Aamun aurinko - persikka-rosmariinihillo.

"Hillonvalmistus on hyvin lohdullista puuhaa. Se tuo mieleen kellarit täynnä säilykkeitä ja siistit purkkirivit ruokakomeron hyllyillä. Se muistuttaa talviaamuista ja kulhollisista maitokaakaota yhdessä paksujen tuoreiden leipäviipaleiden ja edellisvuotisen persikkahillon kanssa, joka on kuin lupaus auringonpaisteesta keskellä vuoden synkintä aikaa."
Joanne Harris: Persikoiden aikaan

Ei haittaa, vaikka aamu olisi vähän harmaanpikin, kun sen aloittaa hehkuvalla hillolla. Paahdetun leivän päällä voita, brietä ja Hesarin ohjeella tehtyä persikka-rosmariinihilloa. Minä vähensin sokerin määrää aika reippaasti, kun perinteisen säilömisen sijasta pakastin osan hilloista niitä harmaita marraskuun aamuja varten.

Ilahduttavat asiat - kupillinen hyvää kahvia.

Tänään ilahduttaa etätyöpäivän keskellä oman kortelin kahvilasta haettu kahvi. Ja vielä kun tajusin ottaa oman mukin mukaan. Aurinkoista perjantaita!

Laukka maljakossa.

Tämä ihana ruohosipulilta näyttävä haihtuvapallo tosiaan kuuluu sipulikasveihin. Nimeltään se oli joku laukka, ehkä jättilaukka, mutta en valitettavasti muista. Pehmeän kaunis se on silti. En tullut kysyneeksi kukkakaupassa syötävyydestä...

Punaherukkaa leivällä.

Viikonlopun alkuruoaksi punaherukkacrostineita Pipsan keittiössä kirjan ohjeella. Ihastuin totaalisesti tähän punaherukkapäällyseen. Se oli kirpeän makeaa, valkosipulista ja sisälsi tämän hetkistä suurta rakkauttani eli rosmariinia.

Sen lisäksi paahdetulle leivälle levitettiin ricottaa, jonka tekemistä kokeilin nyt ensimmäisen kerran. Ricotan ja sen onnistumisen suhteen en oikein osaa sanoa juuta enkä jaata, mutta näitä punaherukoita suosittelen lämpimästi. Uskon tämän toimivan loistavasti myös vuohenjuuston kanssa.

Punaherukka päällinen leivälle

100 g  punaherukoita
1 rkl voita
2 valkosipulin kynttä
ripaus kardemummaa
1/2 rkl tuoretta rosmariinia hienonnettuna
suolaa mustapippuria
2 rkl fariinisokeria

Laita paistinpannulle voita ja hienonnetut valkosipulit. Anna voin vaahtoutua. Lisää punaherukat, kardemumma ja rosmariini. Mausta suolalla ja pippurilla. Paista keskilämmöllä kunnes herukat alkavat rikoontua. Ripottele päälle fariinisokeri ja anna seoksen karamellisoitua.

Nostele seos paahdettujen ja ricotalla voideltujen leipien päälle.

Kuplilla vai ilman?

Ja nyt ei puhuta viinistä, vaan toisesta suosikkijuomastani eli vedestä.

Juon vettä  aika paljon. Ensimmäiseksi aamulla ja usein myös viimeiseksi illalla. Ja arkena ruokajuomana on useimmiten vesi.

Pidän eniten aivan tavallisesta vesijohtovedestä. Lapsena jopa pidin asuinpaikkamme hivenen mudan makuista vettä erityisen hyvänä ja muuton jälkeen olin pettynyt, kun vesi ei maistunutkaan juuri miltään. Joskus ruoka kaipaa kuitenkin seurakseen kuplia, ihan kuten ruoka joskus kaipaa seurakseen shampanjaa.

Kivennäisvesistä ehdoton suosikkini on italialainen San Pellegrino. Maku ja kuplat eivät jyrää, vaan ovat pehmeitä ja vesi on juuri oikealla tavalla mauton. Isonkaan hörpyn jälkeen ei tee mieli irvistää. Ja viehätystä vain lisää kaunis vihreä lasipullo. Italialaisen veden juominen Suomessa, veden maassa, tuntuu tietysti vähän tyhmältä, mutta koska kysymys on suht harvinaisesta nautinnosta, voin elää tämän tyhmyyden kanssa. Ainakin siihen saakka, kunnes löydän korvaavan suomalaisen veden.

Synninpäästö ruokavalokuvaajille.

"Voitko odottaa hetken? Mä otan vain äkkiä pari kuvaa tästä ruoasta."

"Aloittakaa te vaan. Mä tässä samalla vähän kuvailen näitä ruokia."

Nämä kaksi lausetta pääsevät myös minun suustani melko usein. Ja joskus se nolottaa. Siihen ei kuitenkaan ilmeisesti ole syytä. Luin nimittäin Annasta Minnesotalaisen yliopiston tutkimuksesta, jonka mukaan kuvaaminen ja muut pienet ennen ruokailua tehtävät rutiinit saavat ruoan maistumaan paremmalta. Synninpäästö meille kuvaajille.

Kahvila Kuppi & Muffini.

Minulla oli viikonloppuna ihanaa seuraa kaupungilla; 10-vuotias veljentyttöni, joka myös varsinaiseksi herkkusuuksi tunnustautuu.

Kaupungilla kiertelyn lomassa poikkesimme kahville Kalevankadulle Kuppi & Muffiniin. Hyvän fiiliksen paikka, jossa on tarjolla mahtavia itse leivottuja kakkuja ja cup cakeja. Myös salaatit ja leivät näyttivät herkullisilta. Ja palvelu oli tosi huomaavaista, makumieltymyksiä kyseltiin ja suosituksia annettiin sen mukaan. Minä valitsin maapähkinä cup caken ja nuori neiti banaani-valkosuklaakakun. Poistuimme kahvilasta suut virneessä ja ihania makuja hehkuttaen.