torstai 27. syyskuuta 2012

"On vanhanaikaista kehottaa vieraita yhtenään syömään, eikä maljaa tarvitse kohottaa joka kerta kun juo."



Luin muutama viikko sitten viehättävän kirjan, Amor Towlesin Seuraelämän säännöt. Hurmaannuin jo lyhyeen kuvaukseen kirjasta: "Elegantti romaani 1930-luvun New Yorkista".

Yhdellä kirjan keskeisistä henkilöistä oli hyllyssään George Washingtonin Seuraelämän säännöt, jonka George kirjoitti käsin alle 16-vuotiaana perustanaan Jesuiittojen ohjeet 1500-luvulta. Kaikki säännöt on koottu kirjan loppuun.

Säännöissä on myös aika monta kiinnostavaa ruokaan ja juomaan liittyvää. Tässä muutama suosikkini. Osa säännöstä on ehkä ajankohtaisempia kuin toiset...

55. Älä syö kadulla, äläkä kotonasi väärän vuodenajan ruokia.
91. Älä näytä, että nautit suuresti omista ruoistasi, älä syö ahnaasti, leikkaa leipä veitsellä, älä nojaa pöytään, äläkä moiti sitä mitä syöt.
92. Älä ota suolaa tai leikkaa leipääsi rasvaisella veitsellä.
93. Kun kutsuu ihmisen pöytäänsä, on kohtuullista tarjota hänelle lihaa; älä ryhdy tarjoilemaan muille, ellei isäntä sitä halua.
95. Älä ota lihanpalaa suuhun veitsellä, äläkä sylje hedelmäpiiraan kiviä suustasi tai heitä mitään pöydän alle.
98. Älä juo äläkä puhu suu täynnä, äläkä pälyile ympärillesi kun juot.
103. Kun olet ylempiesi seurassa, älä syö hitaammin kuin he, äläkä laske kyynärpäitäsi pöydälle.
105. Älä näytä kiukkuasi pöydässä, tapahtuipa mitä tahansa, ja jos siihen tulee syytä, älä näytä sitä, vaan ota iloinen ilme, varsinkin jos paikalla on vieraita, sillä hyväntuulisuus tekee ateriasta juhlan.

tiistai 25. syyskuuta 2012

Viikunapiiras ylösalaisin.





Viikuna on mielestäni kaunis ja elegantti hedelmä. Se nostaa niin salaatin kuin aamiaisjogurtinkin arjen yläpuolelle.

Viikuna on myös herkkis. Sitä on käsiteltävä hellästi ja sesonkia kunnioittaen. Viikunoita ei ole saatavilla aina, mutta juuri tähän aikaan vuodesta viikunan sesonki tuntuu olevan parhaimmillaan.

Tämän tarte tatin -henkisen viikunapiiraan leivoin yhden syksyisen sunnuntain jälkiruoaksi. Kahden hengen annos mahtui kauniisti blinipannuun. Seuraksi vaniljajäätelöä ja leppoisa sunnuntaitunnelma. Ohje on alunperin Donna Hayn.

Viikuna tarte tatin

2 levyä valmista voitaikinaa sulatettuna
55 g (ruoko)sokeria
30 ml vettä
1/2 vaniljatanko halkaistuna ja siemenet kaavittuna
45 g hunajaa
25 g voita
4 tuoretta viikunaa puolitettuna

Laita sokeri, vesi ja vaniljatanko sekä siemenet kattilaan. Lämmitä miedolla lämmöllä sekoittaen kunnes sokeri on liuennut veteen. Nosta lämpötilaa ja kiehauta. Keitä 7-9 minuuttia kunnes seos on kullanväristä ja siirappimaista.

Poista vaniljatanko. Lisää joukkoon voi ja hunaja ja sekoita niin, että ne sulavat. Kaada seos blinipannun pohjalle. Nostele päälle puolitetut viikunat.

Kauli taikina vähän blinipannua suuremmaksi ja nosta pannun päälle. Painele reunat tiiviisti kiinni ja pistele taikinaan muutama reikä. Paista piirasta 190-asteessa noin 25 minuuttia. Anna kypsän piiraan jäähtyä muutama minuutti ennen kumoamista.

lauantai 22. syyskuuta 2012

Munakoiso-kanttarellipasta kun on yksin kotona.


Ystäväni hehkutti torstai-illan lenkillä Hannan munakoiso-kanttarellipastaa. Se jäi pyörimään mieleeni ja heti perjantaina poimin Herkusta koriini munakoison ja kantarelleja.

Illalla saavuin töiden, kauppojen, pilateksen ja Filmtownin kautta tyhjään kotiin, kaadoin lasiin punaviiniä ja pilkoin munakoison itkettymään.

Munakoison itkiessä pilkoin sienet ja lehtipersiljan, laiton veden kiehumaan, erottelin yhden keltuaisen ja raastoin parmesaaniin.

En saanut tähän kulumaan ihan 20 minuuttia, joten munakoiso itki vähän vähemmän aikaa. Sitten tein kuten ohjeessa neuvottiin. Paistoin munakoison, paistoin sienet, keitin pastan. Ja yhdistin kaikki keskenään.

Hetken päästä istuin sohvalla, pastakulhon ja punaviinin kanssa ja ihailin kaunista Tilda Swintonia. Pari tuntia myöhemmin kömmin tyytyväisenä nukkumaan.

tiistai 18. syyskuuta 2012

Ruokaa syvällä ja muualla.

Joskus menee parikin viikkoa, etten syö muualla kuin kotona, ja töissä omia eväitäni. Ja sitten joskus on aivan toisenlaisia viikkoja, joiden aikana ehtii syödä paikassa jos toisessakin.

Lounasleipää Milanossa.


Aamiaista Pariisissa.

Lemin särää eli puuastiassa kypsennettyä lammasta, tietysti Lemillä.


Ravintola Murun bèarnaise-kastiketta Tytyrin kalkkikivikaivoksessa.


Nyt on taas hyvä syödä kotona, montaa kokemusta ja makua onnellisempana.

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Omena on syksyn merkki.


Omenaviikko on parhaillaan täällä. Rakastan omenoita. Happamia, raikkaita, tuoksuvia, kirpeitä, punaisia ja vihreitä. Äitini söi kuulemma minua odottaessaan paljon omenoita, ehkä siinä on syy tähän.

Uusi omenainen reseptilöytö on kotoisin Strömsö kokkinakin tunnetun Paul Svenssonin keittokirjasta. Resepti yhdistää kaksi tuttua raaka-ainetta; perunan ja omenan. Makua tuo timjamia ja täyteläisyyttä pekoni sekä reseptin olennainen osa eli ruskistettu voi*.

Ideana on kasata ohuita omena ja peruna viipaleita kerroksittain pekonilla vuorattuun vuokaan. Kerroksien väliin ripotellaan tuoretta timjamia ja lusikoidaan ruskistettua voita. Paistos kypsennetään uunissa 175 asteessa vesihauteessa noin 40 minuuttia. Vähän jäähtyneestä paistoksesta leikataan siivuja, jotka vielä paistetaan pannulla. Perunaa kannattaa laittaa 1/3 ja 2/3 omenaa. Voita tarvitaan noin 50 g kahden perunan määrälle.

Kummallakaan kerralla en onnistunut ottamaan ruoasta valokuvaa, joka olisi edes läheisesti vastannut makua, mutta luotan teidän mielikuvitukseen.

*Ruskea voi tunnetaan ranskalaisessa keittiössä nimellä beurre noisette. Nimensä mukaisesti ruskean voin maku on hasselpähkinäinen. Sitä käytetään sekä leivonnaisissa, että suolaisen ruoan kanssa.Oikeaoppisesti ruskea voi tehdään suolattomasta voista. Voi sulatetaan miedolla lämmöllä ja sen annetaan kuplia. Maidon hera laskeutuu kattilan pohjalle ja vähitellen voin väri muuttuu ruskeammaksi. On omasta mausta kiinni, kuinka paahtunutta voista haluaa. Voita voi käyttää lämpimänä tai sen voi antaa jäähtyä, jolloin se jähmettyy.

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Makuparit - punajuuri ja vuohenjuusto.



Punajuurta ja vuohenjuustoa on hehkutettu täydellisesti toisilleen sopiviksi jo useamman vuoden ajan. Välillä tuntuu, että olen täysin kyllästynyt koko yhdistelmään ja mietin, että eikö punajuurelle nyt löydy ketään toista kaveria. Mutta onhan se kai vähän lapsellista vastustaa jotakin yhdistelmää vain siksi, että se on joka paikassa. Punajuuri ja vuohenjuusto kun nyt vaan toimivat loistavasti yhdessä. Kyseessä on siis täydellinen makupari, joka on vaan ollut liian huimassa nosteessa viime vuosina.

Tämä salaatti kuuluu minun syksyyni, kun punajuuret ovat mehevimmillään ja kaupasta saa kotimaisia paprikoita. Yhdistelmä on Hanna Jensenin aikanaan pitämästä ruokablogista. Salaatti vaatii jonkin verran aikaa, joten varsinkin arki-iltoina yritän ennakoida tekemällä paahdetut paprikat jo aiemmin ja teen niitä aina reilusti myös lounassalaattiin pakattavaksi.

Salaatin pohja muodostuu couscousista tai bulgurista, joka maustetaan hunaja-vinegretillä. Sekaan laitetaan jotakin vihreää, kirsikkatomaatteja ja kurkkua. Makua tuovat paahdetut paprikat, uunissa tai keittämällä kypsennetyt punajuuren lohkot ja vuohenjuusto. Kukaan ei kiellä rouhimasta joukkoon myös saksanpähkinöitä tai silppuamasta tuoretta basilikaa.

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Brunssista tuli pannukakku.



Lilyn toimitus etsii parhaita brunssireseptejä. Aamiais-fanina haluan ehdottomasti kertoa omasta tämän hetkisestä suosikistani. Nämä söpöt pannukakut paistetaan pienissä valurautapannuissa uunissa ja paistamisen jälkeen päälle kootaan keko, jotakin hyvää. Jokainen syöjä saa oman pannunsa, mutta mikään ei tietysti estä paistamasta pannukakku isommassa pannussa useammalle ihmiselle jaettavaksi.

Tänään sunnuntaina paistoin pannarin pinnalle pekonista, sipulista ja omenasta syksyisen makuisen yhdistelmän, jonka maustoin timjamilla. Omena ja timjami vaan sopivat yhteen niin mielettömän hyvin. Toisena vaihtoehtona olisi ollut pekonin, sipulin ja kesäkurpitsan yhdistelmä. Aiemmin olen keonnut pannukakulle kanttarelleja ja ilmakuivattua kinkkua. Tätä ruokaa voi muokata loputtomasti. Myös katkaravuista voisi saada jotain kivaa pannukakun päälle. Ohje on muokattu aikanaan Glorian ruosta & viinistä otetusta reseptistä.

Pienet pannukakut (4 kpl)

1 dl maitoa
1 dl kermaa
1 dl täysjyväpelttijauhoja
1 kananmuna
suolaa
pilkottua ruohosipulia
voita

Sekoita maidosta, kermasta, jauhoista ja suolasta tasainen massa. Vatkaa muna joukkoon ja maista taikina silputuilla yrteillä.

Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen. Anna taikinan turvota uunin lämpiämisen ajan. Uunin kuumuttua laita nokare voita jokaiseen pannuun ja nosta pannut uuniin hetkeksi, jotta voi sulaa. Kaada taikina pannuihin ja paista pannukakkuja uunissa reilut 10 minuuttia. Pannukakkujen paistumisen aikana voit valmistaa haluamasi seoksen pannukakkujen päälle nostettavaksi.

Mukiin kuumaa kahvia ja ihana päivä voi alkaa.