni kakkuun.

Tähän aikaan vuodesta ruokamaailma on täynnä Amerikka-henkisyyttä kurpitsoineen, karkkeineen, kepposineen ja pian seuraavine kalkkunoineen. Pyhäinpäivä-viikonlopun jälkiruoan inspiraatiota ei tarvinnut etsiä muualta. Amerikkahan on jälkiruokien luvattu maa.

Rocky road, tuo suklainen herkku, joka kätkee sisäänsä kaikkea herkullista, on meidän keittiössä nähty aiemminkin. Tällä kertaa päätin tehdä rocky roadin kakuksi keksipohjalla ja leikattavammalla suklaamassalla. Ja sattumiksi vaahtokarkkeja, suolapähkinöitä ja tietysti Oreoita.

Tein melko pienen kakun, 20 cm vuokaan, mutta ainesten määrät voi helposti tuplata tai vaikka triplata, jos syöjiä on enemmän kuin meidän kaksi herkkusuuta. Tuosta kolmannesta ei vielä ole kakun syöjäksi.

Rocky road kakku

50 g Digestive-keksejä
15 g voita
150 g tummaa suklaata
1 dl kuohukermaa
pieni kourallinen vaahtokarkkeja
pieni kourallinen suolapähkinöitä
2-3 Oreo-keksiä
jotain ihanaa koristeluun

Murskaa keksit ja sekoita joukkoon sulatettu voi. Laita irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi ja painele keksiseos tiiviisti pohjalle.

Rouhi suklaa ja laita kulhoon. Kuumenna kerma kiehumispisteeseen ja kaada suklaarouheen päälle. Anna seistä 10 minuuttia ja sekoita vasta sitten tasaiseksi. Pilko vaahtokarkit ja rouhi Oreot. Sekoita Oreot ja suolapähkinät suklaa-kermaseoksen joukkoon.

Levitä puolet seoksesta pohjan päälle. Ripottele päälle vaahtokarkit ja kaada loput suklaaseoksesta. Koristele kakku halutessasi jollakin ihanalla. Minun kakun päällä on pakastekuivattuja karpaloita.

Speceriet - syömässä Tukholmassa.

Tukholman ravintolatarjonta saa tämän ihmisen hihkumaan innosta. Olikin aivan super vaikea päättää, missä kaikista mahdollisista vaihtoehdoista syödä lounasta. Kuuden tunnin aikana kun pystyy syödä aivan liian harvassa paikassa. Tämä on ehdottomasti risteilyjen huonoin puoli.

Listalleni päätyneistä ravintoloista lounaspaikaksi valikoitui Speceriet Östermalmilla. Ravintola oli pieni, mutta siellä oli juuri sopivasti tilaa meille ja kantokassille.

Houkuttelevalla, simppelillä lounaslistalla oli kaksi alkuruokaa, kolme pääruokaa ja kaksi jälkiruokaa. Me jaoimme alkuun friteerattua mustekalaa, majoneesin ja kasvisten kera. Pääruoaksi valitsimme molemmat uunissa kypsennettyä kampelaa, joka tarjottiin suppilovahveroiden, perunoiden, simpukkavaahdon ja ohueksi viipaloidun palsternakan kera. Molemmissa annoksissa muuten käytettiin todella kivasti raakoja juureksia.

Molemmat ruoat olivat kauniita ja valtavan hyvän makuisia. Leivän kuori oli rapea ja voissa sopivasti suolaa. Ja juomani Rieslingiä haluaisin mielelläni myös kotiin. Halpa tämä lounas ei missään tapauksessa ollut, mutta tarjosi nautintoa koko rahan edestä.

Lounas kotona - avokadoa ja jogurttia.

Vanhempainvapaalla tulee syötyä aika usein lounasta ulkona. Kodin läheltä löytyy lukuisia kivoja paikkoja ja työssäkäyvienkin kavereiden kanssa on helppo sopia lounastreffejä. Ja en yhtään vähättele kivan juttuseuran merkitystä keskellä päivää.

On kuitenkin myös päiviä, jolloin syön lounaan kotona ja silloin valmistan yleensä jotain nopeaa kuten salaattia tai munapannua. Uusi suosikkini on jogurtista, avokadosta ja muista kasviksista sekoitettava tahna, jonka voi syödä vaikka leivän kanssa, salaatissa  tai sellaisenaan.

