perjantai 28. joulukuuta 2012

Leppoisaa joulueloa.

Vielä muutama päivä pehmeissä ja lämpöisissä joulutunnelmissa. Pidän oikeastaan eniten aaton jälkeisestä ajasta, kun kynttilät palavat aamusta iltaan, kaapit ovat täynnä herkkuja ja kellonaika menettää merkityksensä.

Joulun päiviä on vietetty nautiskellen. Pitkiä aikoja pöydän ääressä. Kortti- ja lautapelejä. Kirjoja (Caitlin Moranin Naisena olemisen taito ja Jennifer Eganin Aika suuri hämäys). Suklaata ja Ylpeys ja ennakkoluulo nauhalta. Yksi joulun parhaista yhdistelmistä. Leppoisa oleiluun jatkukoon vuoden vaihteeseen.





sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Kuusi, kynttilät ja villasukat.





Olen itselleni tyypillisesti joutunut jonkinlaisen joulukaahottamisen valtaan. Olen juossut kaupungilla, pyykkituvassa, ympäri asuntoa ja pitkin katuja. Enkä oikein itsekään ymmärrä miksi.

Nyt kaikki alkaa kuitenkin olla kunnossa. Kuusi on koristeltu ja kaunis, vaikka en ole yhtään varma, että huomenna on jäljellä yhtään neulasta. Kinkku on uunissa ja kynttilät palavat. Sukulaisten herkkulahjat on viety.

Minä nostan jalat pöydälle, juon kahvia ja nappaan lehtipinosta aina uuden lehden. Muutamia joulupöytää varten tehtäviä valmisteluja on vielä jäljellä, mutta toisin kuin esimerkiksi pyykkääminen, se on vain ihanaa.

perjantai 21. joulukuuta 2012

Jouluun valmistaudutaan briossia leipomalla.


 
Leivoin pari viikkoa sitten briossin. Tarvitsin sitä ehdottomasti pikkujouluihin ankanmaksapateen alle ja sinnikkäästä etsimisestäni huolimatta löysin vain rommirusinoilla täytettyjä versioita.
 
Ravintola Murun reseptillä leivottu briossi onnistui mielestäni oikein hyvin. Se voisi sopia mainiosti joulupöytään maksapateen ja ankkarilletten seuraan.
 
Taikina kohoaa nyt jääkaapissa, toivottavasti lopputulos on yhtä onnistunut kuin viimeksi.
 
Päättelin muuten googlailemalla temperoidun voin olevan pehmitettyä, jääkaappikylmää lämpimämpää voita.
 
Briossi
 
1/4 pkt hiivaa
0,7 dl maitoa
8,5 dl (500g) vehnäjauhoja
4 rkl sokeria
1 tl suolaa
300 g temperoitua voita
 
kananmuna voiteluun
 
Liota hiiva maitoon yleiskoneen kulhossa. Lisää kulhoon jauhot, kananmunat, sokeri ja suola. Alusta taikinaa yleiskoneella noin 10 minuuttia.
 
Lisää temperoitu voi nokareittain taikinan joukkoon ja vaivaa, kunnes taikina on tasainen. Kohota taikinaa kylmässä liinan alla yön yli.
 
Siirrä kylmä brioissitaikina vuokaan. Anna taikinan kohota hotaasti huoneenlämmössä vähintään kaksi tuntia.
 
Voitele briossin pinta munalla. Paista 175-asteisessa uunissa 20-30 minuuttia.
 
 

 

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Joulun odotusta glögimuki kourassa.



Onko joku jo kyllästynyt glögiin? Minä en ainakaan. Vuoden 2012 Blossa on jo maistettu, mutta Loimua säästetään joulun h-hetkeen.

Keitin joulukuun alussa glögi-siirappia ravintola Murun ohjeen mukaan. Siirappi on siitä kivaa, että glögin vahvuutta ja makeutta voi vähän säädellä tilanteen mukaan. Siirappia voi laittaa punaviinin joukkoon tai sekaan voi lorauttaa myös vähän kirkasta. Murun ohjeen mukaan suhde on pullo punaviiniä ja 4 dl glögisiirappia.

