Yhden uunivuoan chorizoa ja kasviksia.

Tervehdys. Tämän chorizoa ja kasviksia sisältävän arki-illan monipuolisen muuntautujan ohjeen olen jakanut jo aiemmin. Nyt ajattelinkin vain muistuttaa, miten hyvin tämä ruoka taipuu sesonkeihin.

Pääosaa näyttelevät nimittäin uunissa paahtuneet kasvikset ja niitä voi vaihdella mielin määrin. Tässä jo hieman keväisessä versiossa kukkakaali ja porkkana saavat seurakseen parsaa ja muutaman retiisin. Kesällä sitten pelaisin kesäkurpitsalla ja tomaateilla, ehkä myös herneillä.

Ruoassa on kuitenkin muutama olennainen juttu, vaikka kasviksilla saakin leikkiä. 1. Chorizo, jonka on oltava raakamakkaraa, ei kestomakkaraa. 2. Vaahterasiirappi ja viinirypäleet, jotka tuovat makeuden. 3. Rosmariini yksinkertaisuudessaan. 4. Juusto, joka tuo pehmeyttä ja sitoo osaset yhteen. En suosittele jättämään yhtäkään näistä neljästä osasesta pois.

Ja kuten kuvasta huomaa, chorizo ei ole tässä ruoassa pääosassa, vaan pikemmin mausteena.

Pinterestistä Jamieen ja Jamiesta salaattiin.

Unohtaudun melko usein Pinterestiin selaamaan toinen toistaan kauniimpia, herkullisempia, uskomattomampia ja inspiroivampia kuvia. Oma ruokaan liittyvä tauluni pullistelee jo saumoistaan, enkä tiedä tulenko ikinä leipomaan niin montaa kakkua, että voisin toteuttaa kaikki muistiin laittamani unelmakakut.

Yksi Jamie Oliverin resepti on jäänyt Pinterestistä mieleeni pyörimään. Tällä viikolla ajattelin toteuttaa sen, mutta parin kuukauden aikana mieleni oli rakentanut reseptistä aivan jotain muuta, kuin mitä se todellisuudessa oli. Tämä ehkä onkin Pinterestin paras puoli. Kuvatulvasta jää jotain mieleen pyörimään, jossa siitä rakentuu jotain kokonaan uutta.

Koostin tämän Jamien inspiroiman salaatin pannulla paistetusta chorizosta, jonka joukkoon sekoitin lopussa tölkillisen kikherneitä, paprikasta, viinietikalla ja suolalla kesytetystä punasipulista ja tomaatista, basilikasta sekä uunissa paahdetuista kesäkurpitsaviipaleista.

Kastikkeen sekoitin kesäkurpitsoiden kanssa samaan aikaan paahtuneista valkosipulinkynsistä, jogurtista, raastetusta kurkusta ja murennetusta fetasta.

Ja salaatin sekoitin tietysti ronskisti käsin, kuin Jamie ikään.

Purkin pohjalta - kasviksia ja makkaraa spydäri-hengessä.

Toisinaan on hyvä valmistaa ruokaa ilman tarkkaa suunnitelmaa. Ruokaa, johon saa luovasti käytettyä jääkaappiin kadonneita purkin loppuja ja vihanneslaatikossa piilottelevat kaverit.

Minulla tämä ruoka on yleensä munakas tai salaatti, talvella keitto. Tai sitten spydäri-henkinen pannu. Tästä pannusta tarkkasilmäinen saattaa havaita muun muassa:

Ruokalusikallisen tuorejuustoa, joka jäi yli juustokakusta. (Eikö sitä ruokalusikallista nyt voinut laittaa siihen kakkuun, saattaisi joku kysyä.)

Viisi oliivia, jotka löytyivät purkin pohjalta.

Kuivahtaneen palan manchegoa.

Varmuuden vuoksi viikonlopuksi ostetun persiljan.

Sunnuntain hodareista jääneet makkarat.

Maailman parhaasta kaalisalaatista jääneen kaalin lopun.

Lisäksi ruoan kanssa piti syödä samaiselta sunnuntailta oleva majoneesin loppu ja purkkiin jääneet muutamat punajuuret, mutta ne unohdin. Ruokaa jääkaapin uumenista saa siis jatkoa.

Fenkolin makua lempparisalamissa.

Minä olen nainen, jolla on lempisalami. Ostan sitä Hakaniemen hallista Roinisilta. Se on fenkolilla maustettu luomusalami. Se on aivan ihanaa sellaisenaan, mutta saatan laittaa sitä myös leivän päälle.

Näin pikkujouluaikaan se sopisi loistavasti tapaspöytään muiden herkkujen kanssa. Ja saattaisi jopa varastaa shown.

