perjantai 31. toukokuuta 2013

Uunilämmin piimärieska.


Lupasin kertoa, mitä voisi tehdä, jos olisi jäänyt ylimääräisä piimää vaikka nyt raparperipiirakasta. Piimä on yksi niistä asioista, josta minun mielestäni pitäisi niin kuin periaattessa pitää, mutta kun... Tosiasia on, että en ole vuosiin, ja tarkemmin sanottuna noin kolmeenkymmeneen vuoteen, uskaltanut edes maistaa piimää. Joku tuoksun ja rakenteen yhdistelmässä vain estää minua.

Mutta minun ei ollut tarkoitus kirjoittaa piimästä vaan siitä, mitä ihanaa piimästä voi tehdä eli rieskoista. Lätysköistä leivistä, jotka uunilämpiminä tarvitsevat päälleen vain sipauksen voita ja ehkä siipaleen juustoa ja sitten vain haukkaamaan.

Tämä ohje on yhdistelmä useammasta reseptistä muokattuna kaapista löytyneisiin tarpeisiin.

Piimärieskat

6 dl piimää
2 dl ruisjauhoja
2 dl täysjyväspelttijauhoja
3 dl vehnäjauhoja
3 dl kaurahiutaleita
1 tl suolaa
1 tl ruokasoodaa
1 tl leivinjauhetta
(tuoretta rosmariinia silputtuna)

Sekoita piimä, kaurahiutaleet ja suola. Sekoita ensin jauhot, leivinjauhe ja ruokasooda keskenään ja lisää sitten piimäseoksen joukkoon. Sekoita taikina kunnolla ja mausta halutessasi tuoreella rosmariinilla.

Anna taikinan levätä hetki. Nostele taikina nokareina useammalle pellille. Minä sain taikinasta 16 rieskaa ja tarvitsin 3 peltiä. Käytä jauhoja apuna ja taputtele rieskat littaniksi lätyksi.

Paista rieskoja 250 asteessa noin 8 minuuttia, kunnes ne saavat vähän väriä.

tiistai 28. toukokuuta 2013

The raparperipiirakka.

 

 
Tämä raparperipiirakka on minulle nykyään se raparperipiirakka, jota tehdään vähintään kerran vuodessa ja aina kesän ensimmäisistä raparpereista. Ohjeen olen kirjoittanut ylös jostakin lehdestä useampi vuosi sitten ja piirakka kulki nimellä Maisemakahvilan raparperipiirakka.

Yhtenä juhannuksena olimme menossa kaveriporukalla mökille. Ilmoitin etukäteen tekeväni perinteisen raparperipiirakan. Ystäväni oli myös ajatellut tehdä raparperipiirakan ja ajattelimme, ettei kaksi erilaista piirakkaa haittaa yhtään. Sattumalta molemmilla oli täsmälleen tämä sama ohje ja meillä kaksi pellillistä piirakkaa. Mikäs siinä, kaksin aina kaunihimpi.

Ja jos oikein muistan, niin samaisen ystäväni pienehkö koira on kerran syönyt koko pellillisen pöydällä jäähtymässä ollutta piirakkaa. Siinä jäi äiti, isä ja lapset nuolemaan näppejään. Ja hyväähän piirakan täytyy olla, jos koirakin syö.

Maisemakahvilan raparperipiirakka

Muruseos
8 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl soodaa
2 tl vaniljasokeria
250 g sulatettua voita

Pohja
noin 2/3 muruseoksesta
2 dl piimää
1 kananmuna

Täyte
1 l raparperinpaloja
500 g rahkaa
2 dl sokeria
2 kananmunaa
3 tl vaniljasokeria

Sekoita ensin muruseoksen kuivat aineet keskenään. Lisää lopuksi voisula joukkoon. Jaa seos kahteen kulhoon. Toiseen 2/3 ja toiseen loput.

Tee 2/3 taikinasta pohjataikina lisäämällä siihen keskenään sekoitettu piimä ja kananmuna. Levitä seos leivinpaperilla päällystetylle uunipellille.

Ripottele pohjataikinan päälle raparperit. Sekoita loput täytteen aineet keskenään ja kaada raparperien päälle. Ripottele lopuksi yli jäänyt taikina muru pinnalle.

Paista piirakkaa 175 asteisessa uunissa noin 45 minuuttia.

Jos et muuten pidä piimästä sellaisenaan, lupaan antaa myöhemmin tällä viikolla kelpo ohjeen yli jäänyttä piimää silmällä pitäen.

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Viinibaari Kombo.

Olen niin iloinen, että Pitkänsillan tälle puolelle on viime aikoina auennut vaikka mitä kivoja paikkoja. Ensin tuli Fafa´s, sitten Moko Market ja nyt Kombo Winebar & Kitchen. Pian kotikulmilta ei tarvitse enää siirtyä Pitkänsillan toiselle puolelle lainkaan.

Kombo on pieni, sympaattinen ja valloittavan rento paikka, josta saa viinejä laseittain, illalla pientä syötävää ja päivällä myös lounasta. Omistajat häärivät niin tiskin takana kuin keittiössäkin ja olo oli heti tervetullut. Aurinkoisella ikkunalaudalla nautittu valkoviinilasillinen maistui kesältä. Ja kaiken kruunasi omistajien koira Kiko, joka hyppäsi ikkunalaudalle viereeni rapsutettavaksi. Ei juuri ole rentouttavampaa yhdistelmää kuin koiran rapsuttaminen ja lasillinen viiniä!

lauantai 25. toukokuuta 2013

Parsasuu.


Tähän aikaan vuodesta parsa on kaunista. Yksinkertainen on kaunista. Vihreä on kaunista. Ja nämä kaikki kauniit voi yhdistää samalle lautaselle.

Perjantai-illan lisukkeena uunissa grillattua vihreää parsaa, rucolaa, mozzarellaa ja pinjansiemeniä. Päälle balsamicoa, oliiviöljyä, rouhaisu mustapippuria ja ripaus suolaa ja se on siinä.

torstai 23. toukokuuta 2013

Hymyä - 3 Kaveria on Imagessa.

 
 

Eilen postiluukusta kolahti uusi Image (mielettömän kaunis kansi muuten) ja sivulla 29 törmäsin tuttuihin. 3 Kaveria jäätelöineen olivat päässeet lehden sivulle. Juttu ilahdutti ja alkoi tietysti tehdä mieli jäätelöä. Mahtavaa tuntea näin taitavia tyyppejä.

maanantai 20. toukokuuta 2013

Tahmea lime-valkosuklaablondie.

 


Leivoin tupareiden makeaksi herkuksi brownieta ja sen vaaleaa systeriä eli blondieta. Varsinkin blondiesta tuli kaikessa makeudessaan ja tahmeudessaan vähän ilkikurisen koukuttava.

Blondien kuvaaminen jäi tältä blondilta kaiken muun juhlahumun jalkoihin, mutta oikein tarkkaan katsoessa voi nähdä leivonnaisblondiet kuvan oikeassa yläkulmassa. Blondien perusohje on Smitten Kitcheniltä.

Lime-valkosuklaablondiet

115 g voita sulatettuna
230 g sokeria, osa tavallista osa fariinisokeria
1 kananmuna
1 tl vaniljajauhetta
ripsaus suolaa
125 g vehnäjauhoja
1 dl macademiapähkinöitä
1 1/2 dl valkosuklaata karkeasti rouhittuna
2 limen kuori raastettuna

Vatkaa sulatettu voi ja sokerit kevyesti. Vatkaa joukkoon kananmuna. Lisää vanilja, suola ja siivilöi joukkoon jauhot. Sekoita taikinaan lopuksi pähkinät, suklaa ja limen kuori.

Taikinaa on sopiva määrä noin 20 x 20 cm vuokaan. Voitele vuoka ja paista 175 asteisessa uunissa 20-25 minuuttia. Minä kannatan mielummin liian lyhyttä kuin pitkää paistoaikaa, mutta tämäkin on koulukuntakysymys.

Ja lime ja valkosuklaa todellakin sopivat yhteen.

perjantai 17. toukokuuta 2013

Ei ihan oikeaoppinen viinikaappi.

 
 


Keittiössämme on viinikaappi! Se ei ole oikeaoppinen lämpötilan tai pullojen säilytysasennon suhteen, mutta mielestäni se on ihana.

Viinikaappi tehtiin asunnon vanhasta kylmäkaapista, joka oli syvyydeltään juuri täydellinen viinipullolle. Syvennykseen laitettiin remontin yhteydessä vanhat ovenkarmit ja ovet, sekä hyllyt. Ja kas, viinikaappi oli valmis. Ilmanvaihtoaukko seinässä pitää kaapin lämpötilan huonelämpötilaa alhaisempana, ainakin muulloin kuin hellesäällä.

Pidän erityisesti siitä, että ulkoseinässä ikkunoiden välissä oleva ovi näyttää ovelta satumaahan, koska eihän siitä voi astua mihinkään.

Nyt viinikaappi on lastattu kuohuviinillä ja valmis huomisiin pirskeisiin.

tiistai 14. toukokuuta 2013

Arabian sinivalkoiset lautaset.

 


Sininen ei ole oikeastaan koskaan ollut minun juttuni. Paitsi farkuissa. Siitä huolimatta nämä Arabian 140-vuotisjuhlan kunniaksi tehdyt lautaset ovat lähes salaa hiipineet sydämeeni ja sitä myötä myös keittiööni.

Lautasten kuviot on suunnitellut Johanna Kunelius Arabian vanhojen kuvioiden inspiroimana. Ihanana yksityiskohtana lautaset on nimetty Arabiassa työskennelleiden tai työskentelevien naisten mukaan. Ja minulla on kunnia tuntea muutama näistä naisista. Kymmenen erilaisen kuvion joukosta valitsin ne mielestäni kauneimmat ja ruoalle parhaiten sopivat.

Keittiössä tavataan Toini, Helka, Arja ja Heli!

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Mehu on uusi smoothie.



Tuntuuko minusta vain siltä, vai intoilevatko kaikki nyt tuorepuristetuista mehuista? Olen kuolannut ihanaisten juomien perään ainakin Eevan, Saran ja Kirsikan blogeissa ja haaveillut omasta mehukoneesta.

Ja tänään sain omani nimpparilahjaksi! Mehu mestari, Wilfan Juice Master, pääsi he tositoimiin. Eilisten, ties kuinka monensien, tupareiden jälkeistä väsymystä ja heikohkoa olo paranneltiin elinvoimaisilla mehuilla. Punajuurta, porkkanaa, vesimelonia, ananasta, selleriä, pinaattia, limeä.... Kiitos, sanon minä. 

perjantai 10. toukokuuta 2013

Granaattiomenainen kaurakakku ja kadonnut kaurakakku.


Kun olin lapsi, äitini bravuurileipomus oli kaurakakku. Kakussa oli kaksi suurta, pyöreää kauralastua ja niiden välissä ihanaista voikreemiä. Heti kokoamisen jälkeen kauralastut olivat kovia ja murtuivat helposti. Seuraavana päivänä ne olivat pehmenneet ja kakku oli tekeytynyt entistä makoisammaksi. En ikinä osannut päättä, kumpi oli mielestäni parempi. Äitini koristeli kakun aina yksinkertaisen elegantisti juhlaan sopien, esimerkiksi yhdellä punaisella ruusulla tai pihlajanmarjatertulla.

Periaatteessa kakku oli niin makeaa ja täyteläistä, että yksi pieni pala riitti hyvin. Minä otin silti aina lisää.

Noin seitsemän vuotta sitten lainasin äidiltäni kakun reseptin kirjoittaakseni sen ylös. Sen sijaan kadotin tuon tärkeän lappusen ja nyt meidän perheen kakku on kadonnut taivaan tuuliin. Olen tästä suunnattoman pahoillani ja otan mielelläni vastaan kaikki kaurakakkureseptit, mitä laatikoistanne löytyy. Ehkä joku on se oikea.

Tämä kaurakakku-ohje on Evitasta pienin muutoksin. Makumaailmaltaan tämä on aivan erilainen kuin lapsuuteni kaurakakku; monimutkaisempi ja eksoottisempi. Ja paljon rönsyilevämpi kuin äitini eleettömän kaunis kakku. Hyvä tämäkin on, mutta makumuistojen korvaajaksi tästä ei ole.

Terveisiä äitille!

Granaattiomena-kaurakakku

100 g voita
1 1/2 dl ruokosokeria
1 dl mantelilastuja
2 dl kaurahiutaleita
1 rkl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia

Täyte
1 1/2 dl kuohukermaa
200 g rahkaa
vaniljasokeria
(tomusokeria tai hunajaa, jos kaipaat enemmän makeutta)
1/2 luomusitruunan kuori raastettuna
1 granaattiomena
100 g pistaasihalvaa

Teen ensin pohja. Sulata voi. Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa. Lisää voi ja sekoita nopeasti tasaiseksi.

Jaa taikina kolmeen osaan ja nostele leivinpaperille kolme pyöreää taikinakekoa. Saatat tarvita kolme leivinpaperia. Tasoita pinta lusikalla ja jätä leviämisvaraa. Paista 200 asteessa noin 8 minuuttia. Levyt rapeutuvat jäähtyessään.

