keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Melukylän, Vaahteramäen ja Kesäkummun perintöä.


Joulutouhotus on taas vallannut mielen ja minuutit. Ei siinä mitään, mielestäni tietty tohina ja kiire kuuluukin joulunaluspäiviin. Ongelmia tuottaa vain ajoitus.

Minulle on nimittäin juurtunut melko syvään ajatus, että jouluaattoaamuna kaiken on oltava täydellistä. Lattialla ei saa olla pienintäkään roskaa, pyykkikorin on oltava tyhjä, koristeiden paikallaan, ruokien & leipomusten parhaimmillaan ja kukkien avattava nuppunsa juuri parahiksi. Syytän tästä Astrid Lindgrenin ihania satuja. Tiedättehän te Eemelin, Marikin ja muiden täydelliset joulut.

"Niin, nyt joulu saa tulla Kesäkumpuun, kaikki on valmista sen vastaanottamiseksi. Joka nurkka on pesty ja puhdas, kaikissa ikkunoissa on valkoiset, juurikovitetut verhot, kaikissa kynttilänjaloissa on kynttilät, uudet räsymatot loistavat keittiössä, kuparit kiiltävät seinillä." Astrid Lindgren: Kesäkummun joulu

En ilmeisesti oli tähän ikään mennessä tajunnut, että kysymyksessä on todellakin sadut. Kaikkea ei ole mahdollista tehdä valmiiksi vasta hetkeä ennen aattoa. Tätä mietin toissa yönä, kun heräsin kolmelta kasaamaan petivaatteet sängystä miehelleni mukaan otettavaksi ja pesulaan vietäväksi. Ovat sitten peitot ja tyynyt puhtaita jouluksi.

En aikataulua suunnitellessani ottanut huomioon, että joulun alla ruokakauppias miehelläni voisi olla vähän kiireitä ja aikaisia aamuja. Kuten vaikka neljältä alkavia... Saattaisi hänellä olla myös muutakin hommaa, kun kuskata meidän peittoja pesulaan ja takaisin. Yritän muistaa tämän ensi vuonna ja hyväksyä, että peitot pesetetään jo Lucian-päiväksi.

Mutta kyllä ne puhtaat peitot vaan niin ihanan kuohkeilta ja jouluisilta tuntuivat. Rauhaisaa joulueloa!

torstai 17. joulukuuta 2015

Söpöt pienet kipot söpölle pienelle ruokailijalle.


Olen aina ollut kovin viehättynyt pieniin söpöihin lautasiin ja kulhoihin. Käytänkin niitä aika usein, mutta nyt ne ovat päässeet todelliseen super käyttöön, sillä pikku-L on aloitanut ruokamaistelut. Vanhemmat ovat todella innoissaan, syöjä, varsinkin alkuun, ihmeissään.

Nyt pikkuinen suu jo aukeaa lusikalle innokkaasti, varsinkin jos sisältönä on esimerkiksi purjoa, palsternakkaa tai maa-artisokkaa. Mustikka sen sijaan ei voisi vähempää kiinnostaa.

Ainakaan näin alkuvaiheessa en ole ryhtynyt sosetehtailemaan, vaan olen hyödyntänyt samoja raaka-aineita joita olemme itse syöneet, kypsentänyt ne erikseen ja sitten soseuttanut. Määrät kun ovat vielä niin hurjan pieniä, saas nähdä miten sitten myöhemmin.

On tämä makujen tutustuttaminen vaan niin hauskaa!

torstai 10. joulukuuta 2015

Monelta haluat herätä leipomaan sämpylöitä?


Uunilämpimiä sämpylöitä aamulla? Joo. Herätys leipomaan kaksi tuntia aiemmin? Ei kiitos. Onneksi on taikinoita, jotka voi tehdä jo edellisenä iltana ja jättää yöksi jääkaappiin kohoamaan. Aamulla voi sitten kumota taikinan pöydälle, leikata taikinasta sopivan rustiikkisia palasia ja paistaa sämpylät vaikka suihkun aikana. Ei ehkä ihan yhtä nopeaa, kuin eilisen sämpylän syöminen, mutta taatusti parempaa.

Leipasin Lantliv mat & vinin reseptillä porkkanasämpylöitä leikkipuiston brunssille, sellaisiinkin tulee nykyään osallistuttua. Peittelin sämpylät vähintään yhtä huolellisesti kuin lapsen ja onnistuin kuljettamaan sämpylät paikalle lämpiminä läpi tuulen ja sateen.

Porkkanasämpylät

25 g hiivaa
6 dl kylmää vettä
1 dl appelsiinin mehua (yksi appelsiini)
1 tl suolaa
5 dl grahamjauhoja
7 dl vehnäjauhoja
1 dl ruusunmarjajauhetta
2 keskikokoista porkkanaa

Murustele hiiva (yleiskoneen)kulhoon. Lisää tilkka vettä ja sekoita, kunnes hiiva on liuennut. Lisää loput vedestä ja appelsiinimehu.

Lisää suola, molemmat jauhot ja ruusunmarjajauhe vähitellen samalla taikinaa työstäen, joko käsin tai koneella. Vaivaa taikinaa, kunnes se alkaa irtoilla kulhon reunoista. Taikina on aika tarttuvaista, joten koneella tämä käy paljon helpommin.

Kuori ja raasta porkkanat ja sekoita raaste taikinan joukkoon. Peitä kulho kelmulla ja nosta yöksi jääkaappiin.

Nuku hyvin.

Seuraavana aamuna kuumenna uuni 250-asteiseksi. (Itse paistoin sämpylät kiertoilmalla, jotta sain kaksi peltiä uuniin samaan aikaan ja käytin noin 15-20 astetta matalampia lämpötiloja.) Kaada taikina jauhoitetulle pöydälle ja leikkele siitä noin 20 palasta, jotka nostat leivinpaperilla päällystetyille pelleille.

Nosta pelti uuniin ja laske lämpötila 200-asteeseen. Paista sämpylöitä 20 minuuttia.

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Hoosianna.


Rakastan hoilottaa Hoosiannaa. Ja todellakin hoilottaa. Olenpa jonain vuonna saanut siitä aikaan pienen perhekiistankin, koska kaikki eivät aina arvosta "lauluani" heti herättyään sunnuntai-aamuun. Tänään siis keittiössä raikuu.

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Päärynää, inkivääriä ja muita ihania.


Huomaan eläväni melko erilaista elämää nyt kun olen kotona pikku-L:n kanssa. Elän melkein kuin lomalla ja olen ainakin hetkeksi unohtanut omat kirjoittamattomat sääntöni, jotka erottavat arjen ja viikonlopun toisistaan. Vauvan kanssa päivissä tietysti toistuvat samat asiat, imetystä, nukkumisesta huolehtimista ja vaipankin saa vaihtaa useamman kerran päivässä, mutta muuten, muuten huomaan eläväni vapaammin kuin työssä ollessani.

Tapaan ystäviä useammin, syön usein lounasta ulkona, nautin päiväkahvin kanssa pullaa tai suklaata harva se päivä ja arkiaamujen toistuvat smoothiet on korvautunut erilaisilla aamiaiskokeiluilla.

Tuntuu kuin päässä olisi vapautunut tilaa ideoille, suunnitelmille, ajatuksille ja luovuudelle, kun tiukat aikataulut ovat hetkeksi poistuneet. Olen koko ajan suunnittelemassa menoja, ruokia, tapaamisia ja joka aamu herään innoissani ajatus edellisenä iltana miettimästäni aamupalasta mielessäni.

Kiran vadelma-tahinijogurtti ja Green Kitchen Storiesin chiavanukas ovat saaneet minut innostumaan pähkinätahnoista. Tämänhetkinen suosikkini yhdistää loppusyksyn makuja, inkivääriä, päärynää ja granaattiomenaa.

Loppusyksyn aamiaisjogurtti

1/2 prk rahkaa
2 rkl maustamatota jogurttia
1 päärynä
3 rkl granaattiomenansiemeniä
1 rkl mantelivoita
1 rkl hillottua inkivääriä
1 rkl granolaa

Sekoita kulhossa rahka ja jogurtti. Pilko päärynä ja laita viipaleet sekä granaattiomenansiemenet jogurtin päälle. Notkista mantelivoi ja valuta se jogurtin päälle. Lisää vielä pilkottu inkivääri ja viimeistele annos granolalla.

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Ruokapöydän ympärillä.


Hankimme useamman vuoden aikana ruokapöydän ympärille Artekin mustia 63 tuoleja. Jossakin kohtaa viidennen tuolin jälkeen ja ennen kuudetta tuolia sen valmistus mustana lopetettiin. Pöytä kuitenkin kutsui ympärilleen kuudetta tuolia ja mietimekin tovin, millainn yksilö seuraan sopisi.

Lopulta päädyimme mustaan wieniläistuoliin punotulla istuimella. Samanlaiset puunväriset oli jo minun lapsuudenkodissani. Ja kyllä tämä wieniläistuoli tuntuukin nyt kauniilta ja ryhdikkäältä yksilöltä. Ehkä niitä voisi jossain vaiheessa olla useampikin.

Setsemänneksi tuoliksi tarvitaan kuitenkin sitä ennen syöttötuoli. Mikään hengenhätä sillä ei ole, mutta olen alkanut jo katsella sopivaa. Mieluiten ostaisin perinteisen Väkisen syötötuolin, sellainenkin oli minun lapsuudessani, mutta olen kuullut tarjottimellisen syöttötuolin olevan monen mielestä käytännöllisempi. Pohdinnat jatkukoon. Vinkit ovat tervetulleita.


maanantai 9. marraskuuta 2015

Jalokiviä salaatissa.


Suuri kurpitsajuhla oli ja meni, mutta sehän ei estä jatkamasta kurpitsoiden syömistä. Hakaniemen torilta löytyi valtavasta puulaatikosta eri värisiä ja kokoisia kurpitsoja, enkä minä pysty niitä vastustamaan.

Ainakin minulle on usein yllätys, minkä värinen kurpitsa kuoren alta paljastuu. Tämän päiväisessä kaverissa oli vihreän kellertävän oranssihtava kuori ja sisältä paljastui todella hennon keltainen, hieman persikkaan vivahtava sisus.

Leikkasin kurpitsan lohkoiksi ja poistin kuoren. Maustoin lohkot öljyllä, suolalla, chilillä, rosmariinilla ja muskotilla ja paahdoin niitä 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Lautasen pohjalle revin punasikuria, päälle paahdettu kurpitsa ja puolikas avokado. Kastikkeeksi vinaigrettea ja  pinnalle muutama paahdettu manteli. Ja ne jalokivet, jalokivinä kimaltelivat granaattiomenansiement ja tyrnimarjat. Väri-iloittelua marraskuun harmauteen.

perjantai 30. lokakuuta 2015

Rocky road meni kakkuun.


Tähän aikaan vuodesta ruokamaailma on täynnä Amerikka-henkisyyttä kurpitsoineen, karkkeineen, kepposineen ja pian seuraavine kalkkunoineen. Pyhäinpäivä-viikonlopun jälkiruoan inspiraatiota ei tarvinnut etsiä muualta. Amerikkahan on jälkiruokien luvattu maa.

Rocky road, tuo suklainen herkku, joka kätkee sisäänsä kaikkea herkullista, on meidän keittiössä nähty aiemminkin. Tällä kertaa päätin tehdä rocky roadin kakuksi keksipohjalla ja leikattavammalla suklaamassalla. Ja sattumiksi vaahtokarkkeja, suolapähkinöitä ja tietysti Oreoita.

Tein melko pienen kakun, 20 cm vuokaan, mutta ainesten määrät voi helposti tuplata tai vaikka triplata, jos syöjiä on enemmän kuin meidän kaksi herkkusuuta. Tuosta kolmannesta ei vielä ole kakun syöjäksi.

Rocky road kakku

50 g Digestive-keksejä
15 g voita
150 g tummaa suklaata
1 dl kuohukermaa
pieni kourallinen vaahtokarkkeja
pieni kourallinen suolapähkinöitä
2-3 Oreo-keksiä
jotain ihanaa koristeluun

Murskaa keksit ja sekoita joukkoon sulatettu voi. Laita irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi ja painele keksiseos tiiviisti pohjalle.

Rouhi suklaa ja laita kulhoon. Kuumenna kerma kiehumispisteeseen ja kaada suklaarouheen päälle. Anna seistä 10 minuuttia ja sekoita vasta sitten tasaiseksi. Pilko vaahtokarkit ja rouhi Oreot. Sekoita Oreot ja suolapähkinät suklaa-kermaseoksen joukkoon.

Levitä puolet seoksesta pohjan päälle. Ripottele päälle vaahtokarkit ja kaada loput suklaaseoksesta. Koristele kakku halutessasi jollakin ihanalla. Minun kakun päällä on pakastekuivattuja karpaloita.



maanantai 26. lokakuuta 2015

Speceriet - syömässä Tukholmassa.


Tukholman ravintolatarjonta saa tämän ihmisen hihkumaan innosta. Olikin aivan super vaikea päättää, missä kaikista mahdollisista vaihtoehdoista syödä lounasta. Kuuden tunnin aikana kun pystyy syödä aivan liian harvassa paikassa. Tämä on ehdottomasti risteilyjen huonoin puoli.

Listalleni päätyneistä ravintoloista lounaspaikaksi valikoitui Speceriet Östermalmilla. Ravintola oli pieni, mutta siellä oli juuri sopivasti tilaa meille ja kantokassille.

Houkuttelevalla, simppelillä lounaslistalla oli kaksi alkuruokaa, kolme pääruokaa ja kaksi jälkiruokaa. Me jaoimme alkuun friteerattua mustekalaa, majoneesin ja kasvisten kera. Pääruoaksi valitsimme molemmat uunissa kypsennettyä kampelaa, joka tarjottiin suppilovahveroiden, perunoiden, simpukkavaahdon ja ohueksi viipaloidun palsternakan kera. Molemmissa annoksissa muuten käytettiin todella kivasti raakoja juureksia.

Molemmat ruoat olivat kauniita ja valtavan hyvän makuisia. Leivän kuori oli rapea ja voissa sopivasti suolaa. Ja juomani Rieslingiä haluaisin mielelläni myös kotiin. Halpa tämä lounas ei missään tapauksessa ollut, mutta tarjosi nautintoa koko rahan edestä.

maanantai 19. lokakuuta 2015

Lounas kotona - avokadoa ja jogurttia.


Vanhempainvapaalla tulee syötyä aika usein lounasta ulkona. Kodin läheltä löytyy lukuisia kivoja paikkoja ja työssäkäyvienkin kavereiden kanssa on helppo sopia lounastreffejä. Ja en yhtään vähättele kivan juttuseuran merkitystä keskellä päivää.

On kuitenkin myös päiviä, jolloin syön lounaan kotona ja silloin valmistan yleensä jotain nopeaa kuten salaattia tai munapannua. Uusi suosikkini on jogurtista, avokadosta ja muista kasviksista sekoitettava tahna, jonka voi syödä vaikka leivän kanssa, salaatissa  tai sellaisenaan.

Näin ohjeen kesällä Snackistan kirjassa ja olen valmistanut siitä omaa versiotani muistikuvani mukaan. Reseptissä ainekset sekoitettiin tehosekoittimella, mutta en suosittele sitä. Tahnasta tuli melko epämääräisen väristä.

Jogurtti-avokadotahna

100 g paksua jogurttia
1 pieni avokado
muutama kirsikkatomaatti tai 1 tomaatti
kevätsipuli
1/2 lime
oliiviöljyä
korianteria
chilihiutaleita
jeeraa
sumakkia
suolaa
mustapippuria

Pilko avokado, tomaatti ja kevätsipuli pieneksi. Sekoita jogurtin joukkoon. Purista joukkoon puolikkaan limen mehu ja loraus oliiviöljyä. Mausta tahna hienonnetulla, tuoreella korianterilla ja muilla mausteilla.

perjantai 9. lokakuuta 2015

Ruokapöydän kaunistus.


Eilen Hesari kertoi Designmuseoon avautuvasta Lapsen Vuosisata -näyttelystä ja lapsille suunnitelluista tuotteista. Babysitteri syntyi 60-luvulla ja suunnittelija uskoi sen helpottavan vanhempien elämää vapauttamalla vanhempien kädet.

Ja mihin vapaita käsiä sitten tarvitaan? No luonollisesti syömiseen. Babysitteri onkin nykyään yhtä tärkeä kaunistus ruokapöydällämme kuin kukat ja kynttilät. Tai jos nyt olen ihan rehellinen, niin babysitteri ohittaa kukat ja kynttilät mennen tullen tällä hetkellä...

maanantai 5. lokakuuta 2015

Syyspuuro.


Kyllä se nyt on syksy. Aamulla kun astun keittiöön, ei tarvitse enää siristellä silmiään auringonpaisteessa. Taivaanrannassa on heikko kellertävä valo, mutta keittiössä on hämärää ja yön viileydenkin tuntee. Ja tämähän tarkoittaa sesongin vaihtumista myös aamupaloissa.

Lämpimät puurot alkavat taas kummasti kiinnostaa. Ja päälliset saavat myös syksyisen vivahteen.

Kookosmaidon ja veden sekoitukseen keitetty kaurapuuro on ihanan pehmeää ja kookos maistuu vain vivahteena. Päälle puolukoita, omenoita, pekanpähkinöitä ja kanelia, niin syksyinen puuro on valmis.

tiistai 29. syyskuuta 2015

Sattumankauppaa sopassa.


Sosekeitot ovat varsinaisia arjen sankareita, jotka kätkevät fiksusti sisäänsä kaappien sisältöjä, toimivat päivällä ja illalla, kelpaavat uudelleen kuumennettavaksi ja lämmittävät ilmojen kylmetessä. Mutta pakko se on myöntää, saattavat ne olla joskus vähän tylsiä.

Yleensä keitto kuin keitto muuttuu ainakin hitusen mielenkiintoisemmaksi, kun päälle kasaa sopivasti sattumia. Sattumat piristävät ulkonäköä, tuovat kivaa purutuntumaa ja monipuolistavat makumaailmaa. Onhan se nyt kiva, että lusikassa on muutakin kuin pelkkää samettista soppaa.

Meillä nämä keiton sattumapäälliset syntyvät usein myös sattumankaupalla niistä aineksista, joita kotoa löytyy.

Kasvissosekeiton sattumaksi paistoin pannulla muutaman siivun ilmakuivattua kinkkua, silputtua lehtikaalia, viipaloidun omenan ja pienen kourallisen rouhittuja hasselpähkinöitä. Syksyinen keiton sattuma syntyi hetkessä.

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Kaksi suosikkia samalla lautasella - jogurttia ja kananmunaa.


Törmäsin tähän kaksi suosikkiani yhdistävään aamupala deaan Mollyn blogissa. Kulhostani löytyy aamuisin usein jogurttia marjojen, hedelmien ja myslin kera, mutta tässä ohjeessa jogurtti saa täysin uudet kaverit.

Makeammat lisukkeet korvataan raikkailla ja suolaisemmilla sattumilla: vihanneksilla, kananmunalla ja mausteilla. Tässä annoksessa kohtaavat siis kaksi aamupalasuosikkiani; jogurtti ja kananmuna. Ja vaikka ajatus voi ensi tuntua oudolta, niin onhan jogurtin ja vihannesten liitto vanha juttu. Esimerkiksi tsatsikissa jogurttiin yhdistetään kurkkua ja valkosipulia.

Suolaisempi aamiaisjogurtti

kreikkalaista jogurttia
tomaattia
kurkkua
paprikaa
avokadoa
korianteria
paistettu kananmuna per syöjä
suolaa
mustapipuria
sumakkia

Levitä jogurtti laakealle lautaselle. Lisää päälle pilkottuja vihanneksia ja paistettu kananmuna. Mausta suolalla, mustapippurilla ja sumakilla.

Ja turha varmaan sanoa, että vihanneksia ja mausteita voi varioida mielensä mukaan. Sumakkia voi olla vähän vaikea löytää, jolloin sen voi jättää ihan hyvin pois.


lauantai 12. syyskuuta 2015

Sitruunainen kukkakaalisosekeitto.


Tällä viikolla on vietetty hävikkiviikkoa. Ruokahävikki on muutenkin ollut viime aikoina paljon esillä. Erityisesti kahdesta eri näkökulmasta, ruokakauppojen hävikki (paha) ja leipäjonoihin annettava hävikki (hyvä). Mielenkiintoista on, että nämä ovat usein sama asia, koska suuri osa leipäjonoissa jaettavasta ruoasta tulee juurikin kauppojen ruokahävikistä.

Kauppojen ruokahävikki on Hesarin mukaan noin 15% koko Suomen ruokahävikistä ja tästä siis syötävä osa päätyy yleensä leipäjonoihin. Suurin osa hävikistä tuleekin kotitalouksista, valitettavasti myös meiltä.

Minä huomaan olevani erityisen huono sitruunoiden, yrttiruukkujen, salaattien ja erilaisten purkin pohjien kanssa. Liian usein niitä päätyy biojätteeseen. Ja täysin turhaan, koska ei vaatisi kuin pientä vaivannäköä, että kaikki saisi upotettua ruokiin.

Tätä sitruunaista kukkakaalisosekeittoa varten kaupasta tuotiin vain kukkakaali, muut ainekset muokkautuivat kaappien sisällön mukaan. Määrät ovatkin siis suuntaa antavia ja vapaasti muokattavissa. Kanaliemi olisi esimerkiksi lihalientä luontevampi valinta, mutta koska lihalientä oli avattu purkki pakastimessa, niin se päätyi keittoon.

Sitruunainen kukkakaalisosekeitto

500 g kukkakaalia
pala purjosipulia
voita
1 dl valkoviiniä
1/2 l lihalientä
1 dl kuohukermaa
75 g maustamatonta tuorejuustoa
1 suolaan säilötty sitruuna
suolaa

Päälle dukkahia

Pese ja pilko kukkakaali sekä purjo. Kuullota niitä voissa miedolla lämmöllä. Lisää valkoviini ja lihaliemi ja anna porista, kunnes kukkakaalit ovat kypsiä.

Lisää keittoon kuohukerma, tuorejuusto ja pilkottu sitruuna. Soseuta keitto kuohkeaksi ja mausta suolalla.

Tarjoile keitto dukkah-mausteseoksen kanssa.

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

IPI Kulmakuppila Karhupuiston laidalla.


Karhupuiston laidalle on avattu nasta uusi paikka. IPI Kulmakuppila on avattu Kallion kirjaston viereen kulmaan, jossa aiemmin oli muistaakseni antiikkiliike.

IPI on sisältä todella kiva, rento, valoisa, ajassa ja useassa kerroksessa. IPIstä saa lounasta seisovasta pöydästä; keittoa ja salaattia. Söin viime viikolla IPIssä mahtavaa sipulikeittoa sateisena päivänä. Vitriinissä on suolaisia ja makeita herkkuja. Paikalla on jopa oma "korvapuusti", kuin Kotikadun Hannes-pulla aikoinaan. Ja lauantaisin saa brunssia.

Olen niin iloinen näistä lähelle putkahtelevista paikoista. Porthaninkadun Chalupa näytti avanneen ovensa tänään. Se menee testiin mahdollisimman pian.

lauantai 5. syyskuuta 2015

Luumupiirakka ja lapsi keittiössä.


Ajattelin leipoa luumupiirakan. Resepti oli tuttu viime vuodelta, Hesarissa ilmestynyt. Ei mikään kauhean monimutkainen, mutta muutama eri komponentti tarvitaan.

Nostin sitterin pöydälle ja pikku-L:n sitteriin ja ryhdyin puuhaan. Kasasin ensin pöydälle kaikki tarvittavat ainekset ja aloitin luumu täytteestä.

Pilkoin luumut, välillä kujertelin vauvalle ja heilutin sitteriä. Vauva hymyili. Mittasin luumujen joukkoon muut aineet  ja laitoin voin kuumenemaan pannulle. Pikku-L alkoi kitistä, joten nostin hänet syliin. Kippasin luumut pannulle ja yritin sekoittaa niitä parhaani mukaan yhdellä kädellä.

Jätin luumut pannulle porisemaan ja vaihdoin vaipan. Nostin luumut pois hellalta, eivät onneksi palaneet. Jätin muut ainekset pöydälle ja menin itkevän lapsen kanssa sängylle pötköttämään. Lapsi nukahti rintakehäni päälle. Odotin Jussia tulevaksi kotiin.

Nukkuva lapsi siirrettiin isänsä rintakehän päälle jatkamaan unia ja minä siirryin takaisin keittiöön jatkamaan leipomista. Loppu sujuikin kuin tanssi, mutta kyllä siinä aiempaa kauemmin kesti.

Luumupiirakka
pohjan ainesten määrän olen puolittanut alkuperäisestä ohjeesta

Täyte:
600 g luumuja
3/4 dl sokeria
1/2 tl kanelia
11/2 rkl maissitärkkelystä
25 g voita

Taikina:
50 g voita
1/4 dl sokeria
1 kananmuna
13/4 dl vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
1/4 dl maitoa

Muru:
70 g pekaanipähkinöitä
50 g voita
11/2 dl vehnäjauhoja
6 rkl fariinisokeria
1/2 tl suolaa

Täyte:
Puolita luumut, poista kivet. Sekoita luumujen joukkoon sokeri, kaneli ja maissitärkkelys. Kuumenna voi paistinpannulla, anna sen saada hieman väriä. Lisää pannulle luumuseos. Anna seoksen olla miedolla lämmöllä muutama minuutti ja sekoita silloin tällöin. Ota pannu levyltä.

Taikina:
Vaahdota voi ja sokeri. Vatkaa kananmuna joukkoon. Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe keskenään. Lisää jauhot ja maito vuorotellen taikinan joukkoon. Sekoita tasaiseksi, mutta älä vatkaa enää. Levitä taikina voideltuun irtopohjavuokaan (halkaisija n. 24cm).

Muru:
Kuutioi voi (mielellään kylmä). Murskaa pekaanipähkinöitä pienemmäksi. Mittaa kaikki murun ainekset kulhoon. Suolan kanssa kannattaa olla tarkka. Nypi murumaiseksi seokseksi.

Levitä luumut nesteineen taikinan päälle ja ripottele muru päälle. Paista 175-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia.






sunnuntai 30. elokuuta 2015

Juu, juu, juustosta löytyy.


On ehkä käynyt selväksi, että kaipasin odotusaikana tiettyjä ruokia todella paljon. Ja juustot olivat ehkä isoin yksittäinen ryhmä. Valuvat, tuoksuvat (haisevat), homeiset, pehmeät juustot.

Niillä on siis herkuteltu viime päivinä ihan huolella. Tältä juustotarjottimelta löytyy kaksi uutta, super herkullista, tuttavuutta. Pistaaseilla maustettu pecorino ja tuo oikealla keskellä oleva valkoinen, joka oli valkohomeinen vuohenjuusto, mutta nimeä ei enää maistamisvaiheessa ollut tallessa. Nämä juustot ostettiin Stockan Herkusta, mutta useammin tulee käytyä Lentävässä Lehmässä Hakaniemen Hallissa. Henkilökunnalta saa aina loistavia suosituksia juustojen suhteen.

tiistai 25. elokuuta 2015

Kukkakaalia yrttisellä munavoisulalla.


Kuluva kesä on kyllä ollut kaalin juhlaa. Grillatun kaalin ja Hanna G:n kaalisalaatin lisäksi olen ollut aivan onneissani kukkakaalista. Sekin on päässyt grilliin, mutta on kukkakaalia syöty myös raakana, friteerattuna ja paahdettuna.

Ja sitten kevyesti keitettynä ihanan yrttisen munavoisulan kanssa. Maailmassa kun ei ole montaakaan asiaa, jota ei voisula parantaisi. Ohje on napattu vanhasta Glorian ruoasta ja viinistä.

Kukkakaali yrttisellä munavoisulalla

1 iso tai 2 pientä kukkakaalia (pieni on yleensä makeampi)
2 kananmunaa
125 g voita
1-2 dl hienonnettua salviaa
2 dl hienonnettua persiljaa

Keitä kananmunat kypsäksi. Keltuainen saa jäädä kunnolla keltaiseksi, mutta ei valuvaksi.

Puhdista kukkakaali, mutta jätä suojalehdet paikoilleen. Keitä suolalla maustetussa vedessä napakan kypsäksi, koosta riippuen 10-15 minuuttia.

Sulata voi ja lisää joukkoon hienonnetut yrtit ja pilkotut kananmunat.

Nosta keitetyt kukkakaalit vadille ja availe kukintoja hieman sormilla. Lusikoi yrttinen voiseos kukkakaalien päälle ja koloihin.

torstai 20. elokuuta 2015

Kaivattuja makuja ja pikkuihminen.


Reilu viikko sitten meille syntyi suloinen pieni tyttö, pikku-L. Nyt ollaan viikon verran elelty kotona vauvahattarassa. Päivät kuluvat pientä tuijotellen ja tutustuen kodin ulkopuoliseen maailmaan vaunujen näkökulmasta. Ja minä, minä olen syönyt kaikkia niitä juttuja, joita odotusaikana niin kovasti kaipasin.

Graavikaloja, raakaa lihaa, ihania haisevia ja valuvia juustoja, cevicheä... Kuinka olenkaan teitä kaivannut!

Elämä on siis tällä hetkellä ihana yhdistelmä jotakin vanhaa ja paljon uutta.

torstai 6. elokuuta 2015

Nerokas piirakkapohja - mustikka-rahkapiirakka.


Olen käynyt tänä vuonna mustikassa varmaan useammin kuin koskaan elämässäni. Ilokseni on myös hyvä mustikkavuosi, joten metsäreissuilta on palattu aina saaliin kera. Poimijana olen suht hidas ja siisti eli mustikat poimitaan yksitellen ja roskia ei juuri eksy joukkoon, joten saalis on kooltaan sen mukainen.

En raaski pakastaa itse poimittuja mustikoita, Pirkka pitäköön jatkossakin huolen talven smoothieista, vaan syömme ne sellaisenaan tai sitten leivon. Rättänää, piirakkaa, kakkua... Onneksi kiinnostavia reseptejä on maailma pullollaan.

Tämän nerokkaan piirakkapohjan reseptin sain ystävältäni. Sokerin ja voin sulattaminen uunissa antaa pohjalle ihanan paahteisen ja karamellisen maun. Ja onhan se nyt helppoa sekoittaa taikina suoraan valmistusvuoassaan. Tässä ohje sellaisena kuin minä sen toteutin. Kuten huomaatte, tykkään leikitellä erilaisilla sokereilla ja jauhoilla.

Nerokas mustikka-rahkapiirakka

150 g voita
1 1/2 dl sokeria (käytin ruokosokeria ja 1/2 dl intiaanisokeria)
4 dl vehnäjauhoja (käytin puolet täysjyväspelttijauhoja)
1 1/2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria

noin 4 dl mustikoita
250 g rahkaa
1 kananmuna
3/4 dl sokeria (käytin kookossokeria ruokosokerin loputtua, siitä rahkaseoksen rusehtava väri)
1 tl vaniljasokeria

Kuutioi voi suoraan piirakkavuokaan. Mittaa joukkoon sokeri ja nosta vuoka 200-asteiseen uuniin. Anna voin ja sokerin sulaa ja saada hieman väriä. Seosta kannattaa sekoittaa kerran tai kaksi sulamisen aikana.

Sekoita sillä aikaa vehnäjauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri keskenään ja toisessa kulhossa täytettä varten rahka, kananmuna, sokeri ja vaniljasokeri.

Kun sokeri ja voi ovat sulaneet, nosta vuoka pois uunista. Sekoita joukkoon vehnäjauhoseos. Ota sekoitetusta taikinasta noin 1/4 pois vuoasta odottamaan ja painele loput taikinasta lusikalla vuoan pohjalle ja reunoille.

Kaada pohjan päälle mustikat ja niiden päälle rahkaseos. Ripottele sitten erikseen ottamasi taikina piirakan päälle.

Paista piirakkaa 200-asteisessa uunissa noin 35 minuuttia.

tiistai 4. elokuuta 2015

Lounaalla Loung3ssa.


Ravintola Kolmos3n tyypit ovat avanneet Kolmannelle linjalle uuden ravintolan, Loung3n. Olen ehtinyt ravintolaan nyt kaksi kertaa lounaalle ja molemmilla kerroilla poistunut paikalta oikein tyytyväisenä.

Lounas on jo ehtinyt hieman muuttua tässä muutaman viikon aikana, mutta tällä hetkellä lounaaksi voi valita joko kolme pientä alkupalaa tai päivän kalan tai päivän burgerin ja siihen päälle kuuluu salaattipöytä.

Olen molemmilla lounaskerroilla lähtenyt alkupala-vaihtoehtoon ja syönyt mm. kesäkurpitsa-hernekukua (tuttavallisemmin munakasta), karitsapyöryköitä ja ranskalaisia tryffelimajoneesilla (iso nam).

Tyyliltään ravintola muistuttaa aika paljon Kolmosta ja muutama pöytä on myös ulkona. Ja ravintola on toki auki myös iltaisin. Kiva lisä lähiseudun rafloihin.

torstai 30. heinäkuuta 2015

Kaksi tomaattikastiketta, yksi voittaja.


Hyvä tomaattikastikeresepti voi tehdä elämästä huomattavasti parempaa. Tomaattikastike kun voi joko nostaa tai laskea aika monen ruoan ihan eri tasolle. Puhutaan nyt vaikka pizzasta, pastasta tai shakshukasta.

Millainen sitten on hyvä tomaattikastike ja miten se tehdään? Minulle tomaattikastikkeen pitää olla melko paksu ja tiiviin makuinen. Ja selvittääkseni miten se tehdään, testasin kahta ehkä jo legendaariseksi kutsuttavaa reseptiä.

Toinen oli tietysti Henri Alénin Twitterissä jakama Mutti-tomaattikastikkeen resepti, joka levisi valoakin nopeammin.

Toinen taas on Suvin blogista bongaamani Marcella Hazanin resepti, joka on ollut Super suosittu ulkomaisissa blogeissa.

Tein molemmat kastikkeet yksinkertaisimman version mukaan eli Henrin kastikkeeseen en laittanut punaviiniä tai appelsiinia. Ja seurasin ohjeita mahdollisimman tarkkaan liikoja soveltamatta.

Kahden hengen raatimme oli tiukan päätöksen edessä ja molempia tomaattikastikkeita maisteltiin hartaasti ihan sellaisenaan. Ja voittajaksi meidän keittiössä valittiin... Marcella Hazanin tomaattikastike!

Onnittelut voittajalle tyytyväisiltä kokkailijoilta.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Grillattu kaali on kesän kunkku.


Tänä kesänä olen puhunut säästä, paljon. Mahdollisesti jopa enemmän kuin koskaan. Tänä kesänä olen myös grillannut sateessa, monta kertaa. Ehkä useammin kuin koskaan ennen. Kaksi toisiinsa liittyvää asiaa.

Sateessa grillaaminen on tuonut tullessaan uuden grillisuosikin, joka ei missään tapauksessa vaadi sadetta, vaan toimii myös paisteessa. Sitä on taidettu päästä kokeilemaan kerran. Grillattu varhaiskaali on aivan mahtavaa kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Kaali jostain syystä pitää erityisen paljon tummaksi paahtuneesta pinnasta, eikä maistu lainkaan palaneelta tai kitkerältä. Ja ei voi grillailu paljon tämän helpommaksi mennä.

Kaali leikataan lohkoiksi. Lohkot sivellään öljyllä ja isketään grilliin. Käännellään aina välillä, annetaan pinnan mustua ja kaalin pehmentyä hieman. Päälle ripaus suolaa ja ei kun tarjolle. Halutessaan kuuman kaalin päälle voi laittaa vielä voita, mutta se ei ole ollenkaan välttämätöntä. Varsinkaan jos kaali syödään lisukkeena.

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Kitamura - ravintola Fiskarsissa.


Päiväretkeä Fiskarsiin voi jo sanoa meidän kesäperinteeksi. Retken tarkoitus on lähinnä syödä hyvin ja kävellä kaunis kylänraitti edestakaisin. Tänä vuonna Fiskarsin ravintolat ovat lisääntyneet kiinnostavalla uutuudella, kun japanilainen Kitamura on avannut ovensa.

Varasin meille pöydän lounasajaksi noin viikko ennen reissua ja suosittelen ehdottomasti tekemään varauksen. Ravintolassa ei ole kovinkaan montaa asiakaspaikkaa ja meidän aikanamme useampikin seurue jouduttiin käännyttämään pois.

Kitamura oli ehdottomasti retken arvoinen. Kauniita annoksia, joissa raaka-aineet pääsevät oikeuksiinsa. Lista on monipuolinen ja sisältää paljon muutakin kuin sushia. Me söimme alkuun misokeittoa, mustekalaa ja munakoisoa ja pääruoaksi lohta sekä friteerattuja mereneläviä. Ruoat olivat raikkaita, maut tasapainoisia ja ulkonäkö ilahdutti silmää. Tällaista ruokaa on ilo syödä. Ravintolan omistajapariskunta oli itse työn touhussa, nainen keittiössä ja mies salin puolella.

Lounaan jälkeen nautimme vielä kahvit ja kakkupalat Petri's Chocolate Roomin terassilla sateen annettua tietä auringolle.

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Hanna G:n varhaiskaalisalaatti.


 Hanna G:n varhaiskaalisalaatti on ollut meidän keittiön luottoresepti jo usean kesän ajan. Salaattia tehdään lähes viikoittain siitä asti kun ensimmäiset unkarilaiset varhaiskaalit ilmestyvät kauppoihin. Ja salaatin valtakausi jatkuu aina elokuulle asti.

Salaatti on nopea tehdä, raaka-aineet ovat saatavissa lähes kaupasta kuin kaupasta eli toimii myös mökillä ja se sopii kalan kaveriksi mitä parhaiten. Omasta mielestäni erityisesti savukalan kaveriksi.

Hanna G:n varhaiskaalisalaatti

1 pieni varhaiskaali
2 keitettyä kananmunaa
1 puntti tilliä
1 prk kermaviiliä
1 sitruunan mehu
1 rkl Dijon-sinappia
suolaa
mustapippuria

Leikkaa kaali neljäksi lohkoksi. Suikaloi se suureen kulhoon, mutta jätä kovin kanta käyttämättä. Pilko joukkoon keitetyt kananmunat ja hienonna tilli.

Sekoita kermaviilin joukkoon sitruunan mehu ja sinappi ja mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita kastike kaalin joukkoon.

Salaatti ja syöjät tykkäävät, jos se saa mausta hetken viileässä ennen syömistä.

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Syötävän suloinen ketunleipä.



En ole vielä päässyt oikein mukaan nyt niin kovin suosittuun hortoiluun, mutta onneksi tunnistan yhden villivihanneksen lapsuudesta, ketunleivän nimittäin. Ketunleipä on super suloinen ja vinkeän makuinen kaveri. Maku on vähän kirpeä ja ilahduttaa kielellä.

Ketunleipien kerääminen on sen verran helppoa, että en malttanut jättää niitä kaikkia juhannuksena metsään. Kulho kouraan ja metsään kyykkimään hetkeksi ja kohta on kauniita vihreitä kasveja yllin kyllin. Ilman hyttysiä niitä olisi ollut vielä enemmän...

Juhannuspöydässä ketunleivät pääsivät koristamaan ja maustamaan feta-tomaattisalaattia. Ja miten freesin ja söpön ne siitä tekivätkään.

torstai 11. kesäkuuta 2015

Raparperi-tuorepuuro


Tuorepuuro on aika kätevä juttu. Sen voi tehdä valmiiksi illalla ja aamulla ei tarvitse kuin viipaloida hedelmä tai kaksi joukkoon. Tai jos sen haluaa syödä välipalaksi kuten minä, niin sitten sekoittaa ainekset aamulla purkkiin ja ottaa purkin mukaan töihin. Iltapäivällä voi sitten kipaista jääkaapille, jossa puuro odottaa päällisiä vaille valmiina.

Tätä raparperi-tuorepuuroa varten keitin happamahkon hillokkeen. Makeamman puuron ystävät voivat hyvin lisätä hunajaa enemmänkin. Puuroannoksesta riittää minulle pariksikin iltapäiväksi, mutta aamulla saattaisin syödä koko satsin kerralla.

Raparperi-tuorepuuro

1 dl raparperihilloketta
1 dl kaurahiutaleita
1 dl maustamatonta jogurttia
1 rkl chia-siemeniä
hedelmiä & marjoja

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja anna puuron tekeytyä ainakin pari tuntia. Kruunaa puuro hedelmillä tai marjoilla ennen syömistä. Mansikat ovat raparperin perinteinen pari, mutta ananas ja pensasmustikatkin maustuivat oikein hyvältä.

Raparperihilloke

4 dl raparperia viipaloituna
1 dl vettä
1/2 limen mehu
1 rkl hunajaa

Mittaa raparperi ja vesi kattilaan. Purista joukkoon puolikkaan limen mehu. Keitä miedolla lämmöllä noin 20 minuuttia, kunnes raparperi on täysin muhjaantunut. Sekoita hunaja vielä lämpimän hillokkeen joukkoon.

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Slurp - kahvia postiluukusta.


Pidän kahvista. Paljon. Juon yleensä kotona aamulla mukillisen suodatinkahvia ja töissä lounaan jälkeen kapselikahvin. Viikonloppuna ja lomalla enemmän. Kotona kahvini on tummapaahtoa ja luomua, mutta ostan sen aivan tavallisesta ruokakaupasta. Minua ei siis mitenkään voi kutsua kahvi-hifistelijäksi.

Kuitenkin kahvi kiinnostaa ja jätän mielummin sen juomatta, kun juon pahaa kahvia. Nyt löysinkin kivan tavan tutustua pienpaahtimoiden kahveihin.

Slurp on nettikauppa, josta voi tilata kahvipaketin tipahtamaan postiluukusta kahden viikon välein. Koon, paahtoasteen ja jauhatuskarkeuden saa valita itse.

Minulle tulee pienin paketti tummapaahtoista ja suodatinjauhatuksella. Ensimmäinen saamani kahvi on Kluuvikadun Kahvipaahtimon Monsoon Malabar, jota kuvaillaan raikkaaksi, mutta samalla vahvan samettiseksi. Ja kahvin tuoreus on taattu, minun papuni on paahdettu 1.6.2015.

Ja voin luvata, että pakettia avatessa tuoksu on huumaava. Jo se on hinnan arvoista.

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Raparperia ja kookosta jookosta


Kauramurupaistos on helppoja jälkiruokia rakastavan ihmisen luottoresepti. Näin alkukesästä se tehdään raparperista, alkusyksystä omenasta ja siinä välissä makean rapean kaurakerroksen alle voi piilottaa kaiken maailman marjat. Ja aina välillä sen voi tuunata vaikka kookoksella. Ja mitä sen kanssa syödään? Jäätelöä tietysti.

Kookoksinen raparperi-kaurapaistos

5 dl raparperia kuorittuna ja paloiteltuna
1/2 rkl intiaanisokeria

2 dl kaurahiutaleita
75 g voita
0,75 dl intiaanisokeria
1/2 dl kookoshiutaleita

Levitä raparperiviipaleet vuokaan ja ripottele 1/2 rkl sokeria päälle. Sulata voi ja sekoita joukkoon kaurahiutaleet, sokeria ja kookoshiutaleet. Levitä seos raparperia päälle. Kypsennä paistosta 200 asteessa 15-20 minuuttia.

Nauti haaleana vaniljajätskin kanssa.

Tietääkö joku muuten, miksi ulkolaisissa lehdissä raparperi-ohjeiden lopputulos on aina herkän vaaleanpunainen ja suomalaisesta raparperista tulee aina vihertävä lopputulos? Onko kysymys lajikkeesta? Ja jos on, niin löytyykö Suomesta vaaleanpunaista raparperia?


torstai 28. toukokuuta 2015

Tuplamarinoitu possu - juhlapöydän ilahduttaja


Sikke Sumarin tuplamarinoitu possu on ollut meidän juhlapöytien vakiovieras jo useamman vuoden ajan. Toisin kuin possun ulkofilee usein, se ei ole lainkaan kuivaa ja ankeaa, vaan ihan päinvastaista, mehukasta ja raikasta.

Taattuun Sikke-tyyliin siinä on kiva italialainen vivahde. Ja vihreä marinadi tekee ruoasta myös houkuttelevan näköisen. Tämä on siis kiva nostaa kevän ja kesän mahdollisiin noutopöytiin. Possu ja marinadi pitää valmistaa jo edellisenä päivänä, jotta maut ehtivät tekeytyä, mutta sehän on usein juhlien suhteen vain plussaa.

Tuplamarinoitu possu

1 kg possun ulkofileetä
voita

Mausteseos:
suolaa
mustapippuria
1 pieni valkosipulinkynsi
1 rkl kuivattua rosmariinia
1 rkl kuivattua salviaa
1 l chilijauhetta

Marinadi:
4 rkl valkoviinietikkaa
2 rkl vettä
1 dl oliiviöljyä
1 valkosipulinkynsi
1 rkl sipulia hienoksi hakattuna
2 rkl persiljaa hienonnettuna
1 rkl kapriksia
suolaa mustapippuria

Valmista ensin mausteseos sekoittamalla mausteet hienonnetun valkosipulinkynnen joukkoon. Poista ulkofileestä kalvot ja hiero mausteseos lihan pintaan. Ruskista lihan pinnat voissa ja paista 225 asteessa noin 15 minuuttia. Sopiva sisälämpötila on noin 62 astetta. Anna lihan jäähtyä ja nosta ne sitten jääkaappiin tekeytymään yön yli.

Sekoita kaikki marinadin ainekset keskenään ja nosta sekin jääkaappiin tekeytymään.

Tarjoilupäivänä leikkaa liha puolen sentin siivuiksi ja nostele siivut vadille. Lusikoi marinadi päälle. Parasta on, jos liha ehtii vielä maustua hetken ennen kuin sen kimppuun isketään.

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Klassikko lapsuudesta - lehtipihvi (ja gratinoitu bataatti).


Olin lapsena aika nirso. Ravintolassa tilasin lähes aina lehtipihvin ja ranskalaiset. Joskus, vaihtelun vuoksi, lautaselta löytyi lehtipihvin sijaan nakkeja, mutta lehtipihvi oli ehdoton ykkönen.

Ja ei se hullumpaa ole nykyäänkään, vaikka repertuaari onkin vuosien varrella kasvanut. Lehtipihvin kaveriksi kuuluu ehdottomasti valkosipuli-persiljavoi, ei se grillimausteinen versio, johon nykyään välillä törmää. Ja pahinta on, jos itse pihvikin on maustettu grillimausteella. Sitä en olisi hyväksynyt lapsena, enkä hyväksy vieläkään.

Viikonloppuna valmistin lehtipihvin seuraksi gratinoituja bataatteja Mari Moilasen Sitä Parempi Soppa -kirjan ohjeella. En ole ihan varma, mitä Lotta 8 v. olisi tuumannut, mutta tähän aikuisempaan versioon bataatti upposi täysillä.

Gratinoidut bataatit

1 iso tai 2 pienempää bataattia
oliiviöljyä
1,5 dl voimakasta juustoa raastettuna
25 g voita
1/2 tl jauhettua muskottia
chilijauhetta
suolaa

Pese ja halkaise bataatti. Voitele leikkauspinta öljyllä ja kypsennä bataatin puolikkaita 200-asteisessa uunissa, kunnes ne ovat täysin pehmeitä. Ison bataatin kanssa tähän meni noin tunti.

Kaavi sisus varovasti lusikalla kypsästä bataatista. Kuoren pitäisi pysyä ehjänä. Laita sisus kulhoon ja mittaa joukkoon lähes kaikki juustoraaste, voi, muskotti, chili ja suola. Soseuta sauvasekoittimella sileäksi.

Täytä bataatinkuoret seoksella ja ripottele loput juustoraasteesta pinnalle. Lisää vielä hyppysellinen chilijauhetta. Gratinoi bataatteja uunissa noin 10 minuuttia, kunnes juusto on saanut hieman väriä.

lauantai 9. toukokuuta 2015

Räiskäleet pinoon - lettubrunssi.


Äitienpäivän, nimipäivän (vink, vink) tai oikeastaan minkä tahansa aamun juhlistamiseen käy hyvin lettubrunssi.

Tarvitaan vain ahkera letunpaistaja, joka jaksaa hetken seistä kuuman hellan ääressä. Ja kun käytössä on samaan aikaan neljä pannua, niin aikaakaan ei kulu niin kovin kauaa. Näin olen kuullut. Lettutaikinan salaisuus piilee muuten ohrajauhoissa.

Lettupinon lisäksi pöytään nostetaan suolaisia, makeita ja aamuisia makuja. Meillä pöydästä löytyi savulohta, mätiä ja katkarapuja, uunissa paahdettua parsaa ja keitettyjä kananmunia. Makeampaa koulukuntaa edustivat hedelmät, jogurtti, mysli ja tietysti hilloa & kermavaahtoa.

Ja lettubrunssilla minkäänlaisia yhdistelmiä ei tuomita!

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Pitkien yöunien ohrapuuro.


Minun nukkuessa puuro muhii uunissa pehmeäksi ja maistuvaksi. Voiko parempaa konseptia edes olla? Ja siitä huolimatta olen epäillyt tätä useamman vuoden ja ajatellut, että puuro kuitenkin joko kuivuu kasaan tai ei edes kypsy.

Nyt voin sanoa, että tämä epäilevä tyyppi oli väärässä. Miedolla lämmöllä ja pitkällä haudutusajalla se ei ole niin minuuteista kiinni, eikä välttämättä tunneistakaan. Puuro hautuu lempeässä lämmössä rauhassa maistuvaksi ja melkein makeaksi herkuksi, jolla on hyvä aloittaa aamunsa.

Yön yli muhinut ohrapuuro

Voita
1,5 dl ohraryynejä
1 l kevytmaitoa
suolaa

Voitele kannellinen uunivuoka. Mittaa vuokaan ohraryynit, maito ja suola ja sekoita. Laita kansi päälle ja nosta 90-asteiseen uuniin.

Harjaa hampaat, mene sänkyyn ja lue hetki kirjaa. Nuku noin 8 tuntia. Muutama hetki heräämisen jälkeen voit hipsiä uunille ja nostaa kypsän puuron pois. Nauti voisilmän kanssa. Tai hillon, jos se houkuttaa enemmän.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Pokrovan borssia ja kaalipiirakoita Kirkkonummelta.


Teimme viikko sitten lauantai-retken Kirkkonummelle. Matkailua se on lähimatkailukin. Suurin syy reissuun oli Pokrovan ortodoksinen veljesyhteisö, joka järjestää kerran kuussa borssipäivän.

Ennakkotilauksesta mukaan saa ostaa borssikeittoa, kaalipiirakoita ja Pokrovan makeaa piirakkaa. Paikan päällä näytti olevan myynnissä myös kuivattuja yrttejä, leipää, hilloa ja säilöttyjä sieniä. Ensikertalaisena olin tilausten suhteen hiven varovainen ja olin tilannut vain litran keittoa ja 10 kaalipiirakkaa.

Seuraavalla kerralla menee kyllä tilaus päinvastoin, kaalipiirakat olivat vähän vaisuja, mutta se borssi! Aivan mielettömän hyvä liemi ja Jussin kanssa kilvan arvailtiin, miten niin täyteläinen ja monipuolinen maku onkaan saatu aikaiseksi. Seuraava borssipäivä on lauantaina 9.5. ja tilaukset täytyy tehdä samalla viikolla torstaihin mennessä.

Pokrovalta matka jatkui Citymarketin parkkikselle ja lounaalle Bistro o matiin. Kolmen ruokalajin rauhallinen lounas oli kyllä viikonloppu-tunnelmaa parhaimmillaan.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Yhden uunivuoan chorizoa ja kasviksia.


Tervehdys. Tämän chorizoa ja kasviksia sisältävän arki-illan monipuolisen muuntautujan ohjeen olen jakanut jo aiemmin. Nyt ajattelinkin vain muistuttaa, miten hyvin tämä ruoka taipuu sesonkeihin.

Pääosaa näyttelevät nimittäin uunissa paahtuneet kasvikset ja niitä voi vaihdella mielin määrin. Tässä jo hieman keväisessä versiossa kukkakaali ja porkkana saavat seurakseen parsaa ja muutaman retiisin. Kesällä sitten pelaisin kesäkurpitsalla ja tomaateilla, ehkä myös herneillä.

Ruoassa on kuitenkin muutama olennainen juttu, vaikka kasviksilla saakin leikkiä. 1. Chorizo, jonka on oltava raakamakkaraa, ei kestomakkaraa. 2. Vaahterasiirappi ja viinirypäleet, jotka tuovat makeuden. 3. Rosmariini yksinkertaisuudessaan. 4. Juusto, joka tuo pehmeyttä ja sitoo osaset yhteen. En suosittele jättämään yhtäkään näistä neljästä osasesta pois.

Ja kuten kuvasta huomaa, chorizo ei ole tässä ruoassa pääosassa, vaan pikemmin mausteena.

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Fisutaco sohvalla.


Tacot* syödään sohvalla, käsin. Ja välillä nuollaan sormista valuvaa ranskankermaa. Nämä pehmeät tacot me täytimme vaihteen vuoksi mausteissa pyöritetyillä ja uunissa kypsennetyillä lohipaloilla.

Kasvikset hoituivat kahdella salaatilla. Toisessa oli varhaiskaalia, se on varma kevään merkki parsan lisäksi, pieneksi silputtu jalopenoa, limeä ja ranskankermaa.

Toisen salaatin ohjeen löysin Smitten Kitcheniltä. Avokadoa ja kurkkua pilkottuna, (kevät)sipulia silputtuna, korianteria ja kastikkeeksi majoneesia, limeä ja chilikastiketta, kuten nyt vaikka srirachaa. Tämä salaatti oli kyllä kaikkien kehujensa arvoinen.

Avokado-kurkkusalaatti

1 kurkku
1 kevätsipuli
1 iso avokado
2 rkl majoneesia
1/2 limen mehu
chilikastiketta
suolaa
kourallinen korianteria

Halkaise kurkku pitkittäin ja poista siemenet. Leikkaa kurkku reiluiksi paloiksi. Pilko avokado ja kevätsipuli ja laita kurkun kanssa kulhoon. Sekoita majoneesin joukkoon mausteet, lime, chilikastike ja suola.

Sekoita kastike kasvisten joukkoon. Lisää päälle reilu kourallinen pilkottua korianteria.

*Tacoista sen verran, että jos olen ymmärtänyt oikein, niin Meksikossa tacot ovat pieniä, pehmeitä maissilettuja, texmexissä taas kovempi, keltainen maissikuori.

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Japanilaisella lounaalla - Mashiro.


Helsingissä Mäkelänkadulta löytyy pieni sympaattinen japanilainen ravintola Mashiro. Iso ikkuna, ystävällinen henkilökunta, kuluneet kalusteet ja pupu-puikkotelineet tekevät tilasta viihtyisän ja kutsuvan.

Tilasin sopivan suppealta listalta pienen sujiru-keiton ja lohta & katkarapuja avokadon kera. Ruoka oli yksinkertaista, freesiä ja kaunista. Ruokaa, jollaista pitäisi saada useammasta lounaspaikasta. Keiton liemi herätteli makuaistit. Pääruoassa kulhosta löytyi myös keko riisiä, parsakaalia, kurkkua ja ihanan tujua wasabia. Kokonaisuuden sai maustaa soijakastikkeella makunsa mukaan.

Lounas jätti hyvän fiiliksen, kevyet askeleet ja tunteen, että olisi piipahtanut ulkomailla.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Haarukat ja veitset kiiltämään - puhdistuskivi.


Vuosien kuluessa Citterio 98 aterimemme ovat muuttuneet osittain läikikkäiksi. Syitä tähän on varmaan useita, ruoan kuivuminen kiinni ennen pesemistä, veden laatu yms.

Kiinnitän asiaan yleensä huomiota kahdessa tilanteessa. Kun on tulossa vieraita ja katan pöytää tai kun olen syömässä ravintolassa ja samat aterimet kiiltävät kilpaa viinilasien kanssa. Tämähän todistaa, että asialle on tehtävissä jotain.

Mitä sitten tein? Ostin Hulluilta Päiviltä puhdistuskiven, jonka luvataan toimivan lukuisilla eri materiaaleilla ja poistavan mm. pinttyneen lian, rasvan, hapettumat ja tummentumat. Kyseessä on muovirasiassa oleva kova valkoinen aine, jota hangataan mukana tulevaan kostutettuun sieneen.

Tein näin ja pesin aterimet vaahtoavalla sienellä, jonka jälkeen huutelin ne. Ja se toimi. Aterimet kiilsivät ja läikät olivat pois. Naarmuihin tämäkään ei tietysti tepsi, mutta ne todistavatkin ahkerasta käytöstä. Olen kokeillut puhdistuskiveä myös vuosikymmeniä vanhoihin teräskattiloihin ja hyvin toimii.

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Aikaa ja raaka-aine hifistelyä pizzassa.


Kaikki ruoka-alan ammattilaiset aina sanovat, että hyvät raaka-aineet ovat kaiken A ja O. Ja tottahan se on. Ja monissa asioissa myös aika on hyvästä.

Ja ainakin aikaa vaatii tämä Jouni Toivasen pizzapohjan ohje. Sitä lepuutettiin useita kertoja ja reilusti yötä pidemmän ajan taikina lepäili jääkaapissa. Ei siis toimi akuuttiin pizzan himoon.

Ensimmäistä kertaa elämässäni ostin myös italialaisia pizzajauhoja. Ja nyt en tiedä johtuiko pitkästä kohotusajasta, pizzajauhoista vai niiden yhdistelmästä, mutta tämä oli kyllä paras koskaan tekemäni pizzapohja.

Ei siis sovi halveksia aikaa ja oikeita raaka-aineita. Eikä tryffelisalamia.

torstai 2. huhtikuuta 2015

Somat ja omat pääsiäiskarkit.


Jätän suosiolla suklaamunat, joissa yllätys on suklaata tärkeämpää, pienemmille noidille. Minun pääsiäiskarkkini ovat suun mittaisia ja syötävän suloisia, niin ulkonäöltään kuin maultaankin.

Kuvassa Lakridsin minttusuklaisia pääsiäislakuja, paperiin käärittyjä suklaatryffelimunia, linnunmunan näköisiä makeisia Parhialalta ja sitruuna-suklaamanteleita karkkikauppa Sweetheartista. 


sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Freekeh - vihreää vehnää salaatissa.


Elokuussa ostin Hakaniemen metroaseman etnisestä ruokakaupasta paketillisen freekehiä. Kävi niin kuin aina välillä käy ja paketti tönötti avaamattomana keittiön laatikossa vielä hetki sitten.

Onneksi Hesari muistutti minua freekehin olemassa olosta ja uskaltauduin avaamaan paketin. Freekeh on vihreää vehnää. Vehnänjyvät kerätään niiden vielä ollessa raakoja ja pehmeitä. Ne kuivatetaan auringossa, jonka jälkeen jyvät savustetaan ja vielä uudelleen kuivatetaan.

Kokonaisen freekehin keittoaika oli noin 30 minuuttia. Freekeh kannattaa huuhdella todella hyvin enne keittämistä, sillä joukossa oli jonkin verran hiekanjyviä. Keittämisen puolessa välissä heitin kattilaan vielä pussin pohjalle jääneet linssit ja loistava perusta lounassalaatille oli valmis.

Väriksi sekaan paahdettuja paprikoita, uunikuivattuja tomaatteja, salaattia ja muutama basilikanlehti. Lopuksi murustelin joukkoon vielä pienen palan fetaa tuomaan suolaisuutta ja täyteläisyyttä.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Nelostien varrella - munkkeja, leipää, lakua ja muita pysähdyspaikkoja.


Pitkällä automatkalla pysähdyspaikat ovat matkanteon suola. Niitä tarvitsee olla tarpeeksi tiheästi, jotta matkantekoon ei puudu, mutta ei liian tiheästi, jotta matka etenee ja taukoa alkaa jo kaivata.

Pysähdyspaikoilta tahtoisin löytää uusia herkullisia makuja, en samoja ympäri Suomen myytäviä pakastepullia. Paikkakunnan kädenjälki saa ehdottomasti näkyä. Ja mukavaa on, jos pysähdyspaikalta voi ostaa jotain myös matkanpäähän mukaan. Ja mikäs sen nautinnollisempaa kuin istua kyytiläisenä kahvimuki toisessa ja munkkirinkilä toisessa kädessä ja katsella ohi vilistäviä maisemia.

Listasin tähän muutamia meidän suosikkeja nelostien varrelta, jota tulee ajettua edes-takaisin ainakin kerran vuodessa. Jännä juttu, mutta kerta kerralta matka tuntuu lyhyemmältä.

Heila
Heinolassa oleva mahtava lähiruokatori, jossa tulee pysähdyttyä kotiin päin ajettaessa. Kahvilakin Heilasta löytyy, mutta me olemme keskittyneet yleensä kauppaan ja kasanneet ostoskoriin illan ruoat.

La Kar de Mumma
Hartolan kainalossa sijaitsevasta La Kar de Mummasta saa omassa leipomossa leivottuja tuotteita. Sekä makeiden herkkujen että leipien valikoima on todella laaja ja tuotteissa näkyy kivasti leipurin ote. Tällä kertaa mukaan lähti pari kardemummapullaa ja ihanaa spelttinäkkäriä. Kahvilassa on myös iso valikoima Vuohelan gluteiinittomia tuotteita mukaan ostettavaksi.

Pandan tehtaanmyymälä
Pandan tehtaanmyymälä Vaajakoskella on luonnollisesti täynnä lakua. Ja enemmän lakua on aina parempi kuin vähemmän lakua. Laku vaihtoehtojen määrää ei oikeastaan edes tajua ennen kuin pistää nenänsä tänne. Ja yleensä täältä saa aina myös maistiaisia.

Karoliinan Kestikievari
Ennen Nelostieltä piti kääntyä syrjään saadakseen Karoliinan Kahvimyllyn muhkeita kakkupaloja ja pullia. Nyt niitä löytyy myös tien varteen avatusta Karoliinan Kestikievarista. Ja samasta paikasta löytyy myös Jukolan Juustoa eli makoisaa cheddaria. Jos joskus ehdimme pysähtyä kahvimukin täyttämistä pidemmäksi aikaa, niin aion ehdottomasti kokeilla paikan maalaispizzoja.

Paakarin pysäkki
Jos herkkukoloon jäi vielä tyhjä tila edellisten pysähdysten jäljiltä, niin seuraava loistava mahdollisuus on Kärsämäellä. Paakarin Pysäkin munkkirinkilöitä ei kehuta turhaan. Ne ovat rapeita, sokerisia, kardemummalla maustettuja ja vähän donitsimaisia.

Meriläisen leipomo
Oululaisen Meriläisen leipomon myyntipiste löytyy myös Oulun pohjoispuolelta Kärkkäiseltä. Minä menetin sydämeni täysin Ruisvarrakselle.

Pörröporo
Voiko paikalla olla paljon söpömpää nimeä? Tiskistä löytyy rieskoja kylmäsavuporolla ja pakastimesta poroa kaikessa mahdollisessa muodossa. Ja lakkarasia on must ostos kotiin päin ajettaessa.

Hyvää matkaa!

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Sitrus-mantelikakku.


 
Ilokseni lähipiiriini lukeutuu monia ruokaihmistä. Kuten anoppini, joka tarjosi tätä mehevää sitruskakkua viikko sitten sunnuntai-lounaan jälkiruoaksi. Minusta tuntuu, että koko pöytäkunta oli aivan myyty tälle kakulle ja seurana tarjotulle sitruunavaahdolle.
Reiluna naisena anoppini paljasti reseptin lähteeksi Pirkan, joten pääsin itsekin leipomaan tänä viikonloppuna. Sitruksinen kakku on mehevä, gluteiiniton ja sopii kevääseen kuin pajunkissa maljakkoon. Kesällä voisin hyvin kuvitella kakun seuraan myös tuoreet vadelmat.
Pieni varoituksen sana lienee paikallaan. Taisin itse keittää appelsiinin ja sitruunan vähän liian pehmeiksi ja minun oli hankala saada kalvoja ja valkoisia osia irti lihasta ja kuoresta. Kakustani tulikin hivenen liian kitkerä, vaikka bitteraromi kakkuun kuuluukin. Hedelmien kanssa kannatta siis olla tarkkana. Ensimmäisen kakkuerän anoppi kuitenkin voitti 6-0.

Sitrus-mantelikakku

1 (200 g) luomuappelsiini
1 (200 g) luomusitruuna
3 kananmunaa
3 dl sokeria
200 g mantelijauhoa
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1/4 tl suolaa
tomusokeria koristeluun

Pese appelsiini ja sitruuna. Kiehauta kattilassa vettä. Keitä kokonaista appelsiinia kannen alla noin 15 minuuttia. Lisää sitruuna ja jatka keittämistä vielä noin 30 minuuttia. Kaada keitinvesi sitruksista ja jäähdytä ne kylmällä vedellä.
Puolita sitrukset, poista siemenet ja sitkeät välikalvot. Voit irrottaa halkaistuista sitruksista sisuksen lusikalla suoraan kulhoon ja poistaa lohkojen välikalvot käsin. Lisää kulhoon myös sitruksien kuoret, mutta poista lusikalla valkoinen osa. Soseuta sauvasekoittimella.
Kiinnitä leivinpaperi irtopohjavuoan (Ø 24 cm) pohjalle ja voitele reunat. Vatkaa munat ja sokeri napakaksi vaahdoksi. Sekoita mantelijauho, leivinjauhe, vaniljasokeri ja suola keskenään. Lisää seos taikinaan kevyesti sekoittaen. Kääntele sitrussose lopuksi taikinaan. Kaada vuokaan. Paista 175-asteessa uunin alimmalla tasolla noin 45 minuuttia. Peitä kakun pinta leivinpaperilla paistamisen loppupuolella, jos pinta näyttää tummuvan liikaa.
Irrota kakku vuoasta hieman jäähtyneenä ja siirrä jääkaappiin. Anna tekeytyä mielellään yön yli. Tarjoa kakku esimerkiksi sitruunalla maustetun kermavaahdon tai vaniljajäätelön kanssa.

tiistai 24. helmikuuta 2015

Aamupalalla Galleria Keitaassa.


Mitä kertoo ihmisestä, jos tiistaina haikailee viikonloppu-aamiaisten perään? Onko kysymyksessä heikko arjen sietokyky vai sittenkin ainainen toiveikkuus? Minä kallistun jälkimmäiseen, sillä onhan siinä nyt tiettyä toiveikkuutta, jos jo tässä vaiheessa viikkoa miettii mitä ja missä viikonloppuna syö.

Suosikki-aamiaispaikkani (kodin lisäksi) on Galleria Keidas Flemarilla. Aamiaista sieltä saa arkisinkin,  mutta työaamun aikataulu vie minut toiseen suuntaan. Toista on viikonloppuisin. Silloin Galleria Keitaasta saa aamiaista klo 10-15 ja se tilataan listalta.

Viikko sitten kävin syömässä lauantai-aamuna täydellistä ohrapuuroa voisilmällä ja jogurttia itse tehdyllä granolalla. Viime viikonloppuna oltiin jo lähempänä lounasaikaa ja valitsin listalta Huevos Rancheroksen, jossa tortillan päältä löytyy muun muassa mustapapuja, tomaattia ja kaksi paistettua kananmunaa. Seuraavaksi voisi kokeilla Eggs Benedictia Keitaan tapaan.

maanantai 16. helmikuuta 2015

Din Tai Fung - höyrytettyä lempiruokaa Shanghaissa.

 

Kuinka nopeasti olet löytänyt matkoilla lempiravintolan? Syttyykö rakkaus ensimmäisellä kerralla? Vai tarvitaanko siihen pari vierailua? Ja kuinka raaskii mennä uudestaan ja uudestaan samaan paikkaan, kun olisi niin monia mielenkiintoisia paikkoja.

Shanghaissa löysin lempiravintolani pari päivää saapumiseni jälkeen. Ja rakkaus syttyi heti. Huomasin sen viimeistään seuraavana päivänä, kun tajusin istuvani saman ravintolan toisessa pisteessä ja tilanneeni taas chili-valkosipulikurkkuja. Koukussa oltiin. Kolmen viikon aikana ehdin syödä Din Tai Fungissa viisi kertaa. Ja oikeastaan mietin, että miten ikinä raaskin syödä missään muualla.

Alun perin taiwanilainen Din Tai Fung tarjoaa aivan mahtavia dumplingeja eli taikinanyyttejä, erilaisilla täytteillä, höyrytettynä ja keitossa. Oma suosikkini oli loppujen lopuksi katkarapu-porsastäyttyinen höyrytetty nyytti, joka dipattiin soija-etikkaan. Ja sitten tietysti ne kurkut. Jumalaisia!

Söin nyyttejä myös sienitäytteellä ja erilaisilla yhdistelmillä kasviksista, katkaravuista ja possusta. Keitossakin niitä söin, mutta höyrytetty versio on minun juttuni. Bambukori, jossa nyytit höyrytetään ja tarjoillaan on esineenäkin kaunis ja nyt harkitsenkin ostavani niitä myös kotiin.

torstai 12. helmikuuta 2015

Onni on oma keittiö.


Palasin lauantaina kotiin ja omaan arkeeni. Ihmisiä ikävöin, tietysti, mutta ihmisten lisäksi monia muitakin asioita. Maustamatonta jogurttia & pakastemarjoja, raikasta ilmaa, Googlea ja erityisesti omaa keittiötä ja mahdollisuutta laittaa ruokaa.

Ja mitäs sitä keittiötä kaivannut ihminen muuta tekisi heti kotiin saavuttuaan kuin leipoisi. Kotona odotti ainekset Runebergin torttuihin ja minä sain laittaa sähkövatkaimen laulamaan. Pari päivää sesongista myöhässä innoitti tuunaamaan puolet taikinasta omenaisiksi Ruunareiksi perinteisten sijaan.

Tällä innostuksella tekisi mieleni julistaa kaikkien aikojen ruokakevät alkaneeksi!

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Syömässä Hongkongissa.



Olen tällä hetkellä tavallista pidemmällä työmatkalla, joten reseptien testailu on vähän aikaa tauolla. Saas nähdä kuinka ikävä neljässä viikossa ehtiikään tulla omaa keittiötä, mahdollisuutta pilkkoa, paistaa, keittää, hauduttaa, höyryttää, vaivata ja sekoittaa mielensä mukaan.

Onneksi matkassakin pääsee kokemaan makuelämyksiä ja Aasiassa kuin olen, niin minulle hyvinkin uusia makuelämyksiä.

Ensimmäiset päivät ovat hujahtaneet Hongkongissa ja eilen pääsin syömään perinteistä kiinalaista lounasta. Pöytään kannettiin useampia bamboo-höyrystimiä. Myöhemmin tuli vielä lisää kuten uunissa vihannesten kanssa kypsytettyä riisiä.

Ja jälkiruoka, se oli perinteinen hongkongilainen munatorttu, joka muistutti hyvin paljon portugalilaista sukulaistaan vaniljakermatorttua. Vähän siis kuin crème brule taikinakuoressa. Aasialainen versio vain on käsittääkseni vähemmän makea.

Sitten vain heiluteltiin puikkoja. Minun osaltani ei aina niin tyylikkäästi, mutta syömistä se ei estänyt.