torstai 30. joulukuuta 2010

Jee joulu jee.

Onpa ollut ihana ja herkullinen joulu. Nautittu on niin kotona, kylässä kuin ravintolassakin. Tässä kotijoulun muutamia parhaita herkkupaloja.

Rosolli nautittiin jo aatonaattona joulusaunan jälkeen. Rosolliin pilkottiin keitettyä porkkanaa, etikkapunajuurta, maustekurkkua, sipulia ja ihanan raikkaita Granny Smith -omenoita. Itse en erityisemmin pidä sillistä, joten paistoin rosollin seuraksi halloumia.


Aattoaamun puuroperinne koki tänä vuonna muutoksen. En ole ikinä onnistunut keittämään erityisen herkullista riisipuuroa, kun taas uuniohrapuuro onnistuu aina. Tästä lähin meillä siis syödään jouluaattona uuniohrapuuroa ja voisilmä, kaneli ja sokeri yhdistetään makeaksi maustevoiksi. Toimii erittäin hyvin.

Joulupöydän suosikeiksi nousivat taas kerran erilaiset kalat. Erityisen hyvin toimi Ravintola Lehtovaaran reseptillä leivottu mallasleipä mädin parina ja klassiset kylmäsavulohirullat piparjuurituorejuustotäytteellä. Maun salaisuutena oli raastettu tuore piparjuuri, jota oli runsaasti. Se raikasti mukavasti suun monien ruokalajien seassa.

Viineistä hyvä löytä oli valkoviini Wolfberger (W)3, jota Tuomas Tanttu suositteli Glorian ruoassa&viinissä kinkulle ja laatikoille. Tämä viini löytyy kyllä meiltä toistamiseenkin.


Kivoja lahjojakin saimme taas kerran. Tontut olivat kuulleet esim. harmistuksemme siitä, ettei Blossa -glögin vuosimaku tänäkään vuonna päässyt Alkon valikoimiin ja niin paketista löytyi kultaisessa pullossa oleva sahramilla maustettu glögi. Ja toisesta paketista paljastui glögin nauttimiseen sopivat toivotut Tsaikka-lasit. 

Lehtovaaran mallasleipä (2 leipää)
Ohje: Glorian ruoka&viini 7/2010

5 dl kotikaljaa tai ykkösolutta
40 g tuorehiivaa
2 tl suolaa
1 1/2 dl tummaa siirappia
 3 dl mallasjauhoa (mämmimallas)
3/4 dl mallasrouhetta (kaljamallas)
3/4 dl kauraleseitä
1 dl ruisjauhoja
1/2 dl pellavansiemeniä
1/2 dl auringonkukansiemeniä
n. 8 dl vehnäjauhoja
1 1/2 rkl rypsiöljyä vuokiin

Lämmitä kalja 37-asteiseksi. Liuota hiiva ja suola kaljaan. Sekoita siirappi, mallasjauho ja -rouhe, kauraleseet, ruisjauho ja siemenet joukkoon. Lisää vehnäjauhot muutamassa erässä. Taikina saa jäädä löysähköksi. Alusta taikinaa yleiskoneella 10 minuuttia, käsin hieman kauemmin.

Voitele 2 leipävuokaa rypsiöljyllä. Kumoa taikina jauhoitetulle työpöydälle. Jaa taikina 2 osaan ja painele palat leipävuokiin ja kohota ne lähes kaksinkertaisiksi, noin 3 tuntia.

Lämmitä uuni 200-asteeseen. Pane uunipelti uunin pohjalle ja kaada siihen 1/2 dl vettä. Pane leipävuoat uuniritilälle uunin alatasoon. Paista leipiä noin 40 minuuttia. Kumoa leivät ritilälle ja jäähdytä.

tiistai 21. joulukuuta 2010

Strömsö Martini.

Joulukuun ruokahaasteen mielenkiintoinen ja ehkä vähän haastavakin aihe on tyrni ja järjestäjänä toimii Chocochili. Itselleni tyrnistä tuli heti mieleen aikoinaan Ravintola Meccassa juomani Strömsö Martini. Onnistuin löytämään juoman reseptin ja taustaakin sen verran, että drinkin on kehittänyt Harri Keko Eat&Joyn ravintolafestivaaleille vuonna 2006.


Maanantai-illan ja kirjahyllyn joulusiivouksen lomassa nautittiin tänä vuonna siis Strömsö Martinit. Ei sitä joka maanantai drinkkejä tule ravisteltuakaan. Tämä sopisi mielestäni esim. runsaan aterian jälkiruoaksi kun ei jaksa enää suupalaakaan tai sitten illan alkuun pienen suolaisen naposteltavan kanssa.

Strömsö Martini
3 cl Finlandia Cranberry Fusion
1 cl Cointreau
2 cl tyrnimarjamehua
1 cl sokerilientä

Ainekset ravistetaan  ja siivilöidään lasiin.

Sokeriliemen valmistaminen olikin helpompaa kuin olin ajatellut. Yhtä paljon sokeria ja vettä keitetään hiljaisella lämmöllä muutaman minuutin ajan ja jäähdytetään. Siinä se. 

torstai 16. joulukuuta 2010

Caesarsalaatti.


Ajattelin pitkään etten pidä caesarsalaatista. Siihen oli useampiakin syitä. Ensinnäkin olin ennen melko epäileväinen kaikkien salaatinkastikkeiden suhteen, varsinkin paksujen. Toisekseen tiesin, että caesarkastikkeeseen tulee anjovista. Ja anjovikseen en luota edelleenkään.

Kerran pikkujouluissa uskaltauduin kuitenkin maistamaan caesarsalaattia ja epäluuloni haihtui kuin tuhka tuuleen. Nykyään rakastan caesarsalaattia, ja vielä enemmän jos krutongit on tehty saaristolaisleivästä. Tämä varmaan johtuu siitä, että elämäni ensimmäisessa caesarsalaatissa oli juuri saaristolaisleipäkrutongit.

Meidän suosikkiohje caesarkastikkeeseen löytyy Jamie Oliverin kirjasta Jamien kotona. Roomansalaatin lisäksi ruokaisaksi osuudeksi käy esim. broileri tai pekoni. Päälle vielä parmesaania ja niitä krutonkeja ja elämä hymyilee. Täytyy tunnustaa, että tähänkään en ole kyllä ikinä laittanut anjovista, vaan tuubissa myytävää anjovistahnaa. Alla oleva annos on noin kahden hengen pääruokasalaattiin.

Jamien caesarkastike

Pieni pala valkosipulinkynttä
2 öljyyn säilöttyä anjovisfilettä valutettuna ( 1 rkl anjovistahnaa tuubista)
35 g vastaraastettua parmesaania sekä lastuja pinnalle
1/2 rkl ranskankermaa
1/2 sitruunan mehu
oliiviöljyä
suolaa
pippuria

Survo valkosipuli ja anjovikset morttelissa. Laita seos kulhoon ja vatkaa joukkoon parmesaani, ranskankerma, sitruunamehu ja kolme kertaa sitruunamehun määrä oliiviöljyä.
Mausta kastike suolalla ja pippurilla.

torstai 9. joulukuuta 2010

Helsinki versus New York.

Meillä on jo useamman vuoden ollut tapana syödä itsenäisyyspäivän aamuna bageleita tuorejuuston ja kylmäsavulohen kanssa. En muista enää ollenkaan, mistä perinne on saanut alkunsa ja se kuulostaa kyllä enemmän New Yorkilta kuin Helsingiltä. Koska kuitenkin pidän perinteistä, erityisesti yllättävistä sellaisista, pidetään tästäkin kiinni.

Viime vuonna emme onnistuneet löytämään bageleita mistään, joten ne leivottiin itse. Bagelit onnistuivat sen verran hyvin, että tänä vuonna emme edes yrittäneet löytää valmiita bageleita. Aamua nopeuttaakseni tein taikinan jo edellisenä iltana ja annoin sen kohota yön yli jäkaapissa. Hyvin toimi ja bagelit onnistuivat.

Näin sai tämäkin itsenäisyyspäivä alkaa täytetyillä bageleilla ja kuitenkin suomalaisittain Helsingin Sanomilla. Ohjen on kaiken huipuksi ruotsalaisesta Elle mat & vin -lehdestä.

New Yorkin bagelit
16 bagelia
25 g hiivaa
5 dl kylmää maitoa
1/2 dl rypsiöljyä
6 dl ruisjauhoja
7 dl vehnäjauhoja
3 rkl hunajaa
1 tl suolaa
vetta ja suolaa keittämistä varten
kananmuna ja halutessasi seesamin-, auringonkukan-, unikon- yms. siemeniä

Murenna hiiva kulhoon, lisää kylmä maito ja sekoita kunnes hiiva on liuennut. Lisää loput ainekset seoksen joukkoon. Vaivaa taikinaa yleiskoneella noin 5 minuuttia tai käsin 10 minuuttia, kunnes taikina tuntuu kimmoisalta. Anna kohota 1 tunnin ajan. (Itse tosiaan annoin kohota yön yli jääkaapissa.)

Jaa taikina 16 osaan, jotka pyörittelet pulliksi. Tee jokaisen pullan keskelle reikä. Reiästä kannatta tehdä hieman haluttua suurempi, sillä se umpeutuu taikinan kohotessa. Anna bageleiden kohota jauhoitetun leivinpaperin päällä vielä noin 15 minuuttia.

Kiehauta isossa kattilassa suolalla maustettua vettä. Keitä 3-4 bagelia kerralla vedessä, minuutti per puoli. Nosta rinkelit takaisin leivinpaperin päälle. Voiteli bagelit kananmunalla ja ripottele pinnalle mieleisiäsi siemeniä. Paista 20 asteessa noin 15 minuuttia, kunnes bagelit ovat kullanruskeita. 

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Lohtua.

Sekoitettava kakku on äidiltä peritty ohje. Kakku onnistuu aina ja on todella helppo tehdä. Joskus olen leiponut kakun vain saadakseni syödä taikinaa, sillä se on aivan älyttömän hyvää. Olen nimennyt kakun lohdukekakuksi, sillä jos on mieli maassa, niin ensin taikina, sitten kakun tuoma tuoksu ja lopulta syömisen nautinto lohduttavat taatusti. Kakku näyttää melko vaatimattomalta, varsinkaan kun en omista kakkuvuokaa, mutta tässä tapauksessa ulkonäkö ei kerro kaikkea.


Sekoitettava kakku
3 dl sokeria
5 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 tl soodaa
2 tl kardemummaa
2 kananmunaa
200 g sulatettua voita
1 1/2 dl kermaviiliä
1 dl rusinoita
1/2 dl mantelirouhetta
Sekoita kaikki ainekset keskenään. Paista kakkua 175 asteessa noin tunti.

Näin yksinkertainen resepti. Itse käytän yleensä ruokosokeria ja laitan kardemummaa vähän reilummin. Tällä hetkellä keitän lanttuja elämäni ensimmäistä lanttulaatikkoa varten.

lauantai 27. marraskuuta 2010

Uuniruokaa.

Yhtenä iltana tällä viikolla ruoaksi tarvittiin jotain sellaista, minkä voisi jättää uuniin pidemmäksi aikaa kypsymään ja mikä odottaisi sitten tuoksuvana nälkäisiä kotiintulijoita. Tukusta löytyi pakasteena luomubroileri ja se sopi tarkoitukseen oikein hyvin.

Broileri hierottiin päältä ja sisältä maustetahnalla, jossa oli mm. valkosipulia, basilikaa, soijaa, chiliä ja oliiviöljyä. Alimmaiseksi vuokaan laitettiin puolitettuja perunoita kuorineen, batatteja ja porkkanoita isoina paloina sekä kokonaisia ruusukaaleja. Nämä maustettiin vain öljyllä, suolalla ja hunajalla. Broileri laitettiin lepäilemään kasvisten päälle ja koko komeus sai kypsyä uunissa 150 asteessa pari tuntia.

Ja toive toteutui. Nälkäisiä kotiintulijoita odotti tuoksuva valmis ruoka, jota pääsi heti nauttimaan.

tiistai 23. marraskuuta 2010

Millaisen pizzan sinä tekisit?

Viikko sitten lauantaina kylässä oli vähän nuorempia vieraita. Keittiöön perustettiin pizza-tehdas. Jokainen sai eteensä pohjan ja täytteet sai asetella oman maun ja luovuuden mukaan. Tässä lopputulokset:
5-vuotias kokki teki tämän näköisen, melko perinteisen pizzan. Täytteessä ainakin kinkkua, katkarapuja ja ananasta.
8-vuotiaan pizzassa keskityttiin myös ulkonäköön. Kinkun, katkarapujen ja oliivien lisäksi pizzasta löytyy myös kaksi herkkusienen viipaletta.

31-vuotiaan taiturin pizzassa ehdottomana kuninkaana on keskelle rikottu kananmuna.

32-vuotiaan tekemässä juustoisessa pizzassa on myös sieniä, tomaattia ja kylmäsavulohta.

Näiden kanssa kelpasi istahtaa ruudun eteen ja nauttia animaatiosta Ponyo rantakalliolla.

maanantai 15. marraskuuta 2010

Perjantai-iltana.

Vieraissa yksi hauskimmista jutuista on tarjoilujen suunnittelu. Ja myös tekeminen, mutta suunnittelu saattaa olla vielä hauskempaa. Perjantaina tarjosimme alkuun etanoita Pastanjauhajien luottoreseptin mukaan. Samaa reseptiä olen käyttänyt aina etanoita laittaessani. Seuraksi oli Hakaniemen hallista ostettua Tuffen leipää. Tuffen leivät ovat juureen leivottuja ja usein myös luomua. Luomua oli punaviinikin, vaikka ei ollutkaan mikään nappivalinta etanoilla. Muuten ihan hyvää viiniä.
Pääruoaksi oli paistettua poron sisäfileetä. Lisukkeeksi valmistimme yksinkertaisen salaatin vihreästä salaatista, viikunoista ja leipäjuustosta sekä Glorian ruoan&viinin ohjeella artisokka-perunapaistoksen. Yhdistelmä oli todella hyvä. Jäkiruoaksi söimme vielä itse leivottua mud cakea. Seuraavia ihania ruokavieraita odotellessa.
Artisokka-perunapaistos
8 säilöttyä latva-artisokansydäntä
8 keitettyä perunaa
4 viipaletta pekonia
2 salottisipulia
2 rkl voita
1/2 tl suolaa
mustapippuria myllystä
Kuutioi pekonit. Kuori ja viipaloi sipulit ohuiksi. Puolita artisokat ja kuutioi perunat.
Paista pekonia pannussa keskilämmöllä, kunnes se saa väriä. Lisää sipulit ja kypsennä, kunnes sipuli pehmenee. Lisää voi, artisokat ja perunat. Anna lämmetä. Mausta suolalla ja pippurilla.

torstai 11. marraskuuta 2010

Martti-hanhi

Eiliseen Martinpäivään herättiin liian myöhään, joten Martti-hanhesta päästiin nauttimaan vasta tänään. Ensi vuoden kalenteriin merkitsen heti Martinpäivän, jotta sama ei pääse toistumaan. Sellon Citymarketista löytyi kotimaisia tuoreita Hauholan Hanhifarmen hanhenkoipia.

Koivet ruskistettiin ensin padassa ja maustettiin suolalla ja pippurilla, jonka jälkeen ne nostettiin pois ja pataan laitettiin pilkottuja vihanneksia. Meillä oli perunaa, porkkanaa, palsternakkaa ja sipulia. Vihannekset maustettiin kuivatuilla yrteillä ja hanhenkoivet nostettiin päälle. Tämän jälkeen pata nostettiin uuniin, 175 C ja noin 11/2 tuntia. Lopussa pata oli vielä hetken kuumemmassa uunissa ilman kantta, jotta koipien pinta rapeutui. Hanhet olisivat voineet olla uunissa kauemminkin, mutta vihannekset olisivat menneet jo liian pehmeiksi. Koivista ja vihanneksista irtosi sen verran paljon nestettä, että lopputulos oli erittäin mehevä ja muutenkin herkullinen.





Viikonloppuna on tulossa vieraita, joten nyt yhteen suosikkipuuhaan: ruokien suunnitteluun.

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Suuri kurpitsa

Tenavissa Eppu odottaa aina Halloweenina suurta kurpitsaa, joka ei koskaan saavu. Meidän keittiöömme suuri kurpitsa saapui ensimmäisen kerran viime vuonna Halloweenina. En tiedä onko tänä vuonna ollut poikkeuksellisen hyvä kurpitsavuosi, mutta ainakin kaupoissa ja toreilla on näyttänyt olevan runsaasti erilaisia kurpitsoita tarjolla. Taitaa kurpitsa olla myös yleistymässä Suomessa. Nyt olen tehnyt kurpitsasta muutaman kerran suolaisia ruokia, mutta ennen tätä Halloweenia en koskaan mitään makeaa.

Leipojana olen usein innokas, mutta en välttämättä niin taitava. Harmittavan usein leivonnaisilleni tapahtuu jotain kummallista, mutta useimmiten maku on kuitenkin hyvä, vaikka ulkonäkö voisi muuta antaa odottaakin. Olen esim. ollut kuuluisa siitä, että kakkuni eivät ole suostuneet millään kypsymään, vaikka niitä olisi pitänyt uunissa tunteja. Tällä kertaa halusin kokeilla Kotiliedestä löytynyttä kurpitsapiirakan ohjetta. Reseptissä sekä pohja, että täyte maustettiin piparkakkumausteella. Hyvä niin, sillä muuten piirakka ei olisi maistunut juuri miltään. Pohjataikina oli jo leivontavaiheessa epäilyttävä ja jouduin lisäämään jauhoja paljon enemmän kun ohjeessa sanottiin. Saattaa olla, että tein ensimmäisen virheen yrittäessäni leipoa vain puolikasta annosta. Lopputuloksena oli kovahko, ankea pohja ja kurpitsatäyte, joka saattoi olla juuri sellainen kuin kurpitsapiiraassa pitää. Tästä ei kuitenkaan tullut ainakaan minulle klassikkoreseptiä Halloweeniksi.

Piirakan täytteestä jäi yli kurpitsasosetta, joten se muokattiin seuraavana päivänä keitoksi Jamie Oliverin kirjan "Jamien kotona" ohjetta soveltaen. Ohjeessa kuullotettiin alussa salvianlehtiä öljyssä, jotta öljyyn saatiin salvian maku ja lehdet käytettiin sitten myöhemmin keiton koristeluun. Ne siis poistettiin ennen muiden aineiden lisäämistä. Koska meillä keitto päätyi lounasevääksi töihin, jäi myös koristelu väliin. Keittoon tuli mm. varsiselleriä, chiliä, rosmariinia,valkosipulia ja porkkanaa. Keitto oli hyvää ja lämmitti, mutta laitoin chiliä muihin mausteisiin nähden vähän liikaa ja se dominoi täysin rosmariinin ja salvian maun. Tähän aikaan vuodesta parvekkeella kasvavat yrtit eivät myöskään välttämättä ole enää maukkaimmillaan. Keiton ja piirakan kaksintaistelussa keitto kuitenkin voitti ylivoimaisesti.

lauantai 30. lokakuuta 2010

Ristiriitoja

Juuri kun kehuin Hanna Jensenin ruokablogia, hän ilmoittaa lopettavansa Oliviassa. Toivottavasti saan kuitenkin vielä tulevaisuudessakin lukea Hannan ruokakirjoituksia. Viimeisenä blogikirjoituksenaan Hanna julkaisee kymmenen ruokaan liittyvää ajatusta. Tunnistan itseni erityisesti numeroista 3 ja 4. Onneksi yhdessäkin ihmisessä voi olla vastakohtaisuuksia ja ristiriitoja. Vaikka yleensä suosinkin aitoja raaka-aineita ja mahdollisuuksien mukaan luomua, ei se estä minua ostamasta irtokarkkeja tai testaamasta jotain superesanssista uutuutta.

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Lehtihulluutta

Rakastan lehtiä. Lehti-innostukseni on mennyt jo niin pitkälle, että saadessani uuden lehden käsiini tarkastan heti ensimmäiseksi, että milloin seuraava numero ilmestyy. Lisäksi säästelen suosikkilehtiäni niin, etten raaski lukea niitä loppuun ennen kuin uusi numero on ilmestymässä. Tiedän, täysin järjetöntä.

Ruokalehdistä ostan aina Glorian ruoan&viinin ja ruotsalaisen Elle mat och vin -lehden. Molemmista myös kokeilen reseptejä usein. Uusimmasta Glorian ruosta & viinistä on parhaillaan uunissa venäläinen hirvipata. Silloin tällöin ostan myös Viini-lehden tai Jamie Oliverin oman ruokalehden.

Pidän myös naistenlehtien ruokajutuista. Ehdoton suosikkini on Olivia-lehden ruokabloggaajanakin toimiva toimittaja Hanna Jensen. Pidän hänen kirjoitustyylistään ja resepteistään, joten seuraan myös blogia ahkerasti. Lähes kaikki Oliviassa ilmestyneet ruokajutut minulla on edelleen tallella. Harmittaa hirveästi, että vein vahingossa lehtikeräykseen jutun, jossa Hanna kirjoitti salaateista ja niiden maustamisesta.

maanantai 11. lokakuuta 2010

Juhlan kunniaksi.

Lapsena valitsin aina kahvilassa aleksanterinleivoksen. En kyllä ole ihan varma perustuiko leivoksen vetovoima pelkästään makuun vai myös vaaleanpunaiseen väriin. Alenksanterinleivos on edelleen hyvää ja juhlan kunniaksi sain nauttia pari viikkoa sitten itse tehtyjä leivoksia.



Ohje on Glorian ruoka&viini -lehdestä (6/2009). Alkuperäisestä ohjeesta poiketen väliin laitettiin lemon curdia kirsikkahillon sijasta ja koristeraidat tehtiin mansikkamehulla. Herkullisia!

Aleksanterinleivokset (18-36 kpl)

350 g huoneenlämpöistä voita
2 1/2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 kananmunankeltuaista
8 dl vehnäjauhoja

Täyte
150 g mantelimassaa
1-2 rkl tomusokeria kaulimiseen
2 dl lemon curdia

Vaalea kuorrute
1/2 dl sitruunamehua
1 rkl vettä
n. 7 dl tomusokeria

Punainenkuorrute
n. 3/4 dl tomusokeria
1 1/2 tl mansikkamehua

Vaahdota huoneenlämpöinen voi, sokeri ja vaniljasokeri sähkövatkaimella. Vatkaa keltuaiset yksitellen joukkoon. Lisää vehnäjauhot, ja nypi seos tasaiseksi. Muotoile taikina palloksi ja kiedo se kelmuun. Laita taikina jääkaappin jähmettymään 30 minuutiksi.

Pane uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Jaa taikina työpöydällä kahdelle uunipellin kokoiselle leivinpaperipalalle. Painele taikinat ensin suorakaiteenmuotoisiksi. Ripottele pinnalle hieman jauhoja. Kauli tasaiseksi levyksi (25 x 30 cm). Nosta toinen taikinalevy leivinpapereineen uunipellille.

Ripottele tomusokeria leivinpaperille. Kauli mantelimassa tomusokerin avulla taikinan kokoiseksi levyksi. Nosta ja käännä se leivinpaperin avulla pellillä olevan taikinalevyn päälle. Poista leivinpaperi.

Levitä lemon curd mantelitäytteen päälle. Nosta toinen taikinalevy varovasti leikkuulaudan ja leivinpaperin avulla kanneksi. Ei haittaa, jos taikina repeilee hiukan. Paista kakkua uunin keskitasossa 25-30 minuuttia. Jos pinta alkaa tummua, peitä kakku foliolla.

Nosta kakku työpöydälle jäähtymään. Käännä jäähtynyt kakku esim. leikkuuludan avulla työpöydälle, leivinpaperin päälle, tasainen pohja ylöspäin.

Piirrä halutessasi leivinpaperin reunaan kohdistusmerkit raitojen pursottamista varten: kakkulevyn pitkälle sivulle pursotetaan 9 vaaleanpuanista raitaa, jolloin merkit piirretään kakun lyhyelle sivulle 2,5 cm:n välein. Raidat marmoroidaan ristikkäiseen suuntaan 13 kohdasta, reilun 2 cm:n välein. Jos haluat tehdä pienempiä leivoksia, tee raidat ja marmorointi hieman tiheämmäksi.

Vamista vaalea kuorrute. Sekoita sitruunamehu, vesi ja tomusokeri. Kuorrute saa olla melko juoksevaa, jotta se sekoittuu punaisen kuorrutteen kanssa, ja marmorointi onnistuu.

Valmista punainen kuorrute. Sekoita tomusokeri mansikkamehuun. Muotoile leivinpaperista pieni pursotin ja täytä se kuorrutteella. Leikka pursottimen kärkeen pieni reikä.

Levitä kuorrutteet ripeästi, etteivät ne kuivu pinnalta. Marmorointikuvion tekeminen onnistuu vain, kun kuorrute on vielä kauttaaltaan kosteaa. Levitä valkoinen kuorrute kakun pinnalle lastalla. Pursota punaisella kuorrutteella 9 raitaa 3cm:n välein kakun pitkälle sivulle. Vedä cocktailtikulla viivoja punaisten raitojen yli, joka toinen viiva vasemmalta oikealle ja joka toinen viiva oikealta vasemmalle.

Anna kuorrutteen jähmettyä huoneenlämmössä seuraavaan päivään, jotta kuorrute ei lohkeile paloiteltaessa.

Tasoita kakun reunat terävällä veitsellä. Pyyhi veitsi jokaisen viillon jälkeen. Leikkaa kakku leivoksiksi kuvioinnin mukaan.