Kaivattuja makuja ja pikkuihminen.

Reilu viikko sitten meille syntyi suloinen pieni tyttö, pikku-L. Nyt ollaan viikon verran elelty kotona vauvahattarassa. Päivät kuluvat pientä tuijotellen ja tutustuen kodin ulkopuoliseen maailmaan vaunujen näkökulmasta. Ja minä, minä olen syönyt kaikkia niitä juttuja, joita odotusaikana niin kovasti kaipasin.

Graavikaloja, raakaa lihaa, ihania haisevia ja valuvia juustoja, cevicheä... Kuinka olenkaan teitä kaivannut!

Elämä on siis tällä hetkellä ihana yhdistelmä jotakin vanhaa ja paljon uutta.

Nerokas piirakkapohja - mustikka-rahkapiirakka.

Olen käynyt tänä vuonna mustikassa varmaan useammin kuin koskaan elämässäni. Ilokseni on myös hyvä mustikkavuosi, joten metsäreissuilta on palattu aina saaliin kera. Poimijana olen suht hidas ja siisti eli mustikat poimitaan yksitellen ja roskia ei juuri eksy joukkoon, joten saalis on kooltaan sen mukainen.

En raaski pakastaa itse poimittuja mustikoita, Pirkka pitäköön jatkossakin huolen talven smoothieista, vaan syömme ne sellaisenaan tai sitten leivon. Rättänää, piirakkaa, kakkua... Onneksi kiinnostavia reseptejä on maailma pullollaan.

Tämän nerokkaan piirakkapohjan reseptin sain ystävältäni. Sokerin ja voin sulattaminen uunissa antaa pohjalle ihanan paahteisen ja karamellisen maun. Ja onhan se nyt helppoa sekoittaa taikina suoraan valmistusvuoassaan. Tässä ohje sellaisena kuin minä sen toteutin. Kuten huomaatte, tykkään leikitellä erilaisilla sokereilla ja jauhoilla.

Nerokas mustikka-rahkapiirakka

150 g voita
1 1/2 dl sokeria (käytin ruokosokeria ja 1/2 dl intiaanisokeria)
4 dl vehnäjauhoja (käytin puolet täysjyväspelttijauhoja)
1 1/2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria

noin 4 dl mustikoita
250 g rahkaa
1 kananmuna
3/4 dl sokeria (käytin kookossokeria ruokosokerin loputtua, siitä rahkaseoksen rusehtava väri)
1 tl vaniljasokeria

Kuutioi voi suoraan piirakkavuokaan. Mittaa joukkoon sokeri ja nosta vuoka 200-asteiseen uuniin. Anna voin ja sokerin sulaa ja saada hieman väriä. Seosta kannattaa sekoittaa kerran tai kaksi sulamisen aikana.

Sekoita sillä aikaa vehnäjauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri keskenään ja toisessa kulhossa täytettä varten rahka, kananmuna, sokeri ja vaniljasokeri.

Kun sokeri ja voi ovat sulaneet, nosta vuoka pois uunista. Sekoita joukkoon vehnäjauhoseos. Ota sekoitetusta taikinasta noin 1/4 pois vuoasta odottamaan ja painele loput taikinasta lusikalla vuoan pohjalle ja reunoille.

Kaada pohjan päälle mustikat ja niiden päälle rahkaseos. Ripottele sitten erikseen ottamasi taikina piirakan päälle.

Paista piirakkaa 200-asteisessa uunissa noin 35 minuuttia.

Lounaalla Loung3ssa.

Ravintola Kolmos3n tyypit ovat avanneet Kolmannelle linjalle uuden ravintolan, Loung3n. Olen ehtinyt ravintolaan nyt kaksi kertaa lounaalle ja molemmilla kerroilla poistunut paikalta oikein tyytyväisenä.

Lounas on jo ehtinyt hieman muuttua tässä muutaman viikon aikana, mutta tällä hetkellä lounaaksi voi valita joko kolme pientä alkupalaa tai päivän kalan tai päivän burgerin ja siihen päälle kuuluu salaattipöytä.

Olen molemmilla lounaskerroilla lähtenyt alkupala-vaihtoehtoon ja syönyt mm. kesäkurpitsa-hernekukua (tuttavallisemmin munakasta), karitsapyöryköitä ja ranskalaisia tryffelimajoneesilla (iso nam).

Tyyliltään ravintola muistuttaa aika paljon Kolmosta ja muutama pöytä on myös ulkona. Ja ravintola on toki auki myös iltaisin. Kiva lisä lähiseudun rafloihin.

Kaksi tomaattikastiketta, yksi voittaja.

Hyvä tomaattikastikeresepti voi tehdä elämästä huomattavasti parempaa. Tomaattikastike kun voi joko nostaa tai laskea aika monen ruoan ihan eri tasolle. Puhutaan nyt vaikka pizzasta, pastasta tai shakshukasta.

Millainen sitten on hyvä tomaattikastike ja miten se tehdään? Minulle tomaattikastikkeen pitää olla melko paksu ja tiiviin makuinen. Ja selvittääkseni miten se tehdään, testasin kahta ehkä jo legendaariseksi kutsuttavaa reseptiä.

Toinen oli tietysti Henri Alénin Twitterissä jakama Mutti-tomaattikastikkeen resepti, joka levisi valoakin nopeammin.

Toinen taas on Suvin blogista bongaamani Marcella Hazanin resepti, joka on ollut Super suosittu ulkomaisissa blogeissa.

Tein molemmat kastikkeet yksinkertaisimman version mukaan eli Henrin kastikkeeseen en laittanut punaviiniä tai appelsiinia. Ja seurasin ohjeita mahdollisimman tarkkaan liikoja soveltamatta.

Kahden hengen raatimme oli tiukan päätöksen edessä ja molempia tomaattikastikkeita maisteltiin hartaasti ihan sellaisenaan. Ja voittajaksi meidän keittiössä valittiin... Marcella Hazanin tomaattikastike!

Onnittelut voittajalle tyytyväisiltä kokkailijoilta.

Grillattu kaali on kesän kunkku.

Tänä kesänä olen puhunut säästä, paljon. Mahdollisesti jopa enemmän kuin koskaan. Tänä kesänä olen myös grillannut sateessa, monta kertaa. Ehkä useammin kuin koskaan ennen. Kaksi toisiinsa liittyvää asiaa.

Sateessa grillaaminen on tuonut tullessaan uuden grillisuosikin, joka ei missään tapauksessa vaadi sadetta, vaan toimii myös paisteessa. Sitä on taidettu päästä kokeilemaan kerran. Grillattu varhaiskaali on aivan mahtavaa kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Kaali jostain syystä pitää erityisen paljon tummaksi paahtuneesta pinnasta, eikä maistu lainkaan palaneelta tai kitkerältä. Ja ei voi grillailu paljon tämän helpommaksi mennä.

Kaali leikataan lohkoiksi. Lohkot sivellään öljyllä ja isketään grilliin. Käännellään aina välillä, annetaan pinnan mustua ja kaalin pehmentyä hieman. Päälle ripaus suolaa ja ei kun tarjolle. Halutessaan kuuman kaalin päälle voi laittaa vielä voita, mutta se ei ole ollenkaan välttämätöntä. Varsinkaan jos kaali syödään lisukkeena.

Kitamura - ravintola Fiskarsissa.

Päiväretkeä Fiskarsiin voi jo sanoa meidän kesäperinteeksi. Retken tarkoitus on lähinnä syödä hyvin ja kävellä kaunis kylänraitti edestakaisin. Tänä vuonna Fiskarsin ravintolat ovat lisääntyneet kiinnostavalla uutuudella, kun japanilainen Kitamura on avannut ovensa.

Varasin meille pöydän lounasajaksi noin viikko ennen reissua ja suosittelen ehdottomasti tekemään varauksen. Ravintolassa ei ole kovinkaan montaa asiakaspaikkaa ja meidän aikanamme useampikin seurue jouduttiin käännyttämään pois.

Kitamura oli ehdottomasti retken arvoinen. Kauniita annoksia, joissa raaka-aineet pääsevät oikeuksiinsa. Lista on monipuolinen ja sisältää paljon muutakin kuin sushia. Me söimme alkuun misokeittoa, mustekalaa ja munakoisoa ja pääruoaksi lohta sekä friteerattuja mereneläviä. Ruoat olivat raikkaita, maut tasapainoisia ja ulkonäkö ilahdutti silmää. Tällaista ruokaa on ilo syödä. Ravintolan omistajapariskunta oli itse työn touhussa, nainen keittiössä ja mies salin puolella.

Lounaan jälkeen nautimme vielä kahvit ja kakkupalat Petri's Chocolate Roomin terassilla sateen annettua tietä auringolle.

Hanna G:n varhaiskaalisalaatti.

 Hanna G:n varhaiskaalisalaatti on ollut meidän keittiön luottoresepti jo usean kesän ajan. Salaattia tehdään lähes viikoittain siitä asti kun ensimmäiset unkarilaiset varhaiskaalit ilmestyvät kauppoihin. Ja salaatin valtakausi jatkuu aina elokuulle asti.

Salaatti on nopea tehdä, raaka-aineet ovat saatavissa lähes kaupasta kuin kaupasta eli toimii myös mökillä ja se sopii kalan kaveriksi mitä parhaiten. Omasta mielestäni erityisesti savukalan kaveriksi.

Hanna G:n varhaiskaalisalaatti

1 pieni varhaiskaali
2 keitettyä kananmunaa
1 puntti tilliä
1 prk kermaviiliä
1 sitruunan mehu
1 rkl Dijon-sinappia
suolaa
mustapippuria

Leikkaa kaali neljäksi lohkoksi. Suikaloi se suureen kulhoon, mutta jätä kovin kanta käyttämättä. Pilko joukkoon keitetyt kananmunat ja hienonna tilli.

Sekoita kermaviilin joukkoon sitruunan mehu ja sinappi ja mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita kastike kaalin joukkoon.

Salaatti ja syöjät tykkäävät, jos se saa mausta hetken viileässä ennen syömistä.