Freekeh - vihreää vehnää salaatissa.

Elokuussa ostin Hakaniemen metroaseman etnisestä ruokakaupasta paketillisen freekehiä. Kävi niin kuin aina välillä käy ja paketti tönötti avaamattomana keittiön laatikossa vielä hetki sitten.

Onneksi Hesari muistutti minua freekehin olemassa olosta ja uskaltauduin avaamaan paketin. Freekeh on vihreää vehnää. Vehnänjyvät kerätään niiden vielä ollessa raakoja ja pehmeitä. Ne kuivatetaan auringossa, jonka jälkeen jyvät savustetaan ja vielä uudelleen kuivatetaan.

Kokonaisen freekehin keittoaika oli noin 30 minuuttia. Freekeh kannattaa huuhdella todella hyvin enne keittämistä, sillä joukossa oli jonkin verran hiekanjyviä. Keittämisen puolessa välissä heitin kattilaan vielä pussin pohjalle jääneet linssit ja loistava perusta lounassalaatille oli valmis.

Väriksi sekaan paahdettuja paprikoita, uunikuivattuja tomaatteja, salaattia ja muutama basilikanlehti. Lopuksi murustelin joukkoon vielä pienen palan fetaa tuomaan suolaisuutta ja täyteläisyyttä.

Nelostien varrella - munkkeja, leipää, lakua ja muita pysähdyspaikkoja.

Pitkällä automatkalla pysähdyspaikat ovat matkanteon suola. Niitä tarvitsee olla tarpeeksi tiheästi, jotta matkantekoon ei puudu, mutta ei liian tiheästi, jotta matka etenee ja taukoa alkaa jo kaivata.

Pysähdyspaikoilta tahtoisin löytää uusia herkullisia makuja, en samoja ympäri Suomen myytäviä pakastepullia. Paikkakunnan kädenjälki saa ehdottomasti näkyä. Ja mukavaa on, jos pysähdyspaikalta voi ostaa jotain myös matkanpäähän mukaan. Ja mikäs sen nautinnollisempaa kuin istua kyytiläisenä kahvimuki toisessa ja munkkirinkilä toisessa kädessä ja katsella ohi vilistäviä maisemia.

Listasin tähän muutamia meidän suosikkeja nelostien varrelta, jota tulee ajettua edes-takaisin ainakin kerran vuodessa. Jännä juttu, mutta kerta kerralta matka tuntuu lyhyemmältä.

Heila
Heinolassa oleva mahtava lähiruokatori, jossa tulee pysähdyttyä kotiin päin ajettaessa. Kahvilakin Heilasta löytyy, mutta me olemme keskittyneet yleensä kauppaan ja kasanneet ostoskoriin illan ruoat.

La Kar de Mumma
Hartolan kainalossa sijaitsevasta La Kar de Mummasta saa omassa leipomossa leivottuja tuotteita. Sekä makeiden herkkujen että leipien valikoima on todella laaja ja tuotteissa näkyy kivasti leipurin ote. Tällä kertaa mukaan lähti pari kardemummapullaa ja ihanaa spelttinäkkäriä. Kahvilassa on myös iso valikoima Vuohelan gluteiinittomia tuotteita mukaan ostettavaksi.

Pandan tehtaanmyymälä
Pandan tehtaanmyymälä Vaajakoskella on luonnollisesti täynnä lakua. Ja enemmän lakua on aina parempi kuin vähemmän lakua. Laku vaihtoehtojen määrää ei oikeastaan edes tajua ennen kuin pistää nenänsä tänne. Ja yleensä täältä saa aina myös maistiaisia.

Karoliinan Kestikievari
Ennen Nelostieltä piti kääntyä syrjään saadakseen Karoliinan Kahvimyllyn muhkeita kakkupaloja ja pullia. Nyt niitä löytyy myös tien varteen avatusta Karoliinan Kestikievarista. Ja samasta paikasta löytyy myös Jukolan Juustoa eli makoisaa cheddaria. Jos joskus ehdimme pysähtyä kahvimukin täyttämistä pidemmäksi aikaa, niin aion ehdottomasti kokeilla paikan maalaispizzoja.

Paakarin pysäkki
Jos herkkukoloon jäi vielä tyhjä tila edellisten pysähdysten jäljiltä, niin seuraava loistava mahdollisuus on Kärsämäellä. Paakarin Pysäkin munkkirinkilöitä ei kehuta turhaan. Ne ovat rapeita, sokerisia, kardemummalla maustettuja ja vähän donitsimaisia.

Meriläisen leipomo
Oululaisen Meriläisen leipomon myyntipiste löytyy myös Oulun pohjoispuolelta Kärkkäiseltä. Minä menetin sydämeni täysin Ruisvarrakselle.

Pörröporo
Voiko paikalla olla paljon söpömpää nimeä? Tiskistä löytyy rieskoja kylmäsavuporolla ja pakastimesta poroa kaikessa mahdollisessa muodossa. Ja lakkarasia on must ostos kotiin päin ajettaessa.

Hyvää matkaa!

Sitrus-mantelikakku.

 

Ilokseni lähipiiriini lukeutuu monia ruokaihmistä. Kuten anoppini, joka tarjosi tätä mehevää sitruskakkua viikko sitten sunnuntai-lounaan jälkiruoaksi. Minusta tuntuu, että koko pöytäkunta oli aivan myyty tälle kakulle ja seurana tarjotulle sitruunavaahdolle.

Reiluna naisena anoppini paljasti reseptin lähteeksi Pirkan, joten pääsin itsekin leipomaan tänä viikonloppuna. Sitruksinen kakku on mehevä, gluteiiniton ja sopii kevääseen kuin pajunkissa maljakkoon. Kesällä voisin hyvin kuvitella kakun seuraan myös tuoreet vadelmat.

Pieni varoituksen sana lienee paikallaan. Taisin itse keittää appelsiinin ja sitruunan vähän liian pehmeiksi ja minun oli hankala saada kalvoja ja valkoisia osia irti lihasta ja kuoresta. Kakustani tulikin hivenen liian kitkerä, vaikka bitteraromi kakkuun kuuluukin. Hedelmien kanssa kannatta siis olla tarkkana. Ensimmäisen kakkuerän anoppi kuitenkin voitti 6-0.

Sitrus-mantelikakku

1 (200 g) luomuappelsiini

1 (200 g) luomusitruuna

3 kananmunaa

3 dl sokeria

200 g mantelijauhoa

2 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

1/4 tl suolaa

tomusokeria koristeluun

Pese appelsiini ja sitruuna. Kiehauta kattilassa vettä. Keitä kokonaista appelsiinia kannen alla noin 15 minuuttia. Lisää sitruuna ja jatka keittämistä vielä noin 30 minuuttia. Kaada keitinvesi sitruksista ja jäähdytä ne kylmällä vedellä.

Puolita sitrukset, poista siemenet ja sitkeät välikalvot. Voit irrottaa halkaistuista sitruksista sisuksen lusikalla suoraan kulhoon ja poistaa lohkojen välikalvot käsin. Lisää kulhoon myös sitruksien kuoret, mutta poista lusikalla valkoinen osa. Soseuta sauvasekoittimella.

Kiinnitä leivinpaperi irtopohjavuoan (Ø 24 cm) pohjalle ja voitele reunat. Vatkaa munat ja sokeri napakaksi vaahdoksi. Sekoita mantelijauho, leivinjauhe, vaniljasokeri ja suola keskenään. Lisää seos taikinaan kevyesti sekoittaen. Kääntele sitrussose lopuksi taikinaan. Kaada vuokaan. Paista 175-asteessa uunin alimmalla tasolla noin 45 minuuttia. Peitä kakun pinta leivinpaperilla paistamisen loppupuolella, jos pinta näyttää tummuvan liikaa.

Irrota kakku vuoasta hieman jäähtyneenä ja siirrä jääkaappiin. Anna tekeytyä mielellään yön yli. Tarjoa kakku esimerkiksi sitruunalla maustetun kermavaahdon tai vaniljajäätelön kanssa.

Aamupalalla Galleria Keitaassa.

Mitä kertoo ihmisestä, jos tiistaina haikailee viikonloppu-aamiaisten perään? Onko kysymyksessä heikko arjen sietokyky vai sittenkin ainainen toiveikkuus? Minä kallistun jälkimmäiseen, sillä onhan siinä nyt tiettyä toiveikkuutta, jos jo tässä vaiheessa viikkoa miettii mitä ja missä viikonloppuna syö.

Suosikki-aamiaispaikkani (kodin lisäksi) on Galleria Keidas Flemarilla. Aamiaista sieltä saa arkisinkin,  mutta työaamun aikataulu vie minut toiseen suuntaan. Toista on viikonloppuisin. Silloin Galleria Keitaasta saa aamiaista klo 10-15 ja se tilataan listalta.

