Tuplamarinoitu possu - juhlapöydän ilahduttaja

Sikke Sumarin tuplamarinoitu possu on ollut meidän juhlapöytien vakiovieras jo useamman vuoden ajan. Toisin kuin possun ulkofilee usein, se ei ole lainkaan kuivaa ja ankeaa, vaan ihan päinvastaista, mehukasta ja raikasta.

Taattuun Sikke-tyyliin siinä on kiva italialainen vivahde. Ja vihreä marinadi tekee ruoasta myös houkuttelevan näköisen. Tämä on siis kiva nostaa kevän ja kesän mahdollisiin noutopöytiin. Possu ja marinadi pitää valmistaa jo edellisenä päivänä, jotta maut ehtivät tekeytyä, mutta sehän on usein juhlien suhteen vain plussaa.

Tuplamarinoitu possu

1 kg possun ulkofileetä
voita

Mausteseos:
suolaa
mustapippuria
1 pieni valkosipulinkynsi
1 rkl kuivattua rosmariinia
1 rkl kuivattua salviaa
1 l chilijauhetta

Marinadi:
4 rkl valkoviinietikkaa
2 rkl vettä
1 dl oliiviöljyä
1 valkosipulinkynsi
1 rkl sipulia hienoksi hakattuna
2 rkl persiljaa hienonnettuna
1 rkl kapriksia
suolaa mustapippuria

Valmista ensin mausteseos sekoittamalla mausteet hienonnetun valkosipulinkynnen joukkoon. Poista ulkofileestä kalvot ja hiero mausteseos lihan pintaan. Ruskista lihan pinnat voissa ja paista 225 asteessa noin 15 minuuttia. Sopiva sisälämpötila on noin 62 astetta. Anna lihan jäähtyä ja nosta ne sitten jääkaappiin tekeytymään yön yli.

Sekoita kaikki marinadin ainekset keskenään ja nosta sekin jääkaappiin tekeytymään.

Tarjoilupäivänä leikkaa liha puolen sentin siivuiksi ja nostele siivut vadille. Lusikoi marinadi päälle. Parasta on, jos liha ehtii vielä maustua hetken ennen kuin sen kimppuun isketään.

Klassikko lapsuudesta - lehtipihvi (ja gratinoitu bataatti).

Olin lapsena aika nirso. Ravintolassa tilasin lähes aina lehtipihvin ja ranskalaiset. Joskus, vaihtelun vuoksi, lautaselta löytyi lehtipihvin sijaan nakkeja, mutta lehtipihvi oli ehdoton ykkönen.

Ja ei se hullumpaa ole nykyäänkään, vaikka repertuaari onkin vuosien varrella kasvanut. Lehtipihvin kaveriksi kuuluu ehdottomasti valkosipuli-persiljavoi, ei se grillimausteinen versio, johon nykyään välillä törmää. Ja pahinta on, jos itse pihvikin on maustettu grillimausteella. Sitä en olisi hyväksynyt lapsena, enkä hyväksy vieläkään.

Viikonloppuna valmistin lehtipihvin seuraksi gratinoituja bataatteja Mari Moilasen Sitä Parempi Soppa -kirjan ohjeella. En ole ihan varma, mitä Lotta 8 v. olisi tuumannut, mutta tähän aikuisempaan versioon bataatti upposi täysillä.

Gratinoidut bataatit

1 iso tai 2 pienempää bataattia
oliiviöljyä
1,5 dl voimakasta juustoa raastettuna
25 g voita
1/2 tl jauhettua muskottia
chilijauhetta
suolaa

Pese ja halkaise bataatti. Voitele leikkauspinta öljyllä ja kypsennä bataatin puolikkaita 200-asteisessa uunissa, kunnes ne ovat täysin pehmeitä. Ison bataatin kanssa tähän meni noin tunti.

Kaavi sisus varovasti lusikalla kypsästä bataatista. Kuoren pitäisi pysyä ehjänä. Laita sisus kulhoon ja mittaa joukkoon lähes kaikki juustoraaste, voi, muskotti, chili ja suola. Soseuta sauvasekoittimella sileäksi.

Täytä bataatinkuoret seoksella ja ripottele loput juustoraasteesta pinnalle. Lisää vielä hyppysellinen chilijauhetta. Gratinoi bataatteja uunissa noin 10 minuuttia, kunnes juusto on saanut hieman väriä.

Räiskäleet pinoon - lettubrunssi.

Äitienpäivän, nimipäivän (vink, vink) tai oikeastaan minkä tahansa aamun juhlistamiseen käy hyvin lettubrunssi.

Tarvitaan vain ahkera letunpaistaja, joka jaksaa hetken seistä kuuman hellan ääressä. Ja kun käytössä on samaan aikaan neljä pannua, niin aikaakaan ei kulu niin kovin kauaa. Näin olen kuullut. Lettutaikinan salaisuus piilee muuten ohrajauhoissa.

Lettupinon lisäksi pöytään nostetaan suolaisia, makeita ja aamuisia makuja. Meillä pöydästä löytyi savulohta, mätiä ja katkarapuja, uunissa paahdettua parsaa ja keitettyjä kananmunia. Makeampaa koulukuntaa edustivat hedelmät, jogurtti, mysli ja tietysti hilloa & kermavaahtoa.

Ja lettubrunssilla minkäänlaisia yhdistelmiä ei tuomita!

Pitkien yöunien ohrapuuro.

Minun nukkuessa puuro muhii uunissa pehmeäksi ja maistuvaksi. Voiko parempaa konseptia edes olla? Ja siitä huolimatta olen epäillyt tätä useamman vuoden ja ajatellut, että puuro kuitenkin joko kuivuu kasaan tai ei edes kypsy.

Nyt voin sanoa, että tämä epäilevä tyyppi oli väärässä. Miedolla lämmöllä ja pitkällä haudutusajalla se ei ole niin minuuteista kiinni, eikä välttämättä tunneistakaan. Puuro hautuu lempeässä lämmössä rauhassa maistuvaksi ja melkein makeaksi herkuksi, jolla on hyvä aloittaa aamunsa.

Yön yli muhinut ohrapuuro

Voita
1,5 dl ohraryynejä
1 l kevytmaitoa
suolaa

Voitele kannellinen uunivuoka. Mittaa vuokaan ohraryynit, maito ja suola ja sekoita. Laita kansi päälle ja nosta 90-asteiseen uuniin.

Harjaa hampaat, mene sänkyyn ja lue hetki kirjaa. Nuku noin 8 tuntia. Muutama hetki heräämisen jälkeen voit hipsiä uunille ja nostaa kypsän puuron pois. Nauti voisilmän kanssa. Tai hillon, jos se houkuttaa enemmän.

Pokrovan borssia ja kaalipiirakoita Kirkkonummelta.

Teimme viikko sitten lauantai-retken Kirkkonummelle. Matkailua se on lähimatkailukin. Suurin syy reissuun oli Pokrovan ortodoksinen veljesyhteisö, joka järjestää kerran kuussa borssipäivän.

Ennakkotilauksesta mukaan saa ostaa borssikeittoa, kaalipiirakoita ja Pokrovan makeaa piirakkaa. Paikan päällä näytti olevan myynnissä myös kuivattuja yrttejä, leipää, hilloa ja säilöttyjä sieniä. Ensikertalaisena olin tilausten suhteen hiven varovainen ja olin tilannut vain litran keittoa ja 10 kaalipiirakkaa.

Seuraavalla kerralla menee kyllä tilaus päinvastoin, kaalipiirakat olivat vähän vaisuja, mutta se borssi! Aivan mielettömän hyvä liemi ja Jussin kanssa kilvan arvailtiin, miten niin täyteläinen ja monipuolinen maku onkaan saatu aikaiseksi. Seuraava borssipäivä on lauantaina 9.5. ja tilaukset täytyy tehdä samalla viikolla torstaihin mennessä.

Pokrovalta matka jatkui Citymarketin parkkikselle ja lounaalle Bistro o matiin. Kolmen ruokalajin rauhallinen lounas oli kyllä viikonloppu-tunnelmaa parhaimmillaan.

Yhden uunivuoan chorizoa ja kasviksia.

Tervehdys. Tämän chorizoa ja kasviksia sisältävän arki-illan monipuolisen muuntautujan ohjeen olen jakanut jo aiemmin. Nyt ajattelinkin vain muistuttaa, miten hyvin tämä ruoka taipuu sesonkeihin.

Pääosaa näyttelevät nimittäin uunissa paahtuneet kasvikset ja niitä voi vaihdella mielin määrin. Tässä jo hieman keväisessä versiossa kukkakaali ja porkkana saavat seurakseen parsaa ja muutaman retiisin. Kesällä sitten pelaisin kesäkurpitsalla ja tomaateilla, ehkä myös herneillä.

Ruoassa on kuitenkin muutama olennainen juttu, vaikka kasviksilla saakin leikkiä. 1. Chorizo, jonka on oltava raakamakkaraa, ei kestomakkaraa. 2. Vaahterasiirappi ja viinirypäleet, jotka tuovat makeuden. 3. Rosmariini yksinkertaisuudessaan. 4. Juusto, joka tuo pehmeyttä ja sitoo osaset yhteen. En suosittele jättämään yhtäkään näistä neljästä osasesta pois.

Ja kuten kuvasta huomaa, chorizo ei ole tässä ruoassa pääosassa, vaan pikemmin mausteena.

Fisutaco sohvalla.

Tacot* syödään sohvalla, käsin. Ja välillä nuollaan sormista valuvaa ranskankermaa. Nämä pehmeät tacot me täytimme vaihteen vuoksi mausteissa pyöritetyillä ja uunissa kypsennetyillä lohipaloilla.

Kasvikset hoituivat kahdella salaatilla. Toisessa oli varhaiskaalia, se on varma kevään merkki parsan lisäksi, pieneksi silputtu jalopenoa, limeä ja ranskankermaa.

Toisen salaatin ohjeen löysin Smitten Kitcheniltä. Avokadoa ja kurkkua pilkottuna, (kevät)sipulia silputtuna, korianteria ja kastikkeeksi majoneesia, limeä ja chilikastiketta, kuten nyt vaikka srirachaa. Tämä salaatti oli kyllä kaikkien kehujensa arvoinen.

Avokado-kurkkusalaatti

1 kurkku
1 kevätsipuli
1 iso avokado
2 rkl majoneesia
1/2 limen mehu
chilikastiketta
suolaa
kourallinen korianteria

Halkaise kurkku pitkittäin ja poista siemenet. Leikkaa kurkku reiluiksi paloiksi. Pilko avokado ja kevätsipuli ja laita kurkun kanssa kulhoon. Sekoita majoneesin joukkoon mausteet, lime, chilikastike ja suola.

Sekoita kastike kasvisten joukkoon. Lisää päälle reilu kourallinen pilkottua korianteria.

*Tacoista sen verran, että jos olen ymmärtänyt oikein, niin Meksikossa tacot ovat pieniä, pehmeitä maissilettuja, texmexissä taas kovempi, keltainen maissikuori.