perjantai 30. lokakuuta 2015

Rocky road meni kakkuun.


Tähän aikaan vuodesta ruokamaailma on täynnä Amerikka-henkisyyttä kurpitsoineen, karkkeineen, kepposineen ja pian seuraavine kalkkunoineen. Pyhäinpäivä-viikonlopun jälkiruoan inspiraatiota ei tarvinnut etsiä muualta. Amerikkahan on jälkiruokien luvattu maa.

Rocky road, tuo suklainen herkku, joka kätkee sisäänsä kaikkea herkullista, on meidän keittiössä nähty aiemminkin. Tällä kertaa päätin tehdä rocky roadin kakuksi keksipohjalla ja leikattavammalla suklaamassalla. Ja sattumiksi vaahtokarkkeja, suolapähkinöitä ja tietysti Oreoita.

Tein melko pienen kakun, 20 cm vuokaan, mutta ainesten määrät voi helposti tuplata tai vaikka triplata, jos syöjiä on enemmän kuin meidän kaksi herkkusuuta. Tuosta kolmannesta ei vielä ole kakun syöjäksi.

Rocky road kakku

50 g Digestive-keksejä
15 g voita
150 g tummaa suklaata
1 dl kuohukermaa
pieni kourallinen vaahtokarkkeja
pieni kourallinen suolapähkinöitä
2-3 Oreo-keksiä
jotain ihanaa koristeluun

Murskaa keksit ja sekoita joukkoon sulatettu voi. Laita irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi ja painele keksiseos tiiviisti pohjalle.

Rouhi suklaa ja laita kulhoon. Kuumenna kerma kiehumispisteeseen ja kaada suklaarouheen päälle. Anna seistä 10 minuuttia ja sekoita vasta sitten tasaiseksi. Pilko vaahtokarkit ja rouhi Oreot. Sekoita Oreot ja suolapähkinät suklaa-kermaseoksen joukkoon.

Levitä puolet seoksesta pohjan päälle. Ripottele päälle vaahtokarkit ja kaada loput suklaaseoksesta. Koristele kakku halutessasi jollakin ihanalla. Minun kakun päällä on pakastekuivattuja karpaloita.



maanantai 26. lokakuuta 2015

Speceriet - syömässä Tukholmassa.


Tukholman ravintolatarjonta saa tämän ihmisen hihkumaan innosta. Olikin aivan super vaikea päättää, missä kaikista mahdollisista vaihtoehdoista syödä lounasta. Kuuden tunnin aikana kun pystyy syödä aivan liian harvassa paikassa. Tämä on ehdottomasti risteilyjen huonoin puoli.

Listalleni päätyneistä ravintoloista lounaspaikaksi valikoitui Speceriet Östermalmilla. Ravintola oli pieni, mutta siellä oli juuri sopivasti tilaa meille ja kantokassille.

Houkuttelevalla, simppelillä lounaslistalla oli kaksi alkuruokaa, kolme pääruokaa ja kaksi jälkiruokaa. Me jaoimme alkuun friteerattua mustekalaa, majoneesin ja kasvisten kera. Pääruoaksi valitsimme molemmat uunissa kypsennettyä kampelaa, joka tarjottiin suppilovahveroiden, perunoiden, simpukkavaahdon ja ohueksi viipaloidun palsternakan kera. Molemmissa annoksissa muuten käytettiin todella kivasti raakoja juureksia.

Molemmat ruoat olivat kauniita ja valtavan hyvän makuisia. Leivän kuori oli rapea ja voissa sopivasti suolaa. Ja juomani Rieslingiä haluaisin mielelläni myös kotiin. Halpa tämä lounas ei missään tapauksessa ollut, mutta tarjosi nautintoa koko rahan edestä.

maanantai 19. lokakuuta 2015

Lounas kotona - avokadoa ja jogurttia.


Vanhempainvapaalla tulee syötyä aika usein lounasta ulkona. Kodin läheltä löytyy lukuisia kivoja paikkoja ja työssäkäyvienkin kavereiden kanssa on helppo sopia lounastreffejä. Ja en yhtään vähättele kivan juttuseuran merkitystä keskellä päivää.

On kuitenkin myös päiviä, jolloin syön lounaan kotona ja silloin valmistan yleensä jotain nopeaa kuten salaattia tai munapannua. Uusi suosikkini on jogurtista, avokadosta ja muista kasviksista sekoitettava tahna, jonka voi syödä vaikka leivän kanssa, salaatissa  tai sellaisenaan.

Näin ohjeen kesällä Snackistan kirjassa ja olen valmistanut siitä omaa versiotani muistikuvani mukaan. Reseptissä ainekset sekoitettiin tehosekoittimella, mutta en suosittele sitä. Tahnasta tuli melko epämääräisen väristä.

Jogurtti-avokadotahna

100 g paksua jogurttia
1 pieni avokado
muutama kirsikkatomaatti tai 1 tomaatti
kevätsipuli
1/2 lime
oliiviöljyä
korianteria
chilihiutaleita
jeeraa
sumakkia
suolaa
mustapippuria

Pilko avokado, tomaatti ja kevätsipuli pieneksi. Sekoita jogurtin joukkoon. Purista joukkoon puolikkaan limen mehu ja loraus oliiviöljyä. Mausta tahna hienonnetulla, tuoreella korianterilla ja muilla mausteilla.

perjantai 9. lokakuuta 2015

Ruokapöydän kaunistus.


Eilen Hesari kertoi Designmuseoon avautuvasta Lapsen Vuosisata -näyttelystä ja lapsille suunnitelluista tuotteista. Babysitteri syntyi 60-luvulla ja suunnittelija uskoi sen helpottavan vanhempien elämää vapauttamalla vanhempien kädet.

Ja mihin vapaita käsiä sitten tarvitaan? No luonollisesti syömiseen. Babysitteri onkin nykyään yhtä tärkeä kaunistus ruokapöydällämme kuin kukat ja kynttilät. Tai jos nyt olen ihan rehellinen, niin babysitteri ohittaa kukat ja kynttilät mennen tullen tällä hetkellä...

maanantai 5. lokakuuta 2015

Syyspuuro.


Kyllä se nyt on syksy. Aamulla kun astun keittiöön, ei tarvitse enää siristellä silmiään auringonpaisteessa. Taivaanrannassa on heikko kellertävä valo, mutta keittiössä on hämärää ja yön viileydenkin tuntee. Ja tämähän tarkoittaa sesongin vaihtumista myös aamupaloissa.

Lämpimät puurot alkavat taas kummasti kiinnostaa. Ja päälliset saavat myös syksyisen vivahteen.

Kookosmaidon ja veden sekoitukseen keitetty kaurapuuro on ihanan pehmeää ja kookos maistuu vain vivahteena. Päälle puolukoita, omenoita, pekanpähkinöitä ja kanelia, niin syksyinen puuro on valmis.