Din Tai Fung - höyrytettyä lempiruokaa Shanghaissa.

 

Kuinka nopeasti olet löytänyt matkoilla lempiravintolan? Syttyykö rakkaus ensimmäisellä kerralla? Vai tarvitaanko siihen pari vierailua? Ja kuinka raaskii mennä uudestaan ja uudestaan samaan paikkaan, kun olisi niin monia mielenkiintoisia paikkoja.

Shanghaissa löysin lempiravintolani pari päivää saapumiseni jälkeen. Ja rakkaus syttyi heti. Huomasin sen viimeistään seuraavana päivänä, kun tajusin istuvani saman ravintolan toisessa pisteessä ja tilanneeni taas chili-valkosipulikurkkuja. Koukussa oltiin. Kolmen viikon aikana ehdin syödä Din Tai Fungissa viisi kertaa. Ja oikeastaan mietin, että miten ikinä raaskin syödä missään muualla.

Alun perin taiwanilainen Din Tai Fung tarjoaa aivan mahtavia dumplingeja eli taikinanyyttejä, erilaisilla täytteillä, höyrytettynä ja keitossa. Oma suosikkini oli loppujen lopuksi katkarapu-porsastäyttyinen höyrytetty nyytti, joka dipattiin soija-etikkaan. Ja sitten tietysti ne kurkut. Jumalaisia!

Söin nyyttejä myös sienitäytteellä ja erilaisilla yhdistelmillä kasviksista, katkaravuista ja possusta. Keitossakin niitä söin, mutta höyrytetty versio on minun juttuni. Bambukori, jossa nyytit höyrytetään ja tarjoillaan on esineenäkin kaunis ja nyt harkitsenkin ostavani niitä myös kotiin.

Tarte Tatinin maalaisserkku.

Kerroinkin jo Facebookissa, että saimme viikonloppuna käydä keräämässä kaveriemme pihalta omenoita. Ja jonkinlainen omenahulluus ja -sokeus siinä taisi iskeä. Sen verran paljon omenoita tuli autoon lastattua.

Nyt on pakastin pullollaan omenasosetta, ruoaksi on syöty suolaisia uuniomenoita, lounassalaattiin ja aamiaisjogurttiin pilkon aina vähintään yhden omenan ja omenapiirakkaakin on leivottu. Onnen omenat!

Tämä Sikke Sumarin kirjasta oleva Tarte Tatin, joka on itse asiassa hänen sisarensa Hannan ohje, jolta muuten tulee syksyllä keittokirja, jossa taas näkyy ihastuttavan Muslan kädenjälki, on mielestäni kuin ranskalaisen Tarte Tatinin maalasserkku. Vähän kotoisampi, helposti lähestyttävä ja lämminhenkinen, mutta taatusti yhtä makoisa.

Siken & Hannan Tarte Tatin

1 1/2dl vehnäjauhoja
1 rkl rouhittua kardemummaa
1 tl leivinjauhetta
 100 g voita
1 dl sokeria
2 kananmunaa

50 g voita
1 1/2dl fariinisokeria
4-6 pienehköä omenaa

Levitä ensin vuoan pohjalle 50 g voita tasaiseksi kerrokseksi. Ripottele fariinisokeri voin päälle. Kuori omenat ja siivuta. Levitä siivut tasaisesti fariinisokerin päälle.

Aloita taikinan valmistaminen sekoittamalla vehnäjauhoihin kardemumma ja leivinjauhe. Vatkaa toisessa kulhossa voi ja sokeri kevyesti. Vatkaa sen jälkeen kananmunat joukkoon yksitellen. Lisää maustetut jauhot ja sekoita.

Levitä taikina vuokaan omenien päälle. Helpoiten se käy kostutetuin sormin. Paista piirakkaa 180 asteessa noin 30 minuuttia. Anna jäähtyä hetki ja kumoa sitten tarjoiluvadille.

Mat - hurmaava brunssi.

Oletteko koskaan päässeet maistamaan Mat Cateringin kakkuja? Jos olette, niin olette todennäköisesti kokeneet saman hurmaantumisen kuin minä muutaman kerran. Haaveilen edelleen siitä yhdestä jouluisesta suklaakakusta, ja siitä toisesta mantelisesta marjakakusta...

Nyt Mat pyörittää Kolmannella Linjalla Pop Up -kahvilaa toukokuun loppuun asti. Sunnuntaina hipsin paikalle klo 11 katsomaan, josko mahtuisin brunssille pieneen kahvilaan ja vapaa pöytä löytyikin.

Brunssi hurmasi kakkujen lailla. Ensin kahvia ja mehushotti, sitten kulhollinen kaunista ja marjaisaa bircher-mysliä ja lautasellinen kasviksia, lohta, munakasta... Ja loppuun vielä pieni pala kakkua. Innostuin niin paljon, että varasin saman tien pöydän ensi viikonlopuksikin.

Brunssin lisäksi Mat Pop Up tarjoaa arkisin aamupalaa ja lounasta. Menkää ihmeessä paikalle, jos liikutte kulmilla. Ystävällinen henkilökunta myös kertoi, että syksyllä Mat avaa kahvilan. Minun harmikseni Pitkänsillan tämän puolen sijasta Punavuoreen. Ehkä kakut houkuttelevat minut sinnekin.

Dearvva ja hej - lämminsavuporoa Ylläksellä

Ylläksellä leivänpäällisten ehdoton ykkönen on lämminsavustettuporo. Tätä pehmeää ja maistuvaa herkkua olen löytänyt vain ICA Lahtis -kaupasta. Kauppa sijaitsee Ruotsin puolella, joten Kolarista sujahdetaan hetkeksi naapurimaahan.

Ja vaikka tätä pyytäisi tiskistä pakettiin kuinka suuren määrän tahansa, niin aina se kuitenkin loppuu kesken parin päivän päästä. Ja sitten ajetaan uudestaan retkelle Ruotsiin.

Lux Helsinki - valon leikkiä.

Suosittelen lämpimästi kävelykierrosta Töölönlahdella pimeän tultua. Lux Helsinki on käynnissä vielä pari päivää ja Töölönlahti on muuttunut aivan maagiseksi paikaksi valotaideteosten täplittäessä sitä. Osa teoksista on hauskoja, osa koskettavia ja osa jopa vähän pelottavia. Ja lumettomuus vain korostaa valojen hienoutta.

Lauantaina saunotaan vaan.

 

Ennen meillä oli oma sauna. Nykyään meillä on saunavuoro. Kevään ja kesän lämmössä tuskin muistin koko saunavuoroa, mutta nyt pimeässä ja koleassa siitä on tullut yksi viikon lemppariasioista.

 

Päälle puetaan kylpytakki ja mukaan pakataan laudeliinat, ihania purkkeja ja purnukoita itsensä puunaamista varten ja hyvät saunajuomat. Nämä oluet lähtivät mukaamme joulusaunaan, joka oman talon saunan sijasta löylyteltiin Kotiharjun saunassa. Sekin onneksi näköetäisyydellä, niin voi melkein juosta kylpytakissa kotiin.

Kuin peura kauniissa pöydässä.

 

Olimme Itsenäisyyspäivänä syömässä ystäviemme luona. Ja voi miten kauniiseen pöytään saimmekaan istua. Erityisesti ilahduin aterimien päälle asetetuista tuoksuvista timjamin oksista, jonka pystyi myöhemmin sujauttamaan korvan taakse.

 

Ei kyllä kalvennut ruokakaan tälle kattaukselle. Vai mitä sanotte maa-artisokkakeitosta, peuran jalasta ja kaalikääryleistä? Mielestäni kaalikääryleiden tarjoaminen lisukkeena oli aivan fantastista ja toivon, että olisin itse ajatellut sitä.

Street Gastro - tervetuloa Harjuun.

Alakerran kulmassa olevaa liikehuoneistoa remontoidaan. Valot palavat aamusta iltaan ja teipitkin ovat jo ilmestyneet ikkunoihin.

Street Gastro avaa paikan Vaasankadulle! Tuskin maltan odottaa. Tervetuloa!

Ilonpitoa Helsingin kaduilla.

Kippis Helsingille ja sen taivaan alla kulkeville ihastuttaville tyypeille. Torstai-illallinen kaupungin kaduilla oli juuri niin ihana kuin toivoa saattoi.

Illallinen Helsingin taivaan alla.

Viikon päästä torstaina nautitaan illallista Helsingin taivaan alla. Paikka on varattu, pöydät ja valkoiset pöytäliinat on valmiina ja kaverit on kutsuttu. Ruoat tuodaan nyyttärihengessä. Tästä tulee hauskaa!

Ilahduttavat asiat - kerrassaan mahtava fenkoli.

Katsokaa, miten mahtavan fenkolin löysin torilta. En ole ennen törmännyt tällaiseen ja melkein hypin tasajalkaa innosta.

Fenkolin mukula ja hennoimmat hapsut käytin raikkaaseen sitruunaiseen salaattiin, varret surautin mehuun ja isommat hapsut menivät tillin sijasta perunoiden keitinveteen.

Ruokaisia tapahtumia!

Miten onnellinen olenkaan siitä, että saan syödä joka päivä. Ja saan syödä mitä tahansa, ainoat rajoitukset ovat pääni sisällä. Useamman kerran päivässä saan miettiä, mitä minun tekisikään mieli, mitä haluaisin ja sitten voin toteuttaa toiveeni, ainakin osittain. Ruoka on kyllä kiva harrastus, niin luontevasti se linkittyy muuhun elämään.

Kuten nyt viikonloppunakin. Perjantaina juhlistimme lukupiirin kesäjuhlaa illallisella Pastiksessa. Ja paikka oli kyllä saamiensa kehujen arvoinen: herkullinen ja mutkaton. Lauantaina kipaisin kaupungille, söin frozen jogurttia ja kävin moikkamassa Pohjois-Karjalaa Senaatintorilla, mistä ostin pussillisen ohrapiirakoita.

Ilta jatkui Taste of Helsingissä, missä pääsin maistelemaan vaikka mitä ihanuuksia. Hauskasti huomasi tiettyjen asioiden toistuvan useammankin ravintolan listalla. Osa, kuten raparperi, johtui tietysti sesongista, osa, kuten vaikka possu, paahdettu valkosuklaa ja hauki, taas ajan hengestä. Jos et ole vielä päässyt tapahtumaan, suosittelen vierailua ensi vuonna lämpimästi. Jos ja kun tapahtuma vain ensi vuonna järjestetään.

Sunnuntaina pääsin vielä juhlistamaan 1-vuotiasta kummityttöä kakun kera. Miten tylsä viikonloppu olisikaan ollut ilman näitä ruokaisia tapahtumia!

Keittiön koneet - höyryuuni ja induktio!

 

Kuten näette, uudessa kodissa näyttää enemmän kuin keskeneräiseltä, mutta täällä iloitaan uusista kodinkoneista. Ne on tilattu! Ja vaikka mitä väittäisin, niin loppujen lopuksi päätös tehtiin täysin tunteella.

 

Liedeksi ehdottomasti induktio ja rajattomilla keittoalueilla. Electroluxiin päädyttyämme innostuin höyryuunista, vaikka en siitä juurikaan tiedä mitään. Ehkä se oli tämä mainoslause, joka vakuutti minut.

 

"Aiotpa sitten valmistaa kevyesti kypsennettyä paistia tai leipoa rapeakuorista leipää, voit luottaa siihen, että Combi höyryuuni takaa onnistuneen tuloksen."

 

Tai sitten tämä.

 

"Haluatko suussasulavan mureaa ja ulkopuolelta rapeaa, kullanruskeaa lihaa? Combi höyryuunilla voit hyödyntää sekä höyryn että kiertoilman parhaat puolet."

 

Pian meillä kuitenkin höyryää!

 

Jääkaappi-pakastin oli vaikein, sillä halusimme side-by-side -kaapin, jossa kaapit ovat vierekkäin, mutta halusimme sen ilman jääpala-automaattia. Tällaisia onnistuimme löytämään vain yhden: Samsungin. Valinta oli siis lopulta aika helppo.