Vähensin Murun ohjeesta, sokeria, mutta ensi kerralla vähennän vielä lisää. Glögi saa olla mielestäni mielummin mausteista kuin makeaa.

Murun glögisiirappi

puolikkaan limen kuori suikaleina
puolikkaan appelsiinin kuori suikaleina
2,5 dl valmista alkoholitonta glögiä
2,5 dl sokeroimatonta mustaviinimarjamehua
400 g sokeria (tämän verran laitoin itse)
1 pieni kanelitanko
1 tähtianis
1/2 tl rouhittua kardemummaa
5 neilikkaa

Pese sitrukset ja vuole kuori kattilaan. Mittaa loput ainekset joukkoon. Kiehauta ja sekoita kunnes sokeri on sulanut. Anna siirapin jäähtyä ja laita sitten jääkaappiin maustumaan yön yli. Siivilöi siirappi seuraavana päivänä ja pullota.


lauantai 15. joulukuuta 2012

Balsamiviinietikkaa ja karamellisoitua sipulia.


Tämä on aivan fantastinen kasvisohje talvea varten! Resepti julkaistiin Hesarissa marraskuun lopussa ja olen tehnyt tätä jo monta kertaa joko lihan lisukkeeksi tai salaattiin. Koukuttavan hyvää.

Syön aivan tyytyväisenä ohjeen neljä sipulia yksinäni, joten suosittelen ainesten tuplaamista.

Balsamiviinietikalla maustetut karamellisoidut sipulit

2 keltasipulia
2 punasipulia
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl balsamiviinietikkaa
2 rkl juoksevaa hunajaa
suolaa
pippuria

Kuori sipulit ja leikkaa neljään osaan. Laita sipulit paistovuokaan.

Sekoita keskenään oliiviöljy, balsamiviinietikka ja hunaja. Kaada seos sipuleiden päälle ja pyörittele sipulit seoksessa. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Paahda sipuleita 200-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia. Pyörittele sipuleita muutaman kerran paistamisen aikana.

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Tonttuilua.

Sunnuntai on kulunut tiukasti sohvalla viltin alla. Eiliset pikkujoulut ovat pitäneet siitä huolen. Illan söpöintä antia olivat mansikasta, kermavaahdosta ja suklaasta tehdyt tontut. Suloisia kuin mitkäkin. Tonttujen syöminen tuntui lähes rikolliselta.





torstai 6. joulukuuta 2012

Pöytä on katettu.




Perinteiset itsenäisyyspäivän bagelit on syöty rauhassa Hesarin ja kahvimukin kanssa. Hesarin Ruokatorstai on nykyään todella inspiroiva.

Nyt astiat odottavat valmiina, mantelit on rouhittu, viini kylmenee jääkaapissa ja jälkiruoka pakastimessa. Maa-artisokat odottavat vielä kuorimistaan. Pöytä on katettu neljälle, joten kohta lähdetään hakemaan vieraita itsenäisyyspäivän aterialla ja linnanjuhlien katsomoon.

Kaunista talvipäivää.

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Joulukuu avattavine luukkuineen.

Meidän kahden hengen perheessä on kolme joulukalenteria. Kaikki jo klassikkoja.


Puna-vihreä pussikalenteri minulla oli jo lapsena. Huopa- ja säkkikankaan silittämisestä tulee aina erityinen joulutuoksu. Pussikalenterin taskuissa on lappuja pienistä kivoista jutuista. Joka vuosi kirjoitetaan muutama uusi lappu ja loput poimitaan vanhoista. Joulukuun ensimmäisenä pussikalenteri käski syödä joulutorttuja ja mehän söimme.


Partiolaisten joulukalenteri on myös kuulunut jouluuni niin kauan kuin muistan. Luukkujen avaamisesta on tullut mielenkiintoisempaa viime vuosina, kun kalenteriin on liitetty ylimääräistä jännitystä. Kuten varmaan tiedätte, joulukalenterin kuva jatkuu luukkujen taakse, niinpä arvaammekin vuoroaamuina, mitä luukun takaa paljastuu. Häviäjä vie voittajan illalliselle tammikuussa. Tällä hetkellä tilanne on yksi-yksi.


Kolmas kalenteri luo tunnelmaa päivin palaessa joulua lähestyttäessä. Tänä vuonna löysin päivät kynttilään liimattavana tarrana Villa Harmoniesta. Kiva idea.

Ihanaa joulukuuta.

lauantai 1. joulukuuta 2012

Malja muutokselle.


Joskus ilmassa on sähköä sekä liikettä ja asiat tapahtuvat kuin itsestään. Eilen ostimme uuden kodin ja hyväksyimme ostotarjouksen nykyisestä. Nyt edessä on suurehko remontti ennen muuttoa.

Tällä hetkellä ajatuksissa pyörii täysin sekalaisessa järjestyksessä asioita. Toiset tärkeämpiä tai ainakin ajankohtaisempia kuin toiset. Induktioliesi? Ehdottomasti. Mistä löytyy työnjohtaja? Mikä on työnjohtaja? Mihin laitetaan joulukuusi ensi vuonna? Millaisia naapureita meillä tulee olemaan? Onkohan vanhojen parkettien alla lautalattia? Apua, en tiedä mitään remontoinnista. Olisiko kuviollinen laattalattia kiva kylppärissä? Siellä varmaan tarvitsee talvella paksuja villasukkia. Ja niin edelleen.

Onneksi päällimmäisenä on kuitenkin tunne, että ihana siitä tulee. Suurta päätöstä juhlistettiin tietysti kuplilla.

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Mausteista elämää.


 
 
Kuluva viikko on ollut varsinaista haipakkaa, sekä pään sisällä että ulkona. Pari yötä koulutusmatkalla, kaksi ihanaa yökyläilevää lapsivierasta, parit sukulaisjuhlat ja yksi mieltä askarruttava mahdollinen asuntokauppa ovat pitäneet kiireisenä.

Onneksi lauantai-iltana sai hengähtää hetken. Padassa hautui possua kanelin, neilikan, inkiväärin, valkosipulin, luumujen ja chilin kera. Sen valmistautumista odotellessa sytytettiin kynttilät ja kasattiin jääkaapista antipasto -lautanen. Kysymyskorttien ääressä odottelu ei tuntunut niin pitkältä.

K: Mihin juomaan päättyy sanonta "Turha itkeä kaatunutta..."?

V: Maitoa

Ruotsalaisen Lotta Lundgrenin kirjasta olevan padan ohje kaipaa mielestäni vielä vähän kehittelyä, mutta tällaisella maustemaailmalla voi hyvin aloittaa laskeutumisen jouluun.

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Kakkusöpöstelyä.


Mielestäni vuoden paras leivonta-aika on juuri nyt. Marras- ja joulukuu kutsuvat jauhopurkille, vatkaamaan sokeria ja kananmunia, sulattamaan suklaata, rouhimaan pähkinöitä ja nuolemaan taikinakulhoja. Ja jouluakin saa jo suunnitella.

Leipominen kahden hengen perheessä on välillä haastavaa, koska kaikkea tulee helposti liikaa. Varsinkin jos haluaa kokeilla monia juttuja ja leipoa usein. Paransin eilen leivontaelämääni ostamalla Kokkipuodista pienemmän, super söpön kakkuvuoan.

Tähän mahtui juuri täydellisesti puolikas aina varmasta lohtukakustani, jonka leivoin heti päästäkseni kokeilemaan vuokaa. Täydellisen kokoisesta kakusta riittää kahdelle juuri sopivasti iltapäiväkahvin kanssa ja aamupalalla viikonloppuna.

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Aika timantti tryffeli!


Tryffeli on kuin timantti. Se on pieni, arvokas ja saa ympärillään olevankin loistamaan. Ja yhdestä tryffelistä on yllättävän pitkään iloa.

Ostimme lokakuussa Herkusta suomalaisen villitryffelin. Kuvassa olevan pikkuisen kaverin hinta oli 28 euroa ja kilohinnaksi tuli useita tuhansia. Mutta voi mihin kaikkeen yhdestä tryffelistä onkaan riittänyt.

