tiistai 30. syyskuuta 2014

Tarte Tatinin maalaisserkku.


Kerroinkin jo Facebookissa, että saimme viikonloppuna käydä keräämässä kaveriemme pihalta omenoita. Ja jonkinlainen omenahulluus ja -sokeus siinä taisi iskeä. Sen verran paljon omenoita tuli autoon lastattua.

Nyt on pakastin pullollaan omenasosetta, ruoaksi on syöty suolaisia uuniomenoita, lounassalaattiin ja aamiaisjogurttiin pilkon aina vähintään yhden omenan ja omenapiirakkaakin on leivottu. Onnen omenat!

Tämä Sikke Sumarin kirjasta oleva Tarte Tatin, joka on itse asiassa hänen sisarensa Hannan ohje, jolta muuten tulee syksyllä keittokirja, jossa taas näkyy ihastuttavan Muslan kädenjälki, on mielestäni kuin ranskalaisen Tarte Tatinin maalasserkku. Vähän kotoisampi, helposti lähestyttävä ja lämminhenkinen, mutta taatusti yhtä makoisa.

Siken & Hannan Tarte Tatin

1 1/2dl vehnäjauhoja
1 rkl rouhittua kardemummaa
1 tl leivinjauhetta
 100 g voita
1 dl sokeria
2 kananmunaa

50 g voita
1 1/2dl fariinisokeria
4-6 pienehköä omenaa

Levitä ensin vuoan pohjalle 50 g voita tasaiseksi kerrokseksi. Ripottele fariinisokeri voin päälle. Kuori omenat ja siivuta. Levitä siivut tasaisesti fariinisokerin päälle.

Aloita taikinan valmistaminen sekoittamalla vehnäjauhoihin kardemumma ja leivinjauhe. Vatkaa toisessa kulhossa voi ja sokeri kevyesti. Vatkaa sen jälkeen kananmunat joukkoon yksitellen. Lisää maustetut jauhot ja sekoita.

Levitä taikina vuokaan omenien päälle. Helpoiten se käy kostutetuin sormin. Paista piirakkaa 180 asteessa noin 30 minuuttia. Anna jäähtyä hetki ja kumoa sitten tarjoiluvadille.

lauantai 27. syyskuuta 2014

Suklaata aamulla - Da Capo Cappuccino.


Yöllisen myrskyn jälkeinen lauantai paljastui uskomattoman upeana. Aurinko suorastaan hehkuu ikkunoista sisään.

Lauantain kunniaksi aamukahvin kaverina Fazerin uutuus Da Capo Cappuccino. Lauantai-iloa!

torstai 25. syyskuuta 2014

Punajuurikeittoa, fenkolia, omenaa ja kylmät sormet.


Tiistai-aamulla mittari keittiön ikkunan takana lähestyi nollaa. Ja siitä huolimatta minä pyöräilin töihin ilman hanskoja. En tiedä mitä oikein mietin lähtiessäni. Lyhyenkin matkan aikana ehti ajatella monia lämpöisiä asioita, muhveja, lapasia, vasta uunista nostettuja sämpylöitä ja tietysti keittoja.

Keittoja, jotka ovat syksyn ja talven vakioruokaa ja ilmestyvät aina tässä vaiheessa vuotta keittiöön. Tämä keittoresepti on Gwyneth Paltrown kirjasta It's all good. Ja niinhän se loppujen lopuksi  on, kaikki on hyvää ja hyvin, varsinkin kun keskiviikkona oli hanskatkin kädessä.

Punajuurikeitto fenkolilla ja omenalla

2 rkl öljyä
1 fenkoli
1 sipuli
3 punajuurta
2 pientä omenaa
reilu 1/2 l kasvislientä
suolaa
mustapippuria

Pilko sipulit ja fenkoli kuutioiksi. Lämmitä öljy kattilassa, lisää sipulit, fenkoli ja ripaus suolaa ja kuullota pehmeiksi noin 10 minuuttia.

Kuori sillä aika punajuuret ja omena ja pilko reiluiksi paloiksi. Lisää ne kattilaan ja kaada kasvisliemi päälle. Anna keiton poreilla noin 40 minuuttia kunnes punajuuret ovat täysin pehmenneet.

Soseuta keitto ja mausta suolalla & pippurilla.

Sekoitin keiton kaverin vuohenmaitojogurtista, jonka maustoin piparjuurella. Jos et ole kokeillut ennen vuohenmaitojogurttia, niin suosittelen lämpimästi. Maku on pehmeä ja yllättävän mieto.

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Tuliaisia Turusta - Terraviiva ja tori.


Tein pienen viikonloppuretken Turkuun. Turku on ihana paikka tällaisena lämpimänä syksynä, kun vielä tarkenee istua ulkona jokirannassa ja nauttia kaupungin ravintolatarjonnasta tunnelmallisen pimeässä illassa.

Olen jo pitkään ihaillut turkulaisen Terraviivan kauniita laattoja ja nyt pääsin käymään myymälässä. Värien ja kuvioiden valikoimasta oli todella vaikeata päättää, millaiset laatat ostan. Uskon, että nämä tulevat ilahduttamaan keittiössä pitkän aikaa.

Muut tuliaiset ostin Turun torilta, joka on saanut minut hurmioon jo aiemminkin. En voi uskoa sitä runsautta ja harvinaisten lajikkeiden määrää, jonka torilla kohtaa. Ihania kotimaisia luumuja, maailman kauneimpia kantarelleja ja mitä eriskummallisemman värisiä tomaatteja raidoilla ja ilman. Palmukaalia ja broccolinia ja tomatilloja, kotimaisia viinirypäleitä ja...Siinä vaiheessa kun en enää pystynyt kantamaan enempää oli pakko jättää loput toripöydille.

tiistai 16. syyskuuta 2014

Tyytyväisyys on elämän onni.


Tyytyväisyys on elämän onni sanotaan Etelä-Karjalassa. Ja syksyisenä mökkiviikonloppuna ymmärtää hyvin, mitä se tarkoittaa. Ei tarvita huippua, fantastista ja wowta, vaan tyytyväisyyteen riittää kourallinen mustikoita metsästä, sauna, sellaiset ystävät, joiden kanssa voi nauraa tai kadota yksin kirja kädessä terassille.

Tyytyväiseksi tekee matalalta paistava aurinko, paikalliset lepuskat, jo hieman kulahtanut rapukoriste ja pala luumupiirakkaa. Tiskaaminen aamulla, kun muut vielä nukkuvat, kahvi tippuu ja radio on hiljaisella.

torstai 11. syyskuuta 2014

Pinterestistä Jamieen ja Jamiesta salaattiin.


Unohtaudun melko usein Pinterestiin selaamaan toinen toistaan kauniimpia, herkullisempia, uskomattomampia ja inspiroivampia kuvia. Oma ruokaan liittyvä tauluni pullistelee jo saumoistaan, enkä tiedä tulenko ikinä leipomaan niin montaa kakkua, että voisin toteuttaa kaikki muistiin laittamani unelmakakut.

Yksi Jamie Oliverin resepti on jäänyt Pinterestistä mieleeni pyörimään. Tällä viikolla ajattelin toteuttaa sen, mutta parin kuukauden aikana mieleni oli rakentanut reseptistä aivan jotain muuta, kuin mitä se todellisuudessa oli. Tämä ehkä onkin Pinterestin paras puoli. Kuvatulvasta jää jotain mieleen pyörimään, jossa siitä rakentuu jotain kokonaan uutta.

Koostin tämän Jamien inspiroiman salaatin pannulla paistetusta chorizosta, jonka joukkoon sekoitin lopussa tölkillisen kikherneitä, paprikasta, viinietikalla ja suolalla kesytetystä punasipulista ja tomaatista, basilikasta sekä uunissa paahdetuista kesäkurpitsaviipaleista.

Kastikkeen sekoitin kesäkurpitsoiden kanssa samaan aikaan paahtuneista valkosipulinkynsistä, jogurtista, raastetusta kurkusta ja murennetusta fetasta.

Ja salaatin sekoitin tietysti ronskisti käsin, kuin Jamie ikään.

maanantai 8. syyskuuta 2014

Sienivinegretti, joka nostaa lähes kaiken uudelle tasolle.


Selasin viikonloppuna vanhoja ruokalehtiä. Muutaman vuoden takaisessa ruotsalaisessa mat&vin -lehdessä silmiini osui sienivinegrettin ohje. Miten houkuttelevalta se kuulostikaan. Raapustin saman tien ostoslistalle kantarelleja ja hasselpähkinöitä.

Ja onneksi raaputin. Sienivinegretti oli sen verran herkullista, että meinasin lusikoida sen saman tien kokonaan, kun piti vain maistaa, että maut ovat tasapainossa.

Sienivinegretti nostaa helposti mitkä tahansa uunissa paahdetut kasvikset aivan uudelle tasolle. Uskoisin sen toimivan hienosti myös munakkaan tai paistettujen kananmunien kanssa tai rapean leivän ja hyvän juuston seurana. Onneksi sieniaika jatkuu vielä.

Sienivinegretti

100 g kantarelleja
2 rkl voita
suolaa
mustapippuria
40 g hasselpähkinöitä (melkein 1 dl)
2 rkl balsamiviinietikkaa
1 rkl hunajaa
1 tl vahvaa, makeahkoa sinappia
1 dl oliiviöljyä
1 rkl tuoretta timjamia pilkottuna

Putsaa sienet ja pilko ne pieneksi. Paista sieniä kuivalla pannulla, jotta nesteet haihtuvat. Lisää sen jälkeen voi ja paista muutama minuutti. Mausta suolalla ja pippurilla.

Rouhi hasselpähkinät karkeasti. Kuoria ei tarvitse poistaa. Paahda pähkinät kuumalla pannulla.

Vatkaa kulhossa balsamiviinietikka, hunaja, sinappi ja öljy. Sekoita joukkoon pähkinät, sienet ja timjami. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää oliiviöljyä hieman reilummin, jos haluat juoksevamman koostumuksen. Maista, että maut ovat tasapainossa, mutta varo ettet vahingossa maistele koko annosta.

Sienivinegretti kannattaa pitää huoneenlämmössä, jos tarkoitus on nauttia se pian valmistamisen jälkeen.

torstai 4. syyskuuta 2014

Syksyinen carbonara - kantarellia, pekonia ja omenaa.


Facebookin perusteella lähes kaikki ovat olleet viime viikonloppuna sienimetsässä. Ja saaneet satoa. Jos sama meno jatkuu pian koittavana viikonloppuna, niin suosittelen tekemään esimerkiksi pastaa, josta yhdistyy kaksi syksyn tärkeää tekijää, kantarelli ja omena. Ja ei tietenkään haittaa, että joukkoon laitetaan myös pekonia.

Kyseessä on kantarelli-carbonara tämän hetken suosikkikirjastani Kantarelli ja kumppanit. Omena raikastaa  pekonisen, kermaisen ja juustoisen pasta kivasta ja sienet tuovat sitä paljon puhuttua umamia. Nams ja nauttimaan.

Yksinkertaisuudessaan paistetun pekonin joukkoon lisätään paistetut sienet, viipaloitu omena ja punasipuli. Muuten kaiken voi tehdä kuten carbonarassa yleensä. Minä seurasin kirjan ohjetta, mutta seuraavalla kerralla aion käyttää perustana tätä carbonaraa.

maanantai 1. syyskuuta 2014

Sienisirkus ja muita syyskuun merkkejä.


Syyskuu, suosikki kuu. Jos onni suosii, niin keittiö voi suorastaan tursuta tatteja. Ja silloin sieniä on metsässä runsaasti, kun minäkin onnistun niitä bongaamaan. Tattien säilömisessä on otettu nyt käyttöön lukuisat keinot: kuivattaminen uunissa, sanomalehden päällä lattialämmitystä hyödyntäen ja sanomalehden päällä keittiönpöydällä sekä pakastaminen paistamisen tai keittämisen jälkeen. Ja tietysti tatteja on myös syöty. Tähän mennessä pizzassa ja lasagnessa.

Sienikavereiden lisäksi syyskuu tarkoittaa omenoita. Soseena, kaurapaistoksessa, jogurtin joukossa ja sellaisenaan rouskutettuna. Haluaisin leipoa perinteisen amerikkalaisen omenapiiraan, jollaisia Mummo Ankka ikkunalaudallaan jäähdytti ja Paulin omena-peruna-pekonivuoka pääsee taas uuniin.

Syyskuussa juhlitaan myös synttäreitäni. Aleksanterinleivosten lisäksi odotan ilolla illallista Kaskiksessa, jolle uusin Glorian ruoka & viinikin antoi viisi tähteä.

 Lisäksi syyskuussa ilahduttavat lukuisat sadonkorjuutapahtumat, uudet ja tauolta palaavat tv-ohjelmat, viimeiset mökkireissut, uudet harrastukset, kesän jälkeen ilmestyvät lehdet ja muutamat juhlat.

Tervetuloa syksy!