keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Porsaan potkaa Nigellan tapaan.

Reilu viikko sitten sunnuntaina satuin katsomaan Nigella Lawsonin ruokaohjelmaa. Hän teki herkullisen oloisia porsaan potkia. Suolalla ja kuminalla hierotut potkat laitettiin uuniin pilkotun sipulin päälle. Niitä ruskistettiin 220 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Tämän jälkeen lämpötila laskettiin 170 asteeseen. Vadille lisättiin peruna- ja omenalohkoja ja koko komeuden päälle kaadettiin olutta. Kypsennystä jatkettiin noin 2 tuntia.

Muiden potkakokeilujen jälkeen myös tätä oli kokeiltava. Tällä kertaa herkullisuus jäi kyllä vain haaveeksi. Ruoka näytti hyvältä, mutta potkat maistuivat vain suolattomalta porsaalta. Koko ruoka oli epämääräisyydessään pettymys.


Seuraavana iltana ylijääneestä ruoasta oli pakko kehitellä jotain. Kasvikset ja riivitty porsaanliha laitettiin uunipellille. Päälle levitettiin soijasta, hunajasta ja mausteista sekoitettu kastike. Ruokaa kypsennettiin 200 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Kokemus oli jo paljon parempi. Seuraava porsaan potka kokeilu tapahtuu todennäköisesti kyllä aikaisintaan ensi vuonna.

lauantai 25. helmikuuta 2012

Pikafondue.

Fondue on loistavaa talviruokaa, jonka ääressä istuskellessa vierähtää helposti hetki jos toinenkin. Suosikkini on lihafondue, jossa liemi tehdään öljyn sijasta lihaliemestä ja mausteista. Ei juustofonduessakaan mitään vikaa ole.

Laiskan kokin juustofondue syntyy helposti camembert -tyyppisestä juustosta, joka myydään vanerisessa pakkauksessa. Juustosta poistetaan paperit ja se laitetaan takaisin puukoteloonsa. Tämän jälkeen juustoa paistetaan 200 asteessa noin vartti. Ja mahtava annosfondue on valmis! Dippailtavaksi ainakin leipää, ehkä jotakin kasvista ja jotakin etikkaista.

tiistai 21. helmikuuta 2012

Hernekeitto - joulukinkku parhaassa muodossa.

Ei täällä kuitenkaan laskiaista pelkällä pullalla vietetä. Pullan lisäksi laskiaiseen kuuluu hernari. Hernekeitto ja kinkun tuoksu ovat kaksi suurinta syytä, miksi haluan joka vuosi paistaa joulukinkun. Sitten vahdin koko joulun kinkkua silmä tarkkana, että siitä varmasti riittää tarpeeksi pakkaseen hernekeittoa varten. Ja kinkkuliemi täytyy tietysti myös pakastaa.

Meidän hernekeitossa on paljon lientä ja sitä keitetään niin kauan, että herneet ovat lähes sulautuneet liemeen. Ja sitä keitetään niin paljon, että siitä syödään vähintään neljänä iltana. Kinkkulientä ja kinkkua sisältävä hernekeitto ei tarvitse mitään mausteita, vaan saa makunsa kinkusta ja pitkästä keittoajasta.


Tämän tiistain paras uutinen muuten saapui postilaatikosta. Hanna Jensen kirjoittaa taas ruokajuttuja Oliviaan. Ainakin paperiversioon. Tulisipa vielä verkkoonkin...

maanantai 20. helmikuuta 2012

Laskiaispullaa.


Eilinen lumipyry ei suoranaisesti houkutellut pulkkamäkeen. Onneksi se puoli oli hoidettu jo lauantaina, joten eilen sai rauhassa ja nautinnolla keskittyä pullien leipomiseen. Olen edellisen kerran leiponut pullia noin kolme vuotta sitten. Korvapuustit maistuivat korvapuusteilta, mutta näyttivät joltain ihan muulta. Kiertoilmauunin tuuli taisi olla niille liikaa, sillä kaikki olivat kumoutuneet ja kokeneet muodonmuutoksen uunissa.

