Söpöt pienet kipot söpölle pienelle ruokailijalle.

Olen aina ollut kovin viehättynyt pieniin söpöihin lautasiin ja kulhoihin. Käytänkin niitä aika usein, mutta nyt ne ovat päässeet todelliseen super käyttöön, sillä pikku-L on aloitanut ruokamaistelut. Vanhemmat ovat todella innoissaan, syöjä, varsinkin alkuun, ihmeissään.

Nyt pikkuinen suu jo aukeaa lusikalle innokkaasti, varsinkin jos sisältönä on esimerkiksi purjoa, palsternakkaa tai maa-artisokkaa. Mustikka sen sijaan ei voisi vähempää kiinnostaa.

Ainakaan näin alkuvaiheessa en ole ryhtynyt sosetehtailemaan, vaan olen hyödyntänyt samoja raaka-aineita joita olemme itse syöneet, kypsentänyt ne erikseen ja sitten soseuttanut. Määrät kun ovat vielä niin hurjan pieniä, saas nähdä miten sitten myöhemmin.

On tämä makujen tutustuttaminen vaan niin hauskaa!

Ruokapöydän ympärillä.

Hankimme useamman vuoden aikana ruokapöydän ympärille Artekin mustia 63 tuoleja. Jossakin kohtaa viidennen tuolin jälkeen ja ennen kuudetta tuolia sen valmistus mustana lopetettiin. Pöytä kuitenkin kutsui ympärilleen kuudetta tuolia ja mietimekin tovin, millainn yksilö seuraan sopisi.

Lopulta päädyimme mustaan wieniläistuoliin punotulla istuimella. Samanlaiset puunväriset oli jo minun lapsuudenkodissani. Ja kyllä tämä wieniläistuoli tuntuukin nyt kauniilta ja ryhdikkäältä yksilöltä. Ehkä niitä voisi jossain vaiheessa olla useampikin.

Setsemänneksi tuoliksi tarvitaan kuitenkin sitä ennen syöttötuoli. Mikään hengenhätä sillä ei ole, mutta olen alkanut jo katsella sopivaa. Mieluiten ostaisin perinteisen Väkisen syötötuolin, sellainenkin oli minun lapsuudessani, mutta olen kuullut tarjottimellisen syöttötuolin olevan monen mielestä käytännöllisempi. Pohdinnat jatkukoon. Vinkit ovat tervetulleita.

Ruokapöydän kaunistus.

Eilen Hesari kertoi Designmuseoon avautuvasta Lapsen Vuosisata -näyttelystä ja lapsille suunnitelluista tuotteista. Babysitteri syntyi 60-luvulla ja suunnittelija uskoi sen helpottavan vanhempien elämää vapauttamalla vanhempien kädet.

Ja mihin vapaita käsiä sitten tarvitaan? No luonollisesti syömiseen. Babysitteri onkin nykyään yhtä tärkeä kaunistus ruokapöydällämme kuin kukat ja kynttilät. Tai jos nyt olen ihan rehellinen, niin babysitteri ohittaa kukat ja kynttilät mennen tullen tällä hetkellä...

Luumupiirakka ja lapsi keittiössä.

Ajattelin leipoa luumupiirakan. Resepti oli tuttu viime vuodelta, Hesarissa ilmestynyt. Ei mikään kauhean monimutkainen, mutta muutama eri komponentti tarvitaan.

Nostin sitterin pöydälle ja pikku-L:n sitteriin ja ryhdyin puuhaan. Kasasin ensin pöydälle kaikki tarvittavat ainekset ja aloitin luumu täytteestä.

Pilkoin luumut, välillä kujertelin vauvalle ja heilutin sitteriä. Vauva hymyili. Mittasin luumujen joukkoon muut aineet  ja laitoin voin kuumenemaan pannulle. Pikku-L alkoi kitistä, joten nostin hänet syliin. Kippasin luumut pannulle ja yritin sekoittaa niitä parhaani mukaan yhdellä kädellä.

Jätin luumut pannulle porisemaan ja vaihdoin vaipan. Nostin luumut pois hellalta, eivät onneksi palaneet. Jätin muut ainekset pöydälle ja menin itkevän lapsen kanssa sängylle pötköttämään. Lapsi nukahti rintakehäni päälle. Odotin Jussia tulevaksi kotiin.

Nukkuva lapsi siirrettiin isänsä rintakehän päälle jatkamaan unia ja minä siirryin takaisin keittiöön jatkamaan leipomista. Loppu sujuikin kuin tanssi, mutta kyllä siinä aiempaa kauemmin kesti.

Luumupiirakka
pohjan ainesten määrän olen puolittanut alkuperäisestä ohjeesta

Täyte:
600 g luumuja
3/4 dl sokeria
1/2 tl kanelia
11/2 rkl maissitärkkelystä
25 g voita

Taikina:
50 g voita
1/4 dl sokeria
1 kananmuna
13/4 dl vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
1/4 dl maitoa

Muru:
70 g pekaanipähkinöitä
50 g voita
11/2 dl vehnäjauhoja
6 rkl fariinisokeria
1/2 tl suolaa

Täyte:
Puolita luumut, poista kivet. Sekoita luumujen joukkoon sokeri, kaneli ja maissitärkkelys. Kuumenna voi paistinpannulla, anna sen saada hieman väriä. Lisää pannulle luumuseos. Anna seoksen olla miedolla lämmöllä muutama minuutti ja sekoita silloin tällöin. Ota pannu levyltä.

Taikina:
Vaahdota voi ja sokeri. Vatkaa kananmuna joukkoon. Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe keskenään. Lisää jauhot ja maito vuorotellen taikinan joukkoon. Sekoita tasaiseksi, mutta älä vatkaa enää. Levitä taikina voideltuun irtopohjavuokaan (halkaisija n. 24cm).

Muru:
Kuutioi voi (mielellään kylmä). Murskaa pekaanipähkinöitä pienemmäksi. Mittaa kaikki murun ainekset kulhoon. Suolan kanssa kannattaa olla tarkka. Nypi murumaiseksi seokseksi.

Levitä luumut nesteineen taikinan päälle ja ripottele muru päälle. Paista 175-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia.

Kaivattuja makuja ja pikkuihminen.

Reilu viikko sitten meille syntyi suloinen pieni tyttö, pikku-L. Nyt ollaan viikon verran elelty kotona vauvahattarassa. Päivät kuluvat pientä tuijotellen ja tutustuen kodin ulkopuoliseen maailmaan vaunujen näkökulmasta. Ja minä, minä olen syönyt kaikkia niitä juttuja, joita odotusaikana niin kovasti kaipasin.

Graavikaloja, raakaa lihaa, ihania haisevia ja valuvia juustoja, cevicheä... Kuinka olenkaan teitä kaivannut!

Elämä on siis tällä hetkellä ihana yhdistelmä jotakin vanhaa ja paljon uutta.