Yö katosi lentomatkan aikana ja nyt olen pyörällä päästäni valvomisesta, aikaerosta ja kaikesta New Yorkissa näkemästäni. Onneksi laukkujen purkaminen, pyykit, siivous ja karitsaloota uunissa juurruttavat kotiin.
Muutamia asioita olisin valmis toivottamaan heti tervetulleeksi Suomeen.
Starbucksin ansiosta hyvää kahvia saa lähes joka kadunkulmasta. En väitä, että se olisi parasta kahvia, mutta on se hyvää. Ketsuppi on aina Heinzia. Ravintoloissa kysytään hampurilaispihvin toivottu kypsyysaste ja sen saa mediumina. Vedeksi tarjotaan aina myös hanavettä, joka on New Yorkissa hyvää. Asiakkaasta ollaan usein aidosti kiinnostuneita. Maapähkinävoi-suklaat!
New Yorkiin taas jättäisin kaduilla kasattavat jätteet. Tippikulttuurin suhtaudun vähän ristiriitaisesti. Siihen tottumattomalle se tuntui välillä hankalalta, mutta loppuviikosta taisin jo onnistua tippaamaan ovimiestä ja taksikuskia luontevasti. Ehkä haluaisin Suomeen kulttuurin, jossa hyvästä palvelusta kiitetään useammin myös tippaamalla, mutta se ei saisi olla ainoa palkka ja pakollinen lisä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti