Kaksi tomaattikastiketta, yksi voittaja.

Hyvä tomaattikastikeresepti voi tehdä elämästä huomattavasti parempaa. Tomaattikastike kun voi joko nostaa tai laskea aika monen ruoan ihan eri tasolle. Puhutaan nyt vaikka pizzasta, pastasta tai shakshukasta.

Millainen sitten on hyvä tomaattikastike ja miten se tehdään? Minulle tomaattikastikkeen pitää olla melko paksu ja tiiviin makuinen. Ja selvittääkseni miten se tehdään, testasin kahta ehkä jo legendaariseksi kutsuttavaa reseptiä.

Toinen oli tietysti Henri Alénin Twitterissä jakama Mutti-tomaattikastikkeen resepti, joka levisi valoakin nopeammin.

Toinen taas on Suvin blogista bongaamani Marcella Hazanin resepti, joka on ollut Super suosittu ulkomaisissa blogeissa.

Tein molemmat kastikkeet yksinkertaisimman version mukaan eli Henrin kastikkeeseen en laittanut punaviiniä tai appelsiinia. Ja seurasin ohjeita mahdollisimman tarkkaan liikoja soveltamatta.

Kahden hengen raatimme oli tiukan päätöksen edessä ja molempia tomaattikastikkeita maisteltiin hartaasti ihan sellaisenaan. Ja voittajaksi meidän keittiössä valittiin... Marcella Hazanin tomaattikastike!

Onnittelut voittajalle tyytyväisiltä kokkailijoilta.

Saa kurkata luukusta.

Lapsena joulukuun ensimmäisenä herääminen ei koskaan ollut vaikeaa. Joulukalenterin ensimmäinen luukku! Ja innostus luukkujen avaamisesta kantoi koko joulukuun läpi. Valitettavasti joulukalenterin heräämistä helpottava vaikutus tuntuu karisseen vuosien myötä, mutta onneksi ilahduttava ei.

Valitsin itselleni Lindtin suklaakalenterin ja huomenna aukeaa ensimmäinen luukku. Olen kieltänyt itseäni katsomasta kalenterin takaa, mitä sisältä paljastuukaan, mutta veljentyttöni mukaan vaikuttaa todella herkulliselta.

Kotona olevien kalenterien lisäksi ilahdun myös blogi-kalentereista, jotka usein ovat täynnä toinen toistaan maistuvampia ideoita jouluun. Odotan erityisesti Truly Kiran joulukalenteria. Kiran reseptit eivät ole tuottaneet ikinä pettymystä. Työkaverini Kaisa ja Mikko taas ovat jo lokakuussa ottaneet 24 askelta jouluun, mutta joulukalenteri sielläkin aukeaa perinteisesti joulukuun alettua.

Vinkkaathan myös omat kalenterisuosikkisi!

Blogi Reality. Tuiki tavallinen keskiviikko.

Viime aikoina on keskusteltu blogien luomasta, usein melko epärealistisesta, todellisuudesta. Liemessä blogin Jenni haastoi bloggaajat Blogi Realityyn eli kertomaan yhdestä arkipäivästään totuudenmukaisesti ilman kaunistelua ja stailausta.

Tuiki tavallisena keskiviikkona kännykän herätyskello soi kuudelta. Nousin saman tien ilman torkuttelua, koska heräämisen hetki on niin tuskainen, etten halua kokea sitä useampaa kertaa yhtenä aamuna. Iso lasi vettä, kahvinkeittimen virittäminen ja suihkuun.

Aamupalani on rahkahässäkkä, johon en näytä kyllästyvän koskaan. Puoli purkkia rahkaa, murskattuja puolukoita, maca-jauhetta, tahinia, ruisleseitä, banaani ja saksanpähkinöitä. Seuraksi kuppi kahvia maidolla. Aamupala venähti vähän turhan pitkäksi, koska Hesarin kulttuuriosiossa oli kirja-teema ja Riikka Pulkkisen päiväkirja oli pakko lukea.

Aamiaisen jälkeen teen eväät. Kivat lasipurkit on pesussa, joten muovirasialla mennään. Lounas laukkuun, naama kuntoon ja polkaisen fillarilla töihin.

Töissä syön eväät joskus puolenpäivän aikaan. Salaatti koostuu sunnuntailta jääneestä lohi-wellingtonista, tiistai-illan uunikurpitsoista ja kasviksista. Outo yhdistelmä, kuten usein jämiä käyttäessä on. Lounasseurana on vanha naisenlehti. Yksi työpäivän kohokohdista on lounaan jälkeen tekemäni kahvi ja kahvipapujen tuoksu.

 

 

Työpäivän jälkeen kipaisen kaupassa ostamassa uuden Glorian ja fillaroin kotiin. Vaihdan saman tien juoksukamat ja käyn juoksemassa jo pimenevässä illassa. Olen illalla yksin kotona ja olen ottanut edellisenä iltana pakastimesta rasiallisen kalakeittoa sulamaan. Suihkun jälkeen lämmitän keiton, kasaan päälle keon krutonkeja ja istahdan Glorian kanssa pöydän ääreen. Päivän päättää tauolta palaava Greyn Anatomia. Miksi niin surullinen jakso!

Keskustelun aiheena blogien luoma mielikuva on mielenkiintoinen. Ainakin minua usein inspiroi arjen kauneus blogeissa. Luen blogeja kuin naistenlehtiä tai mietin niitä lapsuuden mielikuvitusleikkeinä. Saan haaveilla kaikesta ihanasta. Ja yleensä omastakin arjesta löytyy kaikkea ihanaa ja kaunista, kun vain kääntää katseen oikeaan suuntaan. Koen, että ainakin minun elämässäni kauneus lisää nautittavuutta, mutta haluan kuitenkin elää elämääni, en stailata sitä.

Riikka Pulkkinen sanoo mielestäni hyvin lokakuun Oliviassa. "Pari vuotta sitten tajusin, että jos haluan olla ihminen, jolla on laventelintuoksuiset lakanat, viinipullo kaapissa ja koti, johon ystävät voivat spontaanisti tulla, minun pitää varmaan ruveta sellaiseksi."

Salaattiin kääritty falafel.

Olen aivan innoissani Green Kitchen Stories -blogista. David ja Luise kokkaavat lähinnä vegaanista, sokeritonta ja gluteiinitonta ruokaa, joka näyttää aivan mahtavalta. Vai mitä sanotte tästä hippikakusta? Tai näistä "kakkutikkareista"? Ostin jopa heidän iPad aplikaationsa. Ja vaikka tämä saattaakiin kuulostaa ylikehumiselta, niin heidän tekstinsä ovat ihan lämpimiä ja lähestyttäviä. Olen fani!

Himoitsen päästä kokeilemaan suurinta osaa resepteistä. Viime viikolla tein vihreitä falafelpyöryköitä, jotka uppopaistamisen sijaan paistettiin pannulla. Vaihdoin ohjeessa olleet pistaasipähkinät muihin pähkinöihin, joten minun falafelini eivät olleet aivan niin vihreitä. Sen sijaan ne olivat raikkaita ja ihanan minttuisia. Pyörykät käärittiin kaalinlehtiin ja seuraksi tein jogurttikastiketta ja tomaattisalsaa. Ilman jogurttia ruoka on vegaaninen.

Vihreät falafelpyörykät

8 oksaa minttua
8 oksaa persiljaa
200 g pistaasipähkinöitä (tai muita pähkinöitä)
500 ml kypsiä kikherneitä
2 valkosipulinkynttä
1/2 sipuli
3 rkl oliiviöljyä
1 tl juustokuminaa
1 rkl tattarijauhoja (tai muita jauhoja)
1 tl leivinjauhetta

Sekoita ensin yrtit tahnaksi sauvasekoittimella tai monitoimikoneella. Lisää pähkinät ja jatka jauhamista kunnes ainekset ovat kunnolla sekoittuneet. Minun sauvasekoittimessani ei ollut ihan riittävästä tehoja, joten taikina jäi aika irtonaiseksi.

Lisää kikherneet ja muut ainekset ja jatka sekoittamista. Älä jauha seosta täysin hienoksi, vaan jätä se hivenen rouheaksi.

Pyörittele massasta pieniä palloja. Kypsennä pyöryköitä 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Käännä pyöryköitä muutaman kerran, jotta ne ruskistuvat tasaisesti joka puolelta.

Herkuttele!

Makkara ja varhaiskaali.

Chicling on yksi lempiblogeistani. Hanna saa elämän näyttämään kauniilta ja kirjoittaa ruoasta, ja monesta muustakin asiasta, inspiroivasti ja ilahduttavasti. Alati ruoasta innostuvana pidän tietysti siitä, että blogin ruokajutut ovat lisääntyneet. Tätä yksinkertaista varhaiskaali-makkararuoan ohjetta halusin kokeilla ehdottomasti.

Tarvitset varhaiskaalin, pari sipulia, valkosipulia, voita, valkoviiniä, suolaa pippuria, laakerinlehtiä, rosmariinia, timjamia sekä raakamakkaroita. Minulla oli taas niitä aikaisemminkin ilahduttaneita hirvimakkaroita, mutta tässä ruoassa olisi toiminut useammankin erilaisen makkaran yhdistelmä, eivätkä tulisemmatkaan maut olisi olleet haitaksi.

Kuullota viipaloidut sipulit voissa. Lisää joukkoon silputtu kaali ja paista hetken ajan. Kaada joukkoon kupillinen valkoviiniä ja mausta. Anna porista kannen alla hetki. Lisää joukkoon pilkotut makkarat ja anna hautua miedolla lämmöllä noin 40 minuuttia. Tarjoa sellaisenaan tai jonkun kanssa. Meillä oli ohraa ja kokojyvädijonia.

Ristiriitoja

Juuri kun kehuin Hanna Jensenin ruokablogia, hän ilmoittaa lopettavansa Oliviassa. Toivottavasti saan kuitenkin vielä tulevaisuudessakin lukea Hannan ruokakirjoituksia. Viimeisenä blogikirjoituksenaan Hanna julkaisee kymmenen ruokaan liittyvää ajatusta. Tunnistan itseni erityisesti numeroista 3 ja 4. Onneksi yhdessäkin ihmisessä voi olla vastakohtaisuuksia ja ristiriitoja. Vaikka yleensä suosinkin aitoja raaka-aineita ja mahdollisuuksien mukaan luomua, ei se estä minua ostamasta irtokarkkeja tai testaamasta jotain superesanssista uutuutta.

Lehtihulluutta

Rakastan lehtiä. Lehti-innostukseni on mennyt jo niin pitkälle, että saadessani uuden lehden käsiini tarkastan heti ensimmäiseksi, että milloin seuraava numero ilmestyy. Lisäksi säästelen suosikkilehtiäni niin, etten raaski lukea niitä loppuun ennen kuin uusi numero on ilmestymässä. Tiedän, täysin järjetöntä.

Ruokalehdistä ostan aina Glorian ruoan&viinin ja ruotsalaisen Elle mat och vin -lehden. Molemmista myös kokeilen reseptejä usein. Uusimmasta Glorian ruosta & viinistä on parhaillaan uunissa venäläinen hirvipata. Silloin tällöin ostan myös Viini-lehden tai Jamie Oliverin oman ruokalehden.

Pidän myös naistenlehtien ruokajutuista. Ehdoton suosikkini on Olivia-lehden ruokabloggaajanakin toimiva toimittaja Hanna Jensen. Pidän hänen kirjoitustyylistään ja resepteistään, joten seuraan myös blogia ahkerasti. Lähes kaikki Oliviassa ilmestyneet ruokajutut minulla on edelleen tallella. Harmittaa hirveästi, että vein vahingossa lehtikeräykseen jutun, jossa Hanna kirjoitti salaateista ja niiden maustamisesta.