Nerokas piirakkapohja - mustikka-rahkapiirakka.

Olen käynyt tänä vuonna mustikassa varmaan useammin kuin koskaan elämässäni. Ilokseni on myös hyvä mustikkavuosi, joten metsäreissuilta on palattu aina saaliin kera. Poimijana olen suht hidas ja siisti eli mustikat poimitaan yksitellen ja roskia ei juuri eksy joukkoon, joten saalis on kooltaan sen mukainen.

En raaski pakastaa itse poimittuja mustikoita, Pirkka pitäköön jatkossakin huolen talven smoothieista, vaan syömme ne sellaisenaan tai sitten leivon. Rättänää, piirakkaa, kakkua... Onneksi kiinnostavia reseptejä on maailma pullollaan.

Tämän nerokkaan piirakkapohjan reseptin sain ystävältäni. Sokerin ja voin sulattaminen uunissa antaa pohjalle ihanan paahteisen ja karamellisen maun. Ja onhan se nyt helppoa sekoittaa taikina suoraan valmistusvuoassaan. Tässä ohje sellaisena kuin minä sen toteutin. Kuten huomaatte, tykkään leikitellä erilaisilla sokereilla ja jauhoilla.

Nerokas mustikka-rahkapiirakka

150 g voita
1 1/2 dl sokeria (käytin ruokosokeria ja 1/2 dl intiaanisokeria)
4 dl vehnäjauhoja (käytin puolet täysjyväspelttijauhoja)
1 1/2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria

noin 4 dl mustikoita
250 g rahkaa
1 kananmuna
3/4 dl sokeria (käytin kookossokeria ruokosokerin loputtua, siitä rahkaseoksen rusehtava väri)
1 tl vaniljasokeria

Kuutioi voi suoraan piirakkavuokaan. Mittaa joukkoon sokeri ja nosta vuoka 200-asteiseen uuniin. Anna voin ja sokerin sulaa ja saada hieman väriä. Seosta kannattaa sekoittaa kerran tai kaksi sulamisen aikana.

Sekoita sillä aikaa vehnäjauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri keskenään ja toisessa kulhossa täytettä varten rahka, kananmuna, sokeri ja vaniljasokeri.

Kun sokeri ja voi ovat sulaneet, nosta vuoka pois uunista. Sekoita joukkoon vehnäjauhoseos. Ota sekoitetusta taikinasta noin 1/4 pois vuoasta odottamaan ja painele loput taikinasta lusikalla vuoan pohjalle ja reunoille.

Kaada pohjan päälle mustikat ja niiden päälle rahkaseos. Ripottele sitten erikseen ottamasi taikina piirakan päälle.

Paista piirakkaa 200-asteisessa uunissa noin 35 minuuttia.

Grillattu kaali on kesän kunkku.

Tänä kesänä olen puhunut säästä, paljon. Mahdollisesti jopa enemmän kuin koskaan. Tänä kesänä olen myös grillannut sateessa, monta kertaa. Ehkä useammin kuin koskaan ennen. Kaksi toisiinsa liittyvää asiaa.

Sateessa grillaaminen on tuonut tullessaan uuden grillisuosikin, joka ei missään tapauksessa vaadi sadetta, vaan toimii myös paisteessa. Sitä on taidettu päästä kokeilemaan kerran. Grillattu varhaiskaali on aivan mahtavaa kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Kaali jostain syystä pitää erityisen paljon tummaksi paahtuneesta pinnasta, eikä maistu lainkaan palaneelta tai kitkerältä. Ja ei voi grillailu paljon tämän helpommaksi mennä.

Kaali leikataan lohkoiksi. Lohkot sivellään öljyllä ja isketään grilliin. Käännellään aina välillä, annetaan pinnan mustua ja kaalin pehmentyä hieman. Päälle ripaus suolaa ja ei kun tarjolle. Halutessaan kuuman kaalin päälle voi laittaa vielä voita, mutta se ei ole ollenkaan välttämätöntä. Varsinkaan jos kaali syödään lisukkeena.

Nyt tai ei koskaan - kesäkeitto.

Jos aiot tehdä kesäkeittoa, nyt on oikea aika. Perunat ovat ohutkuorisia ja makeimmillaan. Porkkanat mehukkaita ja pieniä. Kukkakaali maistuvaa ja herneet tuoreita.

Maitopohjainen kesäkeitto ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini, pikemminkin päinvastoin. Jouni Toivasen Glorian ruoalle ja viinille kehittämä resepti houkutti kuitenkin kokeilemaan. Kaikki keiton vihannekset kun maistuvat minulle enemmän kuin hyvin, mutta se lämmin maito tuottaa vähän vaikeuksia...

Jounin reseptissä oli kaksi tärkeää jujua. Ensinnäkin vihannekset keitettiin erikseen kypsiksi ja nostettiin heti jääveteen, jotta ne varmasti jäävät napakoiksi eivätkä kypsy liikaa. Vihannekset yhdistettiin vasta lopussa. Toisekseen lopussa liemeen murusteltiin sinihomejuustoa. Ja tämä oli se temppu, joka muutti minun suhtautumiseni maitopohjaiseen kesäkeittoon. Liemi ei ollutkaan enää vain lämmintä maitoa, vaan vienosti sinihomejuustolta maistuvaa lientä. Pieni asia, suuri vaikutus.

Savuava possu.

Savustuspönttö on kyllä mainio juttu. Perinteisimmin sinne tulee laitettua kalaa: lohta, muikkuja tai isäni bravuuria silakkaa. Mutta voi sinne muutakin laittaa.

Me olemme savustaneet ainakin karitsaa ja perunoita. Ja anoppini on savustanut myös jogurttia. Kuulemma oikein toimiva kastike.

Jos savustuspönttö juhannuksen viettopaikasta löytyy, niin yksi hyvä vaihtoehto sinne sujautettavaksi on possun sisäfilee.

Meidän possuun hierottiin heti aamusta suolaa ja reilu teelusikallinen sokeria. Possu maustui jääkaapissa päivän ja noin tuntia ennen savustamista se nostettiin lämpenemään keittiöön.

Savustimessa possu kypsyi noin 35 minuuttia, kunnes sisälämpötila oli 68 astetta. Tämän jälkeen possu käärittiin folioon vetäytymään noin vartiksi. Savustimen lämpötila kannattaa yrittää pitää maltillisena, jotta liha pysyy mehevänä.

Juuri sopivasti savun makuinen possu oli saanut pintaansa kauniin tumman värin ja oli sisältä suussa sulavan mureaa. Helppoa kuin heinänteko, sanon minä, joka lähinnä keskittyi savustajien viihdyttämiseen.

Kapris ja oliivi täytteiset kesäkurpitsat.

Olen kuullut useammankin ihmisen sanovan, että kesäkurpitsasta saa niin valtavan sadon, ettei tahdo keksiä käyttöä sille kaikelle. Minä en kuulu heihin, en kuulunut edes silloin, kun kasvatin parvekkeella kesäkurpitsaa. Ja tämä ei johtunut runsaasta mielikuvituksesta, vaan sadon suuruudesta (pienuudesta).

Kesäkurpitsojen suhteen olen kauppojen varassa. Harmikseni Suomessa tuntuu usein olevan tapana antaa kesäkurpitsojen kasvaa mahdollisimman isoiksi, jolloin rakenne ja maku kärsivät. Onneksi on olemassa täytetyt kesäkurpitsat, joissa vähän suurempi koko on eduksi.

Tämä ohje on Glorian ruoasta&viinistä. Ohje vaatii hieman vaivannäköä tomaattien kalttauksineen yms., mutta monikerroksinen maku on mielestäni sen arvoinen.

Täytetyt kesäkurpitsat

2 pienehköä kesäkurpitsaa
4 tomaattia
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 rkl kapriksia (mielellään suolaan säilöttyjä)
1 dl mustia oliiveja
1 sitruuna
2 rkl tuoreita yrttejä (persilja & ruohosipuli)
suolaa
oliiviöljyä
75 g juustoa raastettuna (esim. parmesaani)

Pese ja halkaise kurpitsat. Koverra lusikalla hiukan sisusta pois, niin saat tilaa täytteelle. Kypsennä kurpitsoita 180-asteisessa uunissa 10 minuuttia.

Tee tomaatteihin ristiviilto ja upota ne hetkeksi kiehuvaan veteen. Näin saat kuoren irrotettua helpommin. Leikkaa tomaatit tämän jälkeen neljään osaan ja poista siemenet & puiseva kanta. Pilko tomaattiliha täytettä varten ja laita kulhoon.

