maanantai 28. helmikuuta 2011

Talvista ja keväistä.

Viikonloppuna on selvästi ollut jo kevättä ilmassa. Jee! Meillä oli perjantai-iltana ystäviä syömässä ja menu oli vielä kuitenkin melko talvinen, mutta pienellä kevätripauksella. Olen aiemminkin maininnut, että rakastan suunnitella ruokakokonaisuuksia niin juhliin kuin arkeenkin. Tämän takia ruokavieraat ovat erittäin tervetulleita. Tällä viikolla yllätin itseni jo miettimästä ensi joulun ruokia, mutta onneksi sitä ennen on vielä tiedossa ja suunniteltavana monet ruokahetket.

Perjantaina ateria aloitettiin pakasteherneistä tehdyllä hernesosekeitolla, jonka maustoin vuohenjuustolla ja pekonin murusilla. Keitto oli talveen sopivan lämmittävä, mutta väriltään jo ihanan keväinen. Keitot ovat tosiaan viime aikoina olleet pop. Alkuruoan seuraksi löytyi uusi kuohuviinituttavuus, jota ostan varmasti myös uudelleen. Kyseessä on Chileläinen Cono Sur Brut, joka miellytti ainakin minua erittäin paljon. Pääruoaksi tarjosimme lohiwellingtonia uunipunajuurien ja piparjuurismetanan kanssa. Ohje on peräisin Glorian ruoasta ja viinistä.

Lohiwellington
600 g ruodotonta ja nahatonta lohifileetä
1 pieni purjo
1 rkl öljyä
500 g voitaikinaa
1 rkl sitruunamehua
1 tl suolaa
mustapippuria
1 dl tillipestoa
1 kananmuna
seesaminsiemeniä
Lämmitä uuni 200 asteeseen. Hienonna purjo ja kuullota sitä öljyssä muutama minuutti. Kauli sulanut taikina jauhoitetulla pöydällä noin 2 kertaa lohipalaa suuremmaksi levyksi. Säästä halutessasi ylijäänyt taikina koristelua varten. Nosta lohi keskelle taikinalevyä ja pirskottele päälle sitruunamehua. Mausta suolalla ja pippurilla. Levitä tillipesto ja paistetut purjot fileelle. Vatkaa kanamunan rakenne kevyesti rikki. Voitele taikinan liepeet kananmunalla. Käännä taikina täytteen päälle ja painele liepeet tiukasti kiinni toisiinsa. Käännä taikinoitu lohi siten, että sauma tulee lohen alle. Voitele taikinan pinta kananmunalla. Ota halutessasi ylijääneestä taikinasta piparkakkumuotilla kuvioita ja kiinnitä ne kananmunan avulla paketin pintaan. Ripottele seesaminsiemeniä joko koko paketin pinnalle tai vain kuvioiden päälle. Paista lohiwellingtonia uunin keskitasossa 20-25 minuuttia.

Tillipesto
1 valkosipulinkynsi
2 dl hienonnettua tilliä
2 rkl mantelirouhetta
n. 1 dl öljyä
1/2 tl suolaa
1 tl mustapippuria
Kuori valkosipuli ja laita se kulhoon muiden aineiden kanssa. Soseuta sauvasekoittemella. Pesto saa jäädä karkeahkoksi, joten lisää öljy pienissä erissä.

Piparjuurella maustetut uunipunajuuret
1 kg punajuuria
4 valkosipulinkynttä (laitan aina ainakin tuplasti, ovat niin herkkua)
3 rkl öljyä
1 rkl juoksevaa hunajaa
rosmariinia
Kuumenna uuni 225 asteeseen (me laitoimme nämä uuniin vähän ennen lohta ja laitoimme sitten lohen perässä, joten uuni oli 200 asteinen). Kuori ja lohko punajuuret. Kuori valkosipulit. Sekoita punajuuret, valkosipulit, öljy, hunaja ja rosmariini. Levitä tasaisesti uunipellille ja kypsennä uunissa noin 30 minuuttia tai kunnes punajuuret ovat pehmeitä.

Piparjuurikastike
1 rkl raastettua piparjuurta
120 g smetanaa
ripaus suolaa
mustapippuria
Tee kastike sekoittamalla aineet keskenään. Tarjoa kastike lämpimien punajuurien kanssa.