Tällä kertaa leivon pullia ruotsalaisen Alt om mat -lehden ohjeella. Ohje erosi perusohjeista, koska sokerin sijaan siihen laitettiin siirappia. Tällä kertaa ulkonäkökin muistutti enemmän pullaa. Ja vastaus kysymykseen on ehdottomasti mantelimassa!

Laskiaispullat

50 g hiivaa
3 dl täysmaitoa
150 g huoneenlämpöistä voita
3/4 dl vaaleaa siirappia
3/4 tl jauhettua kardemummaa
ripaus suolaa
9-10 dl vehnäjauhoja

kananmuna voiteluun

Hienonna hiiva kulhoon. Lisää kylmä maito ja sekoita kunnes hiiva on liuonnut. Lisää voi, siirappi, suola, kardemumma ja suurin osa jauhoista. Säästä vähän leivontaan. Vaivaa taikina kimmoisaksi, yleiskoneella se vie noin 15 minuuttia.

Anna taikinan kohota liinan alla noin 30 minuuttia.

Kaada taikina jauhoitetulle pöydälle ja rullailee pötköksi. Leikkaa pötkö paloiksi ja pyörittelee pulliksi leivinpaperin päälle. Anna taas kohota liinan alla noin 50 minuuttia.

Kun pullat ovat kohonneet kauniisti, voitele ne kananmunalla. Paista pullia 200 asteessa 8-10 minuuttia.

Anna pullien jäähtyä ja täytä ne sitten kermavaahdolla ja mantelimassalla tai hillolla. Jos olet oikein villi, voit tietysti laittaa molempia. Itse en ole koskaan kokeillut.

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Ylellinen kalapuikko.

Kalapuikkokin voi olla ylellistä viikonloppuruokaa. Ainakin jos sen valmistaa mateen fileestä. Viime talvena uskaltauduin tutustumaan madekeittoon. Tänä vuonna se oli jo vanha ystävä, joka oli hauska tavata uudestaan, mutta mateelle oli annettava muitakin mahdollisuuksia.

Vanhasta Glorian ruoasta ja viinistä inspiroituneena teimme friteraattuja kalapuikkoja mateesta. Meidän madepuikot eivät kyllä olleet niin kovin puikkomaisia. Frittitaikina sekoitettiin kananmunakeltuaisesta, vehnäjauhoista, vehnäoluesta ja valkuaisvaahdosta. Lisukkeena nautimme, kuten klassiseen fish & chips ateriaan kuuluukin, itse tehtyjä ranskalaisia ja kastikkeeksi sekoitin remouladen majoneesista ja venäläisestä jogurtista.

lauantai 18. helmikuuta 2012

Valkoinen Pizza.

Pizzan voi tehdä myös ilman tomaattikastiketta. Omasta mielestäni tämä pizza oli jotenkin tavallista hienostuneempi ja selkeästi talvinen.

Tällä kertaa intoni korvata aina osa jauhoista täysjyväspelttijauhoilla vähän kostautui, sillä ne tekivät pohjasta vähän kuivan ja kovahkon. Suosittelen siis tekemään pohjan ihan omalla parhaaksi havaitsemallasi pohjareseptillä. Tämä resepti on peräisin Glorian ruoasta&viinistä.


Valkoinen kinkkupizza

1 annos pizzataikinaa (2 pizzaa halkaisijaltaan noin 30 cm)

1 tlk ranskankermaa (200 g)
1/2 luomusitruunan kuori raastettuna
2 tl sitruunamehua
mustapippuria
suolaa
noin 80 g ilmakuivattua kinkkua
1 rkl oliiviöljyä
tuoretta salviaa

Pane 2 tyhjää uunipeltiä uuniin ja uuni kuumenemaan 225 asteeseen kiertoilmatoiminnolla.

Sekoita ranskankerman joukkoon sitruunan kuori, sitruunamehu, mustapippuri ja suola. Sekoita tasaiseksi.

Levitä 2 leivinpaperia pöydälle. Jaa pizzataikina kahteen osaan ja kauli ne ohuiksi pohjiksi. Vedä pohjat leivinpaperin avulla kuumille pelleille. Esipaista pohjia 10 minuuttia, kunnes reunat saavat vähän väriä.

Ota pohjat uunista ja levitä ranskankerma pohjille. Paista vielä 3 minuuttia, kunnes reunat ovat kypsiä.

Ota pizzan uunista, levitä niiden päälle kinkkuviipaleet ja laita vielä uuniin 1-2 minuutiksi.

Pirskottele valmiiden pizzojen päälle oliiviöljyä ja ripottele salvianlehtiä.

torstai 16. helmikuuta 2012

Baskilainen kanapata.


Lämpöä ja väriä talveen tuo baskilainen paprika-kanapata. Ohje on Hansin kirjasta Ruokaa Ranskasta. Kanana meillä oli lahjaksi saadun Delicard-lahjakortin kautta tilattu ruotsalainen luomubroileri. En olekaan vielä ehtinyt kokeilla Kariniemen viime vuoden lopulla lanseeramia luomukanoja. Nettisivujen mukaan niitä pitää kypsentää keittämällä 2-3 tuntia ennen kuin se on käyttövalmista. En kyllä tiedä koskeeko se myös tällaisia pataruokia.

Baskilainen paprika-kanapata

1 broileri
suolaa
mustapippuria
2 punaista paprikaa
1 vihreä paprika
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
1 prk kokonaisia säilyketomaatteja
3 rkl oliiviöljyä
2 rkl voita
1 tl paprikajauhetta
1/4 tl cayennepippuria tai maun mukaan enemmän
2 dl kuivaa valkoviiniä
2 dl kanalientä
silputtua persiljaa

Paloittele broileri kahdeksaan osaan ja hiero paloihin suolaa ja pippuria.

Puhdista paprikat ja leikkaa suikaleiksi. Kuori ja lohko sipulit. Kuori ja viipaloi valkosipulinkynnet. Puolita säilyketomaatit.

Kuumenna öljy ja voi padassa. Lisää broilerinpalat ja ruskista. Nosta broilerit syrjään.

Sekoita rasvaan paprikajauhe ja kuumenna noin minuutti, lisää pilkotut tuoreet vihannekset ja kypsennä viisi minuuttia. Mausta cayennepippurilla. Lisää tomaatit liemineen, viini, kanaliemi ja broilerinpalat. Anna muhia kannen alla hiljalleen noin 20 minuuttia. Nosta pata tämän jälkeen ilman kantta 200-asteiseen uuniin ja anna muhia vielä noin tunti. Lisää lopksi joukkoon persilja.

tiistai 14. helmikuuta 2012

Jätski on ystävä.

Tämän tytön sydän sulatetaan jäätelöllä. Ehdottomasti. Kun nykyinen mieheni tuli ensimmäistä kertaa luokseni kylään (juurikaan minua vielä tuntematta), toi hän tuliaisiksi jäätelöä ja ulkolaisia naistenlehtiä. Kaksi suurinta ihastustani! Ei ihmekään, että hänestä tuli kolmas!

Ben & Jerry´s ehti ensimmäisenä kevään jätskiuutuuksien kanssa. Tämän kevään makuina Oh My! Apple Pie! ja The Vermonster. Omenapiirakkaa, omenaa ja keksiä sekä vaahterasiirappijäätelöä karamellisoiduilla pähkinöillä. Ollaanko ystäviä?

maanantai 13. helmikuuta 2012

Osso bucco on naudan potka.

Osso bucco eli naudan potka haudutettiin Olivian ohjeen mukaan. Ohje oli vähän italialaistyylinen ja erityisesti liemi oli herkullista. Naudan potka ei ainakaan tällä kertaa kiilannut karitsan potkan ohi minun top-listallani. Liha ei ollut niin haarukoitavan pehmeää ja potkaviipaleesta oli hieman hankala löytää syötävää. Parin viikon päästä kokeillaan poron potkaa, joten katsotaan, mikä on sitten järjestys.

Osso buccoa tomaatti-fenkolikastikkeessa

4 naudan potkaa viipaleina
voita
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
1 fenkoli
2 tomaattia
1 prk tomaattimurskaa
1 dl punaviiniä
2 dl vettä
1 dl demi glace -kastikepohjaa
2 tl pieniä kapriksia
2 tl sokeria
suolaa
mustapippuria

Ota potkut huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen ruoan valmistamista.

Kuori ja viipaloi sipulit ja valkosipuli. Halkaisen fenkoli, huuhtele, poista kanta ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi. Kuutio tomaatit.

Ruskista potkaviipaleet kunnolla voissa molemmin puolin. Nosta lihat uunipataan. Lisää kasvikset ja muut ainekset.

Hauduta ilman kantta 175-asteisessa uunissa 1,5 tuntia.

Tarjoa pastan ja vihreän raikkaan salaatin kanssa.

lauantai 11. helmikuuta 2012

Toisella kierroksella.

Vaalivalvojaisten toisella kierroksella ruoat siirtyivät Välimereltä Suomi-tunnelmiin, kuten suunnitelma oli. Jännitettävää ei riittänyt kovin pitkäksi aikaa, mutta ruokia kyllä.

Tarjoilut koostuivat poro- ja mätitahnoista, savusilakasta, hirvicarpacciosta, erilaisista leivistä, makkara-kaalista, sienikeitosta ja ihanista kotimaisista juustoista. Tällä kertaa tarjottimella koukuttava Juustoportin Vuohen gruyere ja Muistaakseni Punaheikki nimistä punahomejuustoa.

torstai 9. helmikuuta 2012

Avoimen mielen hampurilainen.


Jääkaapista löytyviin jämiin kannattaa suhtaua avoimin mielin ja uteliaasti. Lopputuloksena voi olla kaikkien aikojen hampurilainen, joka teki vaikutuksen niin maullaan kuin korkeudellaankin. Tämän toistaminen voi olla lähes mahdotonta, koska se vaatisi ainakin pari Wallenbergin pihviä, ceasarkastiketta, krutongeista jäänyttä Maalahden limppua, täydellisen kypsyisen avokadon ja vuohenjuustoa. Asettuvatkohan tähdet vielä joskus yhtä suotuisasti?

tiistai 7. helmikuuta 2012

Koukuttava Lohi-caesar.

Tai oikeastaan mikä tahansa caesarsalaatti. Nopeaa ja herkullista eli täydellistä syötävää niihin hetkiin, kun ei ehdi nauttia ruoanlaitosta, vaan ainoastaan syömisestä.

Romainesalaattia, paistettua lohta, Maalahden limpusta tehtyjä krutonkeja, parmesaania ja Jamie Oliverin luotto-ohjeella tehtyä kastiketta.


lauantai 4. helmikuuta 2012

Runebergin torttuja kaikkialla.


Voiko mikään olla parempaa kuin juhlapäivät, joihin kuuluu jokin ruokaperinne? En usko, että esimerkiksi ilman Runebergin torttuja viettäisin päivää mitenkään erityisesti. Ruoka antaa luontevan ja melko helpon tavan juhlistaa erikoispäiviä.

Olen tehnyt Runebergin tortut saman Hesarista otetun ohjeen avulla jo yli kymmenen vuotta. Joskus torttuja on ollut syömässä yli kaksikymmentä ihmistä, jonain vuonna ne ovat olleet eväänä talviretkellä ja yhtenä vuonna vein niitä töihin. Opiskelijana en raaskinut ostaa karvasmanteliöljyä ja en ole tullut sitä senkään jälkeen ostaneeksi. Ehkä ensi vuonna repäisen.

Oikeastaan nämä Runebergin tortut eivät juurikaan maistu samalta kuin kaupasta ostetut. Rakenne on paljon rouheisempi, eikä näitä kostuteta mitenkään. Eivätkä nämä minun tekeminäni näytäkään kovin paljon Runebergin tortuilta, mutta hyviä ne ovat. Taikinaan saan yleensä aina käytettyä viimeiset joululta jääneet piparkakut. Äläkä missään tapauksessa unohda maistaa taikinaa! Syön vähintään yhden tortun aina ennen paistamista.


Runebergin torttu

200 g voita
2 dl sokeria
(5 tippaa karvasmanteliöljyä)
2 kananmunaa
1 dl mantelirouhetta
1 1/2 dl korppujauhoja
1 dl keksimurskaa
3 dl vehnäjauhoja (puolet voi korvata täysjyväspelttijauhoilla)
1 tl leivinjauhetta

Päälle:
Paistonkestävää vadelmamarmeladia
2 dl tomusokeria
sitruunamehua tai jotakin punaista mehua

Vaahdota voi ja sokeri vaahdoksi. (Mausta karvasmanteliöljyllä.) Lisää kananmunat yksitellen vatkaten.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita ne taikinan joukkoon.

Jaa taikina muotteihin. Voitele muotit tarvittaessa. Paina jokaisen tortun keskelle kolo ja laita sinne lusikallinen marmeladia.

Paista torttuja 175-asteessa noin vartti.

Anna torttujen jäähtyä ja koristele sitten sokerikuorrutuksella. Muista, että tomusokeriin tarvitaan yllättävön vähän nestettä.

torstai 2. helmikuuta 2012

Wallenbergin pihvit.

Wallenbergin pihvien sanotaan olevan jauheliharuokien aatelia. Ja valtavan hyviä ne olivatkin. Wallenbergin pihvithän tehdään vasikanjauhelihasta ja huomasin, että aika monessa ohjeessa mukaan laitettiin myös kateenkorvaa.


Meidän ohjeessa ei. Luin ohjeen kunnolla vasta, kun aloitimme ruoan laiton, joten pihvit eivät ehtineet levätä ennen paistamista kovinkaan kauan. Ohje oli joululahjaksi saamastani Lähiruokaa-kirjasta, joka on halattavan ihanan Michael Björklundin ensimmäinen oma keittokirja. Kirjasta on jo listattu monta hyvää ohjetta odottamaan tekemistä.

Me olimme oikein perinteisiä ja söimme Wallenbergin pihvit perunamuusin, keitettyjen herneiden ja voisulan kanssa.

Wallenbergin pihvit

600 g vasikanjauhelihaa
suolaa
valkopippuria
4-6 dl kermaa
1 kananmuna
2 dl korppujauhoja
voita paistamiseen

Jäähdytä jauheliha, kerma ja kananmuna jääkaapissa mahdollisimman kylmiksi. Sekoita jauheliha, suola ja pippuri. Lisää kerma tilkka kerrallaan niin, että seos pysyy tasalaatuisena. Sekoita joukkoon lopuksi muna. Voit hyvin sekoittaa kerman joukkoon yleiskoneella pienellä teholla, jos yleiskoneen omistat.

Muotoile massasta kastelluin käsin neljä pihviä. Kaada korppujauhot lautaselle, leivitä pihvit ja nosta ne jääkaappiin muutamaksi tunniksi.

Paista pihvit pannulla runsaassa voissa keskilämmöllä, jotta ne ruskistuvat, mutta jäävät sisältä aavistuksen punertaviksi.

Voita saa mielestäni olla todella runsaasti, jotta leivitys muodostaa ikään kuin kuoren pihvin ympärille ja mehukkuus säilyy.