perjantai 28. kesäkuuta 2013

Skruudiksen leivissä lomalle.



Hurraa! Kesäloman alku tuo aina kummasti keveyttä askeliin. Istun junassa matkalla Järvenpäähän. Kohta kuuntelen toivottavasti Minä ja Ville Ahosta ja syön Skruudiksen sänykkää eli tuttavallisemmin patonkia, leipää tai miksi sitä haluaakin kutsua.

Huomenna olenkin jo samaisessa teltassa, mutta tiskin takana - "kesätyö" ensin Puistobluesissa ja myöhemmin Meripäivillä. Nähdään!


keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Kesäsade & kesäsalaatti.



Töiden jälkeen suuntasin kulkuni Töölönlahdelle, ajatuksenani ostaa jäätelö, istahtaa penkille kirjan kanssa ja iloita molemmista. Ennen kuin ehdin saada tötteröä käsiini, sadepisarat tulivat ja muuttivat suunnitelman.

Kävelin kotiin nuhkien kuumaan asfalttiin osuvien pisaroiden kesäistä tuoksua. Kotona avasin parvekkeen oven, pyöräytin kesäisen salaatin ja vasta sen jälkeen nappasin pakastimesta jätskin ja avasin kirjan*.

Kesäsalaatin kokosin vinaigretilla maustetusta kukkakaalista, salaatista, tuoreista herneistä, kirsikkatomaateista, pekonista ja löysäksi keitetystä kanamunasta. Kypsensin muuten ensimmäistä kertaa pekonit uunissa ja toimi hyvin.

*Kirjan, jonka kolmannella sivulla kyyneleet kohosivat silmiini. Suosittelen Jonas Gardellin kirjaa Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin. Miten voikaan kirjalla olla niin kaunis nimi.

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Juhannus kuvina.


 





Näistä kuvistä välittyy vain osa juhannuksen riehakkaasta, löysästä, rennosta, leppoisasta, juhlavasta, kesäisestä ja nautinnollisesta tunnelmasta. Muutama päivä peltojen keskellä ja minusta tuntuu kuin olisin ollut pidemmälläkin kesälomalla.

torstai 20. kesäkuuta 2013

Juhannuseväitä.



Eilisten leipomusten perusteella juhannuksen teemaväri on ruskea.

Matkaan lähtee:

Tiikerikakku, joka saa vielä ylleen tuorejuustokuorrutuksen ja mansikoita. Mausta en tiedä vielä mitään, sillä eihän nyt kakkua voi etukäteen aloittaa.

Suklaa-cookieseja, joiden taikinaan laitoin 50g liikaa voita. Normaalistihan voi tekee kaikesta parempaa, mutta tässä tapauksessa ekasta pellillisestä tuli liian kuohkeita ja tokasta rapsakoita. Cookiesien tärkein ominaisuus eli rapsakan reunan ja tahmean sisuksen kontrasti jäi puuttumaan.

Saaristolaisleipä, joka on vaan niin hyvää graavikalojen kanssa.

Raparperihilloketta jogurtin kanssa syötäväksi.

Nyt vielä muutama tunti töitä ja huomenna minä ja leipomukset suuntaamme Sysmään. Kaunista Jussia!

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Ruokaisia tapahtumia!






Miten onnellinen olenkaan siitä, että saan syödä joka päivä. Ja saan syödä mitä tahansa, ainoat rajoitukset ovat pääni sisällä. Useamman kerran päivässä saan miettiä, mitä minun tekisikään mieli, mitä haluaisin ja sitten voin toteuttaa toiveeni, ainakin osittain. Ruoka on kyllä kiva harrastus, niin luontevasti se linkittyy muuhun elämään.

Kuten nyt viikonloppunakin. Perjantaina juhlistimme lukupiirin kesäjuhlaa illallisella Pastiksessa. Ja paikka oli kyllä saamiensa kehujen arvoinen: herkullinen ja mutkaton. Lauantaina kipaisin kaupungille, söin frozen jogurttia ja kävin moikkamassa Pohjois-Karjalaa Senaatintorilla, mistä ostin pussillisen ohrapiirakoita.

Ilta jatkui Taste of Helsingissä, missä pääsin maistelemaan vaikka mitä ihanuuksia. Hauskasti huomasi tiettyjen asioiden toistuvan useammankin ravintolan listalla. Osa, kuten raparperi, johtui tietysti sesongista, osa, kuten vaikka possu, paahdettu valkosuklaa ja hauki, taas ajan hengestä. Jos et ole vielä päässyt tapahtumaan, suosittelen vierailua ensi vuonna lämpimästi. Jos ja kun tapahtuma vain ensi vuonna järjestetään.

Sunnuntaina pääsin vielä juhlistamaan 1-vuotiasta kummityttöä kakun kera. Miten tylsä viikonloppu olisikaan ollut ilman näitä ruokaisia tapahtumia!

torstai 13. kesäkuuta 2013

Ceviche - kesäalkupalojen ykkönen.


Kesäkuu alkoi valloittavan lämpimissä tunnelmissa. Jopa niin lämpimissä, että kotona ei tehnyt mieli käynnistää uunia laisinkaan. Raikas ja kesäpäivään, viileämpäänkin, täydellisesti sopiva ruoka on ceviche, jossa kala raakakypsennetään sitrushedelmien mehulla.

Ruoan makumaailma on ihanan monipuolinen. Kirpeyttä, happamuutta, tulisuutta ja makeutta jokaisella suupalalla.

Kalaksi sopivat kaikki valkoiset merikalat kuten siika, kuha ja ahven. Kalafilee kuutioidaan. Joukkoon lisätään limen mehua, raastettua limen kuorta, sitruunamehua, pilkottua chiliä, suolaa, sokeria ja korianteria. Kannattaa maistella, jotta omaan suuhun sopiva tasapaino löytyy. Lisäksi joukkoon kannattaa laittaa yhtä tai useampaa rapeaa kasvista kuten fenkolia, avomaakurkkua tai omenaa. Kala kypsyy 10 minuutissa, mutta maut paranevat, jos saavat tekeytyä kylmässä jonkin aikaa.

Nyt tuntuu siltä, että kesän 2014 alkupalojen ykkönen on löytynyt!

Lisäys 14.4.2013 Tarkoitin siis tietysti kesää 2013. Kesää, jota eletään nyt. Syö siis cevicheä tänään, äläkä vasta ensikesänä.

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Varhaiskaalia carbonaran tapaan.


Tästä Glorian ruoan & viinin reseptistä tuli yksi tämän hetken varhaiskaalisuosikeistani. Ruoka on täydellistä arkiruokaa nopeutensa vuoksi. Ja varhaiskaalia ei voi olla liian usein.

Korvasin reseptin raa´an kananmunan keltuaisen uppomunalla kahdesta syystä. Yksi: en ikinä keksi mitään käyttöä ylijääneille valkuaisille. Kaksi: uppomuna oli näppärä kypsentää jo valmiiksi kaalia varten keitetyssä vedessä. (Kolmaskin syy taitaa olla. Olen aika iloinen, että olen oppinut valmistamaan uppomunia.) Oikaisin myös kaalin pilkkomisessa. Ohjeessa lehdet irrotettiin ja pilkottiin yksitellen, minä laitoin ronskisti kaalin puoliksi ja siipaloin menemään.

Varhaiskaali carbonara

Noin 750 g varhaiskaalia
1 pkt pekonia
Noin 25 g voita
1 dl raastettua parmesaania
mustapippuria
suolaa
tuoretta basilikaa
2 kananmunaa
etikkaa

Puolita kaali ja leikkaa se suikaleiksi. Ryöppää kaalisuikaleita suolalla maustetussa vedessä alle minuutti. Nostele kaalit reikäkauhalla siivilään valumaan ja jätä vesi poreilemaan kevyesti uppomunia varten.

Pilko pekoni suikaleiksi ja ruskista pannulla. Lisää joukkoon voi, anna sulaa ja lisää valutetut kaalit. Pyörittele komeutta pannulla, kunnes maut ovat sekoittuneet. Mausta mustapippurilla.

Valmista tällä aikaa uppomunat. Riko munat kahteen lasiin. Laita kevyesti poreilevan veden joukkoon 1 rkl etikkaa. Tee veteen kauhalla laiska pyörre ja kaada munat joukkoon. Anna kypsyä noin 3 minuuttia ja nosta reikäkauhalla pasta-annosten päälle. Kruunaa annos parmesaanilla ja basilikalla.

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Aamupalaa - Galleria Keidas.



Kalliosta, Flemarilta, löytyy pieni kahvila, josta saa aamiaista joka päivä. Arkiaamuna en ole paikkaa testannut, mutta lämpimänä sunnuntaina oli oikein rattoisaa istua Galleria Keitaan edessä ulkona ja nauttia.

Viikonlopun aamupalaan saa valita listalta kolme juttua. Minä otin tuoremakkaraa kera kaalin, kotimaisia juustoja ja jogurttia hunajalla ja myslillä. Loput ampparitarpeet haetaan noutopöydästä. Tarjolla oli ihanan rapeakuorisia Good Pie Bakeryn leipiä, kasviksia ja kahvia. Puuroakin olisi löytynyt. Jälkkäripöydässä oli marjapiirakkaa, kakkua, brownieta, niin ja hedelmiä.

Kivan helppo paikka mennä ja me kun olimme paikalla heti kymmeneltä kahvilan auetessa, niin ruuhkaakaan ei ollut liiaksi.

Eilinen Nyt-liite kehui muuten Sandron aamiaisen maasta taivaaseen. Ehkä sinne seuraavaksi.

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Sesongin suosikit - Aperol spritz.

 

"Jos pitäisi lyödä vetoa kesän trendikkäimmästä cocktailista, laittaisin pennini likoon Aperol spritzin puolesta. Italiassa ja Saksassa supersuosittu drinkki tekee kovaa vauhtia tuloaan myös Suomeen."

Kirjoittaa Eeva Kolu eilen ilmestyneessä Trendissä ja minä nyökyttelen päätäni. Oma Aperol pulloni tarttui mukaan huhtikuussa Milanon lentokentältä, mutta kotona huomasin Aperolin saapuneen myös Alkoon. Sitä parempi juttu, sillä nyt ei tarvitse säästää harvinaisuutta erikoishetkiin, vaan voi nauttia Aperol spritzin ihan tavallisena keskiviikkona töiden jälkeen. Tai en kyllä ole ihan varma, voiko kesäkuun alun keskiviikossa olla mitään tavallista, kun lämpömittari hipoo kolmeakymmentä.

Aperol spritzin ohje on maailman helpoin. 3 osaa kuivaa kuohuviiniä, 2 osaa Aperolia ja 1 osa soodaa. Joukkoon siivu tai kaksi appelsiinia ja runsaasti jäitä ja Etelä-Eurooppalainen tunnelma on valmis.

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Ei parsa pahoille kasva. Villeille kylläkin.

 


Tämä ihanainen, ohkainen ja vihreä on villiparsaa. Maistuu mielestäni ruoholle, parsalle ja herneelle. Eikä tarvitse muuta kuin muutaman kymmenen sekunnin ryöppäyksen suolalla maustetussa vedessä. Päälle vähän voita ja sitruunaa, eikä parmesaanikaan haitaksi ole.

P.S. Innostuin viikko sitten ihan liikaa tästä parta - parsa rinnastuksesta ja olen sen jälkeen keksinyt vaikka mitä (mielestäni) hauskoja yhdistelmiä.

Parsakarva. Parsavaahto. (Ihan mahdollinen.) Parsahöylä. (Tämäkin on mahdollinen!) Parsavesi...