Jälkiruoaksi nautimme Sikke Sumarin ohjeella tehtyja lämpimiä appelsiinilohkoja ja vaniljajäätelöä. Appelsiinit kun ovat näihin aikoihin parhaimmillaan ja väriltään ja raikkaudeltaan keväisiä. Ohje löytyi tammikuun Gloriasta.
Lämpimät appelsiinilohkot
6:lle
6 appelsiinia (puolet voi olla veriappelsiineja)
50 g voita
3/4 dl siirappia
3/4 dl sokeria
1/2 tl kanelia
2-3 rkl appelsiinilikööriä
Raasta yhden appelsiinin kuori talteen. Leikkaa appelsiinit kalvottomiksi lohkoiksi ja ota mehu talteen. Mittaa voi, siirappi, sokeri ja kaneli kasariin ja anna kiehahtaa. Lisää appelsiinimehu ja kuoriraaste ja hauduta, kunnes sokeri on liuennut. Nosta pannu levyltä ja anna jäähtyä pari minuuttia. Lisää appelsiinilohkot ja likööri. anna maustua viisi minuuttia. Tarjoa lämpiminä.

lauantai 26. helmikuuta 2011

Kevään odotetuimmat uutuudet.

Tsuhuu, ehdottomasti eniten odottamani uutuudet ovat saapuneet kauppaan ja sitä kautta myös meille. Ben & Jerry´sin uudet jäätelömaut ovat Nordic water peace ja Coconutterly fair. Nordic water peace on kermajäätelöä, jossa on suklaakeksipaloja, suklaapaloja ja suklaatoffeekastiketta. Coconutterly fair taas on suklaakermajäätelöä, kookos-kinuskikastiketta ja kaakaokuorrutteisia kookos-karamellipaloja. Ja molemmat ovat reilunkaupan jätskejä. Olen aina ihan ylikateellinen, kun käyn katsomassa Ben & Jerry´sin sivuilta, mitä kaikkia makuja Amerikassa onkaan saatavilla ja odotan aina kuumeisesti keväisin tulevia uutuusmakuja. Illalla ohjelmassa elokuva ja jäätelöä kahdesta eri kulhosta, jotta pystyn varmasti maistamaan kunnolla molempia makuja. Juhlaa!

maanantai 21. helmikuuta 2011

Kylmää ja kuumaa.

Yksi vuodenaikojen parhaista puolista on ruokasesongit. Nyt en pelkästään tarkoita sesonkeja tietyille raaka-aineille, mitkä nekin on kivoja, vaan myös sitä, että tiettynä vuodenaikana ja tietyllä säällä jotkut ruoat vain maistuvat paremmilta. Sää ja ruoka kuuluvat saumattomasti yhteen. En voi kieltää, ettenkö jo vähän ikävöisi kesätorien notkuvia vihannestiskejä, mutta on tässä kylmyydessäkin puolensa. Nimittäin keitot. Viime päivinä on syöty todella paljon keittoja: ainakin lihaseljankaa, kaalikeittoa, hernekeittoa ja lohikeittoa. Keitot lämmittävät ihanasti ja pitkäksi aikaa sisältä päin, eivätkä ne maistu ollenkaan yhtä hyvältä lämpimällä ja leudolla ilmalla. Yhdistelmä ei vain ole oikea. Keiton kanssa voi vielä nauttia hyvää leipää ja juustoa, niin selviää tästä kylmyydestä. Ja aika monet keitot vain paranevat uudelleen lämmitettäessä, kuten tämä Glorian ruoasta ja viinistä löytynyt kaalikeitto. Tein ohjeeseen muutamia pieniä muutoksia kotona olleiden aineksien mukaan.



Kaalikeitto italialaiseen tapaan
4 hengelle
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 porkkanaa
2 perunaa
1/2 pieni keräkaali
1 pkt pekonia
2 rkl tomaattipyreetä
2 dl valkoviiniä
8 dl kasvislientä
2 prk isoja valkoisia papuja
Lisäksi:
oliiviöljyä
vastaraastettua parmesaania
hienonnettua persiljaa
mustapippuria
Kuori ja viipaloi sipuli ja valkosipuli. Kuori ja paloittele juurekset. Viipaloi kaali. Kuutioi pekoni ja ruskista sitä kuivassa kattilassa muutama minuutti. Lisää kasvikset, tomaattipyree, viini ja kasvisliemi kattilaan. Anna keiton porista keskilämmöllä kannen alla kunnes kaali on pehmeää. Lisää pavut keittoon ja anna niiden lämmetä. Annostele keitto lautasille ja valuta päälle oliiviöljyä. Lisää juustoraaste, hienonnettu persilja ja rouhi päälle mustapippuria.

Tätä keittoa syötiin arkena parina iltana. Viikonloppuna laskettiin ensin porukalla pulkalla mäkeä, jonka jälkeen syötiin hernekeittoa ja pannukakkua. Parhautta! Hernekeittoa on onneksi vielä jäljellä muutamaksi illaksi. Hernekeitto keitettiin perinteisesti liotetuista herneistä, vedestä ja pakasteessa olleesta joulukinkusta ja kinkkuliemestä. Hernekeitto on minulle suurin syy joulukinkun paistamiseen. Mitä isompi kinkku sen enemmän hernekeittoa.




keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Ensimmäiseksi tulee aamupala.

Rakastan aamupalaa. Rakastan yhtälailla arkiaamujen rutiineja kuin viikonloppujen pitkiä, harkittuja ja nautinnollisia aamiaisia. Olen syönyt aamupalaa enemmän kuin mielelläni lapsesta asti. Jos joskus joudun lähtemään liikenteeseen ilman aamiaista, tunnen koko päivän oloni vähän huteraksi. Kaiken huipuksi olen aamuisin hidas. Herään aina tosi aikaisin, jotta ehdin varmasti syödä rauhassa, juoda kupillisen kahvia ja lukea Hesarin. Tänään rutiinini rikkoutui pahasti, kun Hesari ei ollut saapunut aamiaisaikaan. Minäkö muka kaavoihin kangistunut...


Olen jo muutaman vuoden ajan tehnyt itse mysliä arkiaamuja varten. Perusohjeen olen ottanut Kemikaalicocktailista ja vaihtelen sitä aina tunnelman mukaan. Hiutaleina olen käyttänyt niin ruista, kauraa kuin spelttiäkin ja vaihtoehtoisesti osaksi myös leseitä (ruis, kaura, vehnä). Pähkinöitä ja siemeniä voi myös vaihdella ja rakentaa erilaisia kokonaisuuksia. Välillä seesaminsiemenet maistuvat superhyviltä, toisinaan taas laitan erityisen paljon cashewpähkinöitä. Kuivattujen hedelmien lisäksi olen laittanut myös joukkoon kuivattuja marjoja. Hunajan sijasta makeutan myslin välillä vaahterasiirapilla. Lisäksi mysliä voi maustaa vaikka kanelilla tai inkiväärillä. Tämä on ihanan muunneltava resepti! Voisilmäpelistä löytyy kivoja, mietittyjä kokonaisuuksia. Ja hiutaleiden, pähkinöiden ja hedelmien suhteitakin voi muuttaa aina omien mieltymysten mukaan. Olen myös nähnyt jossain reseptin, johon ei laiteta ollenkaan öljyä, vaan vettä.

Mysli
5 dl hiutaleita (osa voi olla leseitä)
2,5 dl pähkinöitä ja siemeniä
1/2 dl öljyä (itse käytän rypsiöljyä)
2 rkl hunajaa
kuivattuja hedelmiä/marjoja
Sekoita kaikki ainekset kuivattuja hedelmiä ja marjoja lukuun ottamatta yhteen niin, että öljy sekoittuu hiutaleisiin kunnolla. Jos hunaja on kiinteää, niin sitä kannattaa lämmittää yhdessä öljyn kanssa varovasti, jotta ne sekoittuvat. Levitä mysli pellille ja paahda 175 asteessa noin 10 minuuttia. Mysliä kannattaa sekoittaa pari kertaa paahtumisen aikana, niin se rapeutuu tasaisemmin. Itse pidän ihan kunnolla paahtuneesta myslistä, joten pidän sitä usein uunissa vähän pidempään. Sekoita paahdetun myslin joukkoon kuivatut hedelmät ja marjat.

Syön myslin kanssa yleensä marjoja, banaanin ja jotakin valkoista. Tällä hetkellä on menossa rahkakausi. Maistoin viime viikolla Valion uutta pehmeää rahkaa, jonka kerrotaan olevan miedomman makuista ja helpommin lusikoitavaa. Itse pidän juuri rahkan happamasta mausta, joten syön jatkossakin mielummin perusrahkaa. Ei ole kyllä vaikea päätellä, minkä rahkan valio haluaa uutuudellaan haastaa.


torstai 10. helmikuuta 2011

Silakka Välimerellä.

