Syötävän suloinen ketunleipä.

En ole vielä päässyt oikein mukaan nyt niin kovin suosittuun hortoiluun, mutta onneksi tunnistan yhden villivihanneksen lapsuudesta, ketunleivän nimittäin. Ketunleipä on super suloinen ja vinkeän makuinen kaveri. Maku on vähän kirpeä ja ilahduttaa kielellä.

Ketunleipien kerääminen on sen verran helppoa, että en malttanut jättää niitä kaikkia juhannuksena metsään. Kulho kouraan ja metsään kyykkimään hetkeksi ja kohta on kauniita vihreitä kasveja yllin kyllin. Ilman hyttysiä niitä olisi ollut vielä enemmän...

Juhannuspöydässä ketunleivät pääsivät koristamaan ja maustamaan feta-tomaattisalaattia. Ja miten freesin ja söpön ne siitä tekivätkään.

Pokrovan borssia ja kaalipiirakoita Kirkkonummelta.

Teimme viikko sitten lauantai-retken Kirkkonummelle. Matkailua se on lähimatkailukin. Suurin syy reissuun oli Pokrovan ortodoksinen veljesyhteisö, joka järjestää kerran kuussa borssipäivän.

Ennakkotilauksesta mukaan saa ostaa borssikeittoa, kaalipiirakoita ja Pokrovan makeaa piirakkaa. Paikan päällä näytti olevan myynnissä myös kuivattuja yrttejä, leipää, hilloa ja säilöttyjä sieniä. Ensikertalaisena olin tilausten suhteen hiven varovainen ja olin tilannut vain litran keittoa ja 10 kaalipiirakkaa.

Seuraavalla kerralla menee kyllä tilaus päinvastoin, kaalipiirakat olivat vähän vaisuja, mutta se borssi! Aivan mielettömän hyvä liemi ja Jussin kanssa kilvan arvailtiin, miten niin täyteläinen ja monipuolinen maku onkaan saatu aikaiseksi. Seuraava borssipäivä on lauantaina 9.5. ja tilaukset täytyy tehdä samalla viikolla torstaihin mennessä.

Pokrovalta matka jatkui Citymarketin parkkikselle ja lounaalle Bistro o matiin. Kolmen ruokalajin rauhallinen lounas oli kyllä viikonloppu-tunnelmaa parhaimmillaan.

Aikaa ja raaka-aine hifistelyä pizzassa.

Kaikki ruoka-alan ammattilaiset aina sanovat, että hyvät raaka-aineet ovat kaiken A ja O. Ja tottahan se on. Ja monissa asioissa myös aika on hyvästä.

Ja ainakin aikaa vaatii tämä Jouni Toivasen pizzapohjan ohje. Sitä lepuutettiin useita kertoja ja reilusti yötä pidemmän ajan taikina lepäili jääkaapissa. Ei siis toimi akuuttiin pizzan himoon.

Ensimmäistä kertaa elämässäni ostin myös italialaisia pizzajauhoja. Ja nyt en tiedä johtuiko pitkästä kohotusajasta, pizzajauhoista vai niiden yhdistelmästä, mutta tämä oli kyllä paras koskaan tekemäni pizzapohja.

Ei siis sovi halveksia aikaa ja oikeita raaka-aineita. Eikä tryffelisalamia.

Freekeh - vihreää vehnää salaatissa.

Elokuussa ostin Hakaniemen metroaseman etnisestä ruokakaupasta paketillisen freekehiä. Kävi niin kuin aina välillä käy ja paketti tönötti avaamattomana keittiön laatikossa vielä hetki sitten.

Onneksi Hesari muistutti minua freekehin olemassa olosta ja uskaltauduin avaamaan paketin. Freekeh on vihreää vehnää. Vehnänjyvät kerätään niiden vielä ollessa raakoja ja pehmeitä. Ne kuivatetaan auringossa, jonka jälkeen jyvät savustetaan ja vielä uudelleen kuivatetaan.

Kokonaisen freekehin keittoaika oli noin 30 minuuttia. Freekeh kannattaa huuhdella todella hyvin enne keittämistä, sillä joukossa oli jonkin verran hiekanjyviä. Keittämisen puolessa välissä heitin kattilaan vielä pussin pohjalle jääneet linssit ja loistava perusta lounassalaatille oli valmis.

Väriksi sekaan paahdettuja paprikoita, uunikuivattuja tomaatteja, salaattia ja muutama basilikanlehti. Lopuksi murustelin joukkoon vielä pienen palan fetaa tuomaan suolaisuutta ja täyteläisyyttä.

