Roseeviini ei ole koskaan ollut minun suosikkini. En toki ole kieltäytynyt lasillisesta, mutta harvoin olen itse sitä valinnut. Reissu helteiseen Budapestiin muutti kaiken.
Tuntui kuin kaikkien kaupungissa olijoiden lasissa olisi punertanut rosee. Roseeta juotiin viinilasista ravintolapöydässä ruoan kanssa ja viinibaarissa suihkulähteen reunalla istuen illan pimetessä. Sitä juotiin puutarhabaarissa vesilasista sellaisenaan ja sodalla laimennettuna. Sitä juotiin puistonpenkillä muovimukista, pillillä ja ilman. Väri vaihteli vain aavistuksen punertavasta hehkuvan punaiseen.
Rosee tuntui olevan kaupungin virallinen kesäjuoma ja tempaisi minutkin mukaansa. Nyt jääkapissa on yksi pullo kylmenemässä. Saa nähdä käykö tässä kuten niin usein on käynyt. Matkalla täysin oikealta tuntuneet asiat, oli sitten kysymys vaatteista, ruoasta tai vaikka musiikista, eivät tunnukaan enää samalta ja yhtä hyvältä kotona. Ehkä minäkään en ole kotona aivan sama, kuin olin Budapestin helteisillä kaduilla.
Tuo pätee täysin, monet maut eivät kotona maistu ollenkaan samalle. Mutta toivottavasti rosen kanssa ei käy niin. Itsekin olen löytänyt sen vähän myöhemmin, eikä se maistu ollenkaan samalle helteisten kesäpäivien ulkopuolella.
VastaaPoistaEhkä sitä ulkomailla kokee olevansa se versio itsestään, joka haluaisi olla, jos asuisi kyseisessä maassa. Todellisuudessahan sielläkin olisi siinä tapauksessa arki, eikä ainainen loma...
PoistaTämä helle on kyllä auttanut rosen sujahtamista myös Suomen lomaelämään.