Kuullota pilkottua sipulia ja valkosipulia öljyssä muutama minuutti ja sekoita tomaattien joukkoon. Lisää pilkotut oliivit (poista kivet tarvittaessa), liotetut kaprikset, raastettu sitruunankuori, sitruunan mehu ja yrtit. Mausta suolalla ja lisää joukkoon oliiviöljyä, niin että saat muhennosmaisen seoksen.

Täytä esikypsennetyt kesäkurpitsat täytteellä. Kekoa juustoraaste päälle ja paista vielä noin 20 minuuttia.

Kesän parasta antia lautasella.

Näin kauniin kesän antia sisältävän salaatin sain eteeni eräänä iltana Kellohallissa. Kukkakaalia, herneitä, uusia perunoita, retiisiä, kaalia, kantarelleja ja kaikkia niitä ihanuuksia, mitä kesä päällään kantaa.

Huomenta - loma-aamut.

Arkeni koostuu paljolti rutiineista. Herään lähes joka aamu samaan aikaan ja aamiaiseksi teen smoothien. Lomalla kaikki on onneksi toisin. Viikonpäivät menettävät merkityksensä ja aamut ovat usein ihanan rauhallisia ja aamiaiset vaihtelevat mielihalujen mukaan.

Täytyy kyllä tunnustaa, että laitan lomallakin mielelläni herätyskellon soimaan. Kesäaamut ovat niin ihania.

 Välillä mieleni tekee keltaista: ranskalaista hunajajogurttia ja keltaisia aprikooseja ja nektariineja.

Toisinaan aamiaiseksi riittää parsakaalista ja omenasta puristettu mehu.

Mansikat voi syödä myös leivän päällä, voihin sekoitettuna ja ehkä myös fetalla höystettynä.

Päivää tai kahta myöhemmin samasta leivästä pyöräyttää bruschettaa.

Aamumehun väri kukkien mukaan, punajuurta, porkkanaa ja mansikoita.

Tai sitten voi vain napata kirjan kainaloon ja kipaista naapurikahvilaan cappuccinolle ja täytetylle leivälle.

Onneksi loma-aamuja on vielä jäljellä kahden käden sormilla laskettavaksi.

Perunoiden aika.

Aaah, uudet perunat. Miten sitä voikin aina talven aikana unohtaa, kuinka makeilta ja suloisilta uudet perunat maistuvatkaan. Keitettynä voinokareen kera, uunissa sitruunan kanssa paahdettuna tai tuhansissa erilaisissa perunasalaateissa.

Tämä ohje on Jamie Oliverilta. Ja lisukkeen sijasta tämä on kokonainen ateria, joka vain rakentuu perunasalaatin ympärille. Keitettyihin perunoihin sekoitetaan sitruunainen kastike ja perunat kasataan lautaselle leviteltyjen kylmäsavulohiviipaleiden päälle. Annos kruunataan raastetulla piparjuurella ja sitruunamehulla maustetulla ranskankermalla. Lasiin vielä Rieslingiä ja maistaa kesän.

Sitruunainen kastike perunoille

Noin 600 grammalla perunoita

1 ison sitruunan mehu ja kuori raastettuna

1 rkl punaviinietikkaa

3 rkl oliiviöljyä

2 rkl suoraan säilöttyjä kapriksia liotettuna

suolaa

mustapippuria

Sekoita kaikki ainekset ison kulhoon pohjalla. Lisää sen jälkeen kulhoon keitetyt, lämpimät perunat. Anna perunoiden jäähtyä ja imeä maut itseensä ennen lohiviipaleiden päälle kasaamista.

Kesäpaikkoja - Kumpulan Kasvitieteellinen.

Lähellä Helsingin keskustaa voi hetkessä matkustaa lähes ympäri maailman. Japanilaisia puutarhoja, eurooppalaisia lehtipuita, kukkia ympäri Suomesta Amerikkaan. Kumpulan kasvitieteellinen puutarha on mahtava paikka picnicille. Viiden euron sisäänpääsyllä löydät varmasti ihanan rauhallisen ja tunnelmallisen kolon, johon asettautua. Ja on mahdollista asettautua myös lammen rantaan.

Kahvilan raakakakku ei hurmannut, mutta piha auringonvarjoineen ja maisemineen kyllä. Täydellinen paikka, kun viettää kesälomaa kaupungissa.