Gaea oliiveja ja äänestys.

Yhteistyössä Gaean ja ruoka.fin kanssa.

 

 Sain Gaealta testiin heidän uusia oliivejaan. Vaihtoehtoina on mustat kalamata-oliivit ja sitruunalla & basilikalla maustettu oliivisekoitus. Gaea haastoi bloggaajat kehittelemään uusia makuvaihtoehtoja, joista joku saattaa päätyä kauppojen hyllyillekin asti. Omaa suosikkiasi voit käydä äänestämässä ruoka.fin sivulla.

 

Erikoista oliiveissa on pakkausmuoto. Perinteisen purkin sijasta ne on pakattu pusseihin. Gaelta kerrotaan pussien olevan purkkeja ympäristöystävällisempiä, mikä varmaankin pitää paikkansa ainakin kuljetusten keventymisenä. Lisäksi oliivit pakataan pusseihin sellaisenaan, ilman nestettä, mikä myös vaikuttaa oliivien säilymiseen ja pakkauksen keveyteen. Täytyy kyllä myöntää, että minulla ensimmäinen ostokynnys umpinaiseen pussiin on suurempi, kuin lasipurkkiin, josta näen oliivit.

 

Meillä oliivit syötiin osana juustotarjotinta, manchegokuutioihin ja yrtteihin sekoitettuna.

Lindtin suklaapallot - mutta ei millä tahansa täytteellä.

Maapähkinävoi, varsinkin suklaaseen yhdistettynä, on minun heikkouteni. Se on kai tullut jo melkein kaikille selväksi. Makuyhdistelmä yleistyy täällä Suomessakin vähitellen, mutta New Yorkissa olin maapähkinävoitaivaassa.

Eilen kävelin kuitenkin Hullujen Päivien läpi ja jopa siinä ihmispaljoudessa silmäni porautuivat yhteen asiaan. Lindtin suklaapalloihin, sesonkimakuna maapähkinävoi! Ei auttanut muu kuin jonottaa ruuhkassa, jotta sain pussin mukaani. Onnisti kuitenkin, sillä suklaapallot olivat Hullut Päivät -tarjouksessa.

Silakkamarkkinoiden saalis.

Suosittelen lämpimästi pistäytymään Silakkamarkkinoilla Kauppatorilla. Ja jos silakka ei kuulu ykkössuosikkeihin, niin markkinoilta löytyy paljon muutakin ja tunnelmaa kanssa. Eilen alkaneet markkinat jatkuvat lauantaihin asti.

Sunnuntain kylmästä, harmaasta tuulesta huolimatta markkinasaalista kertyi oikein hyvin. Oli ihanaa tulla lämpimään kotiin ja kasata herkkutarjotin sohvan ääreen. Saaristolaisleipää, kylmäsavulohta, savukampelaa, lohitahnaa, savustettua mätiä, pieniä omenoita ja valkosipulikurkkuja, saalisonnea.

Suklaata aamulla - Da Capo Cappuccino.

Yöllisen myrskyn jälkeinen lauantai paljastui uskomattoman upeana. Aurinko suorastaan hehkuu ikkunoista sisään.

Lauantain kunniaksi aamukahvin kaverina Fazerin uutuus Da Capo Cappuccino. Lauantai-iloa!

Tuntematon hedelmä - ruusukvitteniä uunissa.

Ulkona tuoksuu syksyltä. Yks kaks taivas aukeaa ja vesi suorastaan kaatuu niskaan. Ja seuraavassa hetkessä mustat pilvet vyöryvät pois ja aurinko näyttäytyy. Nyt kehtaa jo laittaa uunin päälle, pari viikkoa sitten se oli vielä aivan mahdoton ajatus.

Ostin Budapestistä minulle tuntemattoman keltaisen hedelmän, joka tuoksui aivan peltipurkissa myytäviltä Fazerin ananaskarkeilta. Nopealla googlailulla sain selville, että kädessäni oli ruusukvitteni.

Ruusukvitteniä käytetään useimmiten hillona, mutta halusin valmistaa tästä ainoasta kappaleestani jotakin, jossa maku tulisi paremmin esiin. Löysinkin useita ohjeita uunissa haudutettuun ruusukvitteniin, joista yhdistelin sopivan.

Ruusukvitteni uunissa

1 ruusukvitteni
1 dl vettä
0,75 dl ruokosokeria
1 kanelitanko
1/2 sitruunan mehu
muutama rouhaisu vaniljamyllystä

Sekoita vesi, sokeri ja sitruunanmehu uunin kestävässä astiassa. Mausta vaniljalla ja lisää joukkoon kanelitanko. Halkaisen ruusukvitteni ja lohko kahdeksaan osaan. Poista kova keskus huolella ja kuori lohkot.

Ruusukvitteni tummuu todella nopeasti, joten nostele lohkot sitä mukaan liemeen.

Peitä ruusukvittenit ensin leivinpaperilla ja laita vielä folio kulhon päälle. Nosta se 180-asteiseen uuniin ja hauduta 2,5 tuntia. Anna ruusukvittenien jäähtyä liemessä.

Ruusukvittenit maistuvat hyvältä aamiaisella paksun jogurtin kanssa tai jälkkäriksi jäätelön kera. Maku on aromaattinen ja kukkainen ja rakenne selkeästi omenaa kovempi.

Vinkkaattehan, jos löydätte ruusukvitteneitä Suomesta.

Roseeta hehkuva Budapest.

Roseeviini ei ole koskaan ollut minun suosikkini. En toki ole kieltäytynyt lasillisesta, mutta harvoin olen itse sitä valinnut. Reissu helteiseen Budapestiin muutti kaiken.

Tuntui kuin kaikkien kaupungissa olijoiden lasissa olisi punertanut rosee. Roseeta juotiin viinilasista ravintolapöydässä ruoan kanssa ja viinibaarissa suihkulähteen reunalla istuen illan pimetessä. Sitä juotiin puutarhabaarissa vesilasista sellaisenaan ja sodalla laimennettuna. Sitä juotiin puistonpenkillä muovimukista, pillillä ja ilman. Väri vaihteli vain aavistuksen punertavasta hehkuvan punaiseen.

Rosee tuntui olevan kaupungin virallinen kesäjuoma ja tempaisi minutkin mukaansa. Nyt jääkapissa on yksi pullo kylmenemässä. Saa nähdä käykö tässä kuten niin usein on käynyt. Matkalla täysin oikealta tuntuneet asiat, oli sitten kysymys vaatteista, ruoasta tai vaikka musiikista, eivät tunnukaan enää samalta ja yhtä hyvältä kotona. Ehkä minäkään en ole kotona aivan sama, kuin olin Budapestin helteisillä kaduilla.

Höttöistä vappua - Art of cakes vaahtokarkkeja.

Vaahtokarkeissa ja vapussa on nopeasti ajateltuna jotain samaa. Keveää, iloista, hattaraista ja pastellista. Tarkemmin asiaa mietittyäni tulin kuitenkin toisiin aatoksiin. Varsinkin, kun vaahtokarkit ovat mielestäni olleet aina vähän turhia, höttösiä ja eivät oikein minkään makuisia. Ja vappu taas, no se ei ainakaan ole turha ja mitäänsanomaton.

Vaahtokarkkiskeptikkona innostuin kuitenkin ostamaan ystäväni kehumia vaahtokarkkeja pienestä karkkikaupasta Uudenmaankadulta. Yksi asia muuttui ja yksi pysyi. Näissä inkoolaisen Art of cakesin valmistamissa vaahtokarkeissa oli tuoksua ja makua ja paljon. Ja maut olivat aitoja. Rakenne oli edelleen höttöä, vaahtokarkkeja kun olivat.

Skeptikon sydän ei täysin syttynyt, mutta voisi näitä nyt toisenkin kerran maistaa... Vappuhumua!

Söpö, söpömpi, lehtikaali.

Tiedän, että lehtikaali on trendikästä. Tiedän, että lehtikaali on superterveellistä. Mutta en tiennyt, että lehtikaalia saa myös söpöäkin söpömpinä versoina.

Vannotin luomupuodin myyjää, ettei me versojen takia jäädä sitten syksyllä ilman lehtikaalia. Näin ei kuulemma tule missään tapauksessa tapahtumaan, joten minä voin nautiskella versoni rauhallisin mielin.

Pinkeistä kananmunista ja pajunkissoista.

Kaupasta saa pinkkejä, vihreitä ja sinisiä kanamunia! Laitilan kananmunat on pääsiäisen kunniaksi valmiiksi värjätty ja keitetty. En tiedä mitä ajatella. Tavallaanhan sen värjäämisen pitäisi olla hauskaa, mutta toisaalta taas askartelun-anti-jumalattarena pystyn ymmärtämään idean.

Ja saattaa olla, että minunkin isovanhempani pyörittelisivät päätään, jos tietäisivät minun ostaneen pajunkissoja torilta. Pajunkissat eivät ole vuosiin, oikeastaan lapsuuden jälkeen, viehättäneet, mutta tänä keväänä niiden pehmeä ja pörröinen harmaus tuntuu juuri oikealta.