Tryffeliä säilytettiin patenttipurkissa jääkaapissa. Tryffelimunakasta varten kananmunat laitettiin vuorokaudeksi samaan purkkiin ja seuraavana aamuna niistä paistettiin ihanasti tryffelille maistuva munakas.

Samalla menetelmällä maustettiin myös brie-juustoa. Perunapyreeseen tryffeliä raastettiin sellaisenaan. Ja loput tryffelistä käytettiin Murun tryffelirisottoon, jossa käytettiin molempia tapoja: riisit maustuivat purkissa vuorokauden ja tryffeliä sellaisenaan raastettiin risottoon.


Aika timantti tämä tryffeli.

Tryffelirisotto

tuoretta tryffeliä
5 dl risottoriisiä
2 salottisipulia
1 valkosipulinkynsi
n. 1 l kanalientä
2 rkl oliiviöljyä
4 dl valkoviiniä
3 rkl voita
1 dl raastettua parmesaania
suolaa
mustapippuria

Laita tryffeli talouspaperiin käärittynä risottoriisiin joukkoon päiväksi. Me pidimme riisiä jääkaapissa, mutta saattoi olla tarpeetonta.

Hienonna salottisipulit ja valkosipulinkynsi. Lämmitä kanaliemi kuumaksi ja raasta sinne tryffeliä.

Kuullota öljyssä sipulit, valkosipuli ja risottoriisi. Lisää kattilaan valkoviiniä ja kanalientä koko ajan sekoittaen, ja lisää nestettä aina kun edellinen kauhallinen on imeytynyt riisiin. Kypsennä risottoa lientä lisäten ja sekoittaen noin 14 minuuttia.

Kun risoton rakenne on puuromainen ja melko löysä, lisää joukkoon voi ja parmesaani. Mausta suolalla ja pippurilla. Viimeistele risotto ohueksi höylätyillä tryffelilastuilla tai raastetulla tryffelillä.

Uusimmassa Kotiliedessä oli TryffDelin, jonka tryffelin mekin ostimme, yrittäjien haastattelu. Esa Blick kertoo, että tryffelin vahva aromi ei heti ihastuta kaikkia. Hän on onnistunut karkottamaan muutaman asiakkaan antamalla heidän haistaa tuoretta sientä tiiviistä purkista. Tuttu juttu. Mekin saimme kyläilemään tulleilta sukulaisilta kauhistuneita ilmeitä, kun haistatimme purkissa ollutta tryffeliä. Esa Blick kutsuukin mielestäni hyvin tryffeliä maustesieneksi.

maanantai 12. marraskuuta 2012

Rosmariinin tuoksuinen chorizolasagne.


Pidän arjesta ja työstäni, mutta johtuikohan se maanantaista? Vai marraskuusta? Vai molemmista? Joka tapauksessa huomasin tänään herätessäni miettiväni tekemättömiä töitä, kiirettä, to do -listoja, velvollisuuksia ja väsyneitä aamuja. Uni painoi silmiä ja askel oli raskas.

Myöhemmin päivällä luin ihastuttavan Saran kirjoituksen ja muistin taas, miten eri tavalla asioihin voikaan suhtautua. Keskittyä ajattelemaan ihania, antaa huomionsa hyvälle pahan sijaan. Kutsua luokseen kauneutta ankeuden sijaan. Kuten nyt vaikka tätä rosmariinin tuoksuista chorizolasagnea, joka saa kodin tuntumaan hippusen enemmän kodilta.

Ohje on yhdistelma Donna Hayn reseptistä ja aiemmin tekemästäni munakoisovuoasta. Ja tässä lasagnessa chorizolla tarkoitetaan raakamakkaraa, ei valmiiksi siivutettua kestomakkaraa. Chorizo on muuten todella hieno asia keittojen, patojen ja muiden sellaisten maustajana.

Rosmariini-chorizolasagne

oliiviöljyä
sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 chorizomakkaraa
500 g jauhelihaa
500 ml tomaattipassattaa
rosmariinia
suolaa
mustapippuria
250 g tuoreita lasagnelevyjä (myös kuivatut käyvät, jos tuoreita ei ole saatavilla)
2 dl turkkilaista jogurttia
2 dl raastettua parmesaania
1 kananmuna
150 g mozzarellaa

Kuullota pilkottu sipuli ja viipaloidut valkosipulinkynnet öljyssä pehmeiksi. Lisää joukkoon kuutioidut chorizot ja paista muutama minuutti. Lisää jauheliha ja ruskista.

Tämän jälkeen kaada joukkoon tomaattipassatta ja mausta seos runsaalla rosmariinilla, tuore ja kuivattu käyvät molemmat, suolalla ja pippurilla. Anna poreilla noin 5 minuuttia.

Nostele kastiketta vuoan pohjalle ja levitä päälle lasagnelevyjä. Peitä levyt runsaalla kastikkella ja sitten toisella kerroksella lasagnelevyjä. Levitä loput kastikkeesta päälle.

Sekoita jogurtti, parmesaani ja kananmuna keskenään ja levitä lasagnen päälle. Ripottele päällimmäiseksi raastettu/revitty mozzarella. Paista komeutta 200-asteessa noin 35 minuuttia.

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Presidentillinen Mac and Cheese.



Amerikassa äänestettiin presidenttiä. Ja Hermannissa syötiin sen kunniaksi amerikkalaista lohturuokaa, joka lohdutti myös räntäisessä Helsingissä.

Mac and cheese eli makaronia ja juustoa on vähän kuin makaronilaatikko, mutta munamaidon sijaan siinä on kermaa ja juustoa. Se on täyteläistä, pehmeää, valuvaa ja runsasta, siksi tämä Glorian ruoan & viinin kahdelle tarkoitettu ohje ei olekan suuren suuri.

Mac and Cheese

150 g kypsentämätöntä pastaa
suolaa
öljyä
1,5 dl ruokakermaa
100 g voimakasta juustoa raastettuna
1 rkl karkeaa dijonsinappia
paprikajauhetta
mustapippuria
0,5 dl kuivahtaneita vaaleita leivänmuruja
0,5 dl hienoksi raastettua parmesaanijuustoa

Keitä pasta al denteksi suolalla maustetussa vedessä. Valuta siivilässä ja lisää tilkka oliiviöljyä.

Kiehauta kerma pienessä kattilassa. Lisää juustoraaste, sinappi, paprikajauhe ja pippuri koko ajan sekoittaen. Keitä keskilämmöllä muutama minuutti koko ajan hämmentäen kunnes seos sakenee vähän.

Voitele uunivuoka kevyesti öljyllä. Kumoa keitetty pasta vuokaan. Kaada juustokastike päälle. Ripottele leivänmurut ja parmesaani pinnalle.

Kuorruta paistos 225 asteessa grillivastuksen alla nopeasti uunin ylätasolla. Juusto saa sulaa ja pinta saada kullanruskean värin. Suosittelen ruoan seuraksi raikasta salaattia.

Ja mitä olisi amerikkalainen lohturuokailta ilman jälkiruokaa? Rocky road on kirjaimellisesti herkku. Suklaan joukkoon sekoitetut vaahtokarkit kuuluvat olennaisesti asiaan, mutta lisäksi käy pähkinät, kuivatut marjat & hedelmät ja suklaarakeet.



maanantai 5. marraskuuta 2012

Pikamatka Aasiaan Mad Cook tunnelmissa.

Lauantaina teimme pikaisen yhden illan matkan Aasiaan. Ilta alkoi skandinaavisen ja aasialaisen fuusiolla. Glögikausi nimittäin korkattiin tämän vuoden Blossalla, joka on maustettu inkiväärillä ja yuzulla.


Glögien jälkeen ilta jatkui Kellohallissa aasialaisella ruokatorilla, jota Mad Cook -hengessä isännöivät Antto, Riku ja Tunna. Ruokia haettiin Mad Cook -valuutalla pienistä kojuista ja ne nautittiin pitkissä pöydissä kojujen keskellä. Ainakin pöytäseurueen mukaan maut olivat melko autenttisia, itse Aasiaa kokemattomana luotan heidän sanaansa.


Ruokalajien väliin mahtui muutama yllätyskin. Heinäsirkan rouskuttelin menemään oiken tyytyväisenä, mutta sonnin siitintä uskalsin maistaa vain pienen pienen palasen pitkällisen epäilyn jälkeen.
 
Matka Aasiasta kotiin sujui tällä kertaa kävellen ja ilman aikaeroa.

lauantai 3. marraskuuta 2012

Lauantaina klo 14.

Tällaisina päivinä on erityinen tunnelma. Hivenen pysähtynyt ja unenomainen. Pyhäpäivä on kuin irrallaan normaalista todellisuudesta. Ulkona sataa tihuttaa, liikkeellä on vain muutamia ihmisiä. Kotona palavat kynttilät, jalassa on villasukat. Lautasella pala pekaanipähkinäpiirakkaa vaniljajätskillä ja mukissa Kaffa Roasteryn joulukahvia. On helppoa unohtua tuijottamaan ikkunasta ja seuraamaan päivän hämärtymistä.


torstai 1. marraskuuta 2012

Salvialla ja vaahterasiirapilla maustetut porkkanat.



Viikko sitten perjantaina kohtasin sympaattisen näyn avatessani aamulla verhot. Parvekkeella oli sulassa sovussa pelargonioita ja lunta. Viikonloppuna parveke sai viimeinkin talviasunsa, mutta monivuotisia yrttejä en hennonnut poistaa, vaikka ei niille kovin suurta menestystä Suomen talvessa povata. Selvisivät kevääseen tai eivät, mutta ainakin vielä osa on ihan maistuvia.

Maistuvaa ja tuoksuvaa on esimerkiksi tämä salvia, joka pääsi maustamaan porkkanoita. Voissa kypsennettynä ja vaahterasiirapilla ja salvialla maustettuna porkkanat nousevat ihan uudelle tasolle. Kekosin porkkanat pinaatin päälle ja kaveriksi paistoin kunnon kimpaleen juustoa. Porkkanoiden ohje on Glorian ruoasta & viinistä.

Salviaporkkanat

500 g porkkanoita
2 valkosipulinkynttä
75 g voita
8 salvianlehteä
3 rkl vaahterasiirappia
suolaa
mustapippuria

Kuori porkkanat tarvittaessa. Porkkanoiden koosta riippuen leikkaa ne neljään, kahdeksaan tai kahteentoista osaan tikuiksi. Kuori ja viipaloi valkosipulinkynnet.

Paloittele voi paistokasariin ja kuumenna. Kun voi kuplii, lisaa kasariin porkkanat, valkosipulinkynnet ja salvianlehdet. Kypsennä keskilämmöllä kannen alla noin 10 minuuttia. Sekoita kypsentämisen aikana pari kertaa. Porkkanat saavat olla kypsiä, mutta vielä napakoita. Valuta vaahterasiirappi porkkanoiden pinnalle ja mausta suolalla ja pippurilla.


torstai 25. lokakuuta 2012

Blogi Reality. Tuiki tavallinen keskiviikko.

Viime aikoina on keskusteltu blogien luomasta, usein melko epärealistisesta, todellisuudesta. Liemessä blogin Jenni haastoi bloggaajat Blogi Realityyn eli kertomaan yhdestä arkipäivästään totuudenmukaisesti ilman kaunistelua ja stailausta.

Tuiki tavallisena keskiviikkona kännykän herätyskello soi kuudelta. Nousin saman tien ilman torkuttelua, koska heräämisen hetki on niin tuskainen, etten halua kokea sitä useampaa kertaa yhtenä aamuna. Iso lasi vettä, kahvinkeittimen virittäminen ja suihkuun.

Aamupalani on rahkahässäkkä, johon en näytä kyllästyvän koskaan. Puoli purkkia rahkaa, murskattuja puolukoita, maca-jauhetta, tahinia, ruisleseitä, banaani ja saksanpähkinöitä. Seuraksi kuppi kahvia maidolla. Aamupala venähti vähän turhan pitkäksi, koska Hesarin kulttuuriosiossa oli kirja-teema ja Riikka Pulkkisen päiväkirja oli pakko lukea.


