Sattumankauppaa sopassa.

Sosekeitot ovat varsinaisia arjen sankareita, jotka kätkevät fiksusti sisäänsä kaappien sisältöjä, toimivat päivällä ja illalla, kelpaavat uudelleen kuumennettavaksi ja lämmittävät ilmojen kylmetessä. Mutta pakko se on myöntää, saattavat ne olla joskus vähän tylsiä.

Yleensä keitto kuin keitto muuttuu ainakin hitusen mielenkiintoisemmaksi, kun päälle kasaa sopivasti sattumia. Sattumat piristävät ulkonäköä, tuovat kivaa purutuntumaa ja monipuolistavat makumaailmaa. Onhan se nyt kiva, että lusikassa on muutakin kuin pelkkää samettista soppaa.

Meillä nämä keiton sattumapäälliset syntyvät usein myös sattumankaupalla niistä aineksista, joita kotoa löytyy.

Kasvissosekeiton sattumaksi paistoin pannulla muutaman siivun ilmakuivattua kinkkua, silputtua lehtikaalia, viipaloidun omenan ja pienen kourallisen rouhittuja hasselpähkinöitä. Syksyinen keiton sattuma syntyi hetkessä.