perjantai 30. maaliskuuta 2012

Tyrnibrulee - mahdollisuus onnistua.


Mielestäni creme brulee on yksi parhaista jälkiruoista. Tilaan sen ravintolassa lähes aina, jos se vain listalta löytyy. Haaveeni on oppia itse tekemään täydellinen brulee, jota sitten maustaisin kanelilla, sitruunalla, vaniljalla, kardemummalla...

Muutaman kerran olen kokeillut. Ja epäonnistunut. Tässä on ehkä vähän tullut myös araksi, enkä ole pitkään aikaan uskaltanut edes kokeilla bruleeta. Tammikuun Glorian ruoan&viinin ohje sai minut kuitenkin innostumaan ja päätin taas yrittää. Turvallisesti vain meille kahdelle jälkkäriksi.

Joko uusi laakeampi kulho toimi tai sitten kysymys oli tyrnistä tai ehkä onneakin oli matkassa, mutta tällä kertaa tekelettä saattoi jo kutsua bruleeksi. Kypsentämisen kanssa täytyy olla todella tarkkana, itselläni bruleet oli uunissa vähän liian kauan. Tästä pystyy varmasti harjoittelemaan haaveilemani täydellisen bruleen.

Tyrnibrulee

1 vaniljatanko
2 1/2 dl kuohukermaa
4 kananmunankeltuaista
1/2 - 3/4 dl sokeria
3 rkl tyrnimehua

Sokeripinta

noin 1 dl ruokosokeria (tai puolet tavallista)

Laita uuni kuumenemaan 135 asteeseen. Halkaise vaniljatanko ja kaavi siemenet kattilaan. Lisää kerma ja kuumenna kiehuvaksi. Anna jäähtyä hetki.

Vaahdota keltuaiset ja sokeri kevyesti käsivispilällä. Sekoita ensin tilkka kermaa vaahtoon ja lisää loppu kerma erissä, jotta keltuainen ei muutu kokkeliksi. Sekoite tyrnimehu joukkoon.

Siivilöi seos kulhoon ja poista kuplat pinnalta lusikalla. Kaada seos neljään pieneen, laakeaan vuokaan. Nosta vuoat isoon uunivuokaan ja kaada siihen kiehuvaa vettä vuokien puoliväliin asti.

Kypsennä uunin keskitasossa noin tuntia. Valmis brulee on keskeltä vielä hieman löysä, mutta reunoilta kiinteä. Anna bruleiden jäähtyä huoneenlämmössä ensin tunti ja sen jälkeen jääkaapissa vähintään 3 tuntia.

Ripottele sokerit pinnalle juuri ennen tarjoilua ja paahda pinta kauniin ruskeaksi kaasupolttimella.

torstai 22. maaliskuuta 2012

Aamujen nostattaja - smoothie.

Auringonpaiste ja lumen alta paljastuva asfaltti ovat saaneet sen taas aikaan: smoothie on tullut takaisin ja vatsaa lämmittävät puurot on unohdettu. Juuri tällä hetkellä janoan vihreää, janoan raikastusta ja tuulettumista. En halua hauduttaa tai keittää, enkä kaipaa lohdutusta. Haluan avata ikkunat, antaa auringon paistaa silmään ja laittaa poppikoneen soimaan.

Tällaisina päivinä aamu alkaa parhaiten smoothiella. Minun versioni ei ainakaan vielä ole kovin high-tech, eikä sisällä eksoottisia super foodeja. Viherpirtelöitä katson lähinnä ihailun ja kauhun sekaisin tuntein. Askel kerrallaan, ja tästäkin smoothiesta saa vaikka mitä hyvää ja kehoa hellivää.



Perusohje on Evitasta ja sitä muokkailen aina aamun mukaan. Perusohjeeseen tulee reilu 100 g mustikoita, banaani, 2 rkl kaurahiutaleita, 1 rkl kauraleseitä, 1 rkl pellavansiemeniä, reilu ruokalusikallinen saksanpähkinöitä ja 1/2 prk rahkaa. Tällä ohjeella smoothiesta tulee lusikoitavan paksua.

Tämän lisäksi harjoittelen niitä vihersmoothieita laittamalla joukkoon muutamaan lehden tammenlehtisalaattia tai pinaattia. Joskus korvaan pellavansiement tahinilla tai seesaminsiemenillä. Saatan myös kaataa joukkoon tyrnimehua. Tai korvata kautaleseet ruisleseillä. Loputtomasti mahdollisuuksia ja loputtomasti kevätenergiaa!

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Chorizo-simpukkapasta.

Tämän vuoden ensimmäinen, tammikuussa ilmestynyt, Glorian ruoka&viini oli harvinaisen herkullinen numero. Sain sen käsiini vasta ilmestymistä seuraavana päivänä ja malttamattomana selasin sen läpi heti Herkun aulassa.

Tämä merellinen makkara-simpukkapasta on kyseisestä numerosta. Tomaattikastike, makkara ja simpukat muodostivat ihanan täyteläisen kastikkeen. Muut maut olivat tarpeeksi vahvoja, jotta tomaatti ei puskenut liikaa läpi, kuten se mielestäni joskus tekee.



Chorizo-simpukkapasta

200 g kuorittuja pakastesimpukoita
1 kg pihvitomaatteja
1 fenkoli
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
150 g chorizoa, sellaista raakamakkara versiota
2 rkl öljyä
2 rkl tomaatipyreetä
5 uunipaahdettua tomaattia chilimarinadissa
1 tl sokeria
suolaa
1 dl hienonnettua basilikaa

Ota simpukat sulamaan. Ne saavat olla vähän kohmeessa kastikkeeseen lisättäessä.

Halkaiset tomaatit ja poista niistä kannat. Soseuta tasaiseksi sauvasekoittimella. Halkaise fenkoli, poista kanta ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi. Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipuli. Leikkaa makkarat noin puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi.

Kuumenna öljy kasarissa. Lisää sipulit ja fenkoli. Paista noin 5 minuuttia kunnes sipuli pehmenee. Lisää makkarat ja tomaattipyree. Jatka paistamista muutama minuuttia ja lisää soseutetut tomaatit, uunipaahdetuttomaatit ja sokeri. Anna hautua kannen alla noin 20 minuuttia.

Mausta kastike tarvittaessa suolalla. Lisää simpukat ja anna kiehua kannen alla 5 minuuttia. Lisää basilika aivan lopuksi.

Tarjoa vasta keitetyn pastan ja raastetun parmesaanin kanssa.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Loma Lapissa.

Hyviä ja herkullisia hetkiä lomalta. Paluu arkeen tuntuu aina vähän haikealta, mutta keväinen Helsinki auttaa kummasti asiaan. Mielessä kummittelee jo fillari ja tennarit.


 Poron potkia ruskistumassa ennen pataan joutumista.

Kerrosaamupala: karpaloita, partaäijää, lakkoja ja saksanpähkinöitä.

 Sinisenä hehkuva taivas, mahtavat maisemat ja latu suksien alla.

 Paistettua rautua ja iskän tekemää palsterisottoa eli risottoa palsternakasta ei riisistä.

 Paahdettuja vaahtokarkkeja.

Poroa! Ja poroja!

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Helsinki-Oulu.

Automatka, varsinkin 600 kilometrin, vaatii eväitä, jotta tunnelma pysyy hyvänä.


Ensimmäinen pysähdys Shell Kuninkaanportissa ja matkaan lähti mozzarellasämpylä, kahvi ja daim.


Toinen pysähdys Vaajakoskella Pandan tehtaanmyymälässä. Ostoksia tehtiin enemmänkin, mutta autoevääksi nappasin uuden lakujäden. Söpö tassun näköinen jäätelö!


Perillä odotti hotellihuone ja Ravintola Puistola kadun toisella puolella. Ruoaksi Cobb-salaatti, joka ennen tammikuun Glorian ruokaa&viiniä oli minulle ihan tuntematon. Kyseessä on kalifornialainen salaatti, josta löytyy ainakin broileria, pekonia, sinihomejuustoa ja kananmunaa. Mahtava ruoka, jota aion tehdä kotonakin. Ruoan&viinin versiossa on myös avokadoa ja uunissa kuivattuja tomaatteja. Puistolan versiossa taas ihanaa vinegretteä. Jälkkäriksi yhtä suosikkiani eli sitruunapiirasta. 


lauantai 10. maaliskuuta 2012

Ravintola Nokka ja kalenterikisan voitto.

Mieheni kanssa kisaamme joka joulukuu kalenterikisan voitosta. Partiolaisten joulukalenterista avataan vuorotellen luukkuja ja yritetään arvata mitä niistä paljastuu. Partiolaisten kalenterihan on luukkujen sisällön suhteen melko varma, ainakin tiettyjen päivien suhteen. Häviäjä joutuu sitten tarjoamaan voittajalle illalisen.

Viime jouluna minä menin häviämään ja kaksi viikkoa sitten vietimme hauskan ja herkullisen illan ravintola Nokassa minun toimiessa maksumiehenä.

Valitsimme kuuden ruokalajin Helsinki Menun. Illan ehdoton kohokohta tarjoiltiin heti ensimmäiseksi keittiön tervehdyksenä: jumalaisen hyvää hapankaalikeittoa espressokupista tarjottuna. Tervehdyksen lisäksi menu sisälsi vuodenaikaan sopivasti blinin, häränhäntälientä, Alhopakan ankkaa, kotimaisia juustoja, vodkasorbettia ja keväisen keltaisen jälkiruoan. Blinin kanssa sain maistaa pitkään haikailemaani kyyttösmetanaa, joka erosi kyllä normaalista. Mielestäni maku oli selkeästi happamampi. Ankka-annoksesta rillette voitti ehdottomasti fileen.

Kilpailut, joissa itsekin pääsee mukaan nauttimaan palkinnosta, ovat parhaita!

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Porkkanainen quinoasalaatti.

Muutama viikko sitten lounassalaatti sai inspiraationsa Hesarin ohjeesta, jossa uunissa paahdetut palsternakat yhdistettiin quinoaan. Tein kuitenkin aika paljon muutoksia ohjeeseen raaka-aineiden suhteen.

Palsternakat vaihtuivat porkkanoihin.
Ohjeessa ollut neilikka vaihtui muskottiin.
Kuivattu aprikoosi vaihtui kuivatuiksi karpaloiksi ja granaattiomenan siemeniksi.
Vuohenjuusto vaihtui fetaksi.

Lopputuloksena oli kuitenkin herkullinen salaatti, joka koostui uunissa paahdetuista porkkanoista, vinegretilla maustetusta quinoasta, fetasta, manteleista ja punaisista väripilkuista.