Aamiaisen jälkeen teen eväät. Kivat lasipurkit on pesussa, joten muovirasialla mennään. Lounas laukkuun, naama kuntoon ja polkaisen fillarilla töihin.


Töissä syön eväät joskus puolenpäivän aikaan. Salaatti koostuu sunnuntailta jääneestä lohi-wellingtonista, tiistai-illan uunikurpitsoista ja kasviksista. Outo yhdistelmä, kuten usein jämiä käyttäessä on. Lounasseurana on vanha naisenlehti. Yksi työpäivän kohokohdista on lounaan jälkeen tekemäni kahvi ja kahvipapujen tuoksu.

 
 

Työpäivän jälkeen kipaisen kaupassa ostamassa uuden Glorian ja fillaroin kotiin. Vaihdan saman tien juoksukamat ja käyn juoksemassa jo pimenevässä illassa. Olen illalla yksin kotona ja olen ottanut edellisenä iltana pakastimesta rasiallisen kalakeittoa sulamaan. Suihkun jälkeen lämmitän keiton, kasaan päälle keon krutonkeja ja istahdan Glorian kanssa pöydän ääreen. Päivän päättää tauolta palaava Greyn Anatomia. Miksi niin surullinen jakso!


Keskustelun aiheena blogien luoma mielikuva on mielenkiintoinen. Ainakin minua usein inspiroi arjen kauneus blogeissa. Luen blogeja kuin naistenlehtiä tai mietin niitä lapsuuden mielikuvitusleikkeinä. Saan haaveilla kaikesta ihanasta. Ja yleensä omastakin arjesta löytyy kaikkea ihanaa ja kaunista, kun vain kääntää katseen oikeaan suuntaan. Koen, että ainakin minun elämässäni kauneus lisää nautittavuutta, mutta haluan kuitenkin elää elämääni, en stailata sitä.

Riikka Pulkkinen sanoo mielestäni hyvin lokakuun Oliviassa. "Pari vuotta sitten tajusin, että jos haluan olla ihminen, jolla on laventelintuoksuiset lakanat, viinipullo kaapissa ja koti, johon ystävät voivat spontaanisti tulla, minun pitää varmaan ruveta sellaiseksi."

tiistai 23. lokakuuta 2012

Ruoka + Ihmiset = Juhla.

Jos reilu viikko sitten illallistettiin tähtien loisteessa, niin ei tämäkään viikonloppu kovin kurjissa tunnelmissa mennyt. Rakkaani täytti vuosia perjantaina ja synttäreitä juhlistettiin erilaisilla kokoonpanoilla pitkin viikonloppua. Yhteisenä nimittäjänä toimi ruoka, mikä nyt ei varsinaisesti varmasti yllätä ketään.

Juhlinta aloitettiin perjantaina kahdestaan pitkällä lounaalla Boulevard Socialissa. Ensimmäinen käyntikerta jätti suuhun oikein hyvän maun. Varsinkin jälkkäriksi syöty sitruunarahka-kinuskiviritelmä oli mielettömän hyvää.



Lauantaina juhlittiin useampaakin sankaria kavereiden kanssa illallisella Solnassa, Munkkiniemessä. Ihanat ihmiset, hyvä ruoka ja viini nostivat tunnelman kattoon.


Sunnuntaina viikonloppu sai hienon päätöksen kun perhe kokoontui sunnuntaipäivälliselle. Pöydän ympärille sai juuri ja juuri mahtumaan kymmenen aikuista ja viisi lasta. Tuolien riittämisen kanssa oli kyllä vähän niin ja näin, mutta onneksi matkalaukunkin päällä voi istua.


Synttärisankari saa valita aina haluamansa leivonnaisen ja kaikista mahdollisista hän valitsi unelmatortun. Lohi wellingtonin jälkeen söimme siis unelmatorttuviipaleista koottua kakkua. Ja ainakin sankari oli tyytyväinen.


Unelmatortun tein aivan perinteisellä reseptillä. Tein pohjasta tavallista ohuemman levittämällä tupla-annoksen taikinat kolmelle pellille, jotta sain viipaleista pienempiä. Voikreemin maustoin reilusti raastetulla sitruunankuorella ja sitruunamehulla.