Sortuminen hevoseen.

Mitenköhän tässä näin kävi? Hyvänä aikomuksenani oli tehdä lokakuussa ruokavuorollani vain kasvisruokia. Sitten tuli retki Kotkaan ja melko ristiriitaisesti toivoin iskääni hakemaan meille Takaladon Lihasta & Kalasta maailman parasta palvikinkkua ja hevosen ulkofileetä, jos sitä vain olisi saatavilla. Kotimainen tuore hevonen kun on melko harvinainen herkku.

Ja lopputuloksena oli sunnuntain mahtavin pihvi-illallinen. Mureaa hevosta ja sienivinegrettiä, tällä kertaa suppilovahveroista. Täydellinen yhdistelmä jätti kuitenkin tyytyväisen hymyn huulille. Tästä on hyvä jatkaa ensi viikkoon kasvisruokien parissa.

Suklaata aamulla - Da Capo Cappuccino.

Yöllisen myrskyn jälkeinen lauantai paljastui uskomattoman upeana. Aurinko suorastaan hehkuu ikkunoista sisään.

Lauantain kunniaksi aamukahvin kaverina Fazerin uutuus Da Capo Cappuccino. Lauantai-iloa!

Tyytyväisyys on elämän onni.

Tyytyväisyys on elämän onni sanotaan Etelä-Karjalassa. Ja syksyisenä mökkiviikonloppuna ymmärtää hyvin, mitä se tarkoittaa. Ei tarvita huippua, fantastista ja wowta, vaan tyytyväisyyteen riittää kourallinen mustikoita metsästä, sauna, sellaiset ystävät, joiden kanssa voi nauraa tai kadota yksin kirja kädessä terassille.

Tyytyväiseksi tekee matalalta paistava aurinko, paikalliset lepuskat, jo hieman kulahtanut rapukoriste ja pala luumupiirakkaa. Tiskaaminen aamulla, kun muut vielä nukkuvat, kahvi tippuu ja radio on hiljaisella.

Saisikohan Postresin saaristolaisleipää kotiinkuljetuksella?

Viime viikolla pääsin taas todistamaan asiaa, josta olen kirjoittanut aiemminkin. Helsingin ravintoloissa saa ehdottomasti kaupungin parasta leipää.

Postresissa pöytään tuotiin kaksi pientä, suloista kahden hengen leipää, maalaisleipä ja saaristolaisleipä. Ja millainen saaristolaisleipä! Makea, paahteinen paksu kuori ja tarpeeksi tiivis sisus, jossa yhdistyi suolaisuus yhdistyi juuri sopivasti makeaan. Taivas.

Kokeilin taas onneani ostaa leipää mukaani lähteissämme. Ja onnistuihan. Lauantaina sain avata kauniin pienen paketin aurigon paistaessa keittiön ikkunasta. Postresista tuli hyvä maku suuhun vielä seuraavanakin päivänä.

Pulkkinen, Björck ja HS Teema.

Viikonloppu on kulunut hyvässä seurassa. Lukupinossa herkkuja, kupissa kahvia ja maljakossa kukkia.

Riikka Pulkkinen - Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän
Rakastan Riikka Pulkkisen tapaa käyttää kieltä ja kuvata hetkiä ja yksityiskohtia. Usein lauseet ovat niin herkullisia, että ne on luettava useampaan kertaan. Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän on ihanaa ja kepeää hattaraa ja eroaa siinä mielessä Pulkkisen aiemmista kirjoista. Mutta eihän tätä voi vastustaa!

"Ideana oli unohtaa itsensä kenkäkauppoihin ja pistäytyä konditorioissa, joista sai samppanjakreemitäytteisiä konvehteja, rapeita vadelma-sokerikidesuklaita sekä sacherkakkua isompaa angstiin. Piti saada poreileva hellyys kielen kärjelle, laajentaa tämä tunne vähävähältä ulkomaailmaan. Terapian nimi oli "Näytät hyvältä korkeissa koroissa ja suklaatahroja leuassasi.""
Riikka Pulkkinen

Tomi Björck - Huippukokin kotiruokaa
Tomi keittokirja saa veden kielelle. Valmistettavien reseptien listalle päätyy tästä kirjasta vaikka kuinka monta juttua. Kotiruokaa käsitettä on kirjassa ajateltu aika laajalti. Ja täytyy myöntää, että hieman epäilen maailmaa ympäri suhaavan ja viisi ravintolaa omistavan Björckin ehtivän tällä hetkellä reseptejä kotona kokkailla. Se ei missään tapauksessa vähennä minun iloani kirjasta.

HS Teema - Ruokaa ja ravintoloita
Uusimman HS Teeman aiheena on ruoka ja ravintolat. Mielenkiintoisia artikkeleita ravintolaelämän muutoksesta, juhlista ja oluesta. ja lisäksi esitellään Helsingin kiinnostavia ravintoloita. Minä kiitän.

Blinejä takatalven kunniaksi.

Flunssa kaatoi vieraat ja sitä myötä myös perjantai-illan suunnitelmat. Lauantaina aamulla (taka)talvi oli vallannut kaupungin. Tässä olikin kaksi hyvää syytää ottaa blinipannut lauantai-iltana kaapista ja paistaa yön yli muhinut taikina paksuiksi, rapeiksi letuiksi.

Päälle tietysti smetanaa, muikunmätiä ja sipulia. Ja lasiin hyvää rieslingiä. Kyllä sitä aina yhden talvisen päivän näillä keinoilla selviää. Sunnuntai aamuna kevätaurinko oli onneksi jo takaisin ja lämmitti keittiötä.

Teen blinit vuodesta toiseen tällä samalla Kotiruoka-kirjasta olevalla ohjeella. Käytän vain tattarijauhoja, mutta alkuperäisessä ohjeessa 1/3 jauhoista on vehnäjauhoja. Kotiruoka-kirja on muuten ilmestynyt ensimmäisen kerran jo vuonna 1908. Ilmankos blineistä puhutaan kirjassa myös linneinä. Minun versioni on 62. painos vuodelta 2001.

Blinit

1. vaihe
3 dl maitoa
15 g hiivaa
3 dl tattarijauhoja

Murenna hiiva haaleaan maitoon. Lisää jauhot ja sekoita taikina tasaiseksi. Anna taikinan levätä huoneenlämmössä leivinliinalla peitettynä yön yli. Tai vähintään 4 tuntia.

2. vaihe
2 dl kiehuvaa maitoa
3/4 dl kermaa
1 tl suolaa
2 kanamunaa
voita paistamiseen

Valmista taikina loppuun juuri ennen kuin alat paistamaan blinejä. Sekoita taikinaan kiehuva maito, kerma ja suola. Erottele valkuaiset ja keltuaiset toisistaan. Sekoita keltuaiset taikinaan ja vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Nostele valkuaisvaahto taikinan joukkoon.

Paista blinit miedolla lämmöllä ja runsaassa voissa.

Sunnuntaina kello 14.30.

Yhdeksän aikuista, neljä lasta, yksi häntäänsä heiluttava koira. Pino pannukakkuja, tahmeaa vaahterasiirappia, suklaacookieseja, bageleita ja savulohta, granolaa, kuumaa kahvia, sunnuntaifiilistä, huevos ranchos ja kaiuttimista tulviva musiikki. Ainakin niistä voi rakentaa oikein maittavan amerikkalaisen brunssin.

Ja mitä siitä, että kaiken tämän jälkeen keittiö on kaaoksessa.

Kun aamulla on aikaa.

Huomaatteko, taas on perjantai? Ja mikäs sen mukavampaa. Viikonloppuna on aamuisin ihan eri tavalla aikaa.

Voi haahuilla pyjamassa pitkälle päivään. Katsoa mittarista, kuinka pakkanen laskee ja ulkona valo lisääntyy. Lukea lehteä rauhassa. Kuunnella radiota. Ja syödä aamupalaa.

Aamupalaleivät voidellaan ensin voilla ja sitten sinapilla. Sen jälkeen päälle kasataan keko kinkkua ja juustoraastetta. Leivät uuniin reiluun 200-asteeseen ja annetaan olla niin kauan, että juusto on sulanut ja saanut vähän väriä. Leipien nauttiessa uunin lämmöstä, keitetään kattilallinen vettä, johon lorautetaan etikkaa. Ja sitten kaadetaan kananmuna pyörteeseen.

Uppomunan keltuainen muuttuu leivän päällä upeaksi kastikkeeksi. Aamu ei voi juuri paremmin alkaa.

Rosmariini-omenaa, pekonia ja amerikkalaisia pannukakkuja.

Kiitospäivän ja lähestyvän viikonlopun kunniaksi on hyvä kääntää ajatukset sunnuntain aamiaiseen. Ja ehkä kirjoittaa siihen ostoslistaan jotain normaalista poikkeavaa. Tai ainakin siinä tapauksessa poikkeavaa, ettei aina syö amerikkalaisia pannukakkuja omenan ja pekonin kera aamiaiseksi.

Pannukakkujen reseptejä löytyy netistä vino pino. Makeutta voi säätää lisukkeisiin sopivaksi sokerin määrällä. Kahdella pienellä pannulla lettuset paistuivat yllättävän nopeasti.

Lisukkeeksi paistoin voissa pari viipaloitua omenaa. Lorautin joukkoon vaahterasiirappia ja mausteeksi riivin reilusti tuoretta rosmariinia ja ripottelin kanelia. Lopuksi murskasin joukkoon kourallisen pekanpähkinöitä. Aamupalan suolaisuudesta vastasi pekoni. Suosittelen ehdottomasti paistamaan pekonit uunissa. Viipaleet vain uunipellille leivinpaperin päälle, pelti kylmään uunin ja uuni 200-asteeseen. Reilut kymmenen minuuttia ja tasaisesti kypsyneet rapeat pekoniviipaleet ovat valmiita.

Ravintolapäivän jälkeen.

                   

Eilisessä Ravintolapäivässä oli taas aivan mielettömän hyvä tunnelma. Ihmiset olivat iloisia ja sielullinen peruna tuntui saavan hymyn monen huulille. Sää oli juuri sellainen, kun toivoin. Illalla, seistyäni seitsemän tuntia ulkona, posket heloittivat ja uni maistui.

 

Nyt ulkona paistaa aurinko ja tuulee, edessä on leppoisa päivä kirjoineen, lenkkeineen ja lasagneineen. Takana jo vahvistava aamiainen lohitahnaleipineen (Merimiehen sielu) ja vihreine selleri-omena-lehtikaali-inkiväärimehuineen. Ihanainen sunnuntai.

Viiden tunnin hanhi.

Siinä se nyt on koko komeudessaan. Yrteillä ja omenoilla täytetty, viisi tuntia uunissa muhinut hanhi.

Onnellinen Martinpäivä.

Senaattori-lasi & perjantai-ilta.

Aaah, perjantai. Tässä vaiheessa voin varmaan kaataa lasillisen viiniä. Koti on siivottu, kukkien vedet vaihdettu, kynttilät palavat ja pöydällä jäähtyy baakkelsit huomista synttäribrunssia varten. Kylläkin vielä kuorrutusta vailla.

Huomenna juhlitaan jo Jussin synttäreitä, mutta ehkä vielä voin palata kuukauden takaisiin omiin synttäreihini, tai tarkemmin sanottuna lahjoihin. Ja jos vielä tarkennan, niin synttärilahjoihin, jotka ostin itselleni.

Olen haaveillut Timo Sarpanevan suunnittelemista Senaattori-laseista jo tovin. Rakastuin lasin jalkaan, joka on samanlainen kuin Festivo-kynttilänjalat. En ole etsinyt laseja kovin aktiivisesti, mutta toivonut törmääväni niihin joskus sattumalta.

Habitaressa on oma osastonsa vanhojen tavaroiden kauppiaille ja siellä nämä kaksi lasia minua odottivat ja juuri syntymäpäivän aattona. Yleensä teen löytöni mielummin kirppareilta, kuin vanhojen tavaroide kaupoista, joissa joku on jo tehnyt löytämisen puolestani, mutta tämä kerta oli poikkeus.

Kaksi Senaattori-lasia käärittiin paperiin ja minä poistuin messuilta hymy huulillani. Itseään on hyvä hemmotella.

Fiskarsissa Maistiaisissa.

Possuburgeria ja mutakakkua aurinkoisessa ja tuulisessa Fiskarsissa. Länsi-Uudenmaan Maistiaisilta löytyy kaikkea herkkua, myös kotiin ostettavaksi. Ostoskassista pilkistää purkillinen suloisen väristä hunajaa ja pussillinen punaisia karpaloita, muut herkut piilottelevat alla.

Maistiaiset jatkuvat vielä huomenna sunnuntaina, kannattaa pistäytyä. Minä ajattelin viettää leppoisan sunnuntain. Haudutella lammascurrya hartaudella, lukea kirjaa kahvikuppi kädessä ja kaivaa villapaidat esille. Tuntuu olevan sen aika.

Rikkaat ritarit. Vai rakkaat?

Vaikka laskiainen olisikin lyhyt ja leveä, on siitä se ilo jälkeepäinkin, että kotona on pullaa. Ja sitä on yllättävän paljon.

Ei ole juuri parempaa syytä aloittaa sunnuntaita Rikkailla, rakkailla ritareilla kuin ylimääräinen pulla. Seuraksi lohkottua appelsiinia ja vaniljalla ja hunajalla maustettua kermavaahto-rahkaseosta. Ja tietysti iso kuppi kahvia.

Tasapainoinen sunnuntaiaamu.

Uskon tasapainon hyvää tekevään vaikutukseen, (vaikka en aina siihen pääsekään). Elämässä yleensä ja pienissä yksityiskohdissa. Myös ruoan suhteen tasapaino on minulla yleensä avain hyvään ja onnelliseen oloon.

Sunnuntain aamiaisella runsasta ja muhevaa pancetalla, juustolla ja kananmunilla kruunattua leipää tasapainotti Virpin ohjeella porkkanasta, veriappelsiinista, varsiselleristä ja inkivääristä soseutettu mehu. Molemmat voimistivat omalla tavallaan.

Leivän ohje on australialaisesta Donna Hay -lehdestä.

Aamiaisleipä

1 1/4 tl kuivahiivaa
1 tl sokeria
160 ml vettä
225 g jauhoja (puolet voi olla täysjyväjauhoja)
1 tl suolaa
1 tl oliiviöljyä
4 kananmunaa
8 siivua pancettaa
250 g kirsikkatomaatteja
100 g raastettua juustoa esim. gruyere
1 tl kuivattuja chilihiutaleita
tuoretta basilikaa

Sekoita vesi, hiiva ja sokeri kulhossa. Lisää joukkoon jauhot, suola ja öljy. Vaivaa taikinaa, kunnes se on kimmoisaa. Minä tein taikinan jo edellisenä iltana ja annoin sen kohota yön yli jääkaapissa. Voit myös kohottaa taikinaa lämpimässä puoli tuntia.

Painele kohonnut taikina voideltuun vuokaan. Levitä päälle pancetta ja kirsikkatomaatit. Riko kananmunat päälle. Ripottele juustoraaste, chili ja basilika päällimmäiseksi ja ripottele pinnalle vielä öljyä.

Paista 220-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia tai kunnes pinta on hieman ruskistunut.

Mausteista elämää.

 

 

Kuluva viikko on ollut varsinaista haipakkaa, sekä pään sisällä että ulkona. Pari yötä koulutusmatkalla, kaksi ihanaa yökyläilevää lapsivierasta, parit sukulaisjuhlat ja yksi mieltä askarruttava mahdollinen asuntokauppa ovat pitäneet kiireisenä.

Onneksi lauantai-iltana sai hengähtää hetken. Padassa hautui possua kanelin, neilikan, inkiväärin, valkosipulin, luumujen ja chilin kera. Sen valmistautumista odotellessa sytytettiin kynttilät ja kasattiin jääkaapista antipasto -lautanen. Kysymyskorttien ääressä odottelu ei tuntunut niin pitkältä.

K: Mihin juomaan päättyy sanonta "Turha itkeä kaatunutta..."?

V: Maitoa

Ruotsalaisen Lotta Lundgrenin kirjasta olevan padan ohje kaipaa mielestäni vielä vähän kehittelyä, mutta tällaisella maustemaailmalla voi hyvin aloittaa laskeutumisen jouluun.

Kakkusöpöstelyä.

Mielestäni vuoden paras leivonta-aika on juuri nyt. Marras- ja joulukuu kutsuvat jauhopurkille, vatkaamaan sokeria ja kananmunia, sulattamaan suklaata, rouhimaan pähkinöitä ja nuolemaan taikinakulhoja. Ja jouluakin saa jo suunnitella.

Leipominen kahden hengen perheessä on välillä haastavaa, koska kaikkea tulee helposti liikaa. Varsinkin jos haluaa kokeilla monia juttuja ja leipoa usein. Paransin eilen leivontaelämääni ostamalla Kokkipuodista pienemmän, super söpön kakkuvuoan.

Tähän mahtui juuri täydellisesti puolikas aina varmasta lohtukakustani, jonka leivoin heti päästäkseni kokeilemaan vuokaa. Täydellisen kokoisesta kakusta riittää kahdelle juuri sopivasti iltapäiväkahvin kanssa ja aamupalalla viikonloppuna.

Lauantaina klo 14.

Tällaisina päivinä on erityinen tunnelma. Hivenen pysähtynyt ja unenomainen. Pyhäpäivä on kuin irrallaan normaalista todellisuudesta. Ulkona sataa tihuttaa, liikkeellä on vain muutamia ihmisiä. Kotona palavat kynttilät, jalassa on villasukat. Lautasella pala pekaanipähkinäpiirakkaa vaniljajätskillä ja mukissa Kaffa Roasteryn joulukahvia. On helppoa unohtua tuijottamaan ikkunasta ja seuraamaan päivän hämärtymistä.

Sunnuntai on uusi lauantai.

En tiedä johtuuko tämä parin viikon takaisista synttäreistä, tuulen suunnasta vai jostakin ihan muusta, mutta olen viime aikoina huomannut itsestäni kaksi uutta asiaa.

1. Radio Suomesta tulee aivan mahtavia musiikkiohjelmia iltaisin. Muitakin kuin Puhelinlangat laulaa. Esimerkiksi Euroopan taivaan alla ja Uudenkansanmusiikki. Parasta tässä löydössä on, että vanhat ohjelmat ovat kuunneltavissa netissä muutaman viikon ajan. Mielettömiä kappalelöytöjä!

2. Haaveilen jatkuvasti sunnuntaipäivällisistä. Haluan koota ystävät tai perheen pöydän ympärille juuri sunnuntaina iltapäivällä, syödä pitkään ja nautinnollisesti, vaihtaa kuulumiset ja antaa viikolle ihastuttavan päätöksen. Mistä tämä sunnuntai-innostus nyt yks kaks ilmestyi? Viime sunnuntaina pöydän ääreen istahtivat kummityttöni vanhemmat ja tarjolla oli savustettua luomu naudanpaistia, paahdettuja maa-artisokkia & perunoita, piparjuurimajoneesia ja salaattia. Ja jälkkäriksi omenanyyttejä.

Terveisiä keittiöstä.

Vietän perjantaita ja kesän virallisesti viimeistä iltaa laadukkaasti keittiössä.

Liinan alla nousee Jauhot suussa ohjeella tehty tillileipä huomisia rapuja varten.

Viime viikkoisista cake popseista jäi kakkua yli, joten pyörittelin kakun muruista ja maapähkinävoista uudet "tikkarit", jotka odottavat nyt suklaakuorrutusta.

Spotifyssa soi Kerkko Koskinen Kollektiivi. Jääkaapissa tekeytyy piparjuuri-kukkakaali ja kohta savustetaan parvekkeella! nieriä. Mitä sitä ihminen tekisi, jos ei rakastaisi ruokaa? Vielä pitäisi keksi pääruoka huomiselle rapu-aterialle.