Aamupalalla Galleria Keitaassa.

Mitä kertoo ihmisestä, jos tiistaina haikailee viikonloppu-aamiaisten perään? Onko kysymyksessä heikko arjen sietokyky vai sittenkin ainainen toiveikkuus? Minä kallistun jälkimmäiseen, sillä onhan siinä nyt tiettyä toiveikkuutta, jos jo tässä vaiheessa viikkoa miettii mitä ja missä viikonloppuna syö.

Suosikki-aamiaispaikkani (kodin lisäksi) on Galleria Keidas Flemarilla. Aamiaista sieltä saa arkisinkin,  mutta työaamun aikataulu vie minut toiseen suuntaan. Toista on viikonloppuisin. Silloin Galleria Keitaasta saa aamiaista klo 10-15 ja se tilataan listalta.

Viikko sitten kävin syömässä lauantai-aamuna täydellistä ohrapuuroa voisilmällä ja jogurttia itse tehdyllä granolalla. Viime viikonloppuna oltiin jo lähempänä lounasaikaa ja valitsin listalta Huevos Rancheroksen, jossa tortillan päältä löytyy muun muassa mustapapuja, tomaattia ja kaksi paistettua kananmunaa. Seuraavaksi voisi kokeilla Eggs Benedictia Keitaan tapaan.

Din Tai Fung - höyrytettyä lempiruokaa Shanghaissa.

 

Kuinka nopeasti olet löytänyt matkoilla lempiravintolan? Syttyykö rakkaus ensimmäisellä kerralla? Vai tarvitaanko siihen pari vierailua? Ja kuinka raaskii mennä uudestaan ja uudestaan samaan paikkaan, kun olisi niin monia mielenkiintoisia paikkoja.

Shanghaissa löysin lempiravintolani pari päivää saapumiseni jälkeen. Ja rakkaus syttyi heti. Huomasin sen viimeistään seuraavana päivänä, kun tajusin istuvani saman ravintolan toisessa pisteessä ja tilanneeni taas chili-valkosipulikurkkuja. Koukussa oltiin. Kolmen viikon aikana ehdin syödä Din Tai Fungissa viisi kertaa. Ja oikeastaan mietin, että miten ikinä raaskin syödä missään muualla.

Alun perin taiwanilainen Din Tai Fung tarjoaa aivan mahtavia dumplingeja eli taikinanyyttejä, erilaisilla täytteillä, höyrytettynä ja keitossa. Oma suosikkini oli loppujen lopuksi katkarapu-porsastäyttyinen höyrytetty nyytti, joka dipattiin soija-etikkaan. Ja sitten tietysti ne kurkut. Jumalaisia!

Söin nyyttejä myös sienitäytteellä ja erilaisilla yhdistelmillä kasviksista, katkaravuista ja possusta. Keitossakin niitä söin, mutta höyrytetty versio on minun juttuni. Bambukori, jossa nyytit höyrytetään ja tarjoillaan on esineenäkin kaunis ja nyt harkitsenkin ostavani niitä myös kotiin.

Onni on oma keittiö.

Palasin lauantaina kotiin ja omaan arkeeni. Ihmisiä ikävöin, tietysti, mutta ihmisten lisäksi monia muitakin asioita. Maustamatonta jogurttia & pakastemarjoja, raikasta ilmaa, Googlea ja erityisesti omaa keittiötä ja mahdollisuutta laittaa ruokaa.

Ja mitäs sitä keittiötä kaivannut ihminen muuta tekisi heti kotiin saavuttuaan kuin leipoisi. Kotona odotti ainekset Runebergin torttuihin ja minä sain laittaa sähkövatkaimen laulamaan. Pari päivää sesongista myöhässä innoitti tuunaamaan puolet taikinasta omenaisiksi Ruunareiksi perinteisten sijaan.

Tällä innostuksella tekisi mieleni julistaa kaikkien aikojen ruokakevät alkaneeksi!

Syömässä Hongkongissa.

Olen tällä hetkellä tavallista pidemmällä työmatkalla, joten reseptien testailu on vähän aikaa tauolla. Saas nähdä kuinka ikävä neljässä viikossa ehtiikään tulla omaa keittiötä, mahdollisuutta pilkkoa, paistaa, keittää, hauduttaa, höyryttää, vaivata ja sekoittaa mielensä mukaan.

Onneksi matkassakin pääsee kokemaan makuelämyksiä ja Aasiassa kuin olen, niin minulle hyvinkin uusia makuelämyksiä.

Ensimmäiset päivät ovat hujahtaneet Hongkongissa ja eilen pääsin syömään perinteistä kiinalaista lounasta. Pöytään kannettiin useampia bamboo-höyrystimiä. Myöhemmin tuli vielä lisää kuten uunissa vihannesten kanssa kypsytettyä riisiä.

Ja jälkiruoka, se oli perinteinen hongkongilainen munatorttu, joka muistutti hyvin paljon portugalilaista sukulaistaan vaniljakermatorttua. Vähän siis kuin crème brule taikinakuoressa. Aasialainen versio vain on käsittääkseni vähemmän makea.

Sitten vain heiluteltiin puikkoja. Minun osaltani ei aina niin tyylikkäästi, mutta syömistä se ei estänyt.

Joulujäätelö - rennolla lusikalla.

Tänä vuonna joulu on tullut harvinaisen rauhallisesti. Ennakkosuunnittelut ja to do -listat ovat jääneet lähes kokonaan, mutta siitä huolimatta kuusi ja kinkku tuoksuvat keittiössä. Vanhoja suosikkeja on valmistettu tutulla rutiinilla ja osa pöydän antimista on tainnut jäädä sattuman varaan. Jos Hallista vielä huomenna löytyy... Jos muistan ostaa... Jos innostun joulupäivänä tekemään...

Hetki sitten sekoitin joulupöytään maailman helpoimman jälkkärin Soppa 365:n idealla. Nappasin pakastimesta vähän tylsän makuisen jäätelön ja sekoitin joukkoon jouluisia sattumia: rouhittuja pähkinöitä, murskattuja piparkakkuja, pakastekarpaloita ja liian löysäksi jäänyttä inkiväärifudgea. Sitten nostelin seoksen annosmaljoihin, peitin ne kelmulla ja nostin takaisin pakkaseen. Joukkoon olisi voinut tietysti laittaa vähän rouhittua suklaatakin ja ripauksen kardemummaa. Taatelitkaan eivät olisi olleet yhtään hullumpia.

Ehkä teen välipäiviksi uuden version, jätetään sekin vielä auki. Nautinnollista joulua.

Jos aamiaisleivällä on pekonia ja avokadoa, niin...

eihän se voi olla muuta kuin jumalaista. Tällaisia kuin syö sunnuntaiaamuna, niin seurauksena on tyytyväistä hyrinää koko päiväksi.

Tutustuin joku aika sitten viehättävään tanskalaiseen (tietysti ovathan viehättävä ja tanskalainen lähes synonyymeja) ruokablogiin A Tasty Love Story. Reseptejä, jotka yhdistävät sopivasti terveellisyyttä, herkullisuutta, helppoutta ja pieniä oivalluksia. Ja nämä leivät ovat sieltä kotoisin granaattiomenansiemeniä lukuun ottamatta.

Aamun avokado-pekonileivät
2 avokadoa
1 pkt pekonia
150 g tuorejuustoa
täysjyvädijonia
hunajaa
mustapippuria
muutama viipale täysjyväleipää
granaattiomenansiemeniä koristeluun

Halkaise avokadot, poista kivi ja irrota avokadon puolikkaat kuoristaan. Viipaloi avokadot niin, että saat yhdestä puolikkaasta 4 viipaletta. Halkaise pekoniviipaleet pituussuunnassa ja kääräise yksi pekonisuikale aina yhden avokadoviipaleen ympärille.

Nostele avokadot pellille ja paista 200 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia, kunnes pekoni on ruskistunut. Avokadojen paistuessa uunissa mausta tuorejuusto parilla teelusikallisella täysjyvädijonia, yhdellä teelusikallisella hunajaa ja mustapippurilla.
Paahda leivät ja levitä päälle kerros tuorejuustoa. Nosta päälle pari avokado-pekoniviipaletta ja ripottele pinnalle granaattiomenansiemeniä tuomaan raikkautta. Nauti lehden ja kahvin kanssa. Tai teen, jos kuulut

Juhlien pienet makeat - piparkakkutryffeli.

Itsenäisyyspäivän kekkereissä korvasimme jälkiruoan kahvin kanssa tarjottavilla pienillä makeilla herkuilla. Ne oli helppo kantaa olohuoneeseen, jossa nauru raikui ja tv-ruutu näytti äänetöntä kuvaa linnan pukuloistosta. Mitä useampi kommentoija, sen suurempi hilpeys.

Lusikkaleivät täytettiin jouluisasti luumuhillolla, Arabialle kehittelemäni brownie maustettiin appelsiinilla ja tryffelit pyöritettiin piparkakkumurussa. Tryffeleiden ohje on Kuukausi-liitteen keittokirjasta.

Piparkakkutryffeli

140 g tummaa suklaata
1/2 dl kuohukermaa
1 tl jauhettua neilikkaa
2 tl jauhettua kanelia
2 tl raastettua inkivääriä
50 g voita
1/2 dl murskattuja pipareita

Sulata suklaa vesihauteessa. Kiehauta kerma mausteiden kanssa. Ota suklaa pois vesihauteesta ja kaada maustettu kerma joukkoon.

Lisää huoneenlämpöinen voi ja vatkaa seoksen joukkoon. Massan pitää olla tasaista ja kiiltävää. Kaada massa esimerkiksi pakasterasiaan ja jäähdytä kylmässä.

Kumoa suklaamassa leikkuulaudalla ja leikkaa pieniksi paloiksi. Määrästä tulee noin 14 kpl. Pyörittele palat ensin palloiksi ja sitten kukin pallo piparimurskassa.