Sitten täytteeseen. Vatkaa kerma kevyeksi vaahdoksi. Sekoita keskenään rahka, sitruunan kuori, vaniljasokeri ja tarvittaessa tupsautus tomusokeria. Sekoita kermavaahto varovasti joukkoon.

Halkaise granaattiomena ja irrota siemenet huollelisesti kulhoon.

Aloita kakun kokoaminen nostamalla yksi levyistä tarjoilulautaselle. Levitä päälle kerma-rahkaa, murustele halvaa ja ripottele granaattiomenansiemeniä. Nosta toinen levy päälle ja toista. Ja sitten kolmas levy kanneksi ja vielä kerros kaikkia herkkuja.

Kakku kannattaa syödä nopeasti, jottei kauralastut vety liikaa.

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Ilahduttavat asiat - tekstiviesti Akateemisesta.


Hei, varaamanne lehti on tullut ja se löytyy nimellänne kolmen päivän ajan. Terveisin, Akateeminen Kirjakauppa.

Ja minä tyttö hyppäsin fillarin selkään ja poljin hakemaan lehden. Seireenin kutsua ei voi vastustaa.

maanantai 6. toukokuuta 2013

Kiran ihanainen parsarisotto.


Hyvin ja hyvissä tunnelmissa sujuneen juoksun jälkeen oli kiva hemmotella itseään ja kanssajuoksijaa keväisellä parsarisotolla. (Tai ihan ensimmäiseksi stadionilta poistuttuamme kävelimme kyllä Töölönlahden jätskikioskille ja haimme ensiapua juoksun jälkeiseen oloon.)

Parsarisoton aineet oli varattu valmiiksi kotiin odottamaan. Ohje oli muutama viikko sitten Hesarissa ja se on siis MasterChefin voittaneen herttaisen Kiran ohje. Kira muuten kirjoittaa ruokablogia Truly Kira. Parsarisoton ohjeen löydät Hesarin sivuilta. Risoton juju piilee parsapyreessä. Olen aivan varma, että se maistuu yhtä ihanalta ilman juoksuakin.

perjantai 3. toukokuuta 2013

Kevätjuoksuun.



Vanhat lenkkarit ja uudet juoksusukat odottavat eteisessä. Huomenna taas juostaan Helsinki City Runilla. Ehkä vähän hiljempaa kuin viime vuonna, mutta hyvällä fiiliksellä näillä näkymin aurinkoisessa säässä. Kisahallilla oli jo tänään urheilujuhlan tunnelmaa, kun kävin noutamassa juoksunumerot. Alkoi se omakin sydän pomppia taas vähän vauhdikkaammin.

Ja tänään syötiin tietysti kana-pastasalaattia. Tämän vuoden salaatin erotti viime vuoden, tai sitä edellisen vuoden salaatista uunissa paahdettu parsa ja parmesaani. Katsotaan, kuinka tämä yhdistelmä toimii.

torstai 2. toukokuuta 2013

Riivittyä possua burgerissa.



Vuoden 2013 picnicsesonki aloitettiin perinteisesti ensimmäinen toukokuuta Ulliksella. Niin kuin muutama muukin.

Kannoimme kortemme herkkupöytään possuburgerin muodossa. Yksinkertaisen sämpylän väliin kasattiin riivittyä (tai nyhdettyä) possua bbq-kastikkeessa, majoneesia ja salaattia.

Yllätin itsenikin nousemalla leipomaan sämpylöitä puoli seitsemältä aaton juhlinnasta huolimatta. Inspiroiduin lauantaina Gaijinissa näkemistäni sämpylöistä ja onnistuinkin löytämään Tomi Björckin sämpyläreseptin. Ja sämpylöistä tuli juuri sellaisia vaaleita ja pehmeitä, kun olin ajatellut. Ja ilokseni pääsin vielä käyttämään uuden höyryuunin höyrykypsennystä. Kannatti siis laittaa kello ajoissa soimaan.

Burgersämpylä

500 g vehnäjauhoja
1 ps kuivahiivaa
45 g sokeria
1 tl suolaa
1/4 tl leivinjauhetta
1/4 tl ruokasoodaa
2-3 dl vettä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää vesi vähitellen, jotta taikinasta ei tule liian löysää. Vaivaa taikina kimmoisaksi. Taikina saa nousta lämpimähkössä paikassa 20 minuuttia. Vaivaa taikina nostatuksen jälkeen uudelleen. Jaa taikina osiin ja pyörittele sämpylöiksi. Taikinasta tulee noin kahdeksan sämpylää. Miniversioita enemmänkin.

Paista uunin höyrytoiminnolla 170-asteessa noin 10 minuuttia.