Mitenköhän tässä näin kävi? Hyvänä aikomuksenani oli tehdä lokakuussa ruokavuorollani vain kasvisruokia. Sitten tuli retki Kotkaan ja melko ristiriitaisesti toivoin iskääni hakemaan meille Takaladon Lihasta & Kalasta maailman parasta palvikinkkua ja hevosen ulkofileetä, jos sitä vain olisi saatavilla. Kotimainen tuore hevonen kun on melko harvinainen herkku.
Ja lopputuloksena oli sunnuntain mahtavin pihvi-illallinen. Mureaa hevosta ja sienivinegrettiä, tällä kertaa suppilovahveroista. Täydellinen yhdistelmä jätti kuitenkin tyytyväisen hymyn huulille. Tästä on hyvä jatkaa ensi viikkoon kasvisruokien parissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti