Myslipurkki keittiössä.

Meillä on (lähes) aina itsetehtyä mysliä keittiön tasolla. Hyvän maun lisäksi purkista tulee lämpöinen tunnelma. Aika usein se on myös ystäville annettava vakiovieminen. Mysliaikojen alussa tein sitä Kemikaalicocktailin ohjeella, mutta nykyään siitä ollaan jo aika kaukana.

Myslini elää vuodenaikojen ja innostusten mukaan. Nappaan ideoita kirjoista, lehdistä ja blogeista ja muistaessani sovellan niitä mysliä tehdessäni. Tällä hetkellä olen innostunut seuraavista jutuista.

* Omenasosetta myslin joukkoon ennen paahtamista. Antaa makeutta ja tekee myslistä granolamaisemman. Tai ehkä jopa granolan, en ole ihan varma näiden kahden erosta.

* Tattaria, kokonaisena! Paahtuu uunissa hauskasti suussa hajoavaksi.

* Amarantti, joka on ensin poksautettu popcornin lailla kuumassa kattilassa. Raivostuttava tehdä ja osa palaa aina, mutta onnistuneet yksilöt ovat söpöjä pieniä valkoisia palloja.

Bubbling under: kvinoa kokonaisena, pähkinävoit ja inkivääri.

Tulevaisuudessa olen ajatellut testata ainakin härkäpapurouhetta myslissä. Onko kenelläkään kokemuksia?

Kuvassa olevassa myslissä oli muuten joulun kunniaksi tummaa suklaata rouhittuna. En ole purkin tyhjennyttyäkään aivan varma oliko se hyvä juttu vai ei...

Monelta haluat herätä leipomaan sämpylöitä?

Uunilämpimiä sämpylöitä aamulla? Joo. Herätys leipomaan kaksi tuntia aiemmin? Ei kiitos. Onneksi on taikinoita, jotka voi tehdä jo edellisenä iltana ja jättää yöksi jääkaappiin kohoamaan. Aamulla voi sitten kumota taikinan pöydälle, leikata taikinasta sopivan rustiikkisia palasia ja paistaa sämpylät vaikka suihkun aikana. Ei ehkä ihan yhtä nopeaa, kuin eilisen sämpylän syöminen, mutta taatusti parempaa.

Leipasin Lantliv mat & vinin reseptillä porkkanasämpylöitä leikkipuiston brunssille, sellaisiinkin tulee nykyään osallistuttua. Peittelin sämpylät vähintään yhtä huolellisesti kuin lapsen ja onnistuin kuljettamaan sämpylät paikalle lämpiminä läpi tuulen ja sateen.

Porkkanasämpylät

25 g hiivaa
6 dl kylmää vettä
1 dl appelsiinin mehua (yksi appelsiini)
1 tl suolaa
5 dl grahamjauhoja
7 dl vehnäjauhoja
1 dl ruusunmarjajauhetta
2 keskikokoista porkkanaa

Murustele hiiva (yleiskoneen)kulhoon. Lisää tilkka vettä ja sekoita, kunnes hiiva on liuennut. Lisää loput vedestä ja appelsiinimehu.

Lisää suola, molemmat jauhot ja ruusunmarjajauhe vähitellen samalla taikinaa työstäen, joko käsin tai koneella. Vaivaa taikinaa, kunnes se alkaa irtoilla kulhon reunoista. Taikina on aika tarttuvaista, joten koneella tämä käy paljon helpommin.

Kuori ja raasta porkkanat ja sekoita raaste taikinan joukkoon. Peitä kulho kelmulla ja nosta yöksi jääkaappiin.

Nuku hyvin.

Seuraavana aamuna kuumenna uuni 250-asteiseksi. (Itse paistoin sämpylät kiertoilmalla, jotta sain kaksi peltiä uuniin samaan aikaan ja käytin noin 15-20 astetta matalampia lämpötiloja.) Kaada taikina jauhoitetulle pöydälle ja leikkele siitä noin 20 palasta, jotka nostat leivinpaperilla päällystetyille pelleille.

Nosta pelti uuniin ja laske lämpötila 200-asteeseen. Paista sämpylöitä 20 minuuttia.

Päärynää, inkivääriä ja muita ihania.

Huomaan eläväni melko erilaista elämää nyt kun olen kotona pikku-L:n kanssa. Elän melkein kuin lomalla ja olen ainakin hetkeksi unohtanut omat kirjoittamattomat sääntöni, jotka erottavat arjen ja viikonlopun toisistaan. Vauvan kanssa päivissä tietysti toistuvat samat asiat, imetystä, nukkumisesta huolehtimista ja vaipankin saa vaihtaa useamman kerran päivässä, mutta muuten, muuten huomaan eläväni vapaammin kuin työssä ollessani.

Tapaan ystäviä useammin, syön usein lounasta ulkona, nautin päiväkahvin kanssa pullaa tai suklaata harva se päivä ja arkiaamujen toistuvat smoothiet on korvautunut erilaisilla aamiaiskokeiluilla.

Tuntuu kuin päässä olisi vapautunut tilaa ideoille, suunnitelmille, ajatuksille ja luovuudelle, kun tiukat aikataulut ovat hetkeksi poistuneet. Olen koko ajan suunnittelemassa menoja, ruokia, tapaamisia ja joka aamu herään innoissani ajatus edellisenä iltana miettimästäni aamupalasta mielessäni.

Kiran vadelma-tahinijogurtti ja Green Kitchen Storiesin chiavanukas ovat saaneet minut innostumaan pähkinätahnoista. Tämänhetkinen suosikkini yhdistää loppusyksyn makuja, inkivääriä, päärynää ja granaattiomenaa.

Loppusyksyn aamiaisjogurtti

1/2 prk rahkaa
2 rkl maustamatota jogurttia
1 päärynä
3 rkl granaattiomenansiemeniä
1 rkl mantelivoita
1 rkl hillottua inkivääriä
1 rkl granolaa

Sekoita kulhossa rahka ja jogurtti. Pilko päärynä ja laita viipaleet sekä granaattiomenansiemenet jogurtin päälle. Notkista mantelivoi ja valuta se jogurtin päälle. Lisää vielä pilkottu inkivääri ja viimeistele annos granolalla.

Syyspuuro.

Kyllä se nyt on syksy. Aamulla kun astun keittiöön, ei tarvitse enää siristellä silmiään auringonpaisteessa. Taivaanrannassa on heikko kellertävä valo, mutta keittiössä on hämärää ja yön viileydenkin tuntee. Ja tämähän tarkoittaa sesongin vaihtumista myös aamupaloissa.

Lämpimät puurot alkavat taas kummasti kiinnostaa. Ja päälliset saavat myös syksyisen vivahteen.

Kookosmaidon ja veden sekoitukseen keitetty kaurapuuro on ihanan pehmeää ja kookos maistuu vain vivahteena. Päälle puolukoita, omenoita, pekanpähkinöitä ja kanelia, niin syksyinen puuro on valmis.

Kaksi suosikkia samalla lautasella - jogurttia ja kananmunaa.

Törmäsin tähän kaksi suosikkiani yhdistävään aamupala deaan Mollyn blogissa. Kulhostani löytyy aamuisin usein jogurttia marjojen, hedelmien ja myslin kera, mutta tässä ohjeessa jogurtti saa täysin uudet kaverit.

Makeammat lisukkeet korvataan raikkailla ja suolaisemmilla sattumilla: vihanneksilla, kananmunalla ja mausteilla. Tässä annoksessa kohtaavat siis kaksi aamupalasuosikkiani; jogurtti ja kananmuna. Ja vaikka ajatus voi ensi tuntua oudolta, niin onhan jogurtin ja vihannesten liitto vanha juttu. Esimerkiksi tsatsikissa jogurttiin yhdistetään kurkkua ja valkosipulia.

Suolaisempi aamiaisjogurtti

kreikkalaista jogurttia
tomaattia
kurkkua
paprikaa
avokadoa
korianteria
paistettu kananmuna per syöjä
suolaa
mustapipuria
sumakkia

Levitä jogurtti laakealle lautaselle. Lisää päälle pilkottuja vihanneksia ja paistettu kananmuna. Mausta suolalla, mustapippurilla ja sumakilla.

Ja turha varmaan sanoa, että vihanneksia ja mausteita voi varioida mielensä mukaan. Sumakkia voi olla vähän vaikea löytää, jolloin sen voi jättää ihan hyvin pois.

Raparperi-tuorepuuro

Tuorepuuro on aika kätevä juttu. Sen voi tehdä valmiiksi illalla ja aamulla ei tarvitse kuin viipaloida hedelmä tai kaksi joukkoon. Tai jos sen haluaa syödä välipalaksi kuten minä, niin sitten sekoittaa ainekset aamulla purkkiin ja ottaa purkin mukaan töihin. Iltapäivällä voi sitten kipaista jääkaapille, jossa puuro odottaa päällisiä vaille valmiina.

Tätä raparperi-tuorepuuroa varten keitin happamahkon hillokkeen. Makeamman puuron ystävät voivat hyvin lisätä hunajaa enemmänkin. Puuroannoksesta riittää minulle pariksikin iltapäiväksi, mutta aamulla saattaisin syödä koko satsin kerralla.

Raparperi-tuorepuuro

1 dl raparperihilloketta
1 dl kaurahiutaleita
1 dl maustamatonta jogurttia
1 rkl chia-siemeniä
hedelmiä & marjoja

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja anna puuron tekeytyä ainakin pari tuntia. Kruunaa puuro hedelmillä tai marjoilla ennen syömistä. Mansikat ovat raparperin perinteinen pari, mutta ananas ja pensasmustikatkin maustuivat oikein hyvältä.

Raparperihilloke

4 dl raparperia viipaloituna
1 dl vettä
1/2 limen mehu
1 rkl hunajaa

Mittaa raparperi ja vesi kattilaan. Purista joukkoon puolikkaan limen mehu. Keitä miedolla lämmöllä noin 20 minuuttia, kunnes raparperi on täysin muhjaantunut. Sekoita hunaja vielä lämpimän hillokkeen joukkoon.

Räiskäleet pinoon - lettubrunssi.

Äitienpäivän, nimipäivän (vink, vink) tai oikeastaan minkä tahansa aamun juhlistamiseen käy hyvin lettubrunssi.

Tarvitaan vain ahkera letunpaistaja, joka jaksaa hetken seistä kuuman hellan ääressä. Ja kun käytössä on samaan aikaan neljä pannua, niin aikaakaan ei kulu niin kovin kauaa. Näin olen kuullut. Lettutaikinan salaisuus piilee muuten ohrajauhoissa.

Lettupinon lisäksi pöytään nostetaan suolaisia, makeita ja aamuisia makuja. Meillä pöydästä löytyi savulohta, mätiä ja katkarapuja, uunissa paahdettua parsaa ja keitettyjä kananmunia. Makeampaa koulukuntaa edustivat hedelmät, jogurtti, mysli ja tietysti hilloa & kermavaahtoa.

Ja lettubrunssilla minkäänlaisia yhdistelmiä ei tuomita!

Pitkien yöunien ohrapuuro.

Minun nukkuessa puuro muhii uunissa pehmeäksi ja maistuvaksi. Voiko parempaa konseptia edes olla? Ja siitä huolimatta olen epäillyt tätä useamman vuoden ja ajatellut, että puuro kuitenkin joko kuivuu kasaan tai ei edes kypsy.

Nyt voin sanoa, että tämä epäilevä tyyppi oli väärässä. Miedolla lämmöllä ja pitkällä haudutusajalla se ei ole niin minuuteista kiinni, eikä välttämättä tunneistakaan. Puuro hautuu lempeässä lämmössä rauhassa maistuvaksi ja melkein makeaksi herkuksi, jolla on hyvä aloittaa aamunsa.

Yön yli muhinut ohrapuuro

Voita
1,5 dl ohraryynejä
1 l kevytmaitoa
suolaa

Voitele kannellinen uunivuoka. Mittaa vuokaan ohraryynit, maito ja suola ja sekoita. Laita kansi päälle ja nosta 90-asteiseen uuniin.

Harjaa hampaat, mene sänkyyn ja lue hetki kirjaa. Nuku noin 8 tuntia. Muutama hetki heräämisen jälkeen voit hipsiä uunille ja nostaa kypsän puuron pois. Nauti voisilmän kanssa. Tai hillon, jos se houkuttaa enemmän.

Aamupalalla Galleria Keitaassa.

Mitä kertoo ihmisestä, jos tiistaina haikailee viikonloppu-aamiaisten perään? Onko kysymyksessä heikko arjen sietokyky vai sittenkin ainainen toiveikkuus? Minä kallistun jälkimmäiseen, sillä onhan siinä nyt tiettyä toiveikkuutta, jos jo tässä vaiheessa viikkoa miettii mitä ja missä viikonloppuna syö.

Suosikki-aamiaispaikkani (kodin lisäksi) on Galleria Keidas Flemarilla. Aamiaista sieltä saa arkisinkin,  mutta työaamun aikataulu vie minut toiseen suuntaan. Toista on viikonloppuisin. Silloin Galleria Keitaasta saa aamiaista klo 10-15 ja se tilataan listalta.

Viikko sitten kävin syömässä lauantai-aamuna täydellistä ohrapuuroa voisilmällä ja jogurttia itse tehdyllä granolalla. Viime viikonloppuna oltiin jo lähempänä lounasaikaa ja valitsin listalta Huevos Rancheroksen, jossa tortillan päältä löytyy muun muassa mustapapuja, tomaattia ja kaksi paistettua kananmunaa. Seuraavaksi voisi kokeilla Eggs Benedictia Keitaan tapaan.

Jos aamiaisleivällä on pekonia ja avokadoa, niin...

eihän se voi olla muuta kuin jumalaista. Tällaisia kuin syö sunnuntaiaamuna, niin seurauksena on tyytyväistä hyrinää koko päiväksi.

Tutustuin joku aika sitten viehättävään tanskalaiseen (tietysti ovathan viehättävä ja tanskalainen lähes synonyymeja) ruokablogiin A Tasty Love Story. Reseptejä, jotka yhdistävät sopivasti terveellisyyttä, herkullisuutta, helppoutta ja pieniä oivalluksia. Ja nämä leivät ovat sieltä kotoisin granaattiomenansiemeniä lukuun ottamatta.

Aamun avokado-pekonileivät
2 avokadoa
1 pkt pekonia
150 g tuorejuustoa
täysjyvädijonia
hunajaa
mustapippuria
muutama viipale täysjyväleipää
granaattiomenansiemeniä koristeluun

Halkaise avokadot, poista kivi ja irrota avokadon puolikkaat kuoristaan. Viipaloi avokadot niin, että saat yhdestä puolikkaasta 4 viipaletta. Halkaise pekoniviipaleet pituussuunnassa ja kääräise yksi pekonisuikale aina yhden avokadoviipaleen ympärille.

Nostele avokadot pellille ja paista 200 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia, kunnes pekoni on ruskistunut. Avokadojen paistuessa uunissa mausta tuorejuusto parilla teelusikallisella täysjyvädijonia, yhdellä teelusikallisella hunajaa ja mustapippurilla.
Paahda leivät ja levitä päälle kerros tuorejuustoa. Nosta päälle pari avokado-pekoniviipaletta ja ripottele pinnalle granaattiomenansiemeniä tuomaan raikkautta. Nauti lehden ja kahvin kanssa. Tai teen, jos kuulut

Tico tico - syödäänkö tropiikissa puuroa?

Tropiikin marraskuussa puuro ei välttämättä ole olennaista, mutta jos siellä syödään puuroa, niin uskon sen olevan juuri tällaista. Pehmeän kookoksista, raikkaan hedelmäistä ja kanelisen mausteista.

Mittasin kattilaan 0,75 dl kaurasuurimoita ja desin verran vettä. Kiehautus ja joukkoon noin 1,5 dl kookosmaitoa. Sitten annoin puuron hautua miedolla lämmöllä kannen alla noin 30 minuuttia. Lopussa joukkoon ripaus suolaa.

Sitten seuraa värikäs vaihe. Pilko lempparihedelmiäsi puuron päälle ja ripsauta päälle kanelia. Kuvan puuron kaunistin appelsiinilla ja granaattiomenalla.

Puuroa, kananmunaa ja raitajuurta.

Ei ole puuro enää entisensä. Minun maailmassani puuro ei ole ollut entisensä sen jälkeen kun alkuvuodesta söin New Yorkissa puuroa savukinkulla, omenalla ja cheddarilla. Ymmärsin, että puuro on mainio pohja mitä mielenkiintoisemmille päällysyhdistelmille.

Ajatus jäi hautumaan ja hautuisi varmaan vieläkin, ellen olisi törmännyt netin kuvamaailmassa Martha Stewartin puuroon, jonka päällä on kananmuna.

Seuraavan päivän lounas oli sillä selvä.  Keitin kaurapuuron kokonaisista suurimoista vesi-maitoseokseen. Suurimot kannattaa liottaa etukäteen, kypsennysaika lyhenee ja puuro valmistuu noin puolessa tunnissa. Ja tarvitseeko edes sanoa, että mitä rasvaisempi maito sitä parempi puuro.

Puuron kypsyessä leikkasin ohuiksi viipaleiksi kaksi kaunista raitajuurta ja pyöräytin ne hetkeksi etikka-öljyseokseen ja maustoin suolalla. Ihan loppuvaiheessa paistoin pannulla kananmunan toiselta puolelta ja pilkoin vähän lehtikaalia. Sitten puuro lautaselle ja tilpehöörit päälle. Vielä rouhaisu mustapippuria ja mahan nauramaan saava lounas oli valmis.

Suklaata aamulla - Da Capo Cappuccino.

Yöllisen myrskyn jälkeinen lauantai paljastui uskomattoman upeana. Aurinko suorastaan hehkuu ikkunoista sisään.

Lauantain kunniaksi aamukahvin kaverina Fazerin uutuus Da Capo Cappuccino. Lauantai-iloa!

Tuntematon hedelmä - ruusukvitteniä uunissa.

Ulkona tuoksuu syksyltä. Yks kaks taivas aukeaa ja vesi suorastaan kaatuu niskaan. Ja seuraavassa hetkessä mustat pilvet vyöryvät pois ja aurinko näyttäytyy. Nyt kehtaa jo laittaa uunin päälle, pari viikkoa sitten se oli vielä aivan mahdoton ajatus.

Ostin Budapestistä minulle tuntemattoman keltaisen hedelmän, joka tuoksui aivan peltipurkissa myytäviltä Fazerin ananaskarkeilta. Nopealla googlailulla sain selville, että kädessäni oli ruusukvitteni.

Ruusukvitteniä käytetään useimmiten hillona, mutta halusin valmistaa tästä ainoasta kappaleestani jotakin, jossa maku tulisi paremmin esiin. Löysinkin useita ohjeita uunissa haudutettuun ruusukvitteniin, joista yhdistelin sopivan.

Ruusukvitteni uunissa

1 ruusukvitteni
1 dl vettä
0,75 dl ruokosokeria
1 kanelitanko
1/2 sitruunan mehu
muutama rouhaisu vaniljamyllystä

Sekoita vesi, sokeri ja sitruunanmehu uunin kestävässä astiassa. Mausta vaniljalla ja lisää joukkoon kanelitanko. Halkaisen ruusukvitteni ja lohko kahdeksaan osaan. Poista kova keskus huolella ja kuori lohkot.

Ruusukvitteni tummuu todella nopeasti, joten nostele lohkot sitä mukaan liemeen.

Peitä ruusukvittenit ensin leivinpaperilla ja laita vielä folio kulhon päälle. Nosta se 180-asteiseen uuniin ja hauduta 2,5 tuntia. Anna ruusukvittenien jäähtyä liemessä.

Ruusukvittenit maistuvat hyvältä aamiaisella paksun jogurtin kanssa tai jälkkäriksi jäätelön kera. Maku on aromaattinen ja kukkainen ja rakenne selkeästi omenaa kovempi.

Vinkkaattehan, jos löydätte ruusukvitteneitä Suomesta.

Voi pojat mikä vohvelirauta.

Löysin juhannuksena kirpparilta liedellä käytettävän vohveliraudan, jollaisesta olen haaveillut pitkään. Pettymyksekseni vohvelirauta ei toiminutkaan induktiolla. Olen jo löytänyt raudalle uuden ja rakastavan kodin, mutta ennen luovutusta rautaa oli testattava mökillä.

Ja voi pojat millaisia vohveleita raudalla saakaan paistettua. Juuri täydellisen rapeita ja kullanruskeita. Täytyy vaan tosiaan muistaa kääntää rauta paistamisen puolivälissä, muuten lopputuloksena on toiselta puolelta musta ja toiselta valkoinen vohveli...

Vohvelit nautin aamupalaksi tuoreiden marjojen, lime curdilla maustetun ranskankerman ja minttusokerin kanssa. Ja elämä tuntui aikas hyvältä.

Kesäpuuro.

Onko se tämä kolea sää, mikä on saanut puuron tuntumaan houkuttelevalta aamiaisvaihtoehdolta vielä kesäkuussakin? Olen vähitellen oppinut lisäämään puuroon sitä sun tätä mielialan mukaan, kun ennen lautaselleni mahtui vain veteen keitetty puuro voisilmällä.

Kesäaamun kaurapuuron keitin puoliksi veteen ja puoliksi täysmaitoon. Loppuvaiheessa lisäsin joukkoon pari kuivattua luumua pilkottuna tuomaan makeutta, ripauksen suolaa ja jauhettua kardemummaa antamaan makua.

Puuron päälle kasasin vielä pienen kourallisen vadelmia ja toisen mokoman pilkottuja mansikoita. Ja vielä muutama saksanpähkinä kevyesti murskattuna rapsakkuuden vuoksi. Vaihtelua voisilmälle.

Saaristolaisleipä - kalapöydän kaveri.

Juhannus meni pipo päässä, villasukat jalassa ja hyvästä ruoasta, juomasta sekä seurasta nauttien. Juhannukseen kuului tänäkin vuonna kalapöytä. Ja kalapöytään tietysti saaristolaisleipä.

Erityisen hyvää saaristolaisleipä on graavisiian ja -lohen kanssa, mutta hyvää se on myös aamupalalla, sipaisu voita ja viipale juusto vain päälle.

Kesän kalapöytäily ei lopu juhannukseen vaan jatkuu viikonloppuisin läpi kesän, joten leipävuoat pääsevät uudestaankin käyttöön tänä kesänä. Tämä resepti on kulkenut mukanani jo useamman juhannuksen ja joulun, aikoinaan olen sen ottanut Evitasta. Taikinan valmistus täytyy aloittaa jo edellisenä päivänä piimän nostamisella huoneenlämpöön.

Saaristolaisleipä (2kpl)

1 l piimää
50 g hiivaa
2 dl ruokosokerisiirappia
2 tl suolaa
3 dl kaljamaltaita
3 dl ruisleseitä
3 dl ruisjauhoja
10 dl grahamvehnäjauhoja

Hapata piimää huoneenlämmössä 1 vuorokausi. Kaada piimä kulhoon seuraavana päivänä ja liota hiiva joukkoon.

Lisää siirappi, suola, kaljamaltaat ja ruisleseet. Sekoita joukkoon ruisjauhot ja grahamjauhot. Taikinaa ei tarvitse vaivata, ainoastaan sekoittaa kunnolla sekaisin.

Voitele öljyllä 2 leipävuokaa ja jaa taikina tasaisesti niihin. Peitä leivinliinalla ja anna kohota huoneenlämmössä pari tuntia.

Paista leipiä 175-asteisessa uunissa 20 minuuttia. Laske sen jälkeen lämpötila 150-asteeseen ja jatka paistamista noin kaksi tuntia. Itse olen käyttänyt aina välillä sisälämpötilamittaria. Kypsän leivän sisälämpö on 98 astetta. Paahtuneemman makuisen leivän saat, jos pidät leipää uunissa vielä hetken tämän jälkeenkin.

Anna leivän jäähtyä vuoassa ennen kumoamista.

Mat - hurmaava brunssi.

Oletteko koskaan päässeet maistamaan Mat Cateringin kakkuja? Jos olette, niin olette todennäköisesti kokeneet saman hurmaantumisen kuin minä muutaman kerran. Haaveilen edelleen siitä yhdestä jouluisesta suklaakakusta, ja siitä toisesta mantelisesta marjakakusta...

Nyt Mat pyörittää Kolmannella Linjalla Pop Up -kahvilaa toukokuun loppuun asti. Sunnuntaina hipsin paikalle klo 11 katsomaan, josko mahtuisin brunssille pieneen kahvilaan ja vapaa pöytä löytyikin.

Brunssi hurmasi kakkujen lailla. Ensin kahvia ja mehushotti, sitten kulhollinen kaunista ja marjaisaa bircher-mysliä ja lautasellinen kasviksia, lohta, munakasta... Ja loppuun vielä pieni pala kakkua. Innostuin niin paljon, että varasin saman tien pöydän ensi viikonlopuksikin.

Brunssin lisäksi Mat Pop Up tarjoaa arkisin aamupalaa ja lounasta. Menkää ihmeessä paikalle, jos liikutte kulmilla. Ystävällinen henkilökunta myös kertoi, että syksyllä Mat avaa kahvilan. Minun harmikseni Pitkänsillan tämän puolen sijasta Punavuoreen. Ehkä kakut houkuttelevat minut sinnekin.

Parsaleipä äidille.

Kakun syöminen sängyssä on hyvä konsepti, niin äitienpäivänä kuin muulloinkin. Tai ainakin kakun vieminen sänkyyn. Itse tällaisena tylsimyksenä syön sen kakun kuitenkin mieluummin pöydän ääressä. Uskon äidin myös arvostavan, jos aamiaiselta, sängystä tai pöydästä, löytyy myös jotakin suolaista.

Minun lapsuudessani se oli ensin varmaankin paahtoleipää ja vähän myöhemmin purkkicroissantteja. Jos tänä vuonna olisin äitienpäivänä samassa kaupungissa äitini kanssa, voisin tehdä hänelle näitä keväisiä parsaleipiä. Ja jälkiruoaksi tietysti kaurakakku, äidin klassikko tuunattuna minun hukattua sen aidon oikean reseptin.

Parsaleivät

pala hyvää vaaleaa leipää per syöjä
voita
melko voimakasta juustoa
vihreää parsaa
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
1 kananmuna per syöjä

Valmistele ensin parsat. Huuhtele ne ja leikkaa kovat kannat pois. Ota kuorimaveitsellä parsoista ohuita suikaleita. Mausta parsasuikaleet suolalla ja mustapippurilla.

Paista leivät kauniin ruskeiksi voissa. Ja tämä voissa paistaminen on olennainen vaihe, älä siis jätä sitä väliin. Nosta leivät lautasille ja paista samalla pannulla yksi kananmuna jokaista syöjää kohden.

Lastaa leivän päälle ensin juustoa viipaleina. Tämän jälkeen keko parsaa ja annoksen huipulle paistettu kananmuna. Vielä rouhaisu mustapippuria ja sen jälkeen olet valmis laulamaan.

Avokado, jonka sisällä on kananmuna.

Nyt on kuulkaas sellainen aamupala*, joka sai tämän naisen sukat pyörimään jaloissa saman tien kun bongasin sen amerikkalaisesta Rabbit food for my bunny teeth -blogista. Tuskin maltoin odottaa seuraavaan aamuun.

Tässä yhdistyvät kaksi suosikkiani: avokado ja kananmuna. Ja periaatteessa siinä se. Päälle voi sitten ripotella yrttejä ja maustaa suolalla ja pippurilla ja vaikka mitä, mutta periaatteessa kysymys on vain pehmeästä avokadosta, valuvasta keltuaisesta ja kypsästä valkuaisesta.

Juuri nyt mielessäni on kolme asiaa: 1. miksi en ole keksinyt tätä itse?, 2. tämän takia on olemassa niitä valtavan kokoisia avokadoja, 3. olisipa taas aamupalan aika.

Kananmuna avokadossa

1 iso avokado
2 kananmunaa
suolaa
mustapippuria
(ruohosipulia)

Halkaise avokado. Poista kivi ja koverra sisusta vähän pois, jotta saat tarpeeksi ison kolon kananmunalle. Laita avokadon puolikkaat uunivuokaan tukevasti, jotta ne pysyvät pystyssä. Riko kumpaiseenkin koloon yksi kananmuna.

Kypsennä 200-asteisessa uunissa reilu 10 minuuttia, kunnes valkuainen on kypsynyt, mutta keltuainen on vielä valuvahkoa. Nosta lautaselle, mausta suolalla ja pippurilla ja vaikka yrteillä. Tai esimerkiksi chilirouheella.

*Aamupalan lisäksi näen tässä aivan loistavia mahdollisuuksia myös lounaan ja salaattien suhteen.