WWF julkaisi taas tammikuussa päivitetyn kalaoppaan. Kalaoppaassa eri kalalajeille näytetään vihreää, keltaista tai punaista valoa sen mukaan, että kannattaako lajia suosia, harkita vai välttää. Kalaoppaan lukeminen on ihanan valaisevaa. Muistaa taas mitä kaikkia lajeja onkaan mahdollista syödä ihan hyvällä omatunnolla. Lohta tulee valittua ehkä vähän liiankin usein, koska se on muka jotenkin helpompaa kuin muut kalat. Ja tietysti lohta tulee syötyä usein myös graavattuna ja kylmä- sekä lämminsavustettuna.

Tällä kertaa valmistettiin kuitenkin vihreän valon silakkaa. Kalaoppaassa mainitaan, että suomalaiset syövät vuodessa vain 200 g silakkaa per henkilö. Se on kyllä todella vähän. Feta-silakoiden ohjeen olen joskus kirjoittanut ylös aamu-tv:n ruoka-osiosta. Eikä silakkafileiden valmistaminen nyt kovin paljon lohen valmistamista vaikeampaa ole...



Feta-silakat
500 g silakkafileitä 
100 g (öljyyn säilöttyä) fetaa
0,5 dl silputtua ruohosipulia
4 murskattua hapankorppua
3 rkl öljyä (fetapurkista tai pullosta)
mustapippuria

Leikkaa silakkafileistä selkäevät pois. Laita puolet fileistä voideltuun uunivuokaan nahkapuoli alaspäin. Mausta fileet mustapippurilla. Murenna päälle fetajuusto ja ripottele silputtu ruohosipuli. Nosta loput fileistä päälle nahkapuoli ulospäin. Sekoita hapankorppumurska ja öljy keskenään ja ripottele silakoiden päälle. Paista 225 asteessa 15 minuuttia.

Mielestäni feta-silakoiden kanssa sopii erityisen hyvin sitruunan kuoriraastella maustettu perunamuusi.  

maanantai 7. helmikuuta 2011

Granaattiomena.

Olen ihminen, joka innostuu usein ja helposti. Intoilua kestää aikansa ja sitten löydän uuden intoilun kohteen. Usein kysymys on jostakin ihmeitä tekevästä ruoka-aineesta, jonka luvataan antavan uskomattomat määrät energiaa, älyä, kauneutta, huumoria ja kaikkea mahdollista. Todellisuudessa uskon kohtuuteen, maalaisjärkeen ja hyvään makuun, mutta se ei silti estä hetkellisiä hurahduksia. Koko syksy meni parsakaalihuumassa, mutta nyt sen on syrjäyttämässä granaattiomena.



Sain joululahjaksi James A. Duken kirjan Parantavien ruokien opas. Kirjan tieteellisyydestä ei ole mitään todisteita, mutta mielenkiintoista tietoa siitä löytyy. Kirjassa granaattiomena listataan yhdeksi parhaista terveyttä lisäävistä ruoka-aineista. Granaattiomenan sanotaan sisältävän huippuantioksidantteja ja torjuvan niin sydäntauteja, syöpää kuin auttavan esim. diabetekseen ja keuhkokuumeeseen. Oikeastaan kirjan mukaan granaattiomena on vastaus lähes kaikkeen. Ja onhan granaattiomenan siemenet tietysti myös kauniita.



Granaattiomenan ikävin puoli on siemenien irrottamisen vaivalloisuus ja sotkuisuus. Siemenethän ovat erittäin hyvin jogurtin kanssa tai salaattien joukossa. Jamie Oliver muuten irrotti siemenet halkaisemalla granaattiomenan ja pitämällä sitä kädessään leikkauspinta alaspäin. Sitten hän hakkasi veitsellä kuperaa puolta ja siement tipahtelivat sormien välistä. Se toimi televisiossa paremmin kuin todellisuudessa.


Granaattiomenainnossani löysin Biottan luomugranaattiomenamehun, jota olen nyt juonut parina aamuna. Tuloksia vielä odotellaan, mutta saattaa olla, että ennen niitä löytyy uusi intoilun aihe...


lauantai 5. helmikuuta 2011

Uusia makuja.

Eilen söin ensimmäistä kertaa elämässäni madekeittoa.



Olen aina ajatellut, että made on syödessäkin jotenkin niljakas ja limainen. Ah, näitä ihania ruokaennakkoluuloja... Madekeitto olikin herkkua. Sen verran arkajalka olin kuitenkin, että mateen maksa ei tällä kertaa päässyt kattilaan. Hauska yhteensattuma oli, että sitten tänään kuukausiliitteessä oli aivan saman tyylinen resepti, kun meillä kehiteltiin eilen. Erotuksena kuitenkin se, että meillä ei keitetty itse kalalientä, vaan käytettiin Puljongin tekemää. Puljongin liemet ovat siitä kivoja, että ne on oikeista aineista keitettyjä liemiä, jotka myydään litran pakkauksissa.


Madekeitto

1 n. 1,5kg Matikka
(Jos kohdalle sattuu mätimatikka kannattaa käsitellä arvokas mäti talteen)
2 kiinteää perunaa (esim. Nicola)
Pieni purjo
2 pientä salottisipulia
Tillipuntti
2 dl kuohukermaa
6 dl kalalientä (kanaliemikin käy)
voita
mustapippuria
suolaa

Kuullota kuutioituja salottisipuleita nokareessa voita, kunnes ne pehmenevät. Lisää kanaliemi ja laita kuoritut ja kuutioidut perunat joukkoon kun neste kiehuu. Vähän ennen perunoiden kypsymistä, laita kyljyksiksi (n. 2-3 cm siivuja poikittain leikattuna pitkin kalan runkoa) leikattu matikka joukkoon, lisää kerma, 3/4 osaa silputusta tillistä ja reilusti vastarouhittua mustapippuria. Kiehauta keitto ja hauduttele miedommalla lämmöllä muutama minuutti. Lisää suola ja maistele. Lisää vielä annosteluvaiheessa tuoretta tilliä annosten päälle.

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Blini-juhlat.

Viime lauantaina vietettiin blini-juhlia. Perinteisesti juhlintaan kuuluu, että ruokien ja juominen valmistaminen ja tuominen jaetaan juhlijoiden kesken. Mahtava venäläishenkinen ilta aloitetiin tietysti vodkaa sisältäneillä alkudrinkeillä. Alkuruoaksi nautittiin superhyvää borchkeittoa smetanan kanssa.


Onneksi blinipannujakin oli ennemmän kuin yksi. Blinejä paistui kerralla aina neljä kappaletta ja paistajatkin vaihtuivat lennossa. Blinien kanssa syötiin perinteisesti lohen- ja siianmätiä, smetanaa ja sipulia. Klassikkopäällysten lisäksi tarjolla oli lohitartaria, paahtopaistia ja piparjuurikastiketta sekä ehkä maailman parhainta yhdistelmää: suolakurkkua, hunajaa ja smetanaa. Juomaksi nautittiin teemaan sopivasti kuohuviiniä, olutta ja tietysti vodkaa.


Meidän tehtävänä oli tällä kertaa jälkiruoka. Leivoin Hanna Jensenin aikoinaan Olivia-lehdessä antamalla reseptillä Key lime pien eli lime-piirakan. Hannan ohjeen mukaan päälle tulisi vielä kermavaahtoa, mutta koska itse pidän limen raikkaudesta todella paljon, olen jättänyt kermavaahdon aina suosiolla pois. Tämä on siitä hyvä leivontaohje, että ainakin tähän mennessä se on onnistunut aina.


Key lime pie

Pohja:
100g täysjyvädigestivekeksejä
3 rkl ruokotomusokeria
50 g voita

Täyte:
4 kananmunan keltuaista
1 tlk (400g) kondensoitua maitoa
1 1/4 dl limen mehua (n. 5 limeä)
2 tl limen kuorta raastettuna

Murskaa keksit. Sekoita joukkoon sulatettu voi ja sokeri. Painele seos tiiviisti voidellun vuoan (halkaisija 20-22 cm) pohjalle. Mittaa täytteen ainekset kulhoon ja vatkaa noin 3 minuuttia, kunnes täyte hieman kuohkeutuu. Kaada täyte vuokaan pohjan päälle. Paista 175 asteessa noin 12 minuuttia kunnes täyty on hyytynyt. Täytteen pitäisi vielä liikkua vähän, eikä se saa ruskistua. Anna jähmettyä jääkaapissa vähintään 3 tuntia. Pursota päälle halutessasi kermavaahtoa.