Näin ohjeen kesällä Snackistan kirjassa ja olen valmistanut siitä omaa versiotani muistikuvani mukaan. Reseptissä ainekset sekoitettiin tehosekoittimella, mutta en suosittele sitä. Tahnasta tuli melko epämääräisen väristä.

Jogurtti-avokadotahna

100 g paksua jogurttia
1 pieni avokado
muutama kirsikkatomaatti tai 1 tomaatti
kevätsipuli
1/2 lime
oliiviöljyä
korianteria
chilihiutaleita
jeeraa
sumakkia
suolaa
mustapippuria

Pilko avokado, tomaatti ja kevätsipuli pieneksi. Sekoita jogurtin joukkoon. Purista joukkoon puolikkaan limen mehu ja loraus oliiviöljyä. Mausta tahna hienonnetulla, tuoreella korianterilla ja muilla mausteilla.

Ruokapöydän kaunistus.

Eilen Hesari kertoi Designmuseoon avautuvasta Lapsen Vuosisata -näyttelystä ja lapsille suunnitelluista tuotteista. Babysitteri syntyi 60-luvulla ja suunnittelija uskoi sen helpottavan vanhempien elämää vapauttamalla vanhempien kädet.

Ja mihin vapaita käsiä sitten tarvitaan? No luonollisesti syömiseen. Babysitteri onkin nykyään yhtä tärkeä kaunistus ruokapöydällämme kuin kukat ja kynttilät. Tai jos nyt olen ihan rehellinen, niin babysitteri ohittaa kukat ja kynttilät mennen tullen tällä hetkellä...

Syyspuuro.

Kyllä se nyt on syksy. Aamulla kun astun keittiöön, ei tarvitse enää siristellä silmiään auringonpaisteessa. Taivaanrannassa on heikko kellertävä valo, mutta keittiössä on hämärää ja yön viileydenkin tuntee. Ja tämähän tarkoittaa sesongin vaihtumista myös aamupaloissa.

Lämpimät puurot alkavat taas kummasti kiinnostaa. Ja päälliset saavat myös syksyisen vivahteen.

Kookosmaidon ja veden sekoitukseen keitetty kaurapuuro on ihanan pehmeää ja kookos maistuu vain vivahteena. Päälle puolukoita, omenoita, pekanpähkinöitä ja kanelia, niin syksyinen puuro on valmis.

Sattumankauppaa sopassa.

Sosekeitot ovat varsinaisia arjen sankareita, jotka kätkevät fiksusti sisäänsä kaappien sisältöjä, toimivat päivällä ja illalla, kelpaavat uudelleen kuumennettavaksi ja lämmittävät ilmojen kylmetessä. Mutta pakko se on myöntää, saattavat ne olla joskus vähän tylsiä.

Yleensä keitto kuin keitto muuttuu ainakin hitusen mielenkiintoisemmaksi, kun päälle kasaa sopivasti sattumia. Sattumat piristävät ulkonäköä, tuovat kivaa purutuntumaa ja monipuolistavat makumaailmaa. Onhan se nyt kiva, että lusikassa on muutakin kuin pelkkää samettista soppaa.

Meillä nämä keiton sattumapäälliset syntyvät usein myös sattumankaupalla niistä aineksista, joita kotoa löytyy.

Kasvissosekeiton sattumaksi paistoin pannulla muutaman siivun ilmakuivattua kinkkua, silputtua lehtikaalia, viipaloidun omenan ja pienen kourallisen rouhittuja hasselpähkinöitä. Syksyinen keiton sattuma syntyi hetkessä.

Kaksi suosikkia samalla lautasella - jogurttia ja kananmunaa.

Törmäsin tähän kaksi suosikkiani yhdistävään aamupala deaan Mollyn blogissa. Kulhostani löytyy aamuisin usein jogurttia marjojen, hedelmien ja myslin kera, mutta tässä ohjeessa jogurtti saa täysin uudet kaverit.