 

Nyt odotellaan, että olisi keittiö, johon voisi laittaa kodinkoneet. Kuinka pitkä aika on maaliskuun loppuun?

 

 

 

MasterChef Suomi - huomenna klo 20.

Huomenna klo 20 avaan telkkarin ja tirkistelen sitä sormien raosta. Mahtaa tuntua oudolta, kun tuttuakin tutumpi jokapäiväinen ruokaseura on telkkarissa.

Onkohan se ihan samanlainen kuin aina kotonakin?

Iloa ja Café Balzac.

Vapaapäivä arkena on minunlaiselleni toimistossa normaalisti istuvalle ihmiselle ihanaa luksusta. Kaupunki on aivan erilainen arkisin kuin iltaisin tai viikonloppuisin ja minusta tuntuu kuin eläisin jonkun muun elämää.

Viime perjantaina aloitin aamuni vapaan kunniaksi ranskalaisella, savikipossa myytävällä, sitruunajogurtilla.

Ihanan ilmavan pilates-tunnin jälkeen menin myöhäiselle lounalle Café Balzaciin. Voih, mikä paikka! Pieni ja sympaattinen, tarjolla muutama houkuttelevan kuuloinen lounas ja kaiken lisäksi super mukava nainen tiskin takana teki minulle leivän, vaikka yleensä leipiä on tarjolla vasta myöhemmin iltapäivällä.

Kruunasin vapaan ostamalla Living Roomista kauneimpia koskaan näkemiäni neilikoita.

Huomenna on taas perjantai. Nauttikaahan siitä, töissä tai vapaalla.

Sunnuntai on uusi lauantai.

En tiedä johtuuko tämä parin viikon takaisista synttäreistä, tuulen suunnasta vai jostakin ihan muusta, mutta olen viime aikoina huomannut itsestäni kaksi uutta asiaa.

1. Radio Suomesta tulee aivan mahtavia musiikkiohjelmia iltaisin. Muitakin kuin Puhelinlangat laulaa. Esimerkiksi Euroopan taivaan alla ja Uudenkansanmusiikki. Parasta tässä löydössä on, että vanhat ohjelmat ovat kuunneltavissa netissä muutaman viikon ajan. Mielettömiä kappalelöytöjä!

2. Haaveilen jatkuvasti sunnuntaipäivällisistä. Haluan koota ystävät tai perheen pöydän ympärille juuri sunnuntaina iltapäivällä, syödä pitkään ja nautinnollisesti, vaihtaa kuulumiset ja antaa viikolle ihastuttavan päätöksen. Mistä tämä sunnuntai-innostus nyt yks kaks ilmestyi? Viime sunnuntaina pöydän ääreen istahtivat kummityttöni vanhemmat ja tarjolla oli savustettua luomu naudanpaistia, paahdettuja maa-artisokkia & perunoita, piparjuurimajoneesia ja salaattia. Ja jälkkäriksi omenanyyttejä.

Lehtihullun unelmakauppa Berliinissä.

Kauppa, jossa myydään enimmäkseen vain lehtiä. Kauppa, jossa myydään enimmäkseen vain harvinaisempia lehtiä. Kauppa, jossa myytävien lehtien aiheina ovat enimmäkseen design, taide, yhteiskunta, muoti, sisutus, arkkitehtuuri, ruoka ja kirjallisuus.

Tällainen kauppa voi olla totta. Ja voi myös olla totta, että minä kannoin Berliinissä do you read me?! -lehtikaupasta kaksi kassillista lehtiä mukanani Suomeen.

Nyt säilön niitä kuin kalleimpia aarteitani ja uskallan tuskin kääntää sivuakaan. Kinfolk saa huokailemaan ja unelmoimaan. Fire & Knives sisältää inspiroivia, älykkäitä kirjoituksia. Milk Decorationin esittelemiin koteihin menisin mieluusti kylään. Portin ruokanumerosta olen vasta lukenut alkusanat. Numero juhlistaa ruoan voimaa! Flamingon ostin vain silkasta hullaantumisesta. Lehti nostattaa kaikenlaista itse tekemistä. Ja sitten vielä Lucky Peach, lehti ruoasta ja kirjoittamisesta. Ja aiheena amerikkalainen ruoka.

Luulen, että näistä helmistä inspiroidun ja yllätyn vielä monta kertaa. Välillä yksi lukukerta vain on liian vähän.

Sateisen päivän väriläiskä - Scholten & Baijings.

Olen aivan hullaantunut Scholten & Baijingsin värimaailmaan. Suunnittelijakaksikko yhdistää pehmeisiin ja vaaleisiin väreihin yllättäviä neonvärejä tai muuta kirkasta.

Tampereelta ostin Design Boulevardista heidän Haylle suunnittelemansa keittiöpyyhkeet. Pinkkiä, useammassa sävyssä. Ja miten ihana yksityiskohta hehkuvan pinkki ripustusnauha onkaan. Kesän 2012 väri on pinkki! Myös varpaankynsissä.

Carbonara sydän primavera.

Minä jaksan vieläkin innostua parsasta. Juhannuksen jälkeen on toivottavasti jo uusiakin innostuksen aiheita. Pari viikkoa sitten tein ihanaa pasta carbonara primaveraa Glorian ruoan & viinin ohjeen mukaan. Ohje yhdistää hauskasti kaksi klassikkopastaa: carbonaran kinkun, juuston ja kananmunan sekä primaveran keväiset kasvikset.

Pasta carbonara primavera

400 g keväisiä kasviksia esim. parsaa ja sokeriherneenpalkoja
80 g parmankinkkua
50 g voita
3 rkl kuohukermaa
1 dl vastaraastettua parmesaania
1/2 tl suolaa
mustapippuria

Lisäksi
keitettyä spaghettia
kananmuna per henkilö

Leikkaa kasvikset sopiviksi suupaloiksi. Poista parsasta kova tyvi ja kuori tarvittaessa. Esikeitä kasviksia muutama minuutti vähässä vedessä, kunnes ne ovat napakan pehmeitä. Kaada keitinvesi pois ja valuta kylmää vettä päälle, niin kasvikset säilyvät kauniin vihreinä.

Kuutioi kinkku. Sulata voi kattilassa. Sekoita kerma ja juusto joukkoon ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Yhdistä seos, spaghetti, kinkku ja kasvikset. Jos pasta tuntuu liian kuivalta, voit lisätä hieman kermaa.

Paista munat voissa paistinpannulla niin, että keltuainen jää vielä melko raa´aksi. Mausta suolalla. Nosta jokaisen pasta-annoksen päälle paistettu kananmuna. Kruunaa annos raastetulla parmesaanilla.

Kesäkuun ensimmäinen ja kesähaaveet.

Sataa ja tulee. Siitä huolimatta kesäkuun ensimmäinen. Tsuhuu! Tsuhuu! Onko parempaa iltaa kaataa lasiin punaviiniä ja haaveilla kesästä. Kesän haavelista kasvaa koko ajan, mutta se ei haittaa, koska haaveita ei voi olla koskaan liikaa.

Rakkauden kesä 2012

1. Illallinen saariravintolassa. Tämä voisi olla kiva. Appivanhemmat ovat haaveilleet tästä jo 40-vuotta.

2. Lehtiä laiturilla.

3. Grillailua, grillailua! Reseptit olen jo kaivanut esiin.

4. Kylmä lonkero eli lonksu Aallokossa.

5. Berliini ja kaikki ne maut!

6. Torikahvit, mielellään monet. Ja posso kanssa.

7. Rock rock Turussa.

8. Ihania ihmisiä ja niiden pieniä uusia mini-ihmisiä.

9. Kirjoja. Ainakin Lasten kirja.

10. Jätskiä, ulkona ja sisällä.

11. Kino Engel.

12. Oman parvekkeen yrtit.

13. Aikaa tuijottaa taivasta ja merta.

14. Mansikat. Kantarellit. Raparperi. Mustikat. Uudet perunat. Ja kaikki muut.

15. Sandaalit.

16. Kahvittelu ulkona. Kalliolla, puistossa, pihalla, rannalla, lippakioskilla, kylässä, terassilla...

17. Meri, järvi ja uiminen kaloja uhmaten.

18. Taste of Helsinki.

19. Mojito