sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Hoosianna.


Rakastan hoilottaa Hoosiannaa. Ja todellakin hoilottaa. Olenpa jonain vuonna saanut siitä aikaan pienen perhekiistankin, koska kaikki eivät aina arvosta "lauluani" heti herättyään sunnuntai-aamuun. Tänään siis keittiössä raikuu.

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Päärynää, inkivääriä ja muita ihania.


Huomaan eläväni melko erilaista elämää nyt kun olen kotona pikku-L:n kanssa. Elän melkein kuin lomalla ja olen ainakin hetkeksi unohtanut omat kirjoittamattomat sääntöni, jotka erottavat arjen ja viikonlopun toisistaan. Vauvan kanssa päivissä tietysti toistuvat samat asiat, imetystä, nukkumisesta huolehtimista ja vaipankin saa vaihtaa useamman kerran päivässä, mutta muuten, muuten huomaan eläväni vapaammin kuin työssä ollessani.

Tapaan ystäviä useammin, syön usein lounasta ulkona, nautin päiväkahvin kanssa pullaa tai suklaata harva se päivä ja arkiaamujen toistuvat smoothiet on korvautunut erilaisilla aamiaiskokeiluilla.

Tuntuu kuin päässä olisi vapautunut tilaa ideoille, suunnitelmille, ajatuksille ja luovuudelle, kun tiukat aikataulut ovat hetkeksi poistuneet. Olen koko ajan suunnittelemassa menoja, ruokia, tapaamisia ja joka aamu herään innoissani ajatus edellisenä iltana miettimästäni aamupalasta mielessäni.

Kiran vadelma-tahinijogurtti ja Green Kitchen Storiesin chiavanukas ovat saaneet minut innostumaan pähkinätahnoista. Tämänhetkinen suosikkini yhdistää loppusyksyn makuja, inkivääriä, päärynää ja granaattiomenaa.

Loppusyksyn aamiaisjogurtti

1/2 prk rahkaa
2 rkl maustamatota jogurttia
1 päärynä
3 rkl granaattiomenansiemeniä
1 rkl mantelivoita
1 rkl hillottua inkivääriä
1 rkl granolaa

Sekoita kulhossa rahka ja jogurtti. Pilko päärynä ja laita viipaleet sekä granaattiomenansiemenet jogurtin päälle. Notkista mantelivoi ja valuta se jogurtin päälle. Lisää vielä pilkottu inkivääri ja viimeistele annos granolalla.

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Ruokapöydän ympärillä.


Hankimme useamman vuoden aikana ruokapöydän ympärille Artekin mustia 63 tuoleja. Jossakin kohtaa viidennen tuolin jälkeen ja ennen kuudetta tuolia sen valmistus mustana lopetettiin. Pöytä kuitenkin kutsui ympärilleen kuudetta tuolia ja mietimekin tovin, millainn yksilö seuraan sopisi.

Lopulta päädyimme mustaan wieniläistuoliin punotulla istuimella. Samanlaiset puunväriset oli jo minun lapsuudenkodissani. Ja kyllä tämä wieniläistuoli tuntuukin nyt kauniilta ja ryhdikkäältä yksilöltä. Ehkä niitä voisi jossain vaiheessa olla useampikin.

Setsemänneksi tuoliksi tarvitaan kuitenkin sitä ennen syöttötuoli. Mikään hengenhätä sillä ei ole, mutta olen alkanut jo katsella sopivaa. Mieluiten ostaisin perinteisen Väkisen syötötuolin, sellainenkin oli minun lapsuudessani, mutta olen kuullut tarjottimellisen syöttötuolin olevan monen mielestä käytännöllisempi. Pohdinnat jatkukoon. Vinkit ovat tervetulleita.


maanantai 9. marraskuuta 2015

Jalokiviä salaatissa.


Suuri kurpitsajuhla oli ja meni, mutta sehän ei estä jatkamasta kurpitsoiden syömistä. Hakaniemen torilta löytyi valtavasta puulaatikosta eri värisiä ja kokoisia kurpitsoja, enkä minä pysty niitä vastustamaan.

Ainakin minulle on usein yllätys, minkä värinen kurpitsa kuoren alta paljastuu. Tämän päiväisessä kaverissa oli vihreän kellertävän oranssihtava kuori ja sisältä paljastui todella hennon keltainen, hieman persikkaan vivahtava sisus.

Leikkasin kurpitsan lohkoiksi ja poistin kuoren. Maustoin lohkot öljyllä, suolalla, chilillä, rosmariinilla ja muskotilla ja paahdoin niitä 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Lautasen pohjalle revin punasikuria, päälle paahdettu kurpitsa ja puolikas avokado. Kastikkeeksi vinaigrettea ja  pinnalle muutama paahdettu manteli. Ja ne jalokivet, jalokivinä kimaltelivat granaattiomenansiement ja tyrnimarjat. Väri-iloittelua marraskuun harmauteen.