Makeammat lisukkeet korvataan raikkailla ja suolaisemmilla sattumilla: vihanneksilla, kananmunalla ja mausteilla. Tässä annoksessa kohtaavat siis kaksi aamupalasuosikkiani; jogurtti ja kananmuna. Ja vaikka ajatus voi ensi tuntua oudolta, niin onhan jogurtin ja vihannesten liitto vanha juttu. Esimerkiksi tsatsikissa jogurttiin yhdistetään kurkkua ja valkosipulia.

Suolaisempi aamiaisjogurtti

kreikkalaista jogurttia
tomaattia
kurkkua
paprikaa
avokadoa
korianteria
paistettu kananmuna per syöjä
suolaa
mustapipuria
sumakkia

Levitä jogurtti laakealle lautaselle. Lisää päälle pilkottuja vihanneksia ja paistettu kananmuna. Mausta suolalla, mustapippurilla ja sumakilla.

Ja turha varmaan sanoa, että vihanneksia ja mausteita voi varioida mielensä mukaan. Sumakkia voi olla vähän vaikea löytää, jolloin sen voi jättää ihan hyvin pois.

Sitruunainen kukkakaalisosekeitto.

Tällä viikolla on vietetty hävikkiviikkoa. Ruokahävikki on muutenkin ollut viime aikoina paljon esillä. Erityisesti kahdesta eri näkökulmasta, ruokakauppojen hävikki (paha) ja leipäjonoihin annettava hävikki (hyvä). Mielenkiintoista on, että nämä ovat usein sama asia, koska suuri osa leipäjonoissa jaettavasta ruoasta tulee juurikin kauppojen ruokahävikistä.

Kauppojen ruokahävikki on Hesarin mukaan noin 15% koko Suomen ruokahävikistä ja tästä siis syötävä osa päätyy yleensä leipäjonoihin. Suurin osa hävikistä tuleekin kotitalouksista, valitettavasti myös meiltä.

Minä huomaan olevani erityisen huono sitruunoiden, yrttiruukkujen, salaattien ja erilaisten purkin pohjien kanssa. Liian usein niitä päätyy biojätteeseen. Ja täysin turhaan, koska ei vaatisi kuin pientä vaivannäköä, että kaikki saisi upotettua ruokiin.

Tätä sitruunaista kukkakaalisosekeittoa varten kaupasta tuotiin vain kukkakaali, muut ainekset muokkautuivat kaappien sisällön mukaan. Määrät ovatkin siis suuntaa antavia ja vapaasti muokattavissa. Kanaliemi olisi esimerkiksi lihalientä luontevampi valinta, mutta koska lihalientä oli avattu purkki pakastimessa, niin se päätyi keittoon.

Sitruunainen kukkakaalisosekeitto

500 g kukkakaalia
pala purjosipulia
voita
1 dl valkoviiniä
1/2 l lihalientä
1 dl kuohukermaa
75 g maustamatonta tuorejuustoa
1 suolaan säilötty sitruuna
suolaa

Päälle dukkahia

Pese ja pilko kukkakaali sekä purjo. Kuullota niitä voissa miedolla lämmöllä. Lisää valkoviini ja lihaliemi ja anna porista, kunnes kukkakaalit ovat kypsiä.

Lisää keittoon kuohukerma, tuorejuusto ja pilkottu sitruuna. Soseuta keitto kuohkeaksi ja mausta suolalla.

Tarjoile keitto dukkah-mausteseoksen kanssa.

IPI Kulmakuppila Karhupuiston laidalla.

Karhupuiston laidalle on avattu nasta uusi paikka. IPI Kulmakuppila on avattu Kallion kirjaston viereen kulmaan, jossa aiemmin oli muistaakseni antiikkiliike.

IPI on sisältä todella kiva, rento, valoisa, ajassa ja useassa kerroksessa. IPIstä saa lounasta seisovasta pöydästä; keittoa ja salaattia. Söin viime viikolla IPIssä mahtavaa sipulikeittoa sateisena päivänä. Vitriinissä on suolaisia ja makeita herkkuja. Paikalla on jopa oma "korvapuusti", kuin Kotikadun Hannes-pulla aikoinaan. Ja lauantaisin saa brunssia.

Olen niin iloinen näistä lähelle putkahtelevista paikoista. Porthaninkadun Chalupa näytti avanneen ovensa tänään. Se menee testiin mahdollisimman pian.