Raakatori - ruokaa lähes kotiovelta.

Raakatorin yksi noutopaikka sijaitsee nykyään lähes meidän naapurissa Made in Kalliossa. Tästä tiedosta innostuneena päätin kokeilla ensimmäistä kertaa elämässäni Raakatoria, joka on pääasiassa luomu- ja lähiruokaa kauppaava verkkokauppa.

Tilaus piti tehdä viimeistään maanantaina ja noutaa torstaina kello kahdeksaantoista mennessä. Ostoskassiin valitsin tällä kertaa lähinnä luomujuureksia, salaattia ja kauniin ruskeita Nikkilän kananmunia.

Tilaus oli helppo tehdä, haku onnistui ongelmitta ja kaikki tilaamani asiat olivat kassissa ja täydessä kuosissa. Todella helppoa silloin, kun noutopiste on näin lähellä (ja kun tulee ajoissa kotiin). Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että tällä kertaa mieheni joutui juoksupojan rooliin.

Jäätynyt taikinatanko.

Tässäpä vinkki kaikille herkkusuille. Suklaacookie -taikinan voi pakastaa tangoksi pyöriteltynä ja leivinpaperiin käärittynä.

Ja kun mieli halajaa makeaa, niin tarvitsee vain laittaa uuni päälle ja viipaloida terävällä veitsellä tangosta siivuja. Taikina saa sulaa uunin lämpenemisen ajan ja sittenhän meneekin vain muutama minuutti siihen, että keksien tuoksu täyttää kodin. Jäähtymiseen meneekin sitten vähän kauemmin.

Ja tietysti koko uunin voi jättää välistä pois ja käydä vain leikkaamassa pakastimesta taikinaisia makupaloja...

Ilahduin muuten kovasti, kun Fazerin sitruuna-valkosuklaa palasi takaisin valikoimaan. Tummaan suklaaseen yhdistettynä se on mielestäni lyömätön kekseissä.

Sitruuna?

Lajike: Main de Bouddha, "Buddhan käsi"

Ostopaikka: Hakaniemen halli, Satumarja

Ostoaika: Lauantai 11.1.2014

Ostajien fiilis: Kauhun ja ällötyksen sekainen ihastus.

Kanniston leipomon ikkunan takana.

Kävin tänään hammaslääkärissä. Olin lähettyvillä hieman liian aikaisin ja jäin katselemaan Kanniston leipomon ikkunaa.

Ja niinhän siinä sitten kävi. En voinut vastustaa luumuherkkuwienerin kutsua. Ja onneksi en vastustanut. Tämä oli aivan ihana: rapea, lehtevä, mehevä, makea ja luumuinen. Tällaisen jälkeen olen ihan valmis menemään hammaslääkäriin uudestaankin.

Fenkolin makua lempparisalamissa.

Minä olen nainen, jolla on lempisalami. Ostan sitä Hakaniemen hallista Roinisilta. Se on fenkolilla maustettu luomusalami. Se on aivan ihanaa sellaisenaan, mutta saatan laittaa sitä myös leivän päälle.

Näin pikkujouluaikaan se sopisi loistavasti tapaspöytään muiden herkkujen kanssa. Ja saattaisi jopa varastaa shown.

Stadilaista juustoa - Helsingin Meijeriliike.

Kyllä meitä stadilaisia nyt hemmotellaan. Ensin tuli Kolmen Kaverin Jäätelö ja helsinkiläistä jäätelöä, sitten Harjun makkaratehdas ja helsinkiläistä makkaraa ja nyt saamme myös helsinkiläistä juustoa.

Helsingin Meijeriliike tekee juustoja Viikin koetilan lehmien maidosta ja nimetkin ovat Helsingistä peräisin. Linnunlaulu ja Klippan. Rakastan myös juustojen pakkauksien ilmettä. Kaunilla pakkauksella voi vaikuttaa ainakin minuun.

Joulu joulu kohta saa - Blossa 2013.

Tai ei nyt ihan vielä sentään, mutta merkkejä on ilmassa. Glögit ovat nimittäin saapuneet Alkoon. En voinut vastustaa söpöä Blossaa tänään ja viinikaappiin pitikin tehdä alkavan sesongin kunniaksi oma hylly glögeille.

Blossa 2013 on saanut inspiraationsa Taalainmaalta, juuri sieltä, mistä ne puuhevosetkin tulevat, mutta makua ei paljasteta. Minunkaan glögikausi ei ala vielä tänään, joten Taalainmaan maku jää vielä salaisuudeksi,