tiistai 23. joulukuuta 2014

Joulujäätelö - rennolla lusikalla.


Tänä vuonna joulu on tullut harvinaisen rauhallisesti. Ennakkosuunnittelut ja to do -listat ovat jääneet lähes kokonaan, mutta siitä huolimatta kuusi ja kinkku tuoksuvat keittiössä. Vanhoja suosikkeja on valmistettu tutulla rutiinilla ja osa pöydän antimista on tainnut jäädä sattuman varaan. Jos Hallista vielä huomenna löytyy... Jos muistan ostaa... Jos innostun joulupäivänä tekemään...

Hetki sitten sekoitin joulupöytään maailman helpoimman jälkkärin Soppa 365:n idealla. Nappasin pakastimesta vähän tylsän makuisen jäätelön ja sekoitin joukkoon jouluisia sattumia: rouhittuja pähkinöitä, murskattuja piparkakkuja, pakastekarpaloita ja liian löysäksi jäänyttä inkiväärifudgea. Sitten nostelin seoksen annosmaljoihin, peitin ne kelmulla ja nostin takaisin pakkaseen. Joukkoon olisi voinut tietysti laittaa vähän rouhittua suklaatakin ja ripauksen kardemummaa. Taatelitkaan eivät olisi olleet yhtään hullumpia.

Ehkä teen välipäiviksi uuden version, jätetään sekin vielä auki. Nautinnollista joulua.

lauantai 13. joulukuuta 2014

Jos aamiaisleivällä on pekonia ja avokadoa, niin...


eihän se voi olla muuta kuin jumalaista. Tällaisia kuin syö sunnuntaiaamuna, niin seurauksena on tyytyväistä hyrinää koko päiväksi.

Tutustuin joku aika sitten viehättävään tanskalaiseen (tietysti ovathan viehättävä ja tanskalainen lähes synonyymeja) ruokablogiin A Tasty Love Story. Reseptejä, jotka yhdistävät sopivasti terveellisyyttä, herkullisuutta, helppoutta ja pieniä oivalluksia. Ja nämä leivät ovat sieltä kotoisin granaattiomenansiemeniä lukuun ottamatta.

Aamun avokado-pekonileivät
2 avokadoa
1 pkt pekonia
150 g tuorejuustoa
täysjyvädijonia
hunajaa
mustapippuria
muutama viipale täysjyväleipää
granaattiomenansiemeniä koristeluun

Halkaise avokadot, poista kivi ja irrota avokadon puolikkaat kuoristaan. Viipaloi avokadot niin, että saat yhdestä puolikkaasta 4 viipaletta. Halkaise pekoniviipaleet pituussuunnassa ja kääräise yksi pekonisuikale aina yhden avokadoviipaleen ympärille.

Nostele avokadot pellille ja paista 200 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia, kunnes pekoni on ruskistunut. Avokadojen paistuessa uunissa mausta tuorejuusto parilla teelusikallisella täysjyvädijonia, yhdellä teelusikallisella hunajaa ja mustapippurilla.
Paahda leivät ja levitä päälle kerros tuorejuustoa. Nosta päälle pari avokado-pekoniviipaletta ja ripottele pinnalle granaattiomenansiemeniä tuomaan raikkautta. Nauti lehden ja kahvin kanssa. Tai teen, jos kuulut

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Juhlien pienet makeat - piparkakkutryffeli.


Itsenäisyyspäivän kekkereissä korvasimme jälkiruoan kahvin kanssa tarjottavilla pienillä makeilla herkuilla. Ne oli helppo kantaa olohuoneeseen, jossa nauru raikui ja tv-ruutu näytti äänetöntä kuvaa linnan pukuloistosta. Mitä useampi kommentoija, sen suurempi hilpeys.

Lusikkaleivät täytettiin jouluisasti luumuhillolla, Arabialle kehittelemäni brownie maustettiin appelsiinilla ja tryffelit pyöritettiin piparkakkumurussa. Tryffeleiden ohje on Kuukausi-liitteen keittokirjasta.

Piparkakkutryffeli

140 g tummaa suklaata
1/2 dl kuohukermaa
1 tl jauhettua neilikkaa
2 tl jauhettua kanelia
2 tl raastettua inkivääriä
50 g voita
1/2 dl murskattuja pipareita

Sulata suklaa vesihauteessa. Kiehauta kerma mausteiden kanssa. Ota suklaa pois vesihauteesta ja kaada maustettu kerma joukkoon.

Lisää huoneenlämpöinen voi ja vatkaa seoksen joukkoon. Massan pitää olla tasaista ja kiiltävää. Kaada massa esimerkiksi pakasterasiaan ja jäähdytä kylmässä.

Kumoa suklaamassa leikkuulaudalla ja leikkaa pieniksi paloiksi. Määrästä tulee noin 14 kpl. Pyörittele palat ensin palloiksi ja sitten kukin pallo piparimurskassa.

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Siikaa ja rosmariiniöljyä.


Joulukuu eli juhlakausi alkakoon. Joulun ruoista kalapöytä on minun suosikkini ja niin tuntuu olevan monen muunkin. Onneksi ihania kalaherkkuja ei tarvitse jättää vain suureen juhlaan, vaan kaloja voi kattaa pöytään aiemminkin.

Kuten vaikka tulevana Itsenäisyyspäivänä. Tämä Glorian ruoan & viinin rosmariiniöljyllä marinoitu siika sopii mielestäni talven juhlakauteen loistavasti. Rosmariini ja chili tuovat siikaan sopivasti lämpöä. Ja jos öljyn laittaa tekeytymään huomenna, niin se ehtii vielä valmistua lauantaiksi.

Siikaa ja rosmariiniöljyä

500 g nahatonta siikafileetä
1/2 dl rosmariiniöljyä
1/2 dl sitruunan mehua
 1/4 tl valkopippuria myllystä
1/2 tl suolaa
noin 1/2 tl chililastuja
rosmariinia koristeluun

Valmista rosmariiniöljy 2 vuorokautta aiemmin. Yhdistä rosmariiniöljy ja sitruunan mehu kulhossa. Mausta suolalla, valkopippurilla ja chilillä.

Leikkaa siikafileet ohuiksi viipaleiksi. Upota palat öljy-sitruunamarinadiin yhdeksi minuutiksi. Nostele lautaselle tarjolle ja pirskottele päälle marinadia. Koristele rosmariinilla.

Rosmariiniöljy

1 dl oliiviöljyä
1 rosmariininoksa

Laita rosmariininoksa pulloon oliiviöljyn kanssa ja anna maustua vähintään 2 vuorokautta. Pidempi maustumisaika tuo voimakkaamman rosmariinin maun.

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Saa kurkata luukusta.


Lapsena joulukuun ensimmäisenä herääminen ei koskaan ollut vaikeaa. Joulukalenterin ensimmäinen luukku! Ja innostus luukkujen avaamisesta kantoi koko joulukuun läpi. Valitettavasti joulukalenterin heräämistä helpottava vaikutus tuntuu karisseen vuosien myötä, mutta onneksi ilahduttava ei.

Valitsin itselleni Lindtin suklaakalenterin ja huomenna aukeaa ensimmäinen luukku. Olen kieltänyt itseäni katsomasta kalenterin takaa, mitä sisältä paljastuukaan, mutta veljentyttöni mukaan vaikuttaa todella herkulliselta.

Kotona olevien kalenterien lisäksi ilahdun myös blogi-kalentereista, jotka usein ovat täynnä toinen toistaan maistuvampia ideoita jouluun. Odotan erityisesti Truly Kiran joulukalenteria. Kiran reseptit eivät ole tuottaneet ikinä pettymystä. Työkaverini Kaisa ja Mikko taas ovat jo lokakuussa ottaneet 24 askelta jouluun, mutta joulukalenteri sielläkin aukeaa perinteisesti joulukuun alettua.

Vinkkaathan myös omat kalenterisuosikkisi!

tiistai 25. marraskuuta 2014

Kolm Sibulat ja keitto Tallinnassa.


Jos marraskuuta ei olisi keksitty, niin tällaisen päivän jälkeen se olisi ollut pakko keksiä. Pimeää, märkää, kylmän kosteaa ja koleaa. Kotiin saapuessa haaveissa kajastelee mausteinen, kuuma keitto ja villasukat.

Keitto voisi olla jotain tällaista kuin Tallinnassa Kolm Sibulatissa syömäni annos. Mausteista lientä, ylikypsää ankkaa, sieniä, ravintolan itse valmistamia paksuja nuudeleita, korianteria, kananmuna ja makua roppa kaupalla. Tällaista keittoa ei voi syödä kuin ryystämällä. Tämä Hesarin ohje saattaa mennä näissä haaveissa kokeiluun.

Muutenkin pidin ravintolasta kovasti. Lämmin suositus, vaikka ravintolaan joutuukin hieman kävellä.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Gaea oliiveja ja äänestys.

Yhteistyössä Gaean ja ruoka.fin kanssa.
 
 Sain Gaealta testiin heidän uusia oliivejaan. Vaihtoehtoina on mustat kalamata-oliivit ja sitruunalla & basilikalla maustettu oliivisekoitus. Gaea haastoi bloggaajat kehittelemään uusia makuvaihtoehtoja, joista joku saattaa päätyä kauppojen hyllyillekin asti. Omaa suosikkiasi voit käydä äänestämässä ruoka.fin sivulla.
 
Erikoista oliiveissa on pakkausmuoto. Perinteisen purkin sijasta ne on pakattu pusseihin. Gaelta kerrotaan pussien olevan purkkeja ympäristöystävällisempiä, mikä varmaankin pitää paikkansa ainakin kuljetusten keventymisenä. Lisäksi oliivit pakataan pusseihin sellaisenaan, ilman nestettä, mikä myös vaikuttaa oliivien säilymiseen ja pakkauksen keveyteen. Täytyy kyllä myöntää, että minulla ensimmäinen ostokynnys umpinaiseen pussiin on suurempi, kuin lasipurkkiin, josta näen oliivit.
 
Meillä oliivit syötiin osana juustotarjotinta, manchegokuutioihin ja yrtteihin sekoitettuna.

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Tico tico - syödäänkö tropiikissa puuroa?


Tropiikin marraskuussa puuro ei välttämättä ole olennaista, mutta jos siellä syödään puuroa, niin uskon sen olevan juuri tällaista. Pehmeän kookoksista, raikkaan hedelmäistä ja kanelisen mausteista.

Mittasin kattilaan 0,75 dl kaurasuurimoita ja desin verran vettä. Kiehautus ja joukkoon noin 1,5 dl kookosmaitoa. Sitten annoin puuron hautua miedolla lämmöllä kannen alla noin 30 minuuttia. Lopussa joukkoon ripaus suolaa.

Sitten seuraa värikäs vaihe. Pilko lempparihedelmiäsi puuron päälle ja ripsauta päälle kanelia. Kuvan puuron kaunistin appelsiinilla ja granaattiomenalla.

tiistai 11. marraskuuta 2014

Punajuuri-fetahummus.



Onko hummuksen syvin olemus kikherneissä vai sosemuodossa vai tahinissa? Saako tätä punajuuresta tehtyä sosetta edes kutsua hummukseksi? Minä ajattelin joka tapauksessa kutsua, koska mausteet ja käyttötarkoitukset ovat hummukselta lainattuja.

Korvasin kikherneet uunissa kokonaisina kypsentämilläni punajuurilla. Ennakoiva tyyppi kypsentää punajuuret vaikka paria päivää aiemmin, jos uuni muutenkin on käytössä. Vähemmän ennakoiva kypsentää uunissa vain neljä punajuurta.

Kypsät punajuuret kuoritaan, pilkotaan ja heitetään yleiskoneen kulhoon. Perään ruokalusikallisen tahinia, muutaman sitruunamehua, mustapippuria ja oliiviöljyä. Valkosipulikaan ei ole pahitteeksi. Ja sitten vain kaikki sekaisin.

Lopuksi murskasin sormin joukkoon reilun palan fetaa. Jos seoksesta haluaa sileämmän, voi fetankin laittaa tehosekoittimeen. Punajuuri-fetahummus toimii hyvin leivän päällä tai salaatin lisukkeena. Ja huomenna ajattelin sijoittaa loput wrappeihin savulohen kanssa.

lauantai 8. marraskuuta 2014

Kauniin naisen punakaalisalaatti.

Yhteistyö Blogatin ja WSOY:n kanssa

R a k a s t a n keittokirjoja. Yksi rentouttavimmista asioista on lukea illalla sängyssä keittokirjaa, maailma tuntuu turvalliselta paikalta ja uniin jää pyörimään herkulliset maut. Tunnustan, että erityisen inspiroivan kirjan kanssa aivot saattavat kyllä käydä ylikierroksilla ja uni karttaa silmää.

Keittokirjarakkauteni vuoksi ilahduinkin, kun Blogat otti yhteyttä ja kysyi, josko haluaisin WSOY:n lähettävän minulle Vera Jordanovan uuden ja ensimmäisen keittokirjan Don't miss a bite. Kiitos kyllä. Teininä ollessani Vera oli mielestäni yksi maailman kauneimmista naisista, joten kirja kiinnosti ja kaunis Vera on toki edelleenkin.

Kirja vie lukijan Veran mukana pitkin maailmaa ja pienet tarinat avaavat kirjaan valikoituja reseptejä. Kirja on kuin ruoka-aiheinen päiväkirja, johon on päätynyt kirjoittajalle tärkeät paikat ja reseptit.

Itse innostuin ehkä eniten kirjan aamiaisresepteistä, mutta sen lisäksi kokeilulistalleni päätyi ainakin kanapata kuivattujen viikunoiden ja pancetan kera. Kirjasta huomasi, että Vera on asunut ison osan elämästään muualla kuin Suomessa, tarinoissa se viehätti, resepteissä saattaa aiheuttaa hankaluuksia joidenkin raaka-aineiden suhteen. Esimerkiksi valkoista paprikaa löytää Suomesta melko harvoin.

Punakaalisalaattia Vera suosittelee juhlapöydän lisäksi virkistäväksi kesäateriaksi. Minun mielestäni salaatin makumaailma suorastaan huutaa talven juhlakautta, ankankoipia ja pimeitä iltoja. Alla resepti pienen pienin muunnoksin.

Punakaalisalaatti

400 g punakaalia
2 rkl sitruunamehua
ripaus suolaa
pieni kourallinen pekanpähkinöitä
2 rkl kuivattuja karpaloita
2 rkl lehtipersiljaa silputtuna
1 rkl oliiviöljyä
2 pientä omenaa

Suikaloin punakaali ohuelti. Sekoita kulhossa ripaus suolaa ja 1 ruokalusikallinen sitruunamehua. Lisää kaali joukkoon ja puristele, kunnes kaali on pehmennyt hieman. Sekoita joukkoon karpalot, lehtipersilja, oliiviöljy ja loput sitruunamehusta. Viipaloi omenat ja sekoita ne salaatin joukkoon.

Paahda pekanpähkinät kuivalla pannulla kevyesti. Viimeistele kaalisalaatti pähkinöillä.

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Puuroa, kananmunaa ja raitajuurta.


Ei ole puuro enää entisensä. Minun maailmassani puuro ei ole ollut entisensä sen jälkeen kun alkuvuodesta söin New Yorkissa puuroa savukinkulla, omenalla ja cheddarilla. Ymmärsin, että puuro on mainio pohja mitä mielenkiintoisemmille päällysyhdistelmille.

Ajatus jäi hautumaan ja hautuisi varmaan vieläkin, ellen olisi törmännyt netin kuvamaailmassa Martha Stewartin puuroon, jonka päällä on kananmuna.

Seuraavan päivän lounas oli sillä selvä.  Keitin kaurapuuron kokonaisista suurimoista vesi-maitoseokseen. Suurimot kannattaa liottaa etukäteen, kypsennysaika lyhenee ja puuro valmistuu noin puolessa tunnissa. Ja tarvitseeko edes sanoa, että mitä rasvaisempi maito sitä parempi puuro.

Puuron kypsyessä leikkasin ohuiksi viipaleiksi kaksi kaunista raitajuurta ja pyöräytin ne hetkeksi etikka-öljyseokseen ja maustoin suolalla. Ihan loppuvaiheessa paistoin pannulla kananmunan toiselta puolelta ja pilkoin vähän lehtikaalia. Sitten puuro lautaselle ja tilpehöörit päälle. Vielä rouhaisu mustapippuria ja mahan nauramaan saava lounas oli valmis.

lauantai 1. marraskuuta 2014

Let them eat the cake.


Kuulutteko kaltaisiini reseptitestaajiin, jotka yleensä kokeilevat uutta reseptiä ensimmäistä kertaa vieraita odotellessa? Välillä se menee nappiin, toisinaan ei, mutta melkein aina se aiheuttaa pientä ylimääräistä sydämentykytystä kokkaajalle.

Viime viikonlopun synttäri-illalliselle visioin jos jonkinlaista kakkua, mutta intuitio käski tällä kertaa luottamaan vanhaan luottoreseptiin ja jättämään uudet kokeilut toiseen kertaan. Intuitiotaanhan on kuunneltava, mutta jotain uutta oli silti kehiteltävä.

Päädyin yhdistämään muutaman hyväksi todetun klassikon: suosikkikakkuni ja porkkanakakun kuorrutuksen. Kakun kruunuksi karamellisoin kourallisen saksanpähkinöitä. Ja kas, tutuista aineksista syntyi uusi kakku. Keittiössä koettiin vähän vähemmän sydämentykytyksiä, vaikka kakun halkaiseminen ja kuorrutuksen levittäminen aina aiheuttavatkin pientä extra jännittymistä.

Synttärikakku

3 dl sokeria
5 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 tl soodaa
2 tl kardemummaa
200 g voita sulatettuna
2 kananmunaa
1 1/2 dl kermaviiliä
1 dl rusinoita
1/2 dl mantelirouhetta

Sekoita kaikki taikinan ainekset keskenään. Maista taikinaa. Nam! Paista kakku voidellussa irtopohjavuoassa 175-asteisessa uunissa noin tunti. Kakun kypsyyttä kannattaa kokeilla tikulla.

Kuorrutus
200 g tuorejuustoa
1,5 dl ranskankermaa
2 rkl juoksevaa hunajaa

Sekoita kaikki ainekset keskenään.

Karamellisoidut pähkinät
kourallinen saksanpähkinöitä
2 rkl (ruskeaa) sokeria

Paahda pähkinöitä kuivalla pannulla kunnes ne saavat hieman väriä. Ripottele sokeri pähkinöiden päälle ja anna sokerin sulaa. Sekoittele pähkinöitä, jotta ne ja sokeri eivät pala. Nosta sokeroidut pähkinät lautaselle jäähtymään. Voit murskata pähkinöitä sormin vähän pienemmiksi.

Halkaise jäähtynyt kakku ja leikkaa kannen päältä ruskistunut osa pois, jotta saat kannesta tasaisen. Rippeet kannattaa tietysti nautiskella kahvin kera leivontaurakan jälkeen. Levitä noin 1/3 kuorrutuksesta kakun väliin. Nosta kansi päälle ja levitä loput kuorrutuksesta päälle. Itse pidän melko ronskista tyylistä. Viimeistele kakku pähkinöillä.

Kakku nauttii, jos se saa tekeytyä seuraavaan päivään ennen tarjoilua.

tiistai 28. lokakuuta 2014

Sipulista ja suklaasta - lomamieli.


Palasin viikonloppuna pieneltä syyslomalta Lapista. Tunturissa näytti satumaailmalta. Ja miten hiljaista siellä olikaan. Meidän lisäksi vain muutama ihminen ja vähän enemmän sekä poroja että kuukkeleita.

Ja siinä hiljaisuudessa ehti ajatella kaikenlaista. Kuten sitä, miten hyvää voikaan olla ihan tavallinen sipuli, kun sen ensiksi paistaa ja sitten hauduttaa pannulla. Miksi sitä ei tee useammin? Tai sitä, miten ihanaa on juoda aamupäivällä kahvia ja katsoa televisiosta kaikenlaisia ruokaohjelmia ilman että kertaakaan tuntee että pitäisi olla tekemässä jotain ihan muuta. Ja sitäkin mietin, että suklaa on kyllä parempaa, jos sitä syö vain pari palaa tai riviä lähes koko levyn sijaan. Mutta kuin Ruotsista löytynyt Maraboun uutuus maku suolamanteli... Ja miten Ruotsissa voi olla niin huonoja perunoita, mutta niin hyviä näkkäreitä.

Kaikenlaista sitä lomalla ehtiikin ajatella.

tiistai 21. lokakuuta 2014

Syysrättänä.


Tähän aikaan vuodesta mustikkarättänä korvautuu syysrättänällä. Onko mahdollista, että se olisi jopa vielä vähän parempaa?

Syysrättänän taikina on aivan samanlainen, mutta täytteen muistikat on korvattu puolukoilla ja parilla pienellä kotimaisella omenalla, jotka on kuorittu ja pilkottu pieneksi. Joukkoon sekoitetaan muutama ruokalusikallinen fariinisokeria kinuskimaista makua tuomaan ja ripaus kanelia.

Ja lämpimän syysrättänän seuraan sopii edelleen kylmä vaniljajäätelö.



tiistai 14. lokakuuta 2014

Lehtikaalipesto - vihreää voimaa.


Lehtikaali on tullut tänne jäädäkseen, ainakin toivottavasti. Muutama vuosi sitten siihen törmääminen oli harvinainen ilo, mutta nykyään sitä onneksi löytää useimmista kaupoista. Ja vieläpä pitkälle syksyyn. Lehtikaalin lisäksi olen onnistunut tänä syksynä löytämään sen kavereita eli punalehtikaalia ja palmukaalia.

Syön lehtikaalin useimmiten raakana salaatissa tai sitten nopeasti pannulla paistettuna. Tämä Donna Hay ruokalehdestä oleva lehtikaalipesto oli mukavaa vaihtelua. Chilit ja valkosipuli tuovat siihen sopivasti särmää. Pesto toimi hyvin uunissa paahdettujen vihannesten kanssa ja seuraavana päivänä salaatinkastikkeena. Pastankin kanssa sitä voisi syödä.

Lehtikaalipesto

150 g lehtikaalia
55 g manteleita
2 punaista chiliä
3 valkosipulinkynttä
1 ruukku lehtipersiljaa
1/2 sitruunan mehu
2 dl oliiviöljyä
20 g voimakasta kovaa juustoa raastettuna (parmesaani, manchego...)

Ryöppää lehtikaali nopeasti kiehuvassa vedessä. Poista keskiruoti ja pilko lehtikaali monitoimikoneen kulhoon. Voit tehdä peston myös sauvasekoittimella. Laita mantelit, kuoritut valkosipulinkynnet ja chilit uunipellille, ripottele päälle ruokalusikallinen oliiviöljyä ja paahda niitä kuumassa uunissa noin 10 minuuttia. Poista chileistä siemenet ja lisää ne manteleiden ja valkosipulin kanssa lehtikaalin joukkoon.

Laita joukkoon myös persilja, sitruunanmehu ja puolet oliiviöljystä. Jauha ainekset karkeaksi. Sekoita lopuksi joukkoon juustoraaste ja loput oliiviöljystä. Mausta pesto suolalla ja pippurilla.

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Sortuminen hevoseen.


Mitenköhän tässä näin kävi? Hyvänä aikomuksenani oli tehdä lokakuussa ruokavuorollani vain kasvisruokia. Sitten tuli retki Kotkaan ja melko ristiriitaisesti toivoin iskääni hakemaan meille Takaladon Lihasta & Kalasta maailman parasta palvikinkkua ja hevosen ulkofileetä, jos sitä vain olisi saatavilla. Kotimainen tuore hevonen kun on melko harvinainen herkku.

Ja lopputuloksena oli sunnuntain mahtavin pihvi-illallinen. Mureaa hevosta ja sienivinegrettiä, tällä kertaa suppilovahveroista. Täydellinen yhdistelmä jätti kuitenkin tyytyväisen hymyn huulille. Tästä on hyvä jatkaa ensi viikkoon kasvisruokien parissa.

perjantai 10. lokakuuta 2014

Lindtin suklaapallot - mutta ei millä tahansa täytteellä.


Maapähkinävoi, varsinkin suklaaseen yhdistettynä, on minun heikkouteni. Se on kai tullut jo melkein kaikille selväksi. Makuyhdistelmä yleistyy täällä Suomessakin vähitellen, mutta New Yorkissa olin maapähkinävoitaivaassa.

Eilen kävelin kuitenkin Hullujen Päivien läpi ja jopa siinä ihmispaljoudessa silmäni porautuivat yhteen asiaan. Lindtin suklaapalloihin, sesonkimakuna maapähkinävoi! Ei auttanut muu kuin jonottaa ruuhkassa, jotta sain pussin mukaani. Onnisti kuitenkin, sillä suklaapallot olivat Hullut Päivät -tarjouksessa.

maanantai 6. lokakuuta 2014

Silakkamarkkinoiden saalis.


Suosittelen lämpimästi pistäytymään Silakkamarkkinoilla Kauppatorilla. Ja jos silakka ei kuulu ykkössuosikkeihin, niin markkinoilta löytyy paljon muutakin ja tunnelmaa kanssa. Eilen alkaneet markkinat jatkuvat lauantaihin asti.

Sunnuntain kylmästä, harmaasta tuulesta huolimatta markkinasaalista kertyi oikein hyvin. Oli ihanaa tulla lämpimään kotiin ja kasata herkkutarjotin sohvan ääreen. Saaristolaisleipää, kylmäsavulohta, savukampelaa, lohitahnaa, savustettua mätiä, pieniä omenoita ja valkosipulikurkkuja, saalisonnea.

perjantai 3. lokakuuta 2014

Lokakuu ulvonnat.


Lokakuu on mielestäni jotenkin kuumaisin kaikista kuukausista. Ja tarkoitan nyt taivaan kuuta. Ehkä lokakuun pimeässä, mutta ei vielä jäätävän kylmässä illassa, tulee tuijoteltua kuuta muita kuukausia useammin. Tai sitten kysymys on Valiosta, joka lanseerasi jossain vaiheessa lokakuun juustokuuksi ja kuuhan on tunnetusti juustoa.

Kuun tuijotuksen lisäksi ajattelin toki tehdä muutakin. Tässä muutamia ideoita tarjolle.

* Lihaton lokakuu pyörähti käyntiin nyt toista kertaa. Ajattelin osallistua siihen valmistamalla omilla ruokavuoroillani kasvisruokaa. Vanhoista suosikeista ainakin perunacurrya. Uusista taas ajattelin kokeilla, josko viimein löytyisi hyvä kasvislasagnen resepti. Arvon vielä Hesarin ja Etiketin reseptien välillä. Tai olisiko ehdottaa hyvää reseptiä?

* Korvapuustipäivä sattuu tänä vuonna lauantaille. Mikäs sen parempi, vaikka viime vuonna työkaverit saivat kyllä lämmintä pullaa heti aamusta.

* Helsingin Silakkamarkkinat starttaavat sunnuntaina 5.10. ja jatkuvat koko viikon. Sinne ostamaan ainakin saaristolaisleipää ja savukampeloita ja fiilistelemään tunnelmaa.

* En ole pitkään aikaan tehnyt mysliä, mutta nyt tämä timjamilla maustettu versio kiinnostaa kovasti. Sopisi varmasti ihanasti omenasoseen seuraan.

* Viini, Ruoka ja Hyvä Elämä -messut ilahduttavat kuun lopussa. Voiko messuilla muuten olla ihanampaa nimeä?

* Kolmos3n burgerin haluaisin mennä syömään uudelleen, vaikka jonkun tavallisen tiistai-illan iloksi. Suosittelen muillekin.

tiistai 30. syyskuuta 2014

Tarte Tatinin maalaisserkku.


Kerroinkin jo Facebookissa, että saimme viikonloppuna käydä keräämässä kaveriemme pihalta omenoita. Ja jonkinlainen omenahulluus ja -sokeus siinä taisi iskeä. Sen verran paljon omenoita tuli autoon lastattua.

Nyt on pakastin pullollaan omenasosetta, ruoaksi on syöty suolaisia uuniomenoita, lounassalaattiin ja aamiaisjogurttiin pilkon aina vähintään yhden omenan ja omenapiirakkaakin on leivottu. Onnen omenat!

Tämä Sikke Sumarin kirjasta oleva Tarte Tatin, joka on itse asiassa hänen sisarensa Hannan ohje, jolta muuten tulee syksyllä keittokirja, jossa taas näkyy ihastuttavan Muslan kädenjälki, on mielestäni kuin ranskalaisen Tarte Tatinin maalasserkku. Vähän kotoisampi, helposti lähestyttävä ja lämminhenkinen, mutta taatusti yhtä makoisa.

Siken & Hannan Tarte Tatin

1 1/2dl vehnäjauhoja
1 rkl rouhittua kardemummaa
1 tl leivinjauhetta
 100 g voita
1 dl sokeria
2 kananmunaa

50 g voita
1 1/2dl fariinisokeria
4-6 pienehköä omenaa

Levitä ensin vuoan pohjalle 50 g voita tasaiseksi kerrokseksi. Ripottele fariinisokeri voin päälle. Kuori omenat ja siivuta. Levitä siivut tasaisesti fariinisokerin päälle.

Aloita taikinan valmistaminen sekoittamalla vehnäjauhoihin kardemumma ja leivinjauhe. Vatkaa toisessa kulhossa voi ja sokeri kevyesti. Vatkaa sen jälkeen kananmunat joukkoon yksitellen. Lisää maustetut jauhot ja sekoita.

Levitä taikina vuokaan omenien päälle. Helpoiten se käy kostutetuin sormin. Paista piirakkaa 180 asteessa noin 30 minuuttia. Anna jäähtyä hetki ja kumoa sitten tarjoiluvadille.

lauantai 27. syyskuuta 2014

Suklaata aamulla - Da Capo Cappuccino.


Yöllisen myrskyn jälkeinen lauantai paljastui uskomattoman upeana. Aurinko suorastaan hehkuu ikkunoista sisään.

Lauantain kunniaksi aamukahvin kaverina Fazerin uutuus Da Capo Cappuccino. Lauantai-iloa!

torstai 25. syyskuuta 2014

Punajuurikeittoa, fenkolia, omenaa ja kylmät sormet.


Tiistai-aamulla mittari keittiön ikkunan takana lähestyi nollaa. Ja siitä huolimatta minä pyöräilin töihin ilman hanskoja. En tiedä mitä oikein mietin lähtiessäni. Lyhyenkin matkan aikana ehti ajatella monia lämpöisiä asioita, muhveja, lapasia, vasta uunista nostettuja sämpylöitä ja tietysti keittoja.

Keittoja, jotka ovat syksyn ja talven vakioruokaa ja ilmestyvät aina tässä vaiheessa vuotta keittiöön. Tämä keittoresepti on Gwyneth Paltrown kirjasta It's all good. Ja niinhän se loppujen lopuksi  on, kaikki on hyvää ja hyvin, varsinkin kun keskiviikkona oli hanskatkin kädessä.

Punajuurikeitto fenkolilla ja omenalla

2 rkl öljyä
1 fenkoli
1 sipuli
3 punajuurta
2 pientä omenaa
reilu 1/2 l kasvislientä
suolaa
mustapippuria

Pilko sipulit ja fenkoli kuutioiksi. Lämmitä öljy kattilassa, lisää sipulit, fenkoli ja ripaus suolaa ja kuullota pehmeiksi noin 10 minuuttia.

Kuori sillä aika punajuuret ja omena ja pilko reiluiksi paloiksi. Lisää ne kattilaan ja kaada kasvisliemi päälle. Anna keiton poreilla noin 40 minuuttia kunnes punajuuret ovat täysin pehmenneet.

Soseuta keitto ja mausta suolalla & pippurilla.

Sekoitin keiton kaverin vuohenmaitojogurtista, jonka maustoin piparjuurella. Jos et ole kokeillut ennen vuohenmaitojogurttia, niin suosittelen lämpimästi. Maku on pehmeä ja yllättävän mieto.

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Tuliaisia Turusta - Terraviiva ja tori.


Tein pienen viikonloppuretken Turkuun. Turku on ihana paikka tällaisena lämpimänä syksynä, kun vielä tarkenee istua ulkona jokirannassa ja nauttia kaupungin ravintolatarjonnasta tunnelmallisen pimeässä illassa.

Olen jo pitkään ihaillut turkulaisen Terraviivan kauniita laattoja ja nyt pääsin käymään myymälässä. Värien ja kuvioiden valikoimasta oli todella vaikeata päättää, millaiset laatat ostan. Uskon, että nämä tulevat ilahduttamaan keittiössä pitkän aikaa.

Muut tuliaiset ostin Turun torilta, joka on saanut minut hurmioon jo aiemminkin. En voi uskoa sitä runsautta ja harvinaisten lajikkeiden määrää, jonka torilla kohtaa. Ihania kotimaisia luumuja, maailman kauneimpia kantarelleja ja mitä eriskummallisemman värisiä tomaatteja raidoilla ja ilman. Palmukaalia ja broccolinia ja tomatilloja, kotimaisia viinirypäleitä ja...Siinä vaiheessa kun en enää pystynyt kantamaan enempää oli pakko jättää loput toripöydille.

tiistai 16. syyskuuta 2014

Tyytyväisyys on elämän onni.


Tyytyväisyys on elämän onni sanotaan Etelä-Karjalassa. Ja syksyisenä mökkiviikonloppuna ymmärtää hyvin, mitä se tarkoittaa. Ei tarvita huippua, fantastista ja wowta, vaan tyytyväisyyteen riittää kourallinen mustikoita metsästä, sauna, sellaiset ystävät, joiden kanssa voi nauraa tai kadota yksin kirja kädessä terassille.

Tyytyväiseksi tekee matalalta paistava aurinko, paikalliset lepuskat, jo hieman kulahtanut rapukoriste ja pala luumupiirakkaa. Tiskaaminen aamulla, kun muut vielä nukkuvat, kahvi tippuu ja radio on hiljaisella.

torstai 11. syyskuuta 2014

Pinterestistä Jamieen ja Jamiesta salaattiin.


Unohtaudun melko usein Pinterestiin selaamaan toinen toistaan kauniimpia, herkullisempia, uskomattomampia ja inspiroivampia kuvia. Oma ruokaan liittyvä tauluni pullistelee jo saumoistaan, enkä tiedä tulenko ikinä leipomaan niin montaa kakkua, että voisin toteuttaa kaikki muistiin laittamani unelmakakut.

Yksi Jamie Oliverin resepti on jäänyt Pinterestistä mieleeni pyörimään. Tällä viikolla ajattelin toteuttaa sen, mutta parin kuukauden aikana mieleni oli rakentanut reseptistä aivan jotain muuta, kuin mitä se todellisuudessa oli. Tämä ehkä onkin Pinterestin paras puoli. Kuvatulvasta jää jotain mieleen pyörimään, jossa siitä rakentuu jotain kokonaan uutta.

Koostin tämän Jamien inspiroiman salaatin pannulla paistetusta chorizosta, jonka joukkoon sekoitin lopussa tölkillisen kikherneitä, paprikasta, viinietikalla ja suolalla kesytetystä punasipulista ja tomaatista, basilikasta sekä uunissa paahdetuista kesäkurpitsaviipaleista.

Kastikkeen sekoitin kesäkurpitsoiden kanssa samaan aikaan paahtuneista valkosipulinkynsistä, jogurtista, raastetusta kurkusta ja murennetusta fetasta.

Ja salaatin sekoitin tietysti ronskisti käsin, kuin Jamie ikään.

maanantai 8. syyskuuta 2014

Sienivinegretti, joka nostaa lähes kaiken uudelle tasolle.


Selasin viikonloppuna vanhoja ruokalehtiä. Muutaman vuoden takaisessa ruotsalaisessa mat&vin -lehdessä silmiini osui sienivinegrettin ohje. Miten houkuttelevalta se kuulostikaan. Raapustin saman tien ostoslistalle kantarelleja ja hasselpähkinöitä.

Ja onneksi raaputin. Sienivinegretti oli sen verran herkullista, että meinasin lusikoida sen saman tien kokonaan, kun piti vain maistaa, että maut ovat tasapainossa.

Sienivinegretti nostaa helposti mitkä tahansa uunissa paahdetut kasvikset aivan uudelle tasolle. Uskoisin sen toimivan hienosti myös munakkaan tai paistettujen kananmunien kanssa tai rapean leivän ja hyvän juuston seurana. Onneksi sieniaika jatkuu vielä.

Sienivinegretti

100 g kantarelleja
2 rkl voita
suolaa
mustapippuria
40 g hasselpähkinöitä (melkein 1 dl)
2 rkl balsamiviinietikkaa
1 rkl hunajaa
1 tl vahvaa, makeahkoa sinappia
1 dl oliiviöljyä
1 rkl tuoretta timjamia pilkottuna

Putsaa sienet ja pilko ne pieneksi. Paista sieniä kuivalla pannulla, jotta nesteet haihtuvat. Lisää sen jälkeen voi ja paista muutama minuutti. Mausta suolalla ja pippurilla.

Rouhi hasselpähkinät karkeasti. Kuoria ei tarvitse poistaa. Paahda pähkinät kuumalla pannulla.

Vatkaa kulhossa balsamiviinietikka, hunaja, sinappi ja öljy. Sekoita joukkoon pähkinät, sienet ja timjami. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää oliiviöljyä hieman reilummin, jos haluat juoksevamman koostumuksen. Maista, että maut ovat tasapainossa, mutta varo ettet vahingossa maistele koko annosta.

Sienivinegretti kannattaa pitää huoneenlämmössä, jos tarkoitus on nauttia se pian valmistamisen jälkeen.

torstai 4. syyskuuta 2014

Syksyinen carbonara - kantarellia, pekonia ja omenaa.


Facebookin perusteella lähes kaikki ovat olleet viime viikonloppuna sienimetsässä. Ja saaneet satoa. Jos sama meno jatkuu pian koittavana viikonloppuna, niin suosittelen tekemään esimerkiksi pastaa, josta yhdistyy kaksi syksyn tärkeää tekijää, kantarelli ja omena. Ja ei tietenkään haittaa, että joukkoon laitetaan myös pekonia.

Kyseessä on kantarelli-carbonara tämän hetken suosikkikirjastani Kantarelli ja kumppanit. Omena raikastaa  pekonisen, kermaisen ja juustoisen pasta kivasta ja sienet tuovat sitä paljon puhuttua umamia. Nams ja nauttimaan.

Yksinkertaisuudessaan paistetun pekonin joukkoon lisätään paistetut sienet, viipaloitu omena ja punasipuli. Muuten kaiken voi tehdä kuten carbonarassa yleensä. Minä seurasin kirjan ohjetta, mutta seuraavalla kerralla aion käyttää perustana tätä carbonaraa.

maanantai 1. syyskuuta 2014

Sienisirkus ja muita syyskuun merkkejä.


Syyskuu, suosikki kuu. Jos onni suosii, niin keittiö voi suorastaan tursuta tatteja. Ja silloin sieniä on metsässä runsaasti, kun minäkin onnistun niitä bongaamaan. Tattien säilömisessä on otettu nyt käyttöön lukuisat keinot: kuivattaminen uunissa, sanomalehden päällä lattialämmitystä hyödyntäen ja sanomalehden päällä keittiönpöydällä sekä pakastaminen paistamisen tai keittämisen jälkeen. Ja tietysti tatteja on myös syöty. Tähän mennessä pizzassa ja lasagnessa.

Sienikavereiden lisäksi syyskuu tarkoittaa omenoita. Soseena, kaurapaistoksessa, jogurtin joukossa ja sellaisenaan rouskutettuna. Haluaisin leipoa perinteisen amerikkalaisen omenapiiraan, jollaisia Mummo Ankka ikkunalaudallaan jäähdytti ja Paulin omena-peruna-pekonivuoka pääsee taas uuniin.

Syyskuussa juhlitaan myös synttäreitäni. Aleksanterinleivosten lisäksi odotan ilolla illallista Kaskiksessa, jolle uusin Glorian ruoka & viinikin antoi viisi tähteä.

 Lisäksi syyskuussa ilahduttavat lukuisat sadonkorjuutapahtumat, uudet ja tauolta palaavat tv-ohjelmat, viimeiset mökkireissut, uudet harrastukset, kesän jälkeen ilmestyvät lehdet ja muutamat juhlat.

Tervetuloa syksy!

tiistai 26. elokuuta 2014

Kantarelleilla ja katkaravuilla täytetyt letut.


Lainasin kirjastosta kesällä ilmestyneen Kantarelli ja kumppanit -keittokirjan, kirjoittajana Katja Palmdahl. Ja jestas miten inspiroiva kirja se onkaan. Ensimmäisen kerran kirja oli selattava läpi jo kirjastosta kotiin kävellessä ja kotona sitä on selattu yksin ja yhdessä useampaan kertaan.

Ja sitten sunnuntaina paistettiin lettuja. Mikä sopisikaan sunnuntaihin tai sadepäivään paremmin kuin letut. Ja kirjan ohjeen mukaan letut täytettiin katkaravuilla ja kantarelleilla. Siitä ei paljon paremmaksi ruoka mene.

Mitähän kirjasta seuraavaksi kokeiltaisiin. Olisiko se vahvero-luumu-saksanpähkinäsalaatti? Vai sittenkin polentaa, vahveroita, viikunoita ja taleggio-juustoa? Tai ehkä jotain kokonaan muuta.

Kantarelli-katkaraputäyte letuille

2 rkl voita
1 rkl jauhoja
2 dl (täys)maitoa
2 rkl ranskankermaa
1/2 tl murskattuja tillinsiemeniä
1 dl Västerbotten-juustoa raasteena
6 dl kantarelleja
1 salottisipuli
3 dl kuorittuja katkarapuja
2 rkl tilliä silputtuna
gratinointiin 2 dl Västerbotten-juustoa raasteena

Sulata voi kattilassa ja sekoita joukkoon jauhot. Vatkaa joukkoon maito ja anna kuplia pari minuuttia. Lisää ranskankerma, tillinsiemenet ja juusto.

Paista kantarellit ja sipuli pienessä määrässä voita ja kääntele juustokastikkeen joukkoon katkarapujen ja tillin kera.

Ja täyte letuille (meillä riitti yhdeksään lettuun) ja taittele nyyteiksi. Nosta nyytit uuninkestävään vuokaan ja ripottele juustoraaste pinnalle. Gratinoi 200-asteisessa uunissa noin 5 minuuttia.


tiistai 19. elokuuta 2014

Tuntematon hedelmä - ruusukvitteniä uunissa.


Ulkona tuoksuu syksyltä. Yks kaks taivas aukeaa ja vesi suorastaan kaatuu niskaan. Ja seuraavassa hetkessä mustat pilvet vyöryvät pois ja aurinko näyttäytyy. Nyt kehtaa jo laittaa uunin päälle, pari viikkoa sitten se oli vielä aivan mahdoton ajatus.

Ostin Budapestistä minulle tuntemattoman keltaisen hedelmän, joka tuoksui aivan peltipurkissa myytäviltä Fazerin ananaskarkeilta. Nopealla googlailulla sain selville, että kädessäni oli ruusukvitteni.

Ruusukvitteniä käytetään useimmiten hillona, mutta halusin valmistaa tästä ainoasta kappaleestani jotakin, jossa maku tulisi paremmin esiin. Löysinkin useita ohjeita uunissa haudutettuun ruusukvitteniin, joista yhdistelin sopivan.

Ruusukvitteni uunissa

1 ruusukvitteni
1 dl vettä
0,75 dl ruokosokeria
1 kanelitanko
1/2 sitruunan mehu
muutama rouhaisu vaniljamyllystä

Sekoita vesi, sokeri ja sitruunanmehu uunin kestävässä astiassa. Mausta vaniljalla ja lisää joukkoon kanelitanko. Halkaisen ruusukvitteni ja lohko kahdeksaan osaan. Poista kova keskus huolella ja kuori lohkot.

Ruusukvitteni tummuu todella nopeasti, joten nostele lohkot sitä mukaan liemeen.

Peitä ruusukvittenit ensin leivinpaperilla ja laita vielä folio kulhon päälle. Nosta se 180-asteiseen uuniin ja hauduta 2,5 tuntia. Anna ruusukvittenien jäähtyä liemessä.

Ruusukvittenit maistuvat hyvältä aamiaisella paksun jogurtin kanssa tai jälkkäriksi jäätelön kera. Maku on aromaattinen ja kukkainen ja rakenne selkeästi omenaa kovempi.

Vinkkaattehan, jos löydätte ruusukvitteneitä Suomesta.

lauantai 16. elokuuta 2014

Rullalle kääritty kesäkurpitsa.


Nyt eletään kesäkurpitsoiden kultakautta. Yleensä ja useimmiten valitsen mahdollisimman pieniä kesäkurpitsoita, mutta joihinkin ruokiin, kuten rullattuihin kesäkurpitsoihin, sopii vähän isommatkin yksilöt. Mikä on pelkästään hyvä asia, sillä miten muuten kävisi kaikkien isoiksi venähtäneiden kesäkurpitsoiden.

Kesäkurpitsarullat täytetään paistetuilla kantarelleilla ja juustolla. Eikö kuulosta hyvältä? Ja kaikkein uloimmaksi rullataan siivu ilmakuivattua kinkkua ja sitten paketti kypsennetään uunissa. Tämä herkkuohje on otettu joskus talteen Oliviasta.

Kesäkurpitsarulla sienillä, juustolla ja kinkulla

1 keskikokoinen kesäkurpitsa
5 dl kantarelleja
1 valkosipulinkynsi
voita
suolaa
mustapippuria
90 g ilmakuivattua kinkkua
100 g juustoa raastettuna
tuoretta basilikaa

Leikkaa kesäkurpitsa pituussuunnassa noin 5 millin viipaleiksi. Mielestäni tämä kävi aika kätevästi juustohöylällä. Käännä kurpitsa toisin päin kun pääset siemenkotaan ja viipaloi toiselta puolelta.

Levitä pellille kuusi kinkkuviipaletta ja jokaisen kinkkuviipaleen päälle pari kesäkurpitsaviipaletta lomittain. Tarvittava määrä riippuu vähän viipaleiden koosta.

Hienonna sienet ja valkosipulinkynsi. Paista sieniä ja valkosipulia voissa, kunnes neste on haihtunut. Mausta suolalla ja pippurilla.

Levitä sieniseos kesäkurpitsoiden päälle. Ripottele päälle juusto. Alkuperäisessä ohjeessa oli  kuttucheddaria, mutta me käytimme tavallista cheddaria. Vuohenjuusto ja mozzarellakin sopisivat varmasti hyvin. Ja miksei sinihomejuustokin.

Kääri kinkku-kesäkurpitsa rullalle ja kiinnitä tarvittaessa tikulla. Paista 225-asteisessa uunissa 10 minuuttia ja laita tarjolle joko sellaisenaan tai salaatin kera.

tiistai 12. elokuuta 2014

Kolmen kombo - lakua, vadelmaa ja suklaata.


Toivottavasti ette ole vielä täysin kyllästyneitä tuorejuustovaahtoon. Kuten sanoin, se on keittiöni kesäklassikko.

Tällä kertaa ajatuksenani oli tehdä jälkiruoaksi pieniä pavlovia. Minulla oli kaapissa valmiina luotto-ohjeellani tehtyjä pieniä marenkeja. Mielessäni siinsi pieni leivos, jossa yhdistyisi lakritsa, vadelma ja suklaa. Kolme makua, joista mitkä tahansa kaksi pelaavat loistavasti yhteen, joten kaikkien kolmen yhdistäminen vähintään triplaisi herkullisuuden.

Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta jokin meni vikaan. Vatkasin kerman käsin, kuten tapani on, jos kermavaahtoa tarvitaan pienehkö määrä. Kermavaahdosta tuli vähän outoa, mutta se varsinainen outous tapahtui, kun sekoitin joukkoon tuorejuuston ja sokerin. Kermavaahto palautui takaisin nesteeksi ja tuorejuustovaahdon sijasta minulla olikin kulhossa kastike.

Maustoin kastikkeen kuitenkin lakritsijauheella ja jälkiruoka sai alkuperäisestä ajatuksesta poikkeavan ulkomuodon. Murustelin marengit ja kasasin ne laseihin kerroksittain tuorejuustokastikkeen, vadelmien ja rouhitun maitosuklaan kera.

Ja arvatkaa mitä? Ei tuo olomuoto makuelämystä haitannut lainkaan.

perjantai 8. elokuuta 2014

Italialainen illallinen Helsingin taivaan alla.




Helsingin taivas selkeni juuri sopivasti ennen kaduille katetun illallisen alku ja saatoimme istahtaa valkoisella liinalla peitetyn pöydän ääreen.

Iltamme teemana oli italialaiset antipastit. Ystävämme oli tehnyt aivan mielettömän hyvää punajuuricarpacciota tällä ohjeella. Pakko kokeilla mahdollisimman pian. Ja toinen ystävämme toi herkullista marinoitua pecorinoa, nam.

Minä sekoittelin kaikille hugot ja kasasin vadeille suosikkisalamiani ja mozzarellaa. Ihana ilta, joka muuttui illan pimetessä aina vain hauskemmaksi.

maanantai 4. elokuuta 2014

Kesäkaalia ja salviavoita.


Tämä ruoka syntyi vahingossa, niin kuin ne aina joskus tekevät. Vietimme kesäiltaa ja ystäväni paistoi meille villisianfileetä. Minä tein salaattia grillatuista kesäkurpitsoista. Salaatti näytti vähän liian pieneltä ja päätimme hyödyntää myös jääkaapissa lojuvan puolikkaan kesäkaalin.

Ystäväni pilkkoi kaalin ja paistoi sen possun rasvassa kevyesti. Juuri sen verran, että kaali pehmeni vähän, mutta ei menettänyt rapeuttaan täysin. Hän myös ehdotti, että tekisin salviavoin seuraksi.

Noukin pihalta salvian ja päätin poiketa tavoistani. Yleensä teen maustevoin pilkkomalla yrtit pieneksi voin joukkoon. Tällä kertaa soseutin salvian ja pehmeän voin sauvasekoittimella vaaleanvihreäksi salviavoiksi.

Voi lusikoitiin vadille kasatun kaalin päälle ja yhdistelmä toimi täydellisesti villisian kanssa ja ilman.

Kesäkaalia ja salviavoita

reilu kourallinen suikaloitua kaalia per syöjä
öljyä tai voita kaalin paistamiseen
suolaa
noin ruokalusikallinen voita per syöjä
noin 8 salvianlehteä per syöjä

Nosta voi pehmenemään huoneenlämpöön. Kuumenna öljy tai voi pannulla ja paista suikaloitu kaali kevyesti. Mausta kaali suolalla.

Kaalin paistuessa revi salvia voin joukkoon ja soseuta tasaiseksi sauvasekoittimella.

Nosta paistettu kaali lautaselle ja lusikoi päälle salviavoi.

lauantai 2. elokuuta 2014

Elokuu on vielä kesää!


Elokuu on vielä kesää, huudahdan itselleni harva se päivä elokuussa. Joskus ihminen arkeen palatessaan kaipaa pientä vahvistusta, että kesä jatkuu töistä huolimatta. Tällä hetkellä helteinen sää tietysti helpottaa kesäuskoa, joten huudahtelun sijasta voisin elokuussa keskittyä kesään. Elokuussa

* Helsinki on täynnä tapahtumia. Tälläkin hetkellä ulkoa kuuluu Kallio Block Partyn musiikki ja Teurastamolla tarjoillaan ruokia ympäri maailmaa.

* Niin kauan kuin marjat ovat tuoreita, aloitan aamuni Bircher myslillä. Bircher myslissä hiutaleet, pähkinät yms. liotetaan yön yli jääkaapissa nesteessä. Omassa versiossani on tällä hetkellä kauraa, tattaria, rusinoita, manteleita, jogurttia ja vettä. Aamulla lisään joukkoon pilkotun banaanin ja kasan marjoja.

* Illallinen taivaan alla nautitaan ensi viikon torstaina. Paikka on sama kuin viime vuonna, mutta menu eri.

* Viikonloppuna pääsee nauttimaan Flowsta, jossa mainiosti yhdistyy musiikki- ja ruokafestivaali.

* Iloitsen tummuvista illoista.

* Ilahtuisin kovasti, jos pääsisin Lonnaan illalliselle.

* Teen retken metsään, josta toivottavasti palaan mustikoita ja sieniä mukanani.

* Käytän marja- ja hedelmäsatoa crostineihin.

* Juhlaviikot valtaavat Helsingin kuun puolessa välissä ja minä pääsen yhteen lempipaikoistani eli Huvilatelttaan katsomaan Pepe & Saimaata. Odotukset ovat korkealla.

* Kaadan lasiin täyteläistä punaviiniä Uruguaysta.

* Ravintolapäivä tulee taas sunnuntaina 17. elokuuta. Osallistun, ainakin asiakkaana.

* Yritän uskaltautua tekemään kookosjogurttia. Tämä ohje vaikuttaa hyvältä.

* Rapujuhlat.

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Tuorejuustovaahto kera kesän sadon.


Ihastuin pari vuotta sitten tuorejuustovaahdon ja marinoitujen vadelmien yhdistelmään. Povasin silloin, että jälkiruoasta tulisi klassikko minun keittiööni ja se on pitänyt paikkansa.

Jälkiruoka on yksinkertainen: sekoitus kermavaahtoa ja tuorejuustoa, jotka maustetaan sokerilla, vaniljalla ja sitruunalla ja tarjotaan liköörissä marinoitujen vadelmien kanssa.

Tänä kesänä pääsin hyödyntämään pihan ja metsän antimia tuorejuustomaljoja kootessani. Pihan hapankirsikkapuu suorastaan notkui kirsikoita ja keitin niistä pienen balsamicolla maustetun hillokkeen, jota lusikoin vaahdon sekaan raidaksi. Päälle kasasin keon mustikoita, jotka olin tällä kertaa poiminut torin sijasta metsästä. Ei hullumpaa näinkään.

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Roseeta hehkuva Budapest.


Roseeviini ei ole koskaan ollut minun suosikkini. En toki ole kieltäytynyt lasillisesta, mutta harvoin olen itse sitä valinnut. Reissu helteiseen Budapestiin muutti kaiken.

Tuntui kuin kaikkien kaupungissa olijoiden lasissa olisi punertanut rosee. Roseeta juotiin viinilasista ravintolapöydässä ruoan kanssa ja viinibaarissa suihkulähteen reunalla istuen illan pimetessä. Sitä juotiin puutarhabaarissa vesilasista sellaisenaan ja sodalla laimennettuna. Sitä juotiin puistonpenkillä muovimukista, pillillä ja ilman. Väri vaihteli vain aavistuksen punertavasta hehkuvan punaiseen.

Rosee tuntui olevan kaupungin virallinen kesäjuoma ja tempaisi minutkin mukaansa. Nyt jääkapissa on yksi pullo kylmenemässä. Saa nähdä käykö tässä kuten niin usein on käynyt. Matkalla täysin oikealta tuntuneet asiat, oli sitten kysymys vaatteista, ruoasta tai vaikka musiikista, eivät tunnukaan enää samalta ja yhtä hyvältä kotona. Ehkä minäkään en ole kotona aivan sama, kuin olin Budapestin helteisillä kaduilla.

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Voi pojat mikä vohvelirauta.


Löysin juhannuksena kirpparilta liedellä käytettävän vohveliraudan, jollaisesta olen haaveillut pitkään. Pettymyksekseni vohvelirauta ei toiminutkaan induktiolla. Olen jo löytänyt raudalle uuden ja rakastavan kodin, mutta ennen luovutusta rautaa oli testattava mökillä.

Ja voi pojat millaisia vohveleita raudalla saakaan paistettua. Juuri täydellisen rapeita ja kullanruskeita. Täytyy vaan tosiaan muistaa kääntää rauta paistamisen puolivälissä, muuten lopputuloksena on toiselta puolelta musta ja toiselta valkoinen vohveli...

Vohvelit nautin aamupalaksi tuoreiden marjojen, lime curdilla maustetun ranskankerman ja minttusokerin kanssa. Ja elämä tuntui aikas hyvältä.

torstai 10. heinäkuuta 2014

Nyt tai ei koskaan - kesäkeitto.


Jos aiot tehdä kesäkeittoa, nyt on oikea aika. Perunat ovat ohutkuorisia ja makeimmillaan. Porkkanat mehukkaita ja pieniä. Kukkakaali maistuvaa ja herneet tuoreita.

Maitopohjainen kesäkeitto ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini, pikemminkin päinvastoin. Jouni Toivasen Glorian ruoalle ja viinille kehittämä resepti houkutti kuitenkin kokeilemaan. Kaikki keiton vihannekset kun maistuvat minulle enemmän kuin hyvin, mutta se lämmin maito tuottaa vähän vaikeuksia...

Jounin reseptissä oli kaksi tärkeää jujua. Ensinnäkin vihannekset keitettiin erikseen kypsiksi ja nostettiin heti jääveteen, jotta ne varmasti jäävät napakoiksi eivätkä kypsy liikaa. Vihannekset yhdistettiin vasta lopussa. Toisekseen lopussa liemeen murusteltiin sinihomejuustoa. Ja tämä oli se temppu, joka muutti minun suhtautumiseni maitopohjaiseen kesäkeittoon. Liemi ei ollutkaan enää vain lämmintä maitoa, vaan vienosti sinihomejuustolta maistuvaa lientä. Pieni asia, suuri vaikutus.

torstai 3. heinäkuuta 2014

Heinäkuussa heilutaan.


Huh huh heinäkuuta, vaikkakaan ei hellettä. Helteestä tai sen puutteesta huolimatta ajattelin keskittyä heinäkuussa kesäisiin fiilikseen. Heinäkuussa:

* Lomaillaan. Ilman suurempia selityksiä.

* Syön marjoja. Mansikoita ensin, sitten pian myös mustikoita ja vadelmia ja heinäkuun edetessä myös karviaisia ja viinimarjoja.

* Rokkaan Turussa Ruisrockissa. Samalla reissulla pääsen toivottavasti Tintån terassille syömään ja juomaan viiniä.

* Luen puistoissa, kahviloissa ja laiturilla, ainakin Tiklin, Kiltin tytön ja Avioliittosimulaattorin.

* Teen aamiaiseksi tätä hedelmäpaistosta.

* Teen vadelmista yhtä suosikkijälkkäreistäni eli vadelmia & tuorejuustovaahtoa.

* Matkustan ensimmäistä kertaa Budapestiin. Vinkit ja suositukset ovat tervetulleita.

* Istun Molotowin terassilla kirja kädessä.

* Syön jäätelöä, ehkä jopa enemmän kuin talvella. Ainakin syön enemmän tötteröitä.

* Heinäkuun lopussa suuntaan Skruudiksen porukassa Meripäiville ruokkimaan nälkäisiä vierailijoita.

Tuoreimmat ja herkullisimmat reissukuulumiset löydät aina Lempiruoan Facebook-sivuilta. Kannattaa siis liittyä Tykkääjiin.

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Kylässä juustomestarin luona.


Jos juhannus vietetään Mouhijärven lähistöllä, niin olisihan se kurjaa palata kotiin vierailematta Herkkujuustolassa. Onneksi ihana isäntäväkemme oli varannut meille kyläilyn juustolaan ja me pääsimme tapaamaan juustomestari Peter Dörigin sekä maistelemaan juustoja.

Appenzelleristä (wau!) kotoisin oleva Peter muutti Suomeen parikymmentä vuotta sitten. Hän kertoi meille valloittavasti ja loistavalla suomenkielellä juustolan perustamisesta ja juuston valmistuksesta. Ja hurmasi seurueen naiset ranskalaisittain sorahtavalla ärrällään.

Saimme maistella juustoja ja kurkata tehtaaseen. Ja tietysti myös ostaa tuliaisia kotiin. Ja melko painava kassi siitä tulikin. Ennestään suosikkejani ovat olleet Metsuri ja Vilho, joten niitä tietysti. Uutena tuttavuutena tarjolla oli Villi-Vili, jossa morbiermainen raita on saatu aikaan yrteillä. Toinen uutuus olisi ollut sahtijuusto, mutta se oli ennen juhannusta ostettu parempiin suihin.

Kotona sitten herkuteltiin juustoilla suut muikeina. Juustola näyttää olevan kesäisin auki aina arkipäiväisin. Jos ajelette siellä päin, niin suosittelen vierailua juuston kuvat silmissä kiiluen.

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Kesäpuuro.


Onko se tämä kolea sää, mikä on saanut puuron tuntumaan houkuttelevalta aamiaisvaihtoehdolta vielä kesäkuussakin? Olen vähitellen oppinut lisäämään puuroon sitä sun tätä mielialan mukaan, kun ennen lautaselleni mahtui vain veteen keitetty puuro voisilmällä.

Kesäaamun kaurapuuron keitin puoliksi veteen ja puoliksi täysmaitoon. Loppuvaiheessa lisäsin joukkoon pari kuivattua luumua pilkottuna tuomaan makeutta, ripauksen suolaa ja jauhettua kardemummaa antamaan makua.

Puuron päälle kasasin vielä pienen kourallisen vadelmia ja toisen mokoman pilkottuja mansikoita. Ja vielä muutama saksanpähkinä kevyesti murskattuna rapsakkuuden vuoksi. Vaihtelua voisilmälle.

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Ravintola Kolmon3n - Kallion tulokas.



Helsingin ravintolaelämä on liikkeessä. Uusia ja mielenkiintoisia paikkoja avautuu koko ajan ja Täällä haluan syödä -listani kasvaa kasvamistaan.

Kivaa on, että ravintoloita avautuu myös muualle kuin keskustaan. Minun mielestäni tietysti erityisen kiva, että avautuvat tänne Pitkänsillan toiselle puolelle. Ystäväni vinkkasi minulle Ravintola Kolmos3sta, joka nimensä mukaisesti sijaitsee Kolmannella Linjalla.

Kolmon3n oli juuri sellainen rento paikka, johon on helppo poiketa ja jossa voi syödä vain pääruoan tai kolmen ruokalajin aterian viineineen. Pidän kovasti siitä, että lista uskalletaan pitää lyhyenä. Ja siitä huolimatta valinta tuotti vaikeuksia. Illallisen lisäksi Kolmos3sta saa lounasta ja lauantaisin älyttömän houkuttelevan kuuloista brunssi-ruokaa.

Söin alkuun elegantin siikatartarin ja pääruoaksi vähän ronskimman hampurilaisen. Herkullista ruokaa, josta tunnisti raaka-aineet ja maut. Iso plussa hampurilaisen kannettomuudesta ja pihvin kypsyydestä. Ja toiselta syöjältä iso plussa laskun yhteydessä tuoduista Kettukarkeista.

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Saaristolaisleipä - kalapöydän kaveri.


Juhannus meni pipo päässä, villasukat jalassa ja hyvästä ruoasta, juomasta sekä seurasta nauttien. Juhannukseen kuului tänäkin vuonna kalapöytä. Ja kalapöytään tietysti saaristolaisleipä.

Erityisen hyvää saaristolaisleipä on graavisiian ja -lohen kanssa, mutta hyvää se on myös aamupalalla, sipaisu voita ja viipale juusto vain päälle.

Kesän kalapöytäily ei lopu juhannukseen vaan jatkuu viikonloppuisin läpi kesän, joten leipävuoat pääsevät uudestaankin käyttöön tänä kesänä. Tämä resepti on kulkenut mukanani jo useamman juhannuksen ja joulun, aikoinaan olen sen ottanut Evitasta. Taikinan valmistus täytyy aloittaa jo edellisenä päivänä piimän nostamisella huoneenlämpöön.

Saaristolaisleipä (2kpl)

1 l piimää
50 g hiivaa
2 dl ruokosokerisiirappia
2 tl suolaa
3 dl kaljamaltaita
3 dl ruisleseitä
3 dl ruisjauhoja
10 dl grahamvehnäjauhoja

Hapata piimää huoneenlämmössä 1 vuorokausi. Kaada piimä kulhoon seuraavana päivänä ja liota hiiva joukkoon.

Lisää siirappi, suola, kaljamaltaat ja ruisleseet. Sekoita joukkoon ruisjauhot ja grahamjauhot. Taikinaa ei tarvitse vaivata, ainoastaan sekoittaa kunnolla sekaisin.

Voitele öljyllä 2 leipävuokaa ja jaa taikina tasaisesti niihin. Peitä leivinliinalla ja anna kohota huoneenlämmössä pari tuntia.

Paista leipiä 175-asteisessa uunissa 20 minuuttia. Laske sen jälkeen lämpötila 150-asteeseen ja jatka paistamista noin kaksi tuntia. Itse olen käyttänyt aina välillä sisälämpötilamittaria. Kypsän leivän sisälämpö on 98 astetta. Paahtuneemman makuisen leivän saat, jos pidät leipää uunissa vielä hetken tämän jälkeenkin.

Anna leivän jäähtyä vuoassa ennen kumoamista.

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Savuava possu.


Savustuspönttö on kyllä mainio juttu. Perinteisimmin sinne tulee laitettua kalaa: lohta, muikkuja tai isäni bravuuria silakkaa. Mutta voi sinne muutakin laittaa.

Me olemme savustaneet ainakin karitsaa ja perunoita. Ja anoppini on savustanut myös jogurttia. Kuulemma oikein toimiva kastike.

Jos savustuspönttö juhannuksen viettopaikasta löytyy, niin yksi hyvä vaihtoehto sinne sujautettavaksi on possun sisäfilee.

Meidän possuun hierottiin heti aamusta suolaa ja reilu teelusikallinen sokeria. Possu maustui jääkaapissa päivän ja noin tuntia ennen savustamista se nostettiin lämpenemään keittiöön.

Savustimessa possu kypsyi noin 35 minuuttia, kunnes sisälämpötila oli 68 astetta. Tämän jälkeen possu käärittiin folioon vetäytymään noin vartiksi. Savustimen lämpötila kannattaa yrittää pitää maltillisena, jotta liha pysyy mehevänä.

Juuri sopivasti savun makuinen possu oli saanut pintaansa kauniin tumman värin ja oli sisältä suussa sulavan mureaa. Helppoa kuin heinänteko, sanon minä, joka lähinnä keskittyi savustajien viihdyttämiseen.

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Matkan väärti - ravintola SicaPelle.



Kuin Michelin-opas konsanaan arvotan ravintola SicaPellen Porvoossa matkan arvoiseksi. Reilulla yhdellätoista eurolla bussi hurauttaa tunnissa Helsingistä Porvooseen. Kävely Vanhan Porvoon läpi ja siellä odottaa ihastuttava ravintola SicaPelle.

Miljöö yhdistää sopivasti rouheutta, vanhaa ja olohuonemaisuutta. Palvelu on todella ystävällistä ja luontevaa. Ja ne maut! Olisin voinut jälkiruokaa lukuun ottamatta nuolla kaikki lautaset.

Alkuun ehkä parasta koskaan syömääni savusiikasalaattia sekä ylikypsää possua. Niiden jälkeen oliiviöljyllä silattu sahramirisotto ja pääruoaksi mureaa karitsaa. Lasiin kaadettiin muun muassa orvokkikedolle tuoksuvaa valkoviiniä ja kirsikka-toffeen makuista punaviiniä. SicaPellestä ei olisi millään malttanut lähteä pois.

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Paistettu juustoleipä ja raparperichutney.


Rentoon ruokailuun elokuvan ääressä sopii loistavasti paistettu juustoleipä. Leivän pinta on voissa paistettu ja mahtavan rapsakka ja sisällä kontrastina pehmeä ja valuva juusto. Aika täydellistä.

Juuston lisäksi nämä sunnuntai-illan leivät täytettiin ilmakuivatulla kinkulla ja happaman makealla raparperichutneylla.

Chutneyn ohje on Glorian ruoasta & viinistä. Leipien lisäksi se toimii loistavasti uunissa paistetun kanan kanssa. Ajattelin kokeilla sitä myös possun ribsien glaseeraukseen.

Raparperichutney

500 g raparperia
1 punasipuli
1 valkosipulinkynsi
1 mieto chili
1 dl hillosokeria
2 rkl punaviinietikkaa
1 tl suolaa
1/2 tl kanelia
1/2 tl jauhettua inkivääriä

Kuori raparperin varret ja viipaloi ne. Kuori ja lohko punasipuli ja pilko valkosipulinkynsi pieneksi. Poista chilistä siemenet ja hienonna se.

Laita raparperi, sipulit ja chilit kattilaan. Lisää sokeri, viinietikka ja mausteet.

Keitä seosta miedolla lämmöllä noin 30 minuuttia. Sekoita aina välillä. Raparperit ja sipulit saavat pehmetä kunnolla ja seos paksuuntua.

Anna seoksen jäähtyä ennen syömistä.

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Arancini - risoton toinen olomuoto.


Harkitsin hetken kirjoittavani otsikkoon risoton paras olomuoto, mutta ei se niin mene. Risoton tapauksessa molempi parempi.

Arancinit ovat saaneet nimensä appelsiinia muistuttavasta ulkonäöstään, mutta appelsiinin kanssa näillä palleroisilla ei ole muuta tekemistä, vaan useimmiten nämä tehdään risotosta.

Pelkästään näiden takia risottoa kannattaa aina tehdä vähän liikaa. Seuraavana päivänä pyörittelet kylmästä risotosta luumun kokoisia palloja, teet keskelle kolon, johon sujautat juustoa, italialaisittain mozzarellaa tai vaikka jääkaapista löytyvää Koskenlaskijaa, ja puristelet pallon takaisin kiinni.

Sitten rikot toiselle lautasella kananmunan ja kaadat toiselle korppujauhoja. Kastat pallon ensin kananmunaan, sitten korppujauhoon ja lopuksi friteeraat kuumassa öljyssä kauniin väriseksi. Herkkua! Ja kaksi palloa riittää alkuruoaksi oikein hyvin.