Loma-muisteloita.

Tänään alkoi arki ja työt, onneksi kesä vielä jatkuu. Ja sen jälkeen tulee ehdoton lemppari eli syksy, joten ei syytä synkkyyteen. Sitä paitsi torit, hallit ja hevi-osastot ovat tällä hetkellä aivan mahtavia. Arkeen totutellessa voi tietysti myös muistella kesäloman parhaita hetkiä ja makuja.

Vietimme heinäkuussa reilun viikon autoilemassa Ruotsissa ja Tanskassa. Ruotsissa olimme vain kaksi yötä, yhden meno- ja toisen paluumatkalla. Tanskassa nautimme ensin Kööpenhaminasta kolmen yön ajan ja siirryimme sitten Länsi-rannikolle dyynien sekaan neljäksi yöksi.

Dyynit hurmasi. Olisin voinut vain tuijottaa ikuisuuden niitä värejä: hiekkaa, merta ja taivasta. Ja miten meditatiivista on upottaa jalkoja hiekkaan yhä uudelleen ja uudelleen.

Ruoat taas vaihtelivat laidasta laitaan. Minulle oli pienoinen yllätys, että tanskalainen ruoka on niin raskasta. Kaikki joko friteerataan tai piilotetaan leivän sisälle. Onneksi löytyi myös hyviä makuja ja tanskalaista hyggeä, sillä ruoka ja fiilistely ovat matkustelun tärkeimpiä syitä.

Ruokapaikat vaihtelivat yhden Michelin-tähden ravintolasta auton takaluukussa nautittuun lounaaseen. Molemmat omalla tavalla hienoja. Tähtiravintola Kokkerietissa söimme kuuden ruokalajin menun viineineen, jossa tanskalaisia makuja oli tulkittu uudella tavalla. Kuuden ruokalajin lisäksi saimme muutamia ylläreitä. Parhaiten jäivät mieleen linnunpesän näköisessä virityksessä tarjottu kananmuna, jonka sisästä syötiin ihanaa tahnaa lusikalla, raikas kesäinen lihakeitto ja harjoitus-jälkiruokana tarjottu vuohenjuusto vaahtokarkki.

Auton takakontissa taas syötiin sämpylöitä, kylmäsavustettua peuraa, fenkolilla maustettua salamia, juustoja, tomaatteja ja porkkanoita ja näkymä dyyneille oli huikea.

Hvide Sanden rannalla olleesta savustamosta löydettiin täydellisiä savustettuja katkarapuja.

Olutta ja hot dogeja saa kaikkialta. Ja eri kokoisille oluille on aina omat sopivat tuopit. Luksus hot dog löytyi Kööpenhaminasta Andersen bakerysta. Ja mielenkiintoisin olut taas pienestä panimosta Ringkøbingsta. Kaupungista kotoisin oleva Mylius Erichsen, jonka mukaan panimo on nimetty, on muuten Gröönlantiin erikoistunut tutkimusmatkailija. Tämänkin tiedon opin matkalla.

Niin ja pannukakkuja saa myös kaikkialta, niin jälkiruoaksi kuin aamupalaksikin. Niitä muistan Rasmus nallenkin syöneen pinoittain. Nämä söin jälkiruoaksi Skagenissa, jossa kaksi merta kohtaavat, ja joka muutenkin vaikutti aivan mahtavalta paikalta pikaisen retken perusteella. Mieheni söi samassa ravintolassa jälkiruoaksi sinisimpukoita syötyään ensin Toas skagenin. Kaikki eivät niin piittaa makeasta...

Makeaa ja sokeria sai kyllikseen paluumatkalla Ruotsissa pienessä Grännan kylässä, josta polkagris -karkit ovat kotoisin. Tankojen leipominen näytti hauskalta ja saimme myös maistaa lämmintä polkagris -taikinaa. Makuja on valtavasti. Perinteisen piparmintun lisäksi ostin ainakin raparperin, oluen, mojiton, salmiakin ja muutaman muun. En edes erityisemmin välitä koko polkagrisistä, mutta leipomo-myymälä oli niin mahtava, että innostuin täysillä.

Matkan paras hotelli oli ehdottomasti Huskvarna stadshotell paluumatkalla Ruotsissa. Pieni hotelli, jonka kaikki huoneet oli nimetty ja sitten sisustettu nimen mukaan. Me nukuimme kultaisessa huoneessa. Henkilökunta oli ystävällistä ja hotellin ravintolassa erittäin hyvää ruokaa. Nieriän lisäkkeenä tarjottua omena-fenkoli-retiisi-kurkku -juttua täytyy kokeilla kotonakin.

Ja matkan jälkeen oli hienoa ja kivaa päästä taas itse tekemään ruokaa!