perjantai 30. syyskuuta 2011

Lämmin papu-sienisalaatti.


Vegaanisten ruokien fiilistely ja projekti jatkuu syksyisellä lämpimällä salaatilla. Alkuperäisessä Glorian ruoassa & viinissä olleessa ohjeessa käytettiin sekä öljyä että voita, mutta teeman mukaisesti korvasin voin kokonaan öljyllä.

Salaatti oli ihanaa. Sienet tuovat ruokiin tietynlaista täyteläisyyttä, jota ainakin minun on vaikea saada ruokiin ilman eläinkunnan tuotteita. Sienissähän tunnetusti on umamia, joten ehkä kysymys on juuri siitä.

Lämmin papu-sienisalaatti

500 g vihreitä tuoreita papuja
2 salottisipulia
1 l metsäsieniä puhdistetuttana
1 pieni kaali (tai kurttukaali)
3 rkl öljyä (oliivi ja/tai rypsi)
1 tl fenkolinsiemeniä
1 tl murskattuja korianterinsiemeniä
400 g säilöttyjä kidneypapuja
2 rkl makeaa soijakastiketta

Huuhtele vihreät pavut ja poista tarvittaessa kovat kannat. Keitä pavut suolalla maustetussa vedessä kypsiksi, noin 8-10 minuuttia. Huuhtele pavut heti kylmällä vedellä.

Kuori ja hienonna sipulit ja sienet. Viipaloi kaali. Kuumenna öljy paistinpannussa. Kuullota sipulia, sieniä ja fenkolin- sekä korianterinsiemeniä melko kovalla lämmöllä noin 5 minuuttia, kunnes sienistä irtoava neste haihtuu. Lisää kaali ja paista vielä hetki, kunnes kaali pehmenee.

Huuhtele kidneypavut ja lisää ne pannuun vihreiden papujen kanssa. Anna lämmetä hetki. Mausta soijalla. Tarjoa lämpimänä.

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Sämpylän välissä.

Viime sunnuntaina toinen meistä juoksi. Ja se en ollut minä. Minä keskityin lähinnä hienon juoksun jälkeiseen huoltoon tarjoamalla vettä, mobilatia ja energiaa antavaa suklaata. Juoksija palkittiin perinteisillä hampurilaisilla, joiden väliin tuli karitsanjauhelista tehty pihvi ja taleggio-juustoa.



Tällä kertaa leivoin myös sämpylät itse ja ne onnistuivat yli odotusten. Ohje on tämän syksyn ehdottomasta suosikkikirjasta Kausiruokaa herkuttelijoille ja ilmastonystäville. Annoin taikinan alun kohota jääkaapissa yön yli ja muutenkin kohottelin niitä vähän kauemmin kuin ohjeessa neuvottiin.



Kausiruokaa on muuten sekä inspiroiva että ajatuksia herättävä kirja. Ja pidän erityisesti siitä, että kirja on visuaalisesti kaunis, eikä mitenkään ankea tai kotikutoinen.

Hampurilaissämpylät
5 dl vettä
25 g hiivaa
3 keitettyä perunaa (noin 2 dl soseutettuna)
11 dl hiivaleipäjauhoja/sämpyläjauhoja
2 dl kaurahiutaleita
1 tl suolaa
1/2 dl oliiviöljyä
1 dl seesaminsiemeniä

Sekoita kylmään veteen hiiva, soseutetut perunat ja suola. Lisää kaurahiutaleet ja puolet jauhoista. Sekoita hyvin. Anna taikinan nousta vähintään 2 tuntia. Voit laittaa sen myös kohoamaan jääkaappiin yöksi.

Lisää öljy ja loput jauhot vähän kerrallaan. Taikina saa jäädä melko löysäksi, mutta kuitenkin sellaiseksi, että siitä on mahdollista pyöritellä sämpylöitä. Vaivaa taikina kunnolla ja ja anna kohota puoli tuntia.

Leivo sämpylöiksi ja pyörittele sämpylät siemenissä. Anna kohota noin puoli tuntia. paista 250 asteessa noin 10 minuuttia.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Tatti.

Sienihuuma on jatkunut viikonloppuna tattien muodossa. Ihanaa päästä nauttimaan hienosta sienisyksystä ja innokkaan sienestäjän saaliista. Kokkailun aikana maisteltiin viipaloitua herkkutattia barolo-tryffelikastikkeella ja sormisuolalla. Makuelämys!


Pääruoaksi paistettua nieriää ja herkkutattimuhennoksella kuorrutettuja fenkoleita. Idea ruokaan saatiin uusimmasta Glorian ruoasta & viinistä. Ohjeessa tattimuhennos laitettiin nieriärullien sisälle, jotka kypsennettiin uunissa esikeitettyjen fenkoleiden päällä. Me päätimme paistaa nieriäfileet ja ainoastaan tattimuhennos laitettiin uuniin fenkoleiden kanssa. Eläköön metsälle!


torstai 22. syyskuuta 2011

Mustatorvisieniä piirakassa.

Olen kuullut, nähnyt ja maistanut, että tänä vuonna on hyvä sienivuosi. Metsästä kotiin on saapunut ainakin kantarelleja, suppilovahveroita, tatteja, lampaankääpiä, haaparouskuja ja haperoita. Itse en kyllä ole päässyt vielä kertaakaan sieniretkelle!


Sienipiirakan sienet ovat kuitenkin Turun torilta, kuten myös pinaatti. Ja persilja! Täytteen ohje on uusimmasta Evitasta ja pohjan ohje on mukaelma useammastakin ohjeesta. Täyte oli minusta erityisen kiinnostava, koska siihen ei tullut kermaa tai kanamunia, kuten useimpiin piirakkaohjeisiin.

Mustatorvisienet piirakassa

Pohja
3 dl jauhoja (esim. 1/3 osa tavallisia ja loput täysjyvää)
1 tl suolaa
150g voita
1 kananmunan keltuainen

Mittaa kulhoon jauhot ja suola. Nypi voi joukkoon, jotta seos on murumaista. Lisää keltuainen ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Voitele piirakkavuoka ja taputtele taikina pohjalle. Laita vuoka jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi.

Täyte
1 l mustatorvisieniä
2 punasipulia
2 valkosipulinkynttä
1 rkl öljyä
1 l pinaattia
2 rkl balsamiviinietikkaa
1 tl suolaa
1 tl sokeria
1 dl hienonnettua persiljaa
3 dl manchegojuustoa raastetttuna

Puhdista ja paloittele sienet. Hienonna sipulit. Kuumenna öljy paistinpannulla ja kuullota sieniä ja sipulia viitisen minuuttia. Poista pinaateista tarvittaessa paksu lehtiruoko. Sekoita sieniseoksen joukkoon pinaatti, balsamiviinietikka, suola, sokeri ja persilja. Kiehauta seos.

Ripottele puolet juustoraasteesta pohjan päälle. Levitä päälle sieniseos. Ripottele pinnalle vielä loput juustoraasteet ja kypsessä 200 asteessa noin 20 minuuttia.

maanantai 19. syyskuuta 2011

Lauantai Turussa.

Huumauduin, lumouduin ja ihastuin! Nimittäin lauantaiseen Turun Kauppatoriin. Mukavien perusmyyjien lisäksi Torilla oli lukuisia pienempiä pöytiä, joissa ihmiset myivät itse kasvattamiaan tai keräämiään antimia. Menin suorastaan sekaisin ja olisin halunnut ostaa aivan kaiken. Myytävänä oli kotimaisia viinirypäleitä ja cantaloupe-meloneja, eri muotoisia tomaatteja lukuisissa eri väreissä, sieniä, keltaisia ja violetteja porkkanoita, papuja, puolukoita, omenia, söpöjä kotimaisia päärynöitä ja luumuja, hunajaa... Onko tällaista ihanuutta muualla?








Kotiin kannettiin pöydällinen heviä.

Toinen lumoava paikka oli Tintå, jossa kävimme lounaalla. Viinilistalta olisi löytynyt maisteltavaa pidemmällekin lounaalle. Kiva idea oli liitutaululle kirjoitetut kuukauden ja päivän viinit. Viikuna-parmankinkku pizza oli herkullista ja juuri sopivan kokoinen. Kynttilät paloivat ja tunnelma oli mitä kutsuvin. Ja matkaevääksi ostettu valtava valkosuklaacookie kruunasi kaiken.
 

 

lauantai 17. syyskuuta 2011

Kaupunkiretki Turkuun.

Teimme yhden yön hauskan kaupunkiretken Turkuun. Niinkin lyhyeen matkaan mahtuu yllättävän paljon makuja. Matka Turkuun alkoi tietysti aamiaisella Helsingissä. Klaus K:n aamiainen oli juuri niin hyvä kun toivoa saattaa. Usein hotellien aamiaiset sisältävät kaupungista ja sesongista riippumatta samat leivät, juustot ja ananakset ja paikalliset erikoisuudet ja pientuottajien tuotteet loistavat poissaolollaan. Toista on Klaus K:n aamiaisella. Lähes kaikki tulee pieniltä tiloilta tai omasta keittiöstä ja alkuperä on kerrottu. Ihastuin erityisesti tyrni-omenamehuun, muikkuihin, ohrapuuroon, munakokkeliin ja juustoihin. Tälle aamiaisella on päästävä uudestaan.





Turussa meitä ilahdutti Logomon näyttelyt ja kahvi, aurinkoinen sää ja samppanja E.Ekblomilla. Illaksi olimme varanneet pöydän Mamista. Ruokalista oli juuri sellainen josta pidän, ei liian laaja ja sesongissa. Listalla oli neljä vaihtoehtoa niin alku- pää- kuin jälkiruoaksikin. Ruoka oli herkullista, annokset yllättävänkin isoja, tunnelma rento ja välitön. Tarjoilija valitsi pyynnöstämme ruoille viinit. Puhelimella otetut kuvat eivät tee oikeutta annoksille ja jälkiruokien kuvaus unohtui kokonaan. Minun alkuruokanani olleen härkäpaistin kastikkeessa oli juuri se salaperäinen maku, jota olen yrittänyt selvittää jo useamman vuoden. Salaisuudeksi se jäi edelleen. Jussin prässätty häränrinta vei kuulemma suoraan lapsuuteen ja mummin keittiöön Tapiolaan. Ihania puhtaita makuja.

Luomuhäränpaistia, marinoituja kanttarelleja ja Waldemar-kastiketta

Mamin etanoita

Prässättyä häränrintaa ja sinappikastiketta

Hiillostettua siikaa ja katkarapukastiketta

torstai 15. syyskuuta 2011

Linssimuhennos eli syksyn ruokatavoite.

Päätin kesällä, että valitsen syksyksi jonkin mielenkiintoisen ruokatavoitteen, jota voin toteuttaa pitkin syksyä. Vaihtoehtoja oli useampia, yhden niistä mieheni lupasi toteuttaa ja pari muuta saatan itse toteuttaa myöhemmin. Omaksi ruokatavoitteeksini valitsin erittäin maistuvan vegaanisen ruoan valmistamisen. Tavoitteenani on siis valmistaa syksyn aikana useampia vegaanisia ruokia ja tarvittaessa muokata niitä, jotta vuoden vaihteessa minulla on vegaaninen resepti, jota haluan tehdä jatkuvasti ja pelkästään maun takia.


Valitsin juuri tämän tavoitteen siksi, että tunnen aina välillä huonoa omaatuntoa syömästäni lihan ja juuston määrästä. Mitä enemmän tietoa kertyy, sen enemmän omatunto soimaa. Haluaisin tasapainottaa ekologista jälkeäni syömällä useammin vegaanista ruokaa. Tällä hetkellä kun kasvisruokani sisältävät aika usein juustoa. Ja haluan löytää ja oppia tekemään niin hyvän ruoan, että haluan tulevaisuudessa tehdä sitä usein, vain maun takia.


Kesä kului suunnitellessa ja ensimmäiseen toteutukseen pääsin vasta tänään. Onneksi tässä on vielä kolme ja puoli kuukautta aikaa. Eteenpäin minut houkutteli Tiia Vanhatapion respeti, jonka hän kertoi kesällä Glorian 10 parasta -ruokasarjassa. Ruoka on Oh Madre Mio! Eli superhyvä linssimuhennos, joka Tiia Vanhatapion mukaan on täydellinen isommankin joukon feel good -ruoka. Nyt olo on ainakin hyvä, johtuuko sitten ruoasta vai alkuun pääsemisestä...

Linssimuhennos
2 rkl oliiviöljyä
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 tl jauhettua korianteria
1 tl jauhettua kuminaa
1/2 tl jauhettua kanelia
2,5 dl vihreitä linssejä
2 tlk tomaattimurskaa
 6 dl kasvislientä
1 punainen paprika
1 iso bataatti (n. 500 g)
1 tlk kidneypapuja
2 tl chilikastiketta
suolaa

Lisäksi
1 avokado
(silputtua tuoretta korianteria)

Silppua sipuli ja murskaa valkosipulinkynnet. Kuumenna öljy padassa ja kuullota sipuleita mausteiden kanssa noin 5 minuuttia. Lisää linssit, tomaattimurska ja kasvisliemi. Anna hautua miedolla lämmöllä noin 20 minuuttia.

Kuutioi sillä aikaa paprika ja bataatti. Valuta pavut. Lisää pataan kasvikset, pavut ja chilikastike. Mausta pata suolalla. Peita kannella ja hauduta noin 30 minuuttia, kunnes linssit ja kasvikset ovat kypsiä. Aika riippuu aika paljon linsseistä.

Tarjoa linssimuhennos kuutioidun avokadon (ja korianterin) kanssa.

tiistai 13. syyskuuta 2011

Lämpöä lautasella - karitsaa ja omenaa.

Joskus maanantait tuntuvat harvinaisen vaikeilta. Eilen oli sellainen päivä. Viikonloppu väsytti, takana levottomasti nukuttu yö, keittiössä likaisia laseja. Paikasta toiseen fillaroidessa kastui ja märät vaatteet täytyi pukea vielä takaisinkin päälle.


Onneksi lohtua ja lämpöä voi löytää lautaselta. Illalla kotona odotti kolmisen tuntia uunissa hautunut karitsapata, joka oli maustettu sitruunalla, jeeralla, korianterin siemenillä, kanelilla ja omenilla. Evitasta otetun ohjeen uunissa oloaika tuplattiin, joten omenoiden ja pähkinöiden koostumus oli lähinnä tahnamainen, mutta liha sitäkin hajoavampaa.


Jälkiruoaksi viikonlopulta jäänyttä rustiikkisen näköistä omenapiirakkaa, jonka täytteenä oli omenoista, rusinoista, siirapista, kanelista ja kardemummasta keitelty hilloke ja Good Wife. Ja sitten saikin käydä jo nukkumaan.

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Vadelmanpunainen klassikko.

Mistä tietää, että jostakin reseptistä tulee klassikko? Joskus olen siitä jo ensimmäisellä kokkailukerralla aivan varma ja näen itseni sieluni silmin 50 vuoden päästä kertomassa reseptiä eteenpäin. Sitten käykin niin, että törmään reseptiin muutaman vuoden päästä ja huomaan, etten ole tehnyt sitä kertaakaan. Ei ehkä sittenkään klassikko. Ehkä ajoitus oli vain väärä tai sitten kemiat eivät toimineet.


Toisinaan taas ensimmäinen kerta ei sykähdytä, mutta päädyn kuitenkin yrittämään uudestaan, koska jotain tiettyä ainesosaa jäi. Ja sitten vielä kerran. Ja yks kaks resepti onkin takuuvarma klassikko, joka ei petä ikinä.


Ja sitten on niitä reseptejä, jotka tunutuvat heti aluksi hyvältä ja niitä tekee heti uudestaan ja uudestaan, eikä kyse kuitenkaan ole hetken huumasta tai intoilusta. Silloin on löytänyt klassikon, mutta todella sen tietää ehkä vasta vuosien päästä. Tällä hetkellä uskon kuitenkin vahvasti, että kesällä löydetty vadelma-jälkkäri on minun keittiöni klassikko. Ohje on alunperin vanhasta Glorian ruoasta ja viinistä.


Vadelmia ja tuorejuustovaahtoa
6-8 annosta
8 dl vadelmia
tilkka vadelmaviiniä tai -likööriä
2 dl kuohukermaa
250 g maustamatonta tuorejuustoa
1/2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 rkl sitruunamehua
silputtua minttua

Pane vadelmat muutamaksi tunniksi mehustumaan viinin kanssa. Vaahdota kerma. Notkista tuorejuusto ja sekoita joukkoon sokerit ja sitruunamehu. Nostele myös kermavaahto kevyesti joukkoon.

Kokoa annokset nostamalla lasin pohjalle tuorejuusto-kermaseosta. Lusikoi vadelmat päälle ja koristele silputulla mintulla.

tiistai 6. syyskuuta 2011

Punaiset saksikädet.







Viikonloppu Luumäellä. Uintia järvessä, rapuja, tennareita, ohutpohjaista rahkapiirakkaa, sieniä, lepuskoja, valkoviiniä, lauluja, suklaakakkua, snapseja, ystäviä, sadetta, aurinkoa, omenapiirakkaa, kahvia ja naurua.