Mausteisten manteleiden muodonmuutos.

Mausteiset mantelit, miten ne voivatkin olla niin hyviä. En ymmärrä, miksi teen niitä niin harvoin. Sitten kun satsi valmistuu, käsi käy purkilla vähän väliä.

Yhtenä päivänä suorastaan himoitsin näitä manteleita, mutta ajattelin niiden olevan pelkästään vähän köyhä lounas. Niinpä rakensin manteleiden ympärille talvisen salaatin. Otin pari satsumaa, leikkasin kuoret pois ja viipaloin ne lautaselle. Vuolin päälle parmesaanilastuja ja valutin oliiviöljyä. Sitten vain keko manteleita päälle ja salaatti oli valmis.

Tai voiko tuota nyt salaatiksi sanoa. Joka tapauksessa manteleista muodostui aivan kelpo lounas, eikä niiden syöminen enää tuntunut napostelulta. Lounastaminenhan on aivan eri juttu kuin naposteleminen.

Suosittelen siis laittamaan mausteiset mantelit uuniin ja kehittelemään niiden ympärille aterian. Toimisivat loistavasti esimerkiksi sosekeitonkin päällä.

Kikhernesalaattia lounasaikaan.

Minulla taitaa olla uusi lounassuosikki. Kira Åkerström-Kekkosen keväällä ilmestyneestä Max. 30 min kirjasta. Salaatti muistuttaa minua hieman Jussin äidin tekemästä broileri-pastasalaatista, paitsi ettei siinä ole broileria eikä pastaa. Mielleyhtymä tulee omenasta, varsiselleristä ja kastikkeen mausteena olevasta currymausteesta. Currymauste on muuten unohtunut täysin. Lapsuudessani uunibroileri ja riisi maustettiin aina sillä.

Salaatin pääraaka-aineena on kikherneet, jotka murskataan kevyesti. Ja juuri tässä kikherneiden murskaamisessa piilee mielestäni salaatin juju. Kikherneet imevät kastiketta eivätkä jää orpoina palloina pyöriskelemään lautaselle vaan muodostavat muiden ainesten kanssa tahnamaisen kokonaisuuden.

Maun lisäksi salaatin hyviin puoliin kuuluu, että sen voi valmistaa etukäteen ja se säilyy jääkaapissa muutaman päivän. Kira ehdottaa salaatin tarjoamista avokado-ruisleipien kanssa. Ja avokado-ruisleivät ovat yksi asia, jolle minä en sano ikinä ei.

Kikhernesalaatti

1 tlk kikherneitä
1 varsisellerin varsi
1 dl tiiviisti paineltua korianteria (jääkaapin sisällöstä johtuen korvasin persiljalla)
1/2 punasipuli
1 hapan omena
4 rkl turkkilaista jogurttia
1 1/2 tl currymaustetta
2 tl raastettua sitruunankuorta
1 rkl sitruunanmehua
suolaa
mustapippuria
hunajaa
2 keitettyä kananmunaa
kirsikkatomaatteja
salaattia

Huuhtele ja valuta kikherneet. Murskaa ne kevyesti haarukalla, kikherneet saavat jäädä erikokoisiksi. Raasta omena (mielestäni kuoritusta omenasta tulee helpommin raastetta) ja pilko varsiselleri sekä sipuli pieneksi ja hienonna korianteri. Sekoita ainekset keskenään kulhossa.

Lisää joukkoon jogurtti, currymauste, sitruunankuori ja mehu. Sekoita ja mausta suolalla, mustapippurilla ja hunajalla.

Tarjoa tahna salaatin, kirsikkatomaattien ja keitetyjen kananmunien kanssa. Ja avokadoleipien!

Myslipurkki keittiössä.

Meillä on (lähes) aina itsetehtyä mysliä keittiön tasolla. Hyvän maun lisäksi purkista tulee lämpöinen tunnelma. Aika usein se on myös ystäville annettava vakiovieminen. Mysliaikojen alussa tein sitä Kemikaalicocktailin ohjeella, mutta nykyään siitä ollaan jo aika kaukana.

Myslini elää vuodenaikojen ja innostusten mukaan. Nappaan ideoita kirjoista, lehdistä ja blogeista ja muistaessani sovellan niitä mysliä tehdessäni. Tällä hetkellä olen innostunut seuraavista jutuista.

* Omenasosetta myslin joukkoon ennen paahtamista. Antaa makeutta ja tekee myslistä granolamaisemman. Tai ehkä jopa granolan, en ole ihan varma näiden kahden erosta.

* Tattaria, kokonaisena! Paahtuu uunissa hauskasti suussa hajoavaksi.

* Amarantti, joka on ensin poksautettu popcornin lailla kuumassa kattilassa. Raivostuttava tehdä ja osa palaa aina, mutta onnistuneet yksilöt ovat söpöjä pieniä valkoisia palloja.

Bubbling under: kvinoa kokonaisena, pähkinävoit ja inkivääri.

Tulevaisuudessa olen ajatellut testata ainakin härkäpapurouhetta myslissä. Onko kenelläkään kokemuksia?

Kuvassa olevassa myslissä oli muuten joulun kunniaksi tummaa suklaata rouhittuna. En ole purkin tyhjennyttyäkään aivan varma oliko se hyvä juttu vai ei...

Päärynää, inkivääriä ja muita ihania.

Huomaan eläväni melko erilaista elämää nyt kun olen kotona pikku-L:n kanssa. Elän melkein kuin lomalla ja olen ainakin hetkeksi unohtanut omat kirjoittamattomat sääntöni, jotka erottavat arjen ja viikonlopun toisistaan. Vauvan kanssa päivissä tietysti toistuvat samat asiat, imetystä, nukkumisesta huolehtimista ja vaipankin saa vaihtaa useamman kerran päivässä, mutta muuten, muuten huomaan eläväni vapaammin kuin työssä ollessani.

Tapaan ystäviä useammin, syön usein lounasta ulkona, nautin päiväkahvin kanssa pullaa tai suklaata harva se päivä ja arkiaamujen toistuvat smoothiet on korvautunut erilaisilla aamiaiskokeiluilla.

Tuntuu kuin päässä olisi vapautunut tilaa ideoille, suunnitelmille, ajatuksille ja luovuudelle, kun tiukat aikataulut ovat hetkeksi poistuneet. Olen koko ajan suunnittelemassa menoja, ruokia, tapaamisia ja joka aamu herään innoissani ajatus edellisenä iltana miettimästäni aamupalasta mielessäni.

Kiran vadelma-tahinijogurtti ja Green Kitchen Storiesin chiavanukas ovat saaneet minut innostumaan pähkinätahnoista. Tämänhetkinen suosikkini yhdistää loppusyksyn makuja, inkivääriä, päärynää ja granaattiomenaa.

Loppusyksyn aamiaisjogurtti

1/2 prk rahkaa
2 rkl maustamatota jogurttia
1 päärynä
3 rkl granaattiomenansiemeniä
1 rkl mantelivoita
1 rkl hillottua inkivääriä
1 rkl granolaa

Sekoita kulhossa rahka ja jogurtti. Pilko päärynä ja laita viipaleet sekä granaattiomenansiemenet jogurtin päälle. Notkista mantelivoi ja valuta se jogurtin päälle. Lisää vielä pilkottu inkivääri ja viimeistele annos granolalla.

Jalokiviä salaatissa.

Suuri kurpitsajuhla oli ja meni, mutta sehän ei estä jatkamasta kurpitsoiden syömistä. Hakaniemen torilta löytyi valtavasta puulaatikosta eri värisiä ja kokoisia kurpitsoja, enkä minä pysty niitä vastustamaan.

Ainakin minulle on usein yllätys, minkä värinen kurpitsa kuoren alta paljastuu. Tämän päiväisessä kaverissa oli vihreän kellertävän oranssihtava kuori ja sisältä paljastui todella hennon keltainen, hieman persikkaan vivahtava sisus.

Leikkasin kurpitsan lohkoiksi ja poistin kuoren. Maustoin lohkot öljyllä, suolalla, chilillä, rosmariinilla ja muskotilla ja paahdoin niitä 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Lautasen pohjalle revin punasikuria, päälle paahdettu kurpitsa ja puolikas avokado. Kastikkeeksi vinaigrettea ja  pinnalle muutama paahdettu manteli. Ja ne jalokivet, jalokivinä kimaltelivat granaattiomenansiement ja tyrnimarjat. Väri-iloittelua marraskuun harmauteen.

Lounas kotona - avokadoa ja jogurttia.

Vanhempainvapaalla tulee syötyä aika usein lounasta ulkona. Kodin läheltä löytyy lukuisia kivoja paikkoja ja työssäkäyvienkin kavereiden kanssa on helppo sopia lounastreffejä. Ja en yhtään vähättele kivan juttuseuran merkitystä keskellä päivää.

On kuitenkin myös päiviä, jolloin syön lounaan kotona ja silloin valmistan yleensä jotain nopeaa kuten salaattia tai munapannua. Uusi suosikkini on jogurtista, avokadosta ja muista kasviksista sekoitettava tahna, jonka voi syödä vaikka leivän kanssa, salaatissa  tai sellaisenaan.

Näin ohjeen kesällä Snackistan kirjassa ja olen valmistanut siitä omaa versiotani muistikuvani mukaan. Reseptissä ainekset sekoitettiin tehosekoittimella, mutta en suosittele sitä. Tahnasta tuli melko epämääräisen väristä.

Jogurtti-avokadotahna

100 g paksua jogurttia
1 pieni avokado
muutama kirsikkatomaatti tai 1 tomaatti
kevätsipuli
1/2 lime
oliiviöljyä
korianteria
chilihiutaleita
jeeraa
sumakkia
suolaa
mustapippuria

Pilko avokado, tomaatti ja kevätsipuli pieneksi. Sekoita jogurtin joukkoon. Purista joukkoon puolikkaan limen mehu ja loraus oliiviöljyä. Mausta tahna hienonnetulla, tuoreella korianterilla ja muilla mausteilla.

Syyspuuro.

Kyllä se nyt on syksy. Aamulla kun astun keittiöön, ei tarvitse enää siristellä silmiään auringonpaisteessa. Taivaanrannassa on heikko kellertävä valo, mutta keittiössä on hämärää ja yön viileydenkin tuntee. Ja tämähän tarkoittaa sesongin vaihtumista myös aamupaloissa.

Lämpimät puurot alkavat taas kummasti kiinnostaa. Ja päälliset saavat myös syksyisen vivahteen.

Kookosmaidon ja veden sekoitukseen keitetty kaurapuuro on ihanan pehmeää ja kookos maistuu vain vivahteena. Päälle puolukoita, omenoita, pekanpähkinöitä ja kanelia, niin syksyinen puuro on valmis.

Kaksi suosikkia samalla lautasella - jogurttia ja kananmunaa.

Törmäsin tähän kaksi suosikkiani yhdistävään aamupala deaan Mollyn blogissa. Kulhostani löytyy aamuisin usein jogurttia marjojen, hedelmien ja myslin kera, mutta tässä ohjeessa jogurtti saa täysin uudet kaverit.

Makeammat lisukkeet korvataan raikkailla ja suolaisemmilla sattumilla: vihanneksilla, kananmunalla ja mausteilla. Tässä annoksessa kohtaavat siis kaksi aamupalasuosikkiani; jogurtti ja kananmuna. Ja vaikka ajatus voi ensi tuntua oudolta, niin onhan jogurtin ja vihannesten liitto vanha juttu. Esimerkiksi tsatsikissa jogurttiin yhdistetään kurkkua ja valkosipulia.

Suolaisempi aamiaisjogurtti

kreikkalaista jogurttia
tomaattia
kurkkua
paprikaa
avokadoa
korianteria
paistettu kananmuna per syöjä
suolaa
mustapipuria
sumakkia

Levitä jogurtti laakealle lautaselle. Lisää päälle pilkottuja vihanneksia ja paistettu kananmuna. Mausta suolalla, mustapippurilla ja sumakilla.

Ja turha varmaan sanoa, että vihanneksia ja mausteita voi varioida mielensä mukaan. Sumakkia voi olla vähän vaikea löytää, jolloin sen voi jättää ihan hyvin pois.

Sitruunainen kukkakaalisosekeitto.

Tällä viikolla on vietetty hävikkiviikkoa. Ruokahävikki on muutenkin ollut viime aikoina paljon esillä. Erityisesti kahdesta eri näkökulmasta, ruokakauppojen hävikki (paha) ja leipäjonoihin annettava hävikki (hyvä). Mielenkiintoista on, että nämä ovat usein sama asia, koska suuri osa leipäjonoissa jaettavasta ruoasta tulee juurikin kauppojen ruokahävikistä.

Kauppojen ruokahävikki on Hesarin mukaan noin 15% koko Suomen ruokahävikistä ja tästä siis syötävä osa päätyy yleensä leipäjonoihin. Suurin osa hävikistä tuleekin kotitalouksista, valitettavasti myös meiltä.

Minä huomaan olevani erityisen huono sitruunoiden, yrttiruukkujen, salaattien ja erilaisten purkin pohjien kanssa. Liian usein niitä päätyy biojätteeseen. Ja täysin turhaan, koska ei vaatisi kuin pientä vaivannäköä, että kaikki saisi upotettua ruokiin.

Tätä sitruunaista kukkakaalisosekeittoa varten kaupasta tuotiin vain kukkakaali, muut ainekset muokkautuivat kaappien sisällön mukaan. Määrät ovatkin siis suuntaa antavia ja vapaasti muokattavissa. Kanaliemi olisi esimerkiksi lihalientä luontevampi valinta, mutta koska lihalientä oli avattu purkki pakastimessa, niin se päätyi keittoon.

Sitruunainen kukkakaalisosekeitto

500 g kukkakaalia
pala purjosipulia
voita
1 dl valkoviiniä
1/2 l lihalientä
1 dl kuohukermaa
75 g maustamatonta tuorejuustoa
1 suolaan säilötty sitruuna
suolaa

Päälle dukkahia

Pese ja pilko kukkakaali sekä purjo. Kuullota niitä voissa miedolla lämmöllä. Lisää valkoviini ja lihaliemi ja anna porista, kunnes kukkakaalit ovat kypsiä.

Lisää keittoon kuohukerma, tuorejuusto ja pilkottu sitruuna. Soseuta keitto kuohkeaksi ja mausta suolalla.

Tarjoile keitto dukkah-mausteseoksen kanssa.

Kukkakaalia yrttisellä munavoisulalla.

Kuluva kesä on kyllä ollut kaalin juhlaa. Grillatun kaalin ja Hanna G:n kaalisalaatin lisäksi olen ollut aivan onneissani kukkakaalista. Sekin on päässyt grilliin, mutta on kukkakaalia syöty myös raakana, friteerattuna ja paahdettuna.

Ja sitten kevyesti keitettynä ihanan yrttisen munavoisulan kanssa. Maailmassa kun ei ole montaakaan asiaa, jota ei voisula parantaisi. Ohje on napattu vanhasta Glorian ruoasta ja viinistä.

Kukkakaali yrttisellä munavoisulalla

1 iso tai 2 pientä kukkakaalia (pieni on yleensä makeampi)
2 kananmunaa
125 g voita
1-2 dl hienonnettua salviaa
2 dl hienonnettua persiljaa

Keitä kananmunat kypsäksi. Keltuainen saa jäädä kunnolla keltaiseksi, mutta ei valuvaksi.

Puhdista kukkakaali, mutta jätä suojalehdet paikoilleen. Keitä suolalla maustetussa vedessä napakan kypsäksi, koosta riippuen 10-15 minuuttia.

Sulata voi ja lisää joukkoon hienonnetut yrtit ja pilkotut kananmunat.

Nosta keitetyt kukkakaalit vadille ja availe kukintoja hieman sormilla. Lusikoi yrttinen voiseos kukkakaalien päälle ja koloihin.

Nerokas piirakkapohja - mustikka-rahkapiirakka.

Olen käynyt tänä vuonna mustikassa varmaan useammin kuin koskaan elämässäni. Ilokseni on myös hyvä mustikkavuosi, joten metsäreissuilta on palattu aina saaliin kera. Poimijana olen suht hidas ja siisti eli mustikat poimitaan yksitellen ja roskia ei juuri eksy joukkoon, joten saalis on kooltaan sen mukainen.

En raaski pakastaa itse poimittuja mustikoita, Pirkka pitäköön jatkossakin huolen talven smoothieista, vaan syömme ne sellaisenaan tai sitten leivon. Rättänää, piirakkaa, kakkua... Onneksi kiinnostavia reseptejä on maailma pullollaan.

Tämän nerokkaan piirakkapohjan reseptin sain ystävältäni. Sokerin ja voin sulattaminen uunissa antaa pohjalle ihanan paahteisen ja karamellisen maun. Ja onhan se nyt helppoa sekoittaa taikina suoraan valmistusvuoassaan. Tässä ohje sellaisena kuin minä sen toteutin. Kuten huomaatte, tykkään leikitellä erilaisilla sokereilla ja jauhoilla.

Nerokas mustikka-rahkapiirakka

150 g voita
1 1/2 dl sokeria (käytin ruokosokeria ja 1/2 dl intiaanisokeria)
4 dl vehnäjauhoja (käytin puolet täysjyväspelttijauhoja)
1 1/2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria

noin 4 dl mustikoita
250 g rahkaa
1 kananmuna
3/4 dl sokeria (käytin kookossokeria ruokosokerin loputtua, siitä rahkaseoksen rusehtava väri)
1 tl vaniljasokeria

Kuutioi voi suoraan piirakkavuokaan. Mittaa joukkoon sokeri ja nosta vuoka 200-asteiseen uuniin. Anna voin ja sokerin sulaa ja saada hieman väriä. Seosta kannattaa sekoittaa kerran tai kaksi sulamisen aikana.

Sekoita sillä aikaa vehnäjauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri keskenään ja toisessa kulhossa täytettä varten rahka, kananmuna, sokeri ja vaniljasokeri.

Kun sokeri ja voi ovat sulaneet, nosta vuoka pois uunista. Sekoita joukkoon vehnäjauhoseos. Ota sekoitetusta taikinasta noin 1/4 pois vuoasta odottamaan ja painele loput taikinasta lusikalla vuoan pohjalle ja reunoille.

Kaada pohjan päälle mustikat ja niiden päälle rahkaseos. Ripottele sitten erikseen ottamasi taikina piirakan päälle.

Paista piirakkaa 200-asteisessa uunissa noin 35 minuuttia.

Kaksi tomaattikastiketta, yksi voittaja.

Hyvä tomaattikastikeresepti voi tehdä elämästä huomattavasti parempaa. Tomaattikastike kun voi joko nostaa tai laskea aika monen ruoan ihan eri tasolle. Puhutaan nyt vaikka pizzasta, pastasta tai shakshukasta.

Millainen sitten on hyvä tomaattikastike ja miten se tehdään? Minulle tomaattikastikkeen pitää olla melko paksu ja tiiviin makuinen. Ja selvittääkseni miten se tehdään, testasin kahta ehkä jo legendaariseksi kutsuttavaa reseptiä.

Toinen oli tietysti Henri Alénin Twitterissä jakama Mutti-tomaattikastikkeen resepti, joka levisi valoakin nopeammin.

Toinen taas on Suvin blogista bongaamani Marcella Hazanin resepti, joka on ollut Super suosittu ulkomaisissa blogeissa.

Tein molemmat kastikkeet yksinkertaisimman version mukaan eli Henrin kastikkeeseen en laittanut punaviiniä tai appelsiinia. Ja seurasin ohjeita mahdollisimman tarkkaan liikoja soveltamatta.

Kahden hengen raatimme oli tiukan päätöksen edessä ja molempia tomaattikastikkeita maisteltiin hartaasti ihan sellaisenaan. Ja voittajaksi meidän keittiössä valittiin... Marcella Hazanin tomaattikastike!

Onnittelut voittajalle tyytyväisiltä kokkailijoilta.

Grillattu kaali on kesän kunkku.

Tänä kesänä olen puhunut säästä, paljon. Mahdollisesti jopa enemmän kuin koskaan. Tänä kesänä olen myös grillannut sateessa, monta kertaa. Ehkä useammin kuin koskaan ennen. Kaksi toisiinsa liittyvää asiaa.

Sateessa grillaaminen on tuonut tullessaan uuden grillisuosikin, joka ei missään tapauksessa vaadi sadetta, vaan toimii myös paisteessa. Sitä on taidettu päästä kokeilemaan kerran. Grillattu varhaiskaali on aivan mahtavaa kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Kaali jostain syystä pitää erityisen paljon tummaksi paahtuneesta pinnasta, eikä maistu lainkaan palaneelta tai kitkerältä. Ja ei voi grillailu paljon tämän helpommaksi mennä.

Kaali leikataan lohkoiksi. Lohkot sivellään öljyllä ja isketään grilliin. Käännellään aina välillä, annetaan pinnan mustua ja kaalin pehmentyä hieman. Päälle ripaus suolaa ja ei kun tarjolle. Halutessaan kuuman kaalin päälle voi laittaa vielä voita, mutta se ei ole ollenkaan välttämätöntä. Varsinkaan jos kaali syödään lisukkeena.

Hanna G:n varhaiskaalisalaatti.

 Hanna G:n varhaiskaalisalaatti on ollut meidän keittiön luottoresepti jo usean kesän ajan. Salaattia tehdään lähes viikoittain siitä asti kun ensimmäiset unkarilaiset varhaiskaalit ilmestyvät kauppoihin. Ja salaatin valtakausi jatkuu aina elokuulle asti.

Salaatti on nopea tehdä, raaka-aineet ovat saatavissa lähes kaupasta kuin kaupasta eli toimii myös mökillä ja se sopii kalan kaveriksi mitä parhaiten. Omasta mielestäni erityisesti savukalan kaveriksi.

Hanna G:n varhaiskaalisalaatti

1 pieni varhaiskaali
2 keitettyä kananmunaa
1 puntti tilliä
1 prk kermaviiliä
1 sitruunan mehu
1 rkl Dijon-sinappia
suolaa
mustapippuria

Leikkaa kaali neljäksi lohkoksi. Suikaloi se suureen kulhoon, mutta jätä kovin kanta käyttämättä. Pilko joukkoon keitetyt kananmunat ja hienonna tilli.

Sekoita kermaviilin joukkoon sitruunan mehu ja sinappi ja mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita kastike kaalin joukkoon.

Salaatti ja syöjät tykkäävät, jos se saa mausta hetken viileässä ennen syömistä.

Syötävän suloinen ketunleipä.

En ole vielä päässyt oikein mukaan nyt niin kovin suosittuun hortoiluun, mutta onneksi tunnistan yhden villivihanneksen lapsuudesta, ketunleivän nimittäin. Ketunleipä on super suloinen ja vinkeän makuinen kaveri. Maku on vähän kirpeä ja ilahduttaa kielellä.

Ketunleipien kerääminen on sen verran helppoa, että en malttanut jättää niitä kaikkia juhannuksena metsään. Kulho kouraan ja metsään kyykkimään hetkeksi ja kohta on kauniita vihreitä kasveja yllin kyllin. Ilman hyttysiä niitä olisi ollut vielä enemmän...

Juhannuspöydässä ketunleivät pääsivät koristamaan ja maustamaan feta-tomaattisalaattia. Ja miten freesin ja söpön ne siitä tekivätkään.

Raparperia ja kookosta jookosta

Kauramurupaistos on helppoja jälkiruokia rakastavan ihmisen luottoresepti. Näin alkukesästä se tehdään raparperista, alkusyksystä omenasta ja siinä välissä makean rapean kaurakerroksen alle voi piilottaa kaiken maailman marjat. Ja aina välillä sen voi tuunata vaikka kookoksella. Ja mitä sen kanssa syödään? Jäätelöä tietysti.

Kookoksinen raparperi-kaurapaistos

5 dl raparperia kuorittuna ja paloiteltuna
1/2 rkl intiaanisokeria

2 dl kaurahiutaleita
75 g voita
0,75 dl intiaanisokeria
1/2 dl kookoshiutaleita

Levitä raparperiviipaleet vuokaan ja ripottele 1/2 rkl sokeria päälle. Sulata voi ja sekoita joukkoon kaurahiutaleet, sokeria ja kookoshiutaleet. Levitä seos raparperia päälle. Kypsennä paistosta 200 asteessa 15-20 minuuttia.

Nauti haaleana vaniljajätskin kanssa.

Tietääkö joku muuten, miksi ulkolaisissa lehdissä raparperi-ohjeiden lopputulos on aina herkän vaaleanpunainen ja suomalaisesta raparperista tulee aina vihertävä lopputulos? Onko kysymys lajikkeesta? Ja jos on, niin löytyykö Suomesta vaaleanpunaista raparperia?

Klassikko lapsuudesta - lehtipihvi (ja gratinoitu bataatti).

Olin lapsena aika nirso. Ravintolassa tilasin lähes aina lehtipihvin ja ranskalaiset. Joskus, vaihtelun vuoksi, lautaselta löytyi lehtipihvin sijaan nakkeja, mutta lehtipihvi oli ehdoton ykkönen.

Ja ei se hullumpaa ole nykyäänkään, vaikka repertuaari onkin vuosien varrella kasvanut. Lehtipihvin kaveriksi kuuluu ehdottomasti valkosipuli-persiljavoi, ei se grillimausteinen versio, johon nykyään välillä törmää. Ja pahinta on, jos itse pihvikin on maustettu grillimausteella. Sitä en olisi hyväksynyt lapsena, enkä hyväksy vieläkään.

Viikonloppuna valmistin lehtipihvin seuraksi gratinoituja bataatteja Mari Moilasen Sitä Parempi Soppa -kirjan ohjeella. En ole ihan varma, mitä Lotta 8 v. olisi tuumannut, mutta tähän aikuisempaan versioon bataatti upposi täysillä.

Gratinoidut bataatit

1 iso tai 2 pienempää bataattia
oliiviöljyä
1,5 dl voimakasta juustoa raastettuna
25 g voita
1/2 tl jauhettua muskottia
chilijauhetta
suolaa

Pese ja halkaise bataatti. Voitele leikkauspinta öljyllä ja kypsennä bataatin puolikkaita 200-asteisessa uunissa, kunnes ne ovat täysin pehmeitä. Ison bataatin kanssa tähän meni noin tunti.

Kaavi sisus varovasti lusikalla kypsästä bataatista. Kuoren pitäisi pysyä ehjänä. Laita sisus kulhoon ja mittaa joukkoon lähes kaikki juustoraaste, voi, muskotti, chili ja suola. Soseuta sauvasekoittimella sileäksi.

Täytä bataatinkuoret seoksella ja ripottele loput juustoraasteesta pinnalle. Lisää vielä hyppysellinen chilijauhetta. Gratinoi bataatteja uunissa noin 10 minuuttia, kunnes juusto on saanut hieman väriä.

Fisutaco sohvalla.

Tacot* syödään sohvalla, käsin. Ja välillä nuollaan sormista valuvaa ranskankermaa. Nämä pehmeät tacot me täytimme vaihteen vuoksi mausteissa pyöritetyillä ja uunissa kypsennetyillä lohipaloilla.

Kasvikset hoituivat kahdella salaatilla. Toisessa oli varhaiskaalia, se on varma kevään merkki parsan lisäksi, pieneksi silputtu jalopenoa, limeä ja ranskankermaa.

Toisen salaatin ohjeen löysin Smitten Kitcheniltä. Avokadoa ja kurkkua pilkottuna, (kevät)sipulia silputtuna, korianteria ja kastikkeeksi majoneesia, limeä ja chilikastiketta, kuten nyt vaikka srirachaa. Tämä salaatti oli kyllä kaikkien kehujensa arvoinen.

Avokado-kurkkusalaatti

1 kurkku
1 kevätsipuli
1 iso avokado
2 rkl majoneesia
1/2 limen mehu
chilikastiketta
suolaa
kourallinen korianteria

Halkaise kurkku pitkittäin ja poista siemenet. Leikkaa kurkku reiluiksi paloiksi. Pilko avokado ja kevätsipuli ja laita kurkun kanssa kulhoon. Sekoita majoneesin joukkoon mausteet, lime, chilikastike ja suola.

Sekoita kastike kasvisten joukkoon. Lisää päälle reilu kourallinen pilkottua korianteria.

*Tacoista sen verran, että jos olen ymmärtänyt oikein, niin Meksikossa tacot ovat pieniä, pehmeitä maissilettuja, texmexissä taas kovempi, keltainen maissikuori.

Freekeh - vihreää vehnää salaatissa.

Elokuussa ostin Hakaniemen metroaseman etnisestä ruokakaupasta paketillisen freekehiä. Kävi niin kuin aina välillä käy ja paketti tönötti avaamattomana keittiön laatikossa vielä hetki sitten.

Onneksi Hesari muistutti minua freekehin olemassa olosta ja uskaltauduin avaamaan paketin. Freekeh on vihreää vehnää. Vehnänjyvät kerätään niiden vielä ollessa raakoja ja pehmeitä. Ne kuivatetaan auringossa, jonka jälkeen jyvät savustetaan ja vielä uudelleen kuivatetaan.

Kokonaisen freekehin keittoaika oli noin 30 minuuttia. Freekeh kannattaa huuhdella todella hyvin enne keittämistä, sillä joukossa oli jonkin verran hiekanjyviä. Keittämisen puolessa välissä heitin kattilaan vielä pussin pohjalle jääneet linssit ja loistava perusta lounassalaatille oli valmis.

Väriksi sekaan paahdettuja paprikoita, uunikuivattuja tomaatteja, salaattia ja muutama basilikanlehti. Lopuksi murustelin joukkoon vielä pienen palan fetaa tuomaan suolaisuutta ja täyteläisyyttä.

Tico tico - syödäänkö tropiikissa puuroa?

Tropiikin marraskuussa puuro ei välttämättä ole olennaista, mutta jos siellä syödään puuroa, niin uskon sen olevan juuri tällaista. Pehmeän kookoksista, raikkaan hedelmäistä ja kanelisen mausteista.

Mittasin kattilaan 0,75 dl kaurasuurimoita ja desin verran vettä. Kiehautus ja joukkoon noin 1,5 dl kookosmaitoa. Sitten annoin puuron hautua miedolla lämmöllä kannen alla noin 30 minuuttia. Lopussa joukkoon ripaus suolaa.

Sitten seuraa värikäs vaihe. Pilko lempparihedelmiäsi puuron päälle ja ripsauta päälle kanelia. Kuvan puuron kaunistin appelsiinilla ja granaattiomenalla.