Syyskuu, suosikki kuu. Jos onni suosii, niin keittiö voi suorastaan tursuta tatteja. Ja silloin sieniä on metsässä runsaasti, kun minäkin onnistun niitä bongaamaan. Tattien säilömisessä on otettu nyt käyttöön lukuisat keinot: kuivattaminen uunissa, sanomalehden päällä lattialämmitystä hyödyntäen ja sanomalehden päällä keittiönpöydällä sekä pakastaminen paistamisen tai keittämisen jälkeen. Ja tietysti tatteja on myös syöty. Tähän mennessä pizzassa ja lasagnessa.
Sienikavereiden lisäksi syyskuu tarkoittaa omenoita. Soseena, kaurapaistoksessa, jogurtin joukossa ja sellaisenaan rouskutettuna. Haluaisin leipoa perinteisen amerikkalaisen omenapiiraan, jollaisia Mummo Ankka ikkunalaudallaan jäähdytti ja Paulin omena-peruna-pekonivuoka pääsee taas uuniin.
Syyskuussa juhlitaan myös synttäreitäni. Aleksanterinleivosten lisäksi odotan ilolla illallista Kaskiksessa, jolle uusin Glorian ruoka & viinikin antoi viisi tähteä.
Lisäksi syyskuussa ilahduttavat lukuisat sadonkorjuutapahtumat, uudet ja tauolta palaavat tv-ohjelmat, viimeiset mökkireissut, uudet harrastukset, kesän jälkeen ilmestyvät lehdet ja muutamat juhlat.
Tervetuloa syksy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti