Hoosianna.

Rakastan hoilottaa Hoosiannaa. Ja todellakin hoilottaa. Olenpa jonain vuonna saanut siitä aikaan pienen perhekiistankin, koska kaikki eivät aina arvosta "lauluani" heti herättyään sunnuntai-aamuun. Tänään siis keittiössä raikuu.

Ruokapöydän ympärillä.

Hankimme useamman vuoden aikana ruokapöydän ympärille Artekin mustia 63 tuoleja. Jossakin kohtaa viidennen tuolin jälkeen ja ennen kuudetta tuolia sen valmistus mustana lopetettiin. Pöytä kuitenkin kutsui ympärilleen kuudetta tuolia ja mietimekin tovin, millainn yksilö seuraan sopisi.

Lopulta päädyimme mustaan wieniläistuoliin punotulla istuimella. Samanlaiset puunväriset oli jo minun lapsuudenkodissani. Ja kyllä tämä wieniläistuoli tuntuukin nyt kauniilta ja ryhdikkäältä yksilöltä. Ehkä niitä voisi jossain vaiheessa olla useampikin.

Setsemänneksi tuoliksi tarvitaan kuitenkin sitä ennen syöttötuoli. Mikään hengenhätä sillä ei ole, mutta olen alkanut jo katsella sopivaa. Mieluiten ostaisin perinteisen Väkisen syötötuolin, sellainenkin oli minun lapsuudessani, mutta olen kuullut tarjottimellisen syöttötuolin olevan monen mielestä käytännöllisempi. Pohdinnat jatkukoon. Vinkit ovat tervetulleita.

Ruokapöydän kaunistus.

Eilen Hesari kertoi Designmuseoon avautuvasta Lapsen Vuosisata -näyttelystä ja lapsille suunnitelluista tuotteista. Babysitteri syntyi 60-luvulla ja suunnittelija uskoi sen helpottavan vanhempien elämää vapauttamalla vanhempien kädet.

Ja mihin vapaita käsiä sitten tarvitaan? No luonollisesti syömiseen. Babysitteri onkin nykyään yhtä tärkeä kaunistus ruokapöydällämme kuin kukat ja kynttilät. Tai jos nyt olen ihan rehellinen, niin babysitteri ohittaa kukat ja kynttilät mennen tullen tällä hetkellä...

Haarukat ja veitset kiiltämään - puhdistuskivi.

Vuosien kuluessa Citterio 98 aterimemme ovat muuttuneet osittain läikikkäiksi. Syitä tähän on varmaan useita, ruoan kuivuminen kiinni ennen pesemistä, veden laatu yms.

Kiinnitän asiaan yleensä huomiota kahdessa tilanteessa. Kun on tulossa vieraita ja katan pöytää tai kun olen syömässä ravintolassa ja samat aterimet kiiltävät kilpaa viinilasien kanssa. Tämähän todistaa, että asialle on tehtävissä jotain.

Mitä sitten tein? Ostin Hulluilta Päiviltä puhdistuskiven, jonka luvataan toimivan lukuisilla eri materiaaleilla ja poistavan mm. pinttyneen lian, rasvan, hapettumat ja tummentumat. Kyseessä on muovirasiassa oleva kova valkoinen aine, jota hangataan mukana tulevaan kostutettuun sieneen.

Tein näin ja pesin aterimet vaahtoavalla sienellä, jonka jälkeen huutelin ne. Ja se toimi. Aterimet kiilsivät ja läikät olivat pois. Naarmuihin tämäkään ei tietysti tepsi, mutta ne todistavatkin ahkerasta käytöstä. Olen kokeillut puhdistuskiveä myös vuosikymmeniä vanhoihin teräskattiloihin ja hyvin toimii.

Pinkeistä kananmunista ja pajunkissoista.

Kaupasta saa pinkkejä, vihreitä ja sinisiä kanamunia! Laitilan kananmunat on pääsiäisen kunniaksi valmiiksi värjätty ja keitetty. En tiedä mitä ajatella. Tavallaanhan sen värjäämisen pitäisi olla hauskaa, mutta toisaalta taas askartelun-anti-jumalattarena pystyn ymmärtämään idean.

Ja saattaa olla, että minunkin isovanhempani pyörittelisivät päätään, jos tietäisivät minun ostaneen pajunkissoja torilta. Pajunkissat eivät ole vuosiin, oikeastaan lapsuuden jälkeen, viehättäneet, mutta tänä keväänä niiden pehmeä ja pörröinen harmaus tuntuu juuri oikealta.

Keväästä ja Donna Haysta.

Kevään valo! Se on täällä nyt. Aamulla kuulaana kun kävelen töihin ja illalla sinertävänä ja vähitellen tummuvana. Ja minulle kevään valo tuntuu aina kutkuttavalta. Kevään myötä ilmassa tuoksuu jotakin uutta.

Kevään valo saa myös hamstraamaan ikkunalaudat täyteen yrttejä: rosmariinia, laakeria ja basilikaa. Niistä on hyvä napata oksa tai kaksi tarvittaessa.

Ristiriitaisin tuntein ostin yhden lempilehteni uusimman numeron. Australialaisen Donna Hayn matka Suomeen on pitkä, sekä kilometrillisesti että ajallisesti. Joulukuun numero ehti tänne juuri sopivasti maaliskuun alkuun. Piparkakkutalot eivät juuri nyt innosta, mutta ristiriitaa lisää, että australialaiset jouluruoat ovat kesäruokia. Onhan maapallon toisella puolella jouluna keskikesä. Milloin tämä keväällä ilmestyvä, kesäisiä joulukakkuja, kalkkunoita ja muita herkkuja sisältävä lehti olisikaan minulle sesongissa?

Keittiöpyyhe vai lautasliina.

Ensin työkaveri bongasi sen Tukholmassa. Sitten näin sen itse Sandrossa. Ja New Yorkissa siltä ei voinut enää välttyä. Lähes kaikissa ravintoloissa käytetään nyt pienehköjä keittiöpyyhkeitä lautasliinoina.

Ja tyyli on aina sama. Valkoinen lautasliina, jossa on punaiset, siniset, vihreät tai jonkun muun väriset raidat päissä. Omani, harmailla raidoilla, ostin West Elm Marketista.

Tämä Dumbossa sijaitseva kauppa oli täynnä kivoja keittiöjuttuja, keittokirjoja ja kauniita ruokapakkauksia. Siellä olisi hyvinkin voinut luuhata vaikka kuinka pitkään. 

Lauantaina saunotaan vaan.

 

Ennen meillä oli oma sauna. Nykyään meillä on saunavuoro. Kevään ja kesän lämmössä tuskin muistin koko saunavuoroa, mutta nyt pimeässä ja koleassa siitä on tullut yksi viikon lemppariasioista.

 

Päälle puetaan kylpytakki ja mukaan pakataan laudeliinat, ihania purkkeja ja purnukoita itsensä puunaamista varten ja hyvät saunajuomat. Nämä oluet lähtivät mukaamme joulusaunaan, joka oman talon saunan sijasta löylyteltiin Kotiharjun saunassa. Sekin onneksi näköetäisyydellä, niin voi melkein juosta kylpytakissa kotiin.

Joulu ikkunan takana.

Harmaassa Helsingissä kynttilät ovat tuoneet joulun valon kotiin. Päivistä on nautittu lähinnä ikkunoiden sisäpuolella ja ulos on pistäydytty vasta hämärän laskeuduttua.

On ihana kävellä märillä kaduilla ja kurkistella ikkunoita. Jouluvalot ikkunoissa ja parvekkeilla sekä siellä täällä pilkahtavat joulukuuset saavat mielikuvituksen lentoon. Millaista joulua tuonkin ikkunan takana mahdetaan viettää?

Kuusen ja kinkun tuoksua.

Ensimmäinen joulu tässä kodissa. On ollut hauskaa katsoa, miten joulu löytää paikkansa. Kukat saattavat vaihtaa paikkaa ohikulkijan fiiliksen mukaan. Kynttilät, koristeet ja kuusi ovat jo asettuneet omille paikoilleen, ainakin täksi jouluksi.

Kuusi löysi oman kulmansa keittiöstä olohuoneen sijaan. Nyt kuusta voi ihailla ruokapöydästä ja kuusen valossa syöty aamupala tuntuu aivan erityiseltä. Ja nyt kun kuusen tuoksu sekoittuu vähitellen uunissa muhivan kinkun tuoksuun, joulu valtaa kodin lisäksi myös asukkaat.

Jos jouluaamun puuroon kaipaa vielä jotain erityistä, niin muistutan mahtavasta kaneli-sokerimaustevoista. Ajattelin rullata omani pakastimeen jo tänään.

Rapupöydän punainen kimara.

Etsin rapujuhliin kirkkaanpunaisia neilikoita. Kävin toinen toistaan ihanemmissa kukkakaupoissa, mutta kirkkaanpunaisia neilikoita en löytänyt. Sen sijaan löysin jotain parempaa.

Jokaisesta kukkakaupasta tarttui mukaani houkuttelevan värinen neilikka, ja niin rapupöytä sai arvoisensa kimaran punertavia neilikoita. Etsivä siis löytää, ja joskus parempaa kuin osasi etsiäkään.

Ravunpunaista ja kukkeaa viikonloppua!

Laukka maljakossa.

Tämä ihana ruohosipulilta näyttävä haihtuvapallo tosiaan kuuluu sipulikasveihin. Nimeltään se oli joku laukka, ehkä jättilaukka, mutta en valitettavasti muista. Pehmeän kaunis se on silti. En tullut kysyneeksi kukkakaupassa syötävyydestä...

Ei ihan oikeaoppinen viinikaappi.

 

 

Keittiössämme on viinikaappi! Se ei ole oikeaoppinen lämpötilan tai pullojen säilytysasennon suhteen, mutta mielestäni se on ihana.

Viinikaappi tehtiin asunnon vanhasta kylmäkaapista, joka oli syvyydeltään juuri täydellinen viinipullolle. Syvennykseen laitettiin remontin yhteydessä vanhat ovenkarmit ja ovet, sekä hyllyt. Ja kas, viinikaappi oli valmis. Ilmanvaihtoaukko seinässä pitää kaapin lämpötilan huonelämpötilaa alhaisempana, ainakin muulloin kuin hellesäällä.

Pidän erityisesti siitä, että ulkoseinässä ikkunoiden välissä oleva ovi näyttää ovelta satumaahan, koska eihän siitä voi astua mihinkään.

Nyt viinikaappi on lastattu kuohuviinillä ja valmis huomisiin pirskeisiin.

Arabian sinivalkoiset lautaset.

 

Sininen ei ole oikeastaan koskaan ollut minun juttuni. Paitsi farkuissa. Siitä huolimatta nämä Arabian 140-vuotisjuhlan kunniaksi tehdyt lautaset ovat lähes salaa hiipineet sydämeeni ja sitä myötä myös keittiööni.

Lautasten kuviot on suunnitellut Johanna Kunelius Arabian vanhojen kuvioiden inspiroimana. Ihanana yksityiskohtana lautaset on nimetty Arabiassa työskennelleiden tai työskentelevien naisten mukaan. Ja minulla on kunnia tuntea muutama näistä naisista. Kymmenen erilaisen kuvion joukosta valitsin ne mielestäni kauneimmat ja ruoalle parhaiten sopivat.

Keittiössä tavataan Toini, Helka, Arja ja Heli!

Ikkunalautoja ja yrttejä.

Kuukauden päivät on nyt nukuttu uudessa kodissa. Ja kuukauden päivät olen odottanut, että saan laittaa rakastamilleni ikkunalaudoille yrttejä, kukkia, lamppuja tai istahtaa sinne itse kuikoilemaan menoa alhaalla.

Uskotteko, että oikeasti smyygien maalin kuivuminen vie sen kuukauden? Näin urakoitsija minulle sanoi ja minä uskoin. Perjantaina odotus palkittiin ja nostin timjamin, rosmariinin ja basilikan ikkunalle. Vaatimaton pieni yrttitarhani nauttii nyt auringonpaisteesta toisella ikkunalaudalla ja minä toisella.

Milloin sitä voi sanoa kodiksi?

Ensimmäinen yö takana. En malttanut nukkua pitkään, vaan piti päästä purkamaan tavaroita. Ensimmäinen kupillinen kahvia juotiin lattialla istuen. Nyt tassuttelen pitkin asunto sydän kipristellen. Voiko tätä jo sanoa kodiksi?

Pääsiäinen omassa keittiössä?

Viime ja tällä viikolla olen seurannut sormet ristissä keittiön ja remontin etenemistä. Jännittänyt, miltä lattiaan valittu maali todellisuudessa näyttääkään. Ihastellut upeata laattaseinää. Ollut tekijöiden tiellä. Ja ihmetellyt jääkaapin suuruutta.

Keittiö ei ole vielä valmis, ainakaan ihan, mutta kaikki merkit näyttävät siltä, että kyllä siellä pääsiäisenä lammasta voi tehdä. Yksi yö vielä sormet ristissä.

Keittiön koneet - höyryuuni ja induktio!

 

Kuten näette, uudessa kodissa näyttää enemmän kuin keskeneräiseltä, mutta täällä iloitaan uusista kodinkoneista. Ne on tilattu! Ja vaikka mitä väittäisin, niin loppujen lopuksi päätös tehtiin täysin tunteella.

 

Liedeksi ehdottomasti induktio ja rajattomilla keittoalueilla. Electroluxiin päädyttyämme innostuin höyryuunista, vaikka en siitä juurikaan tiedä mitään. Ehkä se oli tämä mainoslause, joka vakuutti minut.

 

"Aiotpa sitten valmistaa kevyesti kypsennettyä paistia tai leipoa rapeakuorista leipää, voit luottaa siihen, että Combi höyryuuni takaa onnistuneen tuloksen."

 

Tai sitten tämä.

 

"Haluatko suussasulavan mureaa ja ulkopuolelta rapeaa, kullanruskeaa lihaa? Combi höyryuunilla voit hyödyntää sekä höyryn että kiertoilman parhaat puolet."

 

Pian meillä kuitenkin höyryää!

 

Jääkaappi-pakastin oli vaikein, sillä halusimme side-by-side -kaapin, jossa kaapit ovat vierekkäin, mutta halusimme sen ilman jääpala-automaattia. Tällaisia onnistuimme löytämään vain yhden: Samsungin. Valinta oli siis lopulta aika helppo.

 

Nyt odotellaan, että olisi keittiö, johon voisi laittaa kodinkoneet. Kuinka pitkä aika on maaliskuun loppuun?

 

 

 

Yksinkertaisten asioiden hienoutta - Marja Nätin graavilohileipä.

 

Lauantai on vierähtänyt K-raudassa. Tiesittekö, että erilaisia hanavaihtoehtoja on paljon. Jopa uuvuttavan paljon. Ja oikeanlaisen hanan täytyy olla tyyppihyväksytty. Remontti on nimittäin edistynyt siihen vaiheeseen, että tuleva koti on räjähtäneessä tilassa ja lupapapereihin tarvitaan hanojen tiedot.

Hanavalinnat tehtyämme virkistimme itseämme Hakiksen hallin Kalaliike Marja Nätissä, jonka kahvilasta on tullut jo vakiopaikkamme. Yksinkertaiset asiat vain ovat niin hienoja. Ruisleipää, hyvää graavilohta ja tilliä. Muuta ei hanoista voipunut mieli tarvitse.