Viikko sitten kävin syömässä lauantai-aamuna täydellistä ohrapuuroa voisilmällä ja jogurttia itse tehdyllä granolalla. Viime viikonloppuna oltiin jo lähempänä lounasaikaa ja valitsin listalta Huevos Rancheroksen, jossa tortillan päältä löytyy muun muassa mustapapuja, tomaattia ja kaksi paistettua kananmunaa. Seuraavaksi voisi kokeilla Eggs Benedictia Keitaan tapaan.

Din Tai Fung - höyrytettyä lempiruokaa Shanghaissa.

 

Kuinka nopeasti olet löytänyt matkoilla lempiravintolan? Syttyykö rakkaus ensimmäisellä kerralla? Vai tarvitaanko siihen pari vierailua? Ja kuinka raaskii mennä uudestaan ja uudestaan samaan paikkaan, kun olisi niin monia mielenkiintoisia paikkoja.

Shanghaissa löysin lempiravintolani pari päivää saapumiseni jälkeen. Ja rakkaus syttyi heti. Huomasin sen viimeistään seuraavana päivänä, kun tajusin istuvani saman ravintolan toisessa pisteessä ja tilanneeni taas chili-valkosipulikurkkuja. Koukussa oltiin. Kolmen viikon aikana ehdin syödä Din Tai Fungissa viisi kertaa. Ja oikeastaan mietin, että miten ikinä raaskin syödä missään muualla.

Alun perin taiwanilainen Din Tai Fung tarjoaa aivan mahtavia dumplingeja eli taikinanyyttejä, erilaisilla täytteillä, höyrytettynä ja keitossa. Oma suosikkini oli loppujen lopuksi katkarapu-porsastäyttyinen höyrytetty nyytti, joka dipattiin soija-etikkaan. Ja sitten tietysti ne kurkut. Jumalaisia!

Söin nyyttejä myös sienitäytteellä ja erilaisilla yhdistelmillä kasviksista, katkaravuista ja possusta. Keitossakin niitä söin, mutta höyrytetty versio on minun juttuni. Bambukori, jossa nyytit höyrytetään ja tarjoillaan on esineenäkin kaunis ja nyt harkitsenkin ostavani niitä myös kotiin.

Onni on oma keittiö.

Palasin lauantaina kotiin ja omaan arkeeni. Ihmisiä ikävöin, tietysti, mutta ihmisten lisäksi monia muitakin asioita. Maustamatonta jogurttia & pakastemarjoja, raikasta ilmaa, Googlea ja erityisesti omaa keittiötä ja mahdollisuutta laittaa ruokaa.

Ja mitäs sitä keittiötä kaivannut ihminen muuta tekisi heti kotiin saavuttuaan kuin leipoisi. Kotona odotti ainekset Runebergin torttuihin ja minä sain laittaa sähkövatkaimen laulamaan. Pari päivää sesongista myöhässä innoitti tuunaamaan puolet taikinasta omenaisiksi Ruunareiksi perinteisten sijaan.

Tällä innostuksella tekisi mieleni julistaa kaikkien aikojen ruokakevät alkaneeksi!

Syömässä Hongkongissa.

Olen tällä hetkellä tavallista pidemmällä työmatkalla, joten reseptien testailu on vähän aikaa tauolla. Saas nähdä kuinka ikävä neljässä viikossa ehtiikään tulla omaa keittiötä, mahdollisuutta pilkkoa, paistaa, keittää, hauduttaa, höyryttää, vaivata ja sekoittaa mielensä mukaan.

Onneksi matkassakin pääsee kokemaan makuelämyksiä ja Aasiassa kuin olen, niin minulle hyvinkin uusia makuelämyksiä.

Ensimmäiset päivät ovat hujahtaneet Hongkongissa ja eilen pääsin syömään perinteistä kiinalaista lounasta. Pöytään kannettiin useampia bamboo-höyrystimiä. Myöhemmin tuli vielä lisää kuten uunissa vihannesten kanssa kypsytettyä riisiä.

Ja jälkiruoka, se oli perinteinen hongkongilainen munatorttu, joka muistutti hyvin paljon portugalilaista sukulaistaan vaniljakermatorttua. Vähän siis kuin crème brule taikinakuoressa. Aasialainen versio vain on käsittääkseni vähemmän makea.

Sitten vain heiluteltiin puikkoja. Minun osaltani ei aina niin tyylikkäästi, mutta syömistä se ei estänyt.