Nakkikastiketta ja lempeyttä

Se aika vuodesta, kun aamulla töihin lähtiessä on pimeää ja illallla sieltä palatessa samoin. Olen kuullut huhuttavan, että jossain siinä välissä on hetken valoisaa.

Se aika vuodesta, kun tuntuu, että arkipäiviä on yht´äkkiä paljon enemmän ja viikonlopun päivät menevät hetkessä.

Se aika vuodesta, kun nakkikastike ja kylmä olut tuntuvat ja maistuvat juuri oikealta. Arkiselta ja luotettavalta, mikä ei vähennä yhtään mieltä lämmittävää ja lempeyttävää tunnetta.

Tämän nakkikastikkeen ohjeen olen löytänyt aikoinaan jostakin blogista, mutta nimeä en ole kirjoittanut ylös. Saa ilmoittautua kommentoimalla.

Nakkikastike

500 g nakkeja
voita
noin 3 rkl tomaattipyrettä
noin 1 dl ketsuppia
noin 1/2 dl sinappia
1/2 l kasvislientä
200 g tuorejuustoa
3 suolakurkkua
mustapippuria

Ruskista pilkotut nakit voissa. Lisää kasvisliemi, tuorejuusto sekä tomaattipyree, ketsuppi ja sinappi. Näiden tarkkoja määriä on vaikea antaa, mutta kastikkeen tulisi olla reilusti punertavaa ja melko vahvan väristä. Kannattaa maistella, jotta saa yhdistelmän tasapainoon. Anna porista 15 minuuttia.

Lisää lopuksi pilkotut suolakurkut ja nauti perunamuusin kanssa.

Ensimmäisen keittokirjakuukauden päätös.

Syyskuun viimeiset tunnit menossa ja sehän tarkoittaa myös ensimmäisen keittokirjakuukauden loppua. Mielestäni kokeilu onnistui hyvin. Tein Lotta Lundgrenin kirjasta kuusi eri ruokalajia. Ennen keittokirjakuukautta olin tehnyt vuoden omistamastani kirjasta yhden reseptin.

Ja uskon osan resepteistä jäävän myös pysyvään käyttöön, silla chorizo-kasviksia tein jo syyskuussa kaksi kertaa. Joskus on selkeästi hyvä rajoittaa valinnanmahdollisuuksia ja keskittyä yhteen kunnolla. Chorizo-kasvisvuoan jujuna on viinirypäleet, jotka toimivat lämpimänä yllättävän hyvin.

Ja Jussi on jo valinnut itselleen ruokalehden lokakuuksi. Minä olen vielä kahden vaiheilla osallistumiseni suhteen...

Chorizoa ja kasviksia

3 chorizoa
1 kg kasviksia (olen laittanut romaneskua, kukkakaalia, porkkanaa, parsakaalia ja purjoa, joista romanesku oli ehdoton suosikkini)
150 g viinirypäleitä
suolaa
oliiviöljyä
rosmariinia
kourallinen pinjansiemeniä (älä hämäänny kuvassa esiintyvistä hasselpähkinöistä)
vaahterasiirappia
150 g chévreä

Kuori ja pilko kasvikset ronskeiksi paloiksi. Laita kasvikset, myös viinirypäleet, ja pilkotut chorizot uunivuokaan.  Mausta oliiviöljyllä, suolalla ja rosmariinilla. Heitä pinjansiement päälle.

Kypsennä kasviksia 225-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, kunnes kasvikset ovat sopivasti pehmenneet. Ota vuoka uunista ja nostele päälle viipaloitu chévre. Lorauta päälle vaahterasiirappia ja nosta vuoka takaisin uuniin grillivastuksen alle. Kypsennä vielä muutama minuutti, kunnes juusto on ruskistunut.

Päivitys 3.10. Iskä näppäränä kysäisi, että mitä tarkoitan romescolla ja eihän kyseessä mikään romesco ole, vaan romanesku eli vihreä kukkakaali.

Harjun makkaratehdas - paras raakamakkara koskaan.

"Ostakaa! Makkaraa!" laulettiin lapsena ja niin laulan nytkin. Nimittäin Harjun makkaratehtaan raakamakkaraa, joka saa ihmisen laulamaan.

Olen nyt maistanut kahta eri makua: chorizoa ja salvialla & inkiväärillä maustettua possumakkaraa ja molemmat ovat olleet aivan satumaisia, jos makkarasta voi niin sanoa. Pakastimessa odottaa vielä Välimeren karitsamakkara ja Sen seitsemän chilin makkara. Omat makkarani ostin Kumpuodista Käpylästä, mutta niitä näyttäisi olevan myös muutamassa K-kaupassa.

Ja nimen perusteella makkaratehtaan pitäisi sijaita ihan meidän naapurustossa, mutta tarkasta havainnostista huolimatta en ole onnistunut bongaamaan makkaran makkaraa. Sehän ei onneksi vaikuta makkaran makuun.

Kippis!

Hyvää Suomalaisen Oluen päivää! Sen kunniaksi voi vaikka korkata lauantai-iltapäivänä kylmän oluen, ottaa ensimmäisen huikan ja huokaista syvään. Tai sitten voi tehdä ruoaksi jotain, joka suorastaan huutaa seurakseen olutta.

Kuten nämä Donna Hayn kreikkalaishenkiset hot dogit. Hot dogeissa kasviksia edustivat oliivi-tomaattitapenade ja valkosipulin ja raastetun sitruunankuoren kanssa pannulla pyöräytetyt vihreät lehdet. Makkarana toimi West Charkin lammasmakkara. Ja mehevyyttä toi paistettu halloumi ja anisviinalla maustettu majoneesi. Kippis!

Kerta se on ensimmäinenkin, sisko.

Siis olenhan minä siskonmakkaroita syönyt, montakin kertaa. Viime viikon torstaihin saakka en vain ollut koskaan itse tehnyt ruokaa niistä.

Muutokseen innoitti vanha Glorian ruoan&viinin resepti, joka ei ollutkaan ollenkaan sellainen kuin muistikuvissani. Se oli nimittäin keitto, eikä siihen tullut siskonmakkaroita.

Kehittelin ohjeen inspiroimana kuitenkin ruoan, joka sisälsi kesäkurpitsaa ja mozzarellaa alkuperäisen tavoin. Minun versiossani sipuli, siskonmakkarapallerot ja viipaloidut kesäkurpitsat paistettiin pannulla. Lopussa sekaan heitettiin mozzarellaa, tomaattia ja basilikaa. Yksinkertaista ja kesäistä.

Ja kyllä, jännittävintä oli pumpsautella siskonmakkarapalleroita suolesta pannulle. Piti jopa hieman kiljahdella.

Makeaa makkaraa ja tomaattia.

Ihanaa kun kaupoista ja toreilta löytää taas suomalaisia, makeita tomaatteja. Viime viikolla vietettiin tomaattiviikkoa ja sen kunniaksi tomaatteja tuntui olevan tarjolla tavallista enemmän. Ja vaikka minkälaisia: kirsikkatomaatteja, tummia kumatotomaatteja, isoja keltaisia pihvitomaatteja, luumutomaatteja ja monia muita.

Jamie Oliverin kirjasta löytyi ihana kirsikkatomaatti-makkarapaistoksen resepti, missä nimensä mukaisesti yhdistettiin kirsikkatomaatit ja makkarat. Innostuin viime kesänä raakamakkaroista ja sama into jatkuu edelleen. Ruoka oli superhelppo tehdä ja valmistui kätevästi yhdessä uunivuoassa.

Makea kirsikkatomaatti-makkarapaistos

1 kg kypsiä kirsikkatomaatteja
tuoretta timjamia ja rosmariinia
laakerinlehti
1 rkl kuivattua oreganoa
3 valkosipulinkynttä
6 raakamakkaraa
oliiviöljyä
balsamietikkaa
suolaa
mustapippuria

Kuumenna uuni 190 asteeseen. Valitse uunivuoka, johon tomaatit mahtuvat yhdeksi vaikkakin tiiviiksi kerrokseksi. Pane tomaatit, yrtit ja pilkottu valkosipuli vuokaan. Valuta pinnalle runsaasti oliiviöljyä ja balsamietikkaa. Ja mausta suolalla ja pippurilla. Kääntele seosta ja jätä makkarat päällimmäiseksi. Laita vuoka uuniin puoleksi tunniksi. Käännä makkarat ja jatka kypsentämistä vielä toiset puoli tuntia.

Ota vuoka uunista. Jos haluat liemestä paksumpaa, nosta makkarat syrjään ja keitä lientä liedellä vuoassa.

Chorizo-simpukkapasta.

Tämän vuoden ensimmäinen, tammikuussa ilmestynyt, Glorian ruoka&viini oli harvinaisen herkullinen numero. Sain sen käsiini vasta ilmestymistä seuraavana päivänä ja malttamattomana selasin sen läpi heti Herkun aulassa.

Tämä merellinen makkara-simpukkapasta on kyseisestä numerosta. Tomaattikastike, makkara ja simpukat muodostivat ihanan täyteläisen kastikkeen. Muut maut olivat tarpeeksi vahvoja, jotta tomaatti ei puskenut liikaa läpi, kuten se mielestäni joskus tekee.

Chorizo-simpukkapasta

200 g kuorittuja pakastesimpukoita
1 kg pihvitomaatteja
1 fenkoli
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
150 g chorizoa, sellaista raakamakkara versiota
2 rkl öljyä
2 rkl tomaatipyreetä
5 uunipaahdettua tomaattia chilimarinadissa
1 tl sokeria
suolaa
1 dl hienonnettua basilikaa

Ota simpukat sulamaan. Ne saavat olla vähän kohmeessa kastikkeeseen lisättäessä.

Halkaiset tomaatit ja poista niistä kannat. Soseuta tasaiseksi sauvasekoittimella. Halkaise fenkoli, poista kanta ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi. Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipuli. Leikkaa makkarat noin puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi.

Kuumenna öljy kasarissa. Lisää sipulit ja fenkoli. Paista noin 5 minuuttia kunnes sipuli pehmenee. Lisää makkarat ja tomaattipyree. Jatka paistamista muutama minuuttia ja lisää soseutetut tomaatit, uunipaahdetuttomaatit ja sokeri. Anna hautua kannen alla noin 20 minuuttia.

Mausta kastike tarvittaessa suolalla. Lisää simpukat ja anna kiehua kannen alla 5 minuuttia. Lisää basilika aivan lopuksi.

Tarjoa vasta keitetyn pastan ja raastetun parmesaanin kanssa.

Makkara ja varhaiskaali.

Chicling on yksi lempiblogeistani. Hanna saa elämän näyttämään kauniilta ja kirjoittaa ruoasta, ja monesta muustakin asiasta, inspiroivasti ja ilahduttavasti. Alati ruoasta innostuvana pidän tietysti siitä, että blogin ruokajutut ovat lisääntyneet. Tätä yksinkertaista varhaiskaali-makkararuoan ohjetta halusin kokeilla ehdottomasti.

Tarvitset varhaiskaalin, pari sipulia, valkosipulia, voita, valkoviiniä, suolaa pippuria, laakerinlehtiä, rosmariinia, timjamia sekä raakamakkaroita. Minulla oli taas niitä aikaisemminkin ilahduttaneita hirvimakkaroita, mutta tässä ruoassa olisi toiminut useammankin erilaisen makkaran yhdistelmä, eivätkä tulisemmatkaan maut olisi olleet haitaksi.

Kuullota viipaloidut sipulit voissa. Lisää joukkoon silputtu kaali ja paista hetken ajan. Kaada joukkoon kupillinen valkoviiniä ja mausta. Anna porista kannen alla hetki. Lisää joukkoon pilkotut makkarat ja anna hautua miedolla lämmöllä noin 40 minuuttia. Tarjoa sellaisenaan tai jonkun kanssa. Meillä oli ohraa ja kokojyvädijonia.

Resepti tarpeeseen.

Huomasin keskiviikkona, että Heilasta ostamiemme hirvimakkaroiden parasta ennen -päivämäärä oli käsillä. Mietin pääni puhki jotain hyvää raakamakkarareseptia seuraavaksi illaksi, selailin lehtiä ja kirjoja, mutta torstai-aamuna en edelleenkän ollut keksinyt mitään. Kuin tilauksesta Hesarin Ruoka-osiossa oli aiheena makkara. Resepteistä tekoon päätyi karitsamakkara-sienisalaatti, mutta vaihdoin luonnollisesti karitsamakkarat hirvimakkaraan ja tein muutamia muutoksia aineiden suhteisiin. Hirvimakkarat olivat muuten todella hyviä, mutta makkaroiden, fetan ja suolan ansiosta kokonaisuus oli aika suolainen, joten suolaa kannattaa lisätä aika hennolla otteella, jos ollenkaan.

Hirvimakkara-sienisalaatti

4 hirvimakkaraa

1 rs herkkusieniä

2 salottisipulia

eri salaattilajikkeita

100 g fetajuustoa

2 rkl kylmäpuristettua oliiviöljyä

1 rkl balsamietikkaa

sormisuolaa

mustapippuria

Tee makkaroihin viiltoja ja paista niitä 200 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Puhdista sienet ja viipaloi ne. Suikaloi sipulit. Paista sienet ja sipulit nopeasti öljyssä ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Revi salaatinlehdet kulhoon. Laita salaatinlehtien päälle herkkusieni-sipuliseos, viipaloidut makkarat ja kuutioitu feta. Mausta salaatti oliiviöljyllä, balsamietikalla, mustapippurilla ja suolalla.

Teen lähes joka päivä salaattia lounaaksi töihin ja useamman kerran viikossa myös kotona. Perussalaattina minulla on luomu tammenlehtisalaatti, joka on ihanan napakkaa ja jota löytyy niin Lassen luomuna kuin Pirkkanakin. Tykkään kuitenkin sekoittaa joukkoon erilaisia salaatteja. Hakaniemen hallin luomupuodista löyty luomuna useita eri versioita, mutta käytän kyllä muitakin kuin luomusalaatteja. Makkarasalaatissa oli uutta Järvikylän sinappisalaattia, joka on taas erittäin kiva lisä